torstai 12. toukokuuta 2016


 


Korkeakoski

Mahtava on vetten pauhu näin keväällä Maaningan Korkeakoskella, jossa me Kuopion Luonnonystävät vietimme yhdistyksen 120-vuotisjuhlaa. Tosin mukana ollut Amerikan Texasista oleva rouva väitti ihan vakavissaan Niagaran olevan vielä Korkeakoskeakin äekeemmän, kuten Savossa sanotaan.

Monet asiakirjat väittävät erheellisesti Maaningan Korkeakosken olevan 46 metriä korkean, mutta moni kapitalistinenkin tiedemies on sitä mieltä, että se on vain 36,4-metrinen; putousten ja koskien korkeuksien määrittely on pikkuisen vaikeaa. Kuitenkin savolaiset väittävät Korkeakosken olevan Suomen korkeimman kosken ja olen samaa mieltä, ellei toisin todisteta.

Yritin päässäni ynnäillä, hyötyisikö maamme vaikeuksissa oleva vientiteollisuus Korkeakosken valjastamisesta ja tulin lopputulemaan, ettei hyötyisi. Arvioni mukaan keskimäärin vuoden aikana putous tuottaisi energiaa yhden megawatin teholla, joka on noin 10.000 osa maamme sähköntarpeesta. Jättäkäämme siis Korkeakoski rauhaan.

Enpä netistä löydä videota tämän Savon Niagaran pauhusta, kuten pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä, mutta Puolangan Hepokönkään kohina sieltä löytyy; tosin Hepoköngän on korkeudeltaan suurin piirtein puolet Korkeakoskesta, sillä Kainuussa kaikki on vähän pienempää kuin meillä Savossa, Suomen Texasissa.
https://www.youtube.com/watch?v=DJyGM-dNH2M


Kommentit (1)



Booli


Raittius- ja säästäväisyysaate ovat elämäni johtotähtiä ja vappuna ne olivat vahvasti törmäyskurssilla. Olen periaatteessa siirtynyt täysin päihteettömään elämäntapaan, mutta viime kesänä olin ostanut erinomaisen ystävälliseltä Viipurin metsäkauppiaalta tuon kuvan viinikanisterin, joka nyt alkoi jo vanhuuttaan pullistelemaan uhkaavasti ja oli näin ollen menossa tärviölle ja haaskuuseen.

Mainittakoon, että ystävällinen metsäkauppias oli entinen sotilaslentäjä ja sotilasarvoltaan majuri. Niin siistiä myymäläautoa ja niin hyvää asiakaspalvelua en ole ennen kokenut tässä elämässä. Liikkeen tuotevalikoimakin oli laaja. Tosin flunssalääkkeenä erinomaista Valamon balsamia liikkeestä ei löytynyt, mutta kauppias vakuutti, että Karjalan balsami on aivan yhtä tehokasta. Sen valmistuksessa on käytetty 24 yrttiä ja lisäksi puhdasta pirtua.

Tuo kanisteri on onnistuneesti naamioitu muistuttamaan kirjaa nimeltään Punainen rubiini. Sen pystyi huomiota herättämättä sijoittamaan kirjahyllyyn tuulen suojaan. Alun perin oli tarkoitukseni ostaa viinikanisterin Raamattumalli, mutta sen taisi ehtiä ottamaan haltuunsa seurueemme kirkonmies, joka vakuutti siitä tulevan hyviä yskäntoteja.

Mutta ei joutunut raittiusaatteeni koetukselle. Kanisteri oli jo ehtinyt menettää tehonsa. Mutta hyvän alkoholittoman boolin mausteen siitä sai. Booli nautittiin noista kulttuurihistoriallisesti merkittävistä Rut Brykin suunnittelemista boolivälineistä, jotka anopilta jäivät. Itse en muotoiluasiasta paljoa ymmärrä, mutta varmasti tarvitaan erittäin lahjakas taiteilija, jotta onnistuu suunnittelemaan noin rumat boolinnauttimisneuvot.

Kommentit (0)



Uri Geller

Tuo Leijona-kellon ihme palautti mieleeni 43 vuoden takaisen maailman kuuluisimman parapsykologisten taitojen hallaitsijan Uri Gellerin vierailun maahamme. Suorassa tv-lähetyksessä Geller taivutteli lusikoita hämmästyttävän näppärästi ja myös telepatian keinoin korjasi suuren joukon rikkinäisiä kelloja.

Hän pyysi kansaa kaivamaan rojuloutiensa phjilta esille toimimattomat aikarautansa, kuten herkkäuskoinen ja käskyille kuuliainen Suomen kansa tietysti suurena joukkona tekikin. Geller keskitti sitten ajatuksensa voiman näihin rikkinäisiin kelloihin ja ihme tapahtui. Lukuisat ihmiset soittivat suoraan tv-lähetykseen ja todistivat kellojensa käynnistyneen. Yksikään sellainen, jonka kohdalla ihmettä ei tapahtunut, ei soittanut.

Geller-ohjelma, jonka kaltaisia ohjelmia ei enää osata tuottaa, on nähtävissä Yle-arkistossa ja se löytyy tästä linkistä:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/01/taivu-lusikka-taivu

Wikipedia esittää Uri Gellerin ihmeteoista seuraavaa kritiikkiä:
Geller on jäänyt kiinni huijaamisesta useampia kertoja. Hän epäonnistui lusikan taivuttamisessa vuonna 1973 The Tonight Show’n lähetyksessä, jossa juontaja Johnny Carson, joka oli taikuri aiemmin itsekin, oli järjestänyt tilanteen siten, ettei Geller eivätkä hänen avustajansa olleet voineet koskea lusikoihin etukäteen.[5]

Vuonna 1996 televisiossa kepposiaan näyttävän Noel Edmondsin ohjelmassa Noel's House Party Edmonds asetteli kameroita kuvaamaan Gelleriä myös kuvakulmista, joista tämä ei ollut tietoinen. Ohjelmassa Edmonds näytti kameralle tallentamansa sekunnit, joissa Geller taivutti lujasti kaksin käsin lusikkaa, ennen kuin alkoi esitellä sillä taivutustemppuaan yleisölle.[6]

Vuonna 2007 Successor-nimisessä israelilaisessa ohjelmassa (jossa etsittiin "seuraajaa" Gellerille) kuvattiin pätkä, jossa näkyy miten Geller pitää sormessaan magneettia tempussa, jossa hän väittää ohjaavansa kompassia paranormaalien kykyjen avulla.lähde? Geller yritti saada YouTubea poistamaan videon.[7]

Skeptikoiden mukaan Uri Geller myönsi tammikuussa 2008, ettei hänellä ole paranormaaleja kykyjä.[8] Myöhemmässä haastattelussa Geller sanoi että hänen sanansa oli tulkittu väärin, ja että hän oli vain sanonut että "ei enää tee yliluonnollisia asioita".[9]




Kommentit (0)



Ihmekello


Rojuloutan pohjalta löytyi tuo isävainajani Leijona-merkkinen taskukello, jonka ikä saattaa olla noin 70 vuotta; tiedä vaikka olisi aikanaan palvellut Syvärilläkin. Kun vedin kellon, käynnistyi se vaivatta, vaikka edellisestä vedosta on kulunut ainakin 40 vuotta ja näytti ainakin tarkkailuvuorokauden ajan minuutin tarkkuudella oikean ajan.

Ei taida nykyajan aikaraudoista olla moiseen. Eivätkä nykyajan elektroniset vehkeet kestä edes ydinräjähdyksen sähkömagneettista pulssia kuten tämä vekotin. Jos jotain huonoa oikein hakemalla haetaan, niin kuvan Leijona-kello maksoi työmiehen puolen kuun palkan, kun taas ranteessani oleva Lidlin edullinen vaihtoehto maksoi virkamiehen puolen tunnin palkan.

Sveitsiläinen Leijona oli aikoinaan huippumerkki, tosin ei se tainnut olla ihan Kalle Päätalon kirjoista tutun amerikkalaisen Junankuvakellon luokkaa. Niitä arvostettiin varsinkin korttipelipöydissä rahan korvikkeena siinä pelitilanteessa, kun rahasta alkoi olla nuusa, kun se oli pelattu ihan anhittomiin.

Kommentit (0)



Niklas Herlin

Niklas Herlin on yksi niistä viidestä suomalaisesta, jonka Forbes on julistanut dollarimiljardööriksi, joka on melkein sama asia kuin euromiljardööri. Häntä haastateltiin Hesarissa 3.1.2016 jutussa "Auttaminen on synti". Herlin kertoi, että "Suomessa on hyvin vähän rikkaita. Nekin vähät maksavat isoja veroja. Ja jos kirjoitan tämän ulos, niin joku Esko Seppänen kitisee taas."

Ja niin Esko Seppänen kitiseekin kirjassaan Mistä Suomi vaikenee?. Seppänen kitisee kirjassaan sitä, että Niklas Herlin, joka omistaa yli 1000 miljoonan dollarin edestä varallisuutta, maksaa veroa 81.000 euroa vuodessa. Asiasta Seppänen kitisee, jos tuo totta on.

Kommentit (0)


Sydänkynttilät


Sydänkynttilät loistavat Uukuniemen Pyhäjärvellä viime talvena poisnukkuneiden läheisten muistoksi.


Kommentit (1)



Päämajakaupungin palloseura Ps Kemi

Suomen toisen päämajakaupungin, eli Kemin, palloseura vieraili eilen Kuopiossa. Kuten kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, että koko Euroopan Odinin sotureiden päämaja sijaitsee Kemissä. Odinin soturit ovat tunnettuja siitä, etteivät he ota muualta tulleita avosylin vastaan. Muukalaisvastaisuus heijastui myös Ps Kemin kokoonpanossa, sillä joukkueeseen oli huolittu vain yksi vähän tummahipiäisempi peluri. Sen sijaan Kupsin peli lepäsi suurelta osin kuuden uljaan sinimustan savolaisnuorukaisen leveillä harteilla.

Ja niinhän siinä kävi, kuten jo joukkueita esiteltäessä saattoi päätellä. Kalvakkaat ja lyhyenlännät, pikkuisen Paavo Väyrysen oloiset,  valkoisen rodun edustajat hallitsivat peliä silloin, kun pallo oli maassa, mutta ilmatilaa isännöivät täysin nuo sinimustat savolaiset hongankolistajat. Keskikentällä vikkelät kemiläiset veivät peliä, mutta se ei riittänyt , koska kummankin maalin edessä uljaat mustat miehet olivat ylivoimaisia.

Kups voitti 2 - 0. Molemmat maalit ampui syntyperäinen kuopiolainen Petteri Pennanen upeilla kaukolaukauksilla. Varsinkin jälkimmäinen täysosuma oli vaikuttava. Pennanen tykiit 25 metristä hirmukudin, jonka Kemin piskuinen maalivahti kykeni hienolla heittäytymisellä osittain torjumaan. Pallo jäi torjunnasta leijumaan arvioni mukaan noin puoleksi minuutiksi ylähirren alle, mutta sitten rääkäisin niin kovaa kuin pystyin ja pallo singahti pömpelin perällä. Olin sillä hetkellä hyvin onnellinen ihminen.

Kommentit (0)



Tereskova

Tv:n kosmonauttisarja palautti mieleeni myös ensimmäisen naiskosmonautin Valentina Tereskovan. Muistan hänen lentonsa selvästi. Olinhan jo 8-vuotias.  Muistan, että Hyvösen Kerttu-vainaan kanssa pohdittiin sitä, millainen huussi venäläisraketissa on. Tereskova liittyy läheisesti myös Suomeen, koska hänen isänsä osallistui Talvisotaan.
 Kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin (34.Hv.Pr) joukkoihin ja kaatui Talvisodassa Lemetissä, jossa koko panssariprikaati ja samalla myös koko jalkaväkidivisioona tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin poltettiin julmasti vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella karjalais-savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä. 

Lemetissä kuoli 15000 puna-armeijalaista ja vain 1000 pääsi pakenemaan. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Kondrashov onnistui haavoittuneena sotamieheksi naamioituneena pääsemään linjojen läpi omiensa puolelle, Pitkärantaan, jossa hän joutui pikaoikeuteen ja teloitettiin.  










Avaruuslentonsa jälkeen maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä vaiheita ja se oli varmaankin aika kova juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu tietää. Tyttären ansiosta panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin jonnekin Murheen ristin lähelle. En onnistunut sitä pari kesää sitten vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään. Murheen risti on suomalaisten ja venäläisten yhdessä pystyttämä Lemetin taistelun muistomerkki.

Mutta nyt Internetin avulla löysin ajo-ohjeen Murheenristiltä Tereskovin patsaalle ja seuraavalla etsintäkerralla sen sitten löydän. Tarkka reitti on tässä jollekulle asiasta kiinnostuneelle satunnaiselle matkailijalle:
- Aja 1000 metriä Loimolan suuntaan Lemetin isosta risteyksestä, jolla tarkoitan uuden tien risteystä.
- Kilometrin päässä, sinisen ”5 km” -merkin kohdalta lähtee vasempaan pieni ajotie. Sitä voit ajaa tavallisella henkilöautolla.
- Käänny siis vasempaan ja etene 120 metriä pientä ajotietä, ja vastaan tulee punaisesta kivestä veistetty Tereskovin muistomerkki.
 


Kommentit (0)



Mig-15

Muudan ystävällinen ja minua selkeästi nokkelampi kanssaihminen kommentoi eilistä ja kertoi, että eilen mainittu video, jossa Juri Gagarinilla on rintar ottingilla ja kengännauhat auki, löytyy alla olevasta linkistä, ja kyllä siitäkin tallenteesta näkee, kun tarkkkaan katsoo, että majuri Gagarinilla on ollut vaikeuksia rusettisolmun tekemisen kanssa. Itse olen joskus nähnyt tämän kohtauksen skarppina väreissä ja  kenkään tarkennettuna.
http://www.criticalpast.com/video/65675034248_Nikita-Khrushchev-and-Yuri-Gagarin_photo-of-Lenin_
walks-to-review-stand_Premier-hugs-Gagarin

Tuossa videossa pistää silmääni suuri neuvostoliittolainen eräänlainen hybridimatkustajalentokone, josta varsinkin pistää silmääni se, että lentolaitteessa on sekä potkuri- että suihkumoottorit. Koneen tarkempaa merkkiä en kyennyt tunnistamaan edes Tupolevin sivuilta. Kyseinen hybridilentokone ei liene neuvostoliittolainen keksintö, sillä amerikkalaisten jättiläismäisessä Boeing-47-pommikoneessa oli myös sekä potkuri- että suihkumoottorit.

Gagarinin vaiheita Netistä tutkittuani ilmeni, että miehen kuolinsyystä on tullut lisätietoa. Gagarinhan menehtyi vuonna 1968 vähän epäselväksi jääneessä Mig-15 koneen maahansyöksyssä. Moni kapitalistinen tiedemies väitti, että neuvostosankari olisi lennellyt kännissä; lännessähän uskottiin yleisesti, etteivät  venäläiskosmonautit juurikaan olleet sen parempia vesipoikia, kuin mitä Suomen menestyksekkäät mäkimiehet olivat. Netissä väitetään nyt, että Gagarinin maahansyöksyn aiheutti liian lähellä lentänyt Suhoi-15 hävittäjä, joka siihen aikaan oli huippusalainen vehje.

Muuten edellä mainittu Mig-15 hävittäjä on suomalaisille hyvin tuttu, sillä 1954 sellainen syöksyi metsään Rautjärvellä ihan rajan pinnassa. Virallisen tiedon mukaan koneen löytämisessä suomalaislta meni monta päivää, mutta epävirallisen tiedon mukaan se löytyi nopeasti, mutta konetta tutkittiin monta päivää, ennen kuin se luovutettiin takaisin itänaapuriin. Konetta ei oltu ennen päästy lännessä tutkimaan. Epävirallisen tiedon mukaan koneen ja sen laskuvarjolla pelastautuneen lentäjän haki takaisin kotimaahan neuvostolähetystö, joka vielä suomalaisten nähden mukiloi epäonnisen lentäjän, joka  siihen saakka oli selvinnyt vammoitta.

Hävittäjän maahansyöksypaikka on suhteellisen lähellä Uukuniemeä ja tietooni ei ole tullut, etteikö kone olisi voinut aivan hyvin nousta ilmaan muutaman kilometrin päästä Uukuniemen kirkolta rajan taakse jääneeltä Mensuvaaran kentältä. Ainakin hyvän tarinan mukaan siltä kentältä nousseet suihkarit saattoivat käydä kääntymässä Uukuniemen kirkon päällä. Nykyään Mensuvaaran kentällä ei ole enää sotilaallista merkitystä, vaan satelliittikuvien peruusteella kentällä laiduntavat lehmät.

Kommentit (0)



Kosmonautit

Katselin eilen telkkarista mielenkiintoisen tv-sarjan ensimmäisen osan neuvostokosmonauteista, toinen osa alkaa ihan kohta. Ohjelmasta ilmeni, että Juri Gagarinin sankarillista muistoa vaalitaan naapurissamme edelleenkin. Tosin sitä ei kerrottu, että vielä nykyäänkin avaruuteen lähtevät kosmonautit kunnioittavat suuren esikuvansa muistoa esimerkiksi käymällä lentonsa edellä pissillä saman puun juurella, jolla myös maailman ensimmäinen avaruudessa käynyt ihminen tyhjensi rakkonsa ennen raketin kyytiin nousemistaan.

Yritin muuten Netistä löytää sitä vähemmän tunnettua valokuvaa Gagarinista, jonka muistelen nähneeni 60-luvun alun Viikko-lehdestä. Kun ihmiskunnan silloinen suurinsankari  vieraili  ensilentonsa jälkeen Suomessa, ikuistettiin hänet oksentamassa lumihangessa. Niin kummallista kuin se olikin, niin huimapäinen avaruuslentäjä kärsi pahasta matkapahoinvoinnista, mikäli hän joutui raketin sijasta istumaan linja-auton kyytiin.
 
Netistä ei näytä löytyvän sitäkään videota, jossa erityisen kunnostautunut neuvostokansalainen Juri Gagarin reippain askelin rinta rottingilla kiiruhtaa jossain korkeimman neuvoston tilaisuudessa pienen, mutta pönäkän pääsihteeri Hrutshevin eteen ja kajauttaa: "Olen suorittanut Puolueen minulle asettaman tehtävän"!

Tuo Gagarinin ja Hrutshevin kohtaaminen on äärimmäisen juhlallisen pönäkkä tapahtuma, jonka äärimmäisen  pönäkän tunnelman tosin kääntää päinvastaiseksi se, että avaruussankarin kengännauha on jäänyt solmimatta ja katsoja saa jännittää singahtaako sankarin reippaan jalannouseman seurauksena hänen nappaskenkänsä maata kiertävälle radalle tai vaikkapa pääsihteerin ns. arkaan paikkaan.

Kommentit (1)


Neljä miljoonaa

Eilen illalla ylittyi neljän miljoonan kävijän haamuraja blogillani. Se saa mieleni apeaksi, koska tulostavoitteeksi asetettu miljardi kävijää on vielä sangen kaukana.

Sitä paitsi tuo kävijämittari vielä valehtelee. Itse asiassa oikeita ihmiskävijöitä on ollut blogillani hirveän paljon vähemmän, koska luulen, että suurin osa sivuni vierailijoista on ollut robotteja, jotka ovat yrittäneet päästä kommenttipalstalleni myydäkseen minulle tuotteita, joita uskovat tämän ikäisen miehen tarvitsevan.

Kävin juuri läpi blogini kaikki kommentit, joita on todella vähän, löytääkseni mahdolliset häiriköt. Löysin tällä kertaa vain kaksi epäilyttävää englanninkielistä viestiä, joissa erilaisten keskushermostoon vaikuttavien aineiden käyttäjät nimimerkkien takaa, vertailivat tuntemuksiaan. Joskus tuollaisia keskusteluja on löytynyt ikivanhojen juttujeni kommenteista kymmeniä. Olisiko niin, että sähköpostivalvonnan tehostumisen vuoksi laittomien asioiden harrastajat salaavat viestityksensä viranomaisilta käyttämällä postilaatikkonaan ulkopuolisten nuhteettomien kansalaisten, kuten minä mielestäni olen, blogeja.

Ennen oli myös tavallista, että jos blogillani mainittiin sanaa Putin tai muuta Venäjään liittyvää, ilmestyi kommenttipalstalleni nimettömiä englanninkielisiä ivaviestejä, joissa jostain syystä oli aina yksi näyttävä kielioppivirhe. Vainoharhaisena ihmisenä olen vetänyt noista viesteistä omat johtopäätökseni.

Kommentit (0)



Pasha


Sen verran minussakin on inhimillisiä heikkouksia, että olen jäänyt koukkuun pashaan, joka on hyvä, mutta varmasti myös epäterveellinen ja yliravitseva ruokalaji, kuten kaikki hyvät ruokalajit ovat. Pasha lienee oikea energia-, rasva- ja proteiinipommi ja nähtäväksi jää, joudunko lähitulevaisuudessa muuttamaan sukunimeni Pönäkkäläksi.

Lähikaupassani pashaa jaettiin pääsiäisen jälkeen puoli-ilmaiseksi ja otin kantokuorman. Sen verran löytyy minunkin sisältäni idän oikeauskoisen kirkon ihmistä, että pääsiäisen aikoihin syön pashaa, mutta mämmiin en koske, kuten kunnon protestantit tekevät. Tosin en ole varma, liittyykö mämmi mitenkään kristilliseen perinteeseen, sillä maailmassa on kaksi kansaa, joiden kielessä mämmistä käytetään mämminimitystä ja se toinen mämmikansa on Iran.

Muuten entinen europarlamentaarikko ja nykyinen ortodoksipappi Isä-Nitro, joka oli poliitikkoaikoinaan niin vikkeläkätinen huumorimies, etteivät monet naistoimittajat uskaltaneet häntä lähestyä, on kertonut, että eräs evakkomummo oli mämmiä maistettuaan lausunut, että sellainen usko, millainen on pasha.

Kommentit (0)



Naisia sodan askareissa


Tuo Matilaisen Veikon albumista löytynyt sota-ajan kuva herättää ajatuksia. Kaksi neitosta, joista ainakin toinen vaikuttaa sotilaalta asusta päätellen, ovat suomalaissoturien piirittäminä. Toinen tytöistä näyttää olevan peloissaan, ja toinen yrittää hymyillä hämillisesti.

Suomalaismiesten ilmeistä löytyy monenlaista tunnetta. Joku on vilpittömästi riemuissaan, joku on surullinen ja joku näyttää tuntevan myötä häpeää. Kuvasta tulee mieleeni Ilja Repinin maalaus Zaporogit kirjoittavat häväistyskirjettä Turkin sulttaanille.

Puna-armeijan sotilaista 5 % oli naisia ja myös heitä jäi suomalaisten sotavangeiksi. Heidän kohtaloaan sotahistoria ei ole vielä perusteellisesti selvittänyt. Siinä olisikin hyvä väitöskirjan paikka jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian maisterille.

Muistanpa miten parikymmentä  vuotta sitten törmäsin itähämäläisen miehen, joka ihan selvin päin itkien kertoi, miten Jatkosodan alussa heidän joukkonsa sai sotavangeiksi venäläisen sotilaslääkärin ja tämän hoitajan. Kun lääkäri kaivoi vähän myöhemmin hautaa sairaanhoitajalleen, hän kertoi, että oli tähän asti pitänyt suomalaisia sivistyskansana, mutta jos hän olisi tiennyt mitä tapahtuu, he eivät olisi antautuneet vangeiksi. Itkevä sotaveteraani ei kertonut, mitä oli tapahtunut. Sitä voi vain arvailla.

Kommentit (0)



Maakunnallisesta olympiamenestyksestä

Alitajuinen mielikuvani on ollut, että Oulun seutu ja Pohjois-Pohjanmaa yleisemminkin on menestynyt kilpaurheilussa hyvin. Kuitenkin Lauri Järvinen kertoo painikirjassaan, että vuoden 1912 Tukholman olympialaisten raskaassa sarjassa kultaa voittanut Yrjö Saarela olisi ainut pohjoispohjalainen olympiavoittaja.

Tuo tieto pitäisi tarkastaa. Monen urheilijan kohdalla törmätään luokitteluongelmaan. Ehkä Lauri Järvisen laskelman kriteerinä on ollut se, onko olympiavoittaja edustanut voittohetkellään Pohjois-Pohjanmaan seuraa, Esimerkiksi hiihtäjä Iivo Niskanen on vaikeasti luokiteltava kultamitalisti. Hän on syntynyt Oulussa, mutta kyllä häntä savolaisena pidetään, vaikka mies edustaa kainuulaista seuraa.

Toinen alitajuinen mielikuvani on ollut, että enemmänkin tyhjänpäiväiseen leukojen louskutukseen keskittyneet savolaiset eivät olisi erityisen hyvin urheilussa menestyneitä, mutta tilastot väittävät toista. Itse muistelen, että  Pohjois-Savoon on tullut ainakin 13 olympiakultaa, mikäli edellä mainittu Iivo Niskanen luokitellaan pohjoissavolaiseksi.  Hannes Kolehmainen voitti yksin neljä ja Ari-Pekka Nikkola on voittanut kaksi. Yksinkertaisia kultamitalimiehiä ovat painija Eino Leino (alk. Kakkinen), hiihtäjät  Kalle Jalkanen, Klaes Karppinen, Urpo Korhonen, Paavo Lonkila sekä mäkihyppääjät Risto Laakkonen ja Mika Laitinen.

Etelä-Savon puolella menestys on ollut huonompaa. Keksin tähän hätään vain neljä eteläsavolaista olympiakultaa. Viisiottelija Eero Lehtonen voitti olympiakultaa kahdesti ja  hiihtäjä Kalevi Hämäläinen sekä meloja Mikko Kolehmainen kerran.

Kommentit (0)



Kaikki ajoi Ladalla

Jyrki Koulumiehen idänkaupan historiaa käsittelevän kirjan nimi "Kaikki ajoi Ladalla", on harhaanjohtava. 1970-luvulla, joka oli idänkaupan kulta-aikaa maassamme, oli maamme miljoonasta autosta vain 7 % Ladoja ja parhaimmillaankin se oli vasta Suomen kolmanneksi suosituin automerkki.

Koulumiehen kirjasta paljastuu, että vaikka neuvostoliittolaisten autojen kauppa ei pyörinyt kovin hyvin, niin muuten idänkauppa oli suomalaisille hyvä bisnes, jolla lyötiin rahoiksi. Suomalaiset kauppamiehet pitivät suuria voittojaan sikäli perusteltuina, että niin Suomen sotakorvaukset perittiin takaisin.

Tosin ongelmatonta idänkauppa ei ollut. Suomalaisfirmoilla oli täysi työ keksiä järkevää käyttöä voitoilleen, vaikka kaikenlaista yritettiin kehittää. Pari meikäläistä suuryritystä esimerkiksi hankki firman edustusautoksi neuvostoliittolaisen ruplahymyn Tshaikan, joka nimi tarkoittaa lokkia.

Kovin suosittuja menopelejä Tshaikat eivät olleet käyttäjiensä keskuudessa, koska kuljettajan istuin ei ollut säädettävissä, vaan se oli pultattu kiinni lattiaan. Tähän neuvostoautoon oli ilmeisesti ajateltu istuttaa vain yleisemmän normin mukainen tai viisivuotissuunnitelman eli pjatiletkan määrittelemien normien kokoisia neuvostokuljettajia. 

Lada, jolla nimellä autoa meillä markkinoitiin ja joka kuulostaa  suomalaisen korvaan hyvin kauniilta sanalta, tarkoittaa venäjän kielessä lotjaa eli matalakulkuista jokialusta. Tavallaan Lotja olikin raskasliikkeiselle autolle ihan hyvä nimi. Neuvostoliitossa Lada tunnettiin nimellä Zhiguli. Zhiguli ei merkitse venäjäksi lotjaa, vaan jokilaivaa ja sekin on ihan kelponimitys autolle. Ruotsissa Ladaa yritettiin huonolla menestyksellä myydä Vaz-nimellä, koska Ruotsissa Lada tarkoittaa latoa, joka sekin voisi olla ihan hyvä vähän suurpiirteisesti valmistetun neuvostoauton nimi.

Kommentit (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti