Painia ja kulttuuria 26.04.2016, 18:37 Palataanpas vielä eteläpohjalaisen painin ja kulttuurin suhteeseen. Olympiavoittaja Arvo Haaviston veli Yrjö Haavisto, joka myös oli huippupainija,  toimi Talvisodassa kauhavalaisen komppanian päällikkönä. Vahvasti tositapahtumiin perustuvassa Talvisota-elokuvassa häntä esittää lapualaissyntyinen Vesa Mäkelä. Luutnantti Haavisto kaatui Terentilässä, kun pikatykin ammuksen täysosuma katkaisi hänet kahtia. Vähän samalla tavalla elokuvassa kävi myös Hakalan veljeksistä nuoremmalle Paavolle, eli Konsta Mäkelälle,  vaikka isoveli Martti, jota näytteli Taneli Mäkelä, yritti vähän katsella pikkuveljensä perään, kuten oli äidille sotaan lähdettäessä luvannut. Konsta Mäkelä katkesi täysosumasta kolmeen osaan, kun taas Vesa Mäkelä katkesi vain kahtia. Taneli ja Konsta Mäkelä ovat veljeksiä eivätkä he ole Vesa Mäkelään sukua. Alunperin Yrjö Haaviston johtamaan komppaniaan kuului 191 miestä, mutta sodan lopussa heitä oli jäljellä 20. Yrjö Haaviston 1930 syntynyt poika Juhani (Jukka) Haavisto on ollut suomalaisen jazzin pioneereja. Hän on kirjoittanut yli 400-sivuisen suomalaisen jazzin historiikin "Puuvillapelloilta kaskimaille". Nimi voisi myös olla ihan hyvin "Puuvillapelloilta kytösavun aukeille maille". Jukka Haaviston tytär Susanna Haavisto on nykyään hyvin tunnettu laulaja ja näyttelijä. Yrjö Haaviston tyttären Helenan tyttäriä ovat näyttelijät Terhi ja Anu Panula. Heidän isänsä on kapellimestari Jorma Panula. Vahva on siis eteläpohjalaisen painin ja kulttuurin välinen suhde. Kommentit (0) Rangaistuspotkujen suorittamisen sietämätön vaikeus 25.04.2016, 19:20 Eilen illalla saapasteli Keskuskentältä pois hyvin onnellinen mies. Olin jo päättänyt, että mentaalihygieniaan liittyvien syiden vuoksi en enää koskaan seuraa Kuopion palloseuran otteluja, koska joukkue pelaa joko surkeasti tai erittäin surkeasti ja on näin ollen tuomittu putoamaan Veikkausliigasta, ellei sitten jokin seuroista ajaudu konkurssiin, kuten nykyään näyttä jollekulle seuralle joka kesä käyvän tai ellei sitten PK-35:tä suljeta sarjasta Kuqin suvun miesten hurjaluontoisuuden vuoksi. Mutta eilen kuitenkin päätin vihoviimeistä kertaa käydä Kupsin pelissä  ja se peli oli yksi suurimmista urheiluelämyksistäni tässä elämässä. Kuopiolaiset olivat eittämättä lahtelaisia parempia, vaikka vieraiden savolaislähtöiset vahvistukset Pyry Kärkkäinen ja Aleksi Paananen oivatkin ihan pelimiehiä ja taistelivat miehen lailla. Molemmat mahtuisivat myös Kupsin avauskentälliseen. Lahtelaiset onnistuivat koko pelin aikana yhden ainoan kerran ampumaan kohti kotijoukkueen maalia, kun taas isännillä oli mahdollisuus kahden tehdyn maalin lisäksi pariin lisäosumaan. Jos jotain vikaa nyt hakemalla haetaan, niin Kupsin rangaistuspotkujen onnistumisaste alkaa olla FC Barcelonan luokkaa eli noin 50 %. Edellisessä Suomen cupin pelissä kuopiolaiset ampuivat rankkarin tolppaan ja tällä kertaa Petteri Pennanenkin epäonnistui. Hän kyllä noudatti juuri laukausuhetkellä huutamaani isoäänistä ohjetta ampua ylös, mutta ikävä kyllä hän samalla laukoi pallon puolisen metriä maalin yli.  Ennen rankkareista onnistui noin 80 %, mutta viime aikoina koko jalkapalloilevassa maailmassa onnistumisprosentti on huonontunut. Maalivahdit ovat tulleet isommiksi, ja erotuomarit katsovat läpi sormien sitä, että molarit liikkuvat ennen laukaisua, jonka sääntökirja kieltää ja aavistavat jompaankumpaan alanurkkaan. Petteri Pennanen siis suoritti rankkarinsa ihan järjen kanssa, mutta käytännön toteutus ei väsyneeltä mieheltä onnistunut. Seuraavalla kerralla kannattaa vetää vaikka kärjellä täysillä kohti maalivahtia, joka tuskin jää paikoilleen odottelemaan. Tässä muuten video, joka näyttää kuinka Ranskan nuorten maajoukkueen maalivahti Luca Zidane, joka on kuuluisan Zinedine Zidanen poika,  kääntää peloissaan pallolle selkänsä sen kiinniottamisen sijasta. https://www.youtube.com/watch?v=L5NlkWA0qjY Kommentit (0) Desanttiradio 24.04.2016, 18:02 Ylen verkkosivuilla kerrotaan, että Luumäeltä on löydetty sodanaikainen Sever-merkkinen radiolähetin, jollaisia desantit käyttivät. Tavallaan uutinen liittyy eiliseen eteläpohjalaiseen painijuttuuni. Nimittäin Lauri Järvisen  Arvo  Haavisto-kirjassa kerrotaan, että sotahistoriamme kuuluisin ja kaunein desantti Kerttu Nuorteva liittyy elimellisesti eteläpohjalaiseen painiurheiluun. Hän oli vuoden 1915 raskaansarjan maailmanmestari ilmajokelaisen  Iivari Tuomiston siskontytär. Kerttu Nuorteva ei ollut mitenkään menestyksekäs desantti. Hän laskeutui laskuvarjolla noin sadan kilometrin päähän suunnitellusta laskeutumispaikasta. Ensimmäisen yönsä Nuorteva vietti jossain liiterissä, jonne unohtuivat huulipuikko, Etelä-Suomen kartta, johon oli merkitty tärkeät kohteet ja venäjänkieliset keksi- ja suklaa- pakettien käärepaperit. Tosin hän jäi kiinni vasta puolen vuoden kuluttua Helsingissä,, koska erehtyi jättämään johonkin helsinkiläiseen pesulaan pyykkikassin sijasta juuri edellä mainitun Sever-merkkisen radiolähettimen. Tarina on niin uskomaton, että epäilen, ettei se ole koko totuus asiasta. Vankeusaikana Kerttu Nuorteva kirjoitti Suomen propagandamiesten pyynnöstä neuvostovastaiseksi tarkoitetun kirjan Neuvostokasvatti salanimellä  Irja Niemi, mutta neuvostovastaiseksi tarkoitettu kirja ei ehkä palvellut tarkoitustaan, koska se antaa esimerkiksi  Neuvostoliiton koulujärjestelmästä sangen myönteisen kuvan. Kirja löytyy hyvin varustetuista kirjastoista siltä hyllyltä, jolle Pariisin rauhansopimuksen nojalla neuvostovastaisina kielletyt kirjat siirrettiin. Kerttu Nuorteva tuomittiin kuolemaan, mutta tuomiota ei pantu täytäntöön. Hän oli liian kaunis ammuttavaksi, Teloituksen lykkääntymiseen vaikutti varmaankin myös se, että Uuden Suomen pakinoitsija Olli Nuorteva oli Kertun setä.  Sen sijaan vähän kolhonnäköinen ja huonohampainen ompelijatar Martta Koskinen, joka ei suostunut laulamaan mitään, vaikka varpaankynnetkin revittiin irti,  ammuttiin paljon vähäisemmistä rikoksista. Kommentit (0) Musiikkia ja urheilua 23.04.2016, 18:21 Koska minulla on syvä sisäinen pakko lukea kaikki kohtaamani urheilukirjat, oli minun myös sisäinen pakko lukea myös Lauri Järvisen kirja ilmajokelaisesta painin olympiavoittajasta Arvo Haavistosta. Suosittelen muillekin. Moni saattaa väheksyä urheilukirjojen ja varsinkin painiurheilukirjojen sivistyksellistä antia, mutta tässä kirjassa ei ole siinä suhteessa mitään väheksyttävää, koska tässä teoksessa kohtaavat urheilu ja musiikki suorastaan raikkaalla tavalla. Nimittäin Arvo Haaviston veljenpoika Juhani Haavisto on hyvin arvostettu jazz-muusikko ja yllätys, yllätys, Järvisen ansiokas kirja paljastaa, että Juhani Haavisto aloitti muusikon uransa painimolskin reunalla. Kirja kertoo, että tulevan jazz-muusikon tärkeä tehtävä oli soittaa painiottelun aikana haitarilla kovaäänistä musiikkia, etteivät painijoiden ähellyksen aiheuttamat, usein melko mittavatkin pierut olisi kuuluneet yleisölle ja siten aikaansaaneet aiheetonta hilpeyttä pohjalaisille pyhässä lajissa. En ole sen vertaa painiurheiluun perehtynyt, että en tiedä, kieltävätkö lajin säännöt piereskelyn. Nykyään tuomareiden ainakin olisi helpompi havaita moiset sääntörikkomukset, koska haitarimusiikki ei enää estä ottelun tarkkaa seurantaa. Uskon, etteivät säännöt asiaa kiellä. Muistan nimittäin parin vuosikymmenen takaa Sm-paineista tapauksen, jolloin superraskaan sarjan ottelussa Nalle Juha Ahokas heitti vastustajansa näyttävästi mattoon, mutta sitten hän ei jatkanutkaan liikettä, vaan irroitti kätensä ja alkoi pitää nenäänsä. Ottelun tuomari ei kuitenkaan antanut vastustajalle varoitusta. Kommentit (0) Persetti 22.04.2016, 19:18 Tuo pallosalamaa vastalla hätistellyt rauhallisuudestaan tunnettu eno Paavo ei ainakaan lähisukulaisten suustaan kirosanaa päästänyt. Tosin yksi poikkeus vahvistaa säännön. Ainakin hyvän tarinan mukaan Paavo oli soutanut kovassa vastatuulessa jyväkuormaa Rieponlahdesta Iisveden myllylle 15 kilometriä ja kun hän rantautui iltamyterissä, vihelsi sahanpilli sen merkiksi, että työaika Iisveden taajaväkisessä yhdyskunnassa oli siltä päivältä päättynyt. Soutureissu oli siis ollut turha eikä miestä varmaan lohduttanut se, että paluumatka tulisi sujumaan myötäisessä. Eno ei varmaankaan tehnyt samaa kuin eräs Rautalammin akka, joka oli soutanut Rautalammille  kirkkoon hirveässä vastatuulessa ja pyytänyt kirkossa Jumalalta, että tuuli kääntyisi paluumatkalla. Tarina ei kerro, minkä kirosanan Paavo oli suustaan päästänyt, mutta veikkaisin sen olevan sanan "persetti", joka oli äitivainaani suosima voimasana. Kommentit (0) Syvän taiteellinen Kuopion 200-vuotias tuomiokirkko

20.04.2016, 18:10

Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, olen ollut sitä mieltä, että Kuopion tuomiokirkko on ainutlaatuinen maailmassa. Missään muualla kirkkoarkkitehti ei ole ymmärtänyt jättää kalkkikerroksen alta paikoitellen pilkottamaan syvän taiteellisen vaikutelman synnyttäviä rakennuskiviä. Olen kuitenkin taas ollut väärässä. Eilen olin isänmaallisen nuorison edustajana Kuopion isänmaallisen seuran järjestämässä tilaisuudessa, jossa arkkitehti Sanna Ihatsu kertoi tuomiokirkon 200-vuotisesta historiasta. Luennon jälkeen pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös sain ja kysyin häneltä tuosta epäilemästäni Kuopion tuomiokirkon ainutlaatuisuudesta. Mutta ei olekaan Kuopion tuomiokirkko ainutlaatuinen. Ainakin Munsalassa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on periaatteessa saman näköinen kirkko. Tosin siinä eivät rakennuskivet paista yhtä taiteellisesti kalkituksen läpi kuten Kuopiossa. Mutta ei olekaan kuulema alkuperäisen rakennussuunnitelman mukainen asia tuo kivien paikoittainen syvän taiteellinen näkyminen. Asiaa tutkinut arkkitehti todisti minun ja monen muun kärkkääläisen  esi-isän varhaisvennamolaisen kansanrunoilija Paavo Korhosen kirkon valmistumisesta kertovan kronikan avulla, että alun perin tuomiokirkko oli täysin vitivalkoinen, mutta sittemmin kalkki alkoi varista seinistä. Tämän ilmiön selittää ilmiö, josta käytetään aikamme kauhistuttavinta sanaa "kosteusvaurio". Kirkon rakennustyömaa oli näet Suomen sodan ajan hoitamatta, mitä nyt veli venäläinen piti rakennuksen aihiota hevostallinaan ja viritteli muurattujen seinien varaan jonkinlaisen katoksen hevosten suojaksi ja sinä aikana seinärakenteisiin imeytyi kosteutta, joka vielä nykyäänkin rapistaa irti seinän kalkkikerrosta synnyttäen ainutlaatuisen syvän taiteellisen vaikutelman satunnaisen ohikulkijan silmissä. Kommentit (0)

Sortavalan ruminta ns. yleistä naista etsimässä	19.04.2016, 18:49
Viime aikoina on Venäjästä kirjoitettu kaikenlaista ennakkoluuloja lisäävää ropakantaa eikä aina ilman syytä ja luulin, että Aamulehti jatkaa samalla linjalla, kun sen tutkiva toimittaja lähti etsimään Sortavalasta kaupungin ruminta huoraa ja sellaisen, hampaattoman ja kaihisilmäisen hän löysikin hotellista, jossa minäkin olen joskus vieraillut. Mutta juttu on minusta kaikesta huolimatta peruspositiivinen ja kansojen ystävyyttä ja luottamusta lisäävä. Jutusta ilmenee, että Sortavalassa on paljon muutakin nähtävää kuin huonomaineisia naisia.  Itse olen ihastellut sitä, että kaupunki voisi vallan mainiosta toimia ulkomuseona, koska siellä on 30-luvun suomalainen viehättävä pikkukaupunki säilynyt melkein muuttumattomana. Vain yksi uusi kerrostalo löytyi keskustasta, kun siellä viimeksi kävin. Aamulehden juttu paljastaa, että Hiitolaan vievä tie on tosin saanut uuden kestopäällysteen ja suomalaisten jättämät sähköpylväät ovat muuntautuneet tilataideteoksiksi. Harva on se pylväs koko laajalla Venäjän maalla, joka on tylsässä 90 asteen kulmassa. Aamulehden juttu löytyy tästä linkistä ( www.aamulehti.fi/maailma/mita-muka-tiedamme-venalaisista ) ja sen lopussa on videon pätkä, jossa sortavalalainen tanssikoulu esittää humoristisen suomalaisen lehmätanssin. Taustalla soi savolainen Ievan polokka, joka lienee maailmalla tunnetumpi sävelmä kuin Finlandia.  Kannattaa katsoa. Lukuisilla Karjalan matkoillani olen huomannut, että sikäläiset lapset ovat herttaisia ja hyvin käyttäytyviä, koska Karjala on meitä paljon jäljessä kehityksessä. Kommentit (0)
Ensimmäiset mansikantaimet	19.04.2016, 18:47
Toimittaja Soili Riepula, joka on tutkimassa Suonenjoen mansikanviljelyn historiaa, kyseli minulta sähköpostilla, että tiedänkö, mistä ja milloin Suonenjoen ensimmäinen merkittävä mansikanviljelijä Halolanmäen kansakoulun opettaja Olavi Leskinen hankki ensimmäiset mansikantaimensa. Enpä osannut vastata, mutta kuvittelin, että kun viikonloppuna tapaisin tätini Ainon, niin hän saattaisi asian tietää. Mutta ei tiennyt Aino-tätkään, 85 v, vaikka oli itsekin ollut Leskisellä mansikkatyttönä. Itse muistelen hämärästi sellaisen tarinan kuulleeni tai lukeneeni, että Leskinen olisi ensimmäiset 30 taintaan saanut jostain naapurinsa heinettyneestä pellosta ja että naapurin peltoon ne olisivat tulleet Valamon luostarista. Sellaisen asian Aino-täti kertoi, että kun vanhempani vihittiin 7.7.1947, oli Olavi Leskinen hääpaikalla opastanut paikalla olleita mansikanviljelyn saloihin. Kansakoulun opettaja Leskinen ei siis kätkenyt kynttiläänsä vakan alle, vaan toimi kunnon kansankynttilän tavoin ja levitti hankkimaansa tietoa avoimesti koko kylän väelle. Ilman Leskistä Sisä-Savo olisi nykyään huomattavasti nykyistä köyhempää seutua. Muuten, jos joku osaa kertoa, mistä ja milloin Olavi Leskinen hankki ensimmäiset mansikantaimensa; minä ja varmasti myös toimittaja Soili Riepula olisimme kiitollisia. Tietäisiköhän Tauno Korhonen, elikkä Puron Tani, asiasta enemmän. Tässä yhteydessä en sairaalloisen innokkaana urheilumiehenä malta olla kertomatta sitä, että nuorenamiehenä syntyjään kärkkääläinen Tani voitti 1500 metrin piirinmestaruuden, vaikka mukana oli ensimmäisenä suomalaisena 5000 metriä alle 14 minuutin juossut Vesannon urheilijoiden Matti Huttunen, joka oli aikanaan maailman huippuja. Kommentit (2)
Hyvää matkaa, Äeti	16.04.2016, 15:34
https://www.youtube.com/watch?v=HR-yrTPii1I Kommentit (0)
Ei-perussuomalaista jalkapalloilua	15.04.2016, 17:45
Vaikka hermostollisista syistä olin jo päättänyt, etten enää Kupsin miesten pelejä seuraa, sorruin kuitenkin eilen seuraamaan. Tosin ottelun jossakin vaiheessa jo päätin, että koska hermot eivät kestä, menen Keskuskentän huussin taakse peliä piiloon ja pistän kädet korville ja suojelen itseäni suosikkieni vaisun esityksen aiheuttamalta häpeältä. Välillä kotijoukkue pelasi hirveän surkeasti ja välillä vain surkeasti. Vaikka Kups hävisi PK-35:lle 2-3, niin kova oli Kuopion pojilla yritys ja ahkeruus. Loppuun asti kotijoukkue juoksi pallon perässä, jota vieraat siirtelivät leikittelevän kevyesti, hampaat irvessä, mutta kunnon osumaa pelivälineeseen ei kuitenkaan saatu. Ihan tuli mieleen Espanjan ja Skotlannin kohtaaminen viimeistä edellisissä MM-kisoissa. Tuo vertaus onkin osuva, sillä Pk-35:n juuret ovat kansainvälisessä Viipurin kaupungissa ja niinpä joukkueessa oli nimistä päätellen 17 ei-perussuomalaista pelaajaa. Uskoisin joukkueen kotikielen olevan espanjan, sillä enemmistö pelaajista vaikutti olevan latinalaisesta maailmasta. He olivat pieniä ja vikkeliä ja pelityyli muistutti Espanjan maajoukkueen vastaavaa. Sen sijaan Kupsissa oli vain kahdeksan ei-perussuomalaista pelaajaa, joten joukkue on harvinaisen perussuomalainen.  Tosin joukkueen rungon muodostavat isot ja rotevat Länsi-Afrikan atleetit. Pelin aikana tulikin mieleeni, etteikö Kups voisi tulevaisuudessa pelata kotiottelunsa Nigerian suurimmassa kaupungissa 17 miljoonan asukkaan Lagosissa, jonka kuumissa oloissa mustaihoiset keltapaidat olisivat kuin kotonaan ja jossa varmasti olisi kymmenen kertaa enemmän katsojia keskuskentällä, koska kyllä Nigerian maajoukkuemiesten peli kiinnostaa lagosilaisia. Kommentit (0)
Usa:n ensimmäinen presidentti Sikas-Jussi	14.04.2016, 18:13
Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän ja oppii yllättäviä asioita. Oskari Tokoin teosta Amerikan suomalaisista silmäillessäni opin sen, että Usa:n ensimmäinen presidentti ei ollutkaan Georg Washington, vaan jo itsenäisyyssodan aikana maalla oli presidentti, joka yleisesti tunnetaan nimellä John Hanson, mutta joka todellisuudessa oli jotain muuta kuin Hansonien sukua. Tähän lopputulemaan oli Oskari Tokoi tutkimuksissaan päätynyt. Nimittäin Hanson sukunimen hänelle antoi Ruotsi, mutta todellisuudessa hän oli suomalaista sukua. Hansonin esi-isät saapuivat Amerikkaan Mercurius-laivalla, jonka matkustajina oli noin 100 suomalaista ja muutama hassu ruotsalainen. Todennäköisyys on siis suuri, että tuleva presidentti oli Suomesta ja nimen omaan Savosta, josta suuri osa Ruotsin siirtokunnan asuttajista oli kotoisin. Todennäköisyys on myös suuri, että presidentti on Savon Sikasia, koska nimenomaan Savon Sikaset menestyivät hyvin Uudella mantereella; jopa niin hyvin, että vieläkin Amerikassa vaikuttaa laaja intiaanisuku sukunimeltään Sikanen. Savolaiset tulivat inkkareiden kanssa hyvin juttuun, koska molemmat eränkävijäkansat istuvat kököttämällä, jota istumatyyliä maailmalla kutsutaan harhaanjohtavasti slaavikyykyksi ja molemmat  kansat ovat innokkaita saunojia sekä. Intiaanit tosin puhuvat hikimajoista. Kummatkin kansat ovat lisäksi persoja viinalle. Tuo ensimmäisen presidentin amerikkalaistyylinen etunimi John viittaa vahvasti siihen, että kotioloisa häntä kutsuttiin suomalaisittain Jussiksi. Näin ollen eittämättömän todennäköistä on, että Usa:n ensimmäinen presidentti tunnettiin kavereiden kesken Sikas-Jussina. Sikasten lisäksi rapakon taakse muutti muitakin suomalaisia ja yksi ensimmäisistä Usa:n Delawareen muuttaneista meikäläisistä otti sukunimekseen Rambo. Epäilen Rambon sukujuurien olevan jossain Ylä-Savon suunnalla, koska Savon Sanomien väkivaltauutisia lukiessa vähän väliä törmää siihen, että jossain Iisalmen puolessa asustaa Rambon kaltaisia hurjia miehenpuolia. Kommentit (0)

Efesoksen puoluekokous	13.04.2016, 18:19
Piispan tiedenäkemystä oli eilen kuulemassa myös huomattava joukko yliopistomiehiltä vaikuttavia miehenpuolia. Eräs heistä lausui julki ihmetyksensä siitä, että tieteellisten tutkimusten mukaan 40 % Usa:n väestöstä uskoo maapallon olevan noin 6000 vuotta vanha. Käsittääkseni tuollaisen uskon varmuuden voi antaa vain täydellinen tietämättömyys. Tosin toinen matematiikkaa hyvin hallitseva yliopistomies korjasi edellistä puhujaa siinä, että 40 % amerikkalaisista ei usko, että maapallo on noin 6000 vuotta vanha, vaan 40 % korkeakoulututkinnon suorittaneista uskoo maapallon olevan noin 6000 vuotta vanha. Piispa tuomitsi voimakkaasti moiseen hölynpölyyn uskomisen. Sen sijaan piispa itse korosti uskovansa neitseelliseen sikiämiseen sekä ruumiin ylösnousemukseen ja ihmetteli erään yliopistomiehen esittämää väitettä siitä, etteivät läheskään kaikki suomalaiset papit usko neitseelliseen sikiämiseen eivätkä ruumiin ylösnousemiseen. Itse suoritin tässä vaiheessa välihuudon, jonka mukaan Neitsyt-Marian ikineitsyydestä, eli siitä, että hän säilytti neitsyytensä myös synnytyksen jälkeen, johon asiaan en ole kunnolla perehtynyt, mutta jota asiaa siitä huolimatta vahvasti epäilen, päätettiin vasta vuonna 431 Efesoksen kirkolliskokouksessa äänestyspäätöksellä. Vertasin asiaa siihen, että Keskustapuolueen puoluekokous päättäisi äänestyksellä vaikkapa Mari Kiviniemen olevan ikineitsyt – tämän vertauksen olen lukenut Loka Laitisen tuotannosta. Välihuutoni ei saanut kannatusta, vaan ihmiset katselivat minua enemmänkin mietteliään näköisinä. Kommentit (0)
Kirkko ja tiede	12.04.2016, 18:26
Filosofiakerhon vieraana oli tänään piispa Jari Jolkkonen, joka alusti kirkon ja tieteen suhteesta. Ja hyvin alustikin. Hieno mies. Tosin mielestäni hän liikaa korosti kristinuskon historian myönteistä suhtautumista tieteen tekemiseen. Niinpä pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös sain ja  nousin todistamaan ja todistin, että olen hyvin kiitollinen kirkolle nimen omaan siitä, että se on kaikin käytettävissä olevin keinoin, niin maalla, merellä, kuin myös ilmassakin, taistellut tiedettä vastaan ja on sillä tavalla onnistunut hidastamaan tekniikan kehitystä siinä määrin, että minäkin vielä ehdin tämän maailman näkemään. Tuon mielipiteen kehitin jo nöösipoikana ja hämmästyin, kun luin sen vuosia sitten ilmestyneestä pikkuserkkuni Raimo Koivistoisen aforismikokoelmasta nimeltään Lasinen labyrintti. Ehkä mielipiteet periytyvät jotenkin geneettisesti tavalla, jota nykytiede ei ole onnistunut vielä selvittämään. Raimo Koivistoisen vaari Eemeli Koivistoinen asui perheineen Kärkkäälän Satulamäentien varressa paikalla, jonka vanhat kyläläiset tuntevat Oton peltona. Vanhan asutuksen muistona paikalla kasvaa vielä harvinaisen elinvoimainen pihlaja-angervoesiintymä. Eemelin appiukko oli Aapeli Airaksinen, eli Hööpel-Aapel, kuten kyläläiset häntä kutsuivat. Hellittelynimi-Hööpel johtui siitä, että Aapeli oli ollut Turkin sodassa ja kertoi kohonneensa siellä vääpeliksi. Kyläläiset pitivät tarinaa vahvana liioitteluna eli hööpelin puhumisena. Yleisradio oli muuten haastatellut Hööpel-Aapelia joskus 1930-luvulla, jolloin hän lienee ollut viimeisiä Turkin sodan veteraaneja. Aapelin mukaan turkkilaistenkin kanssa pärjäsi, kun vain muisti pistää ensiksi. Kommentit (0)
Yli varojen eläminen	11.04.2016, 18:16
Suomalaisia on syyllistetty yli varojen elämisestä, mutta niin on maailmanhistoriassa tehty muidenkin kansojen toimesta. Nimittäin kun luin Pekka Valtosen kirjan Puolen maailman valtias, joka kertoo Kaarle V:n aikaisesta maailmasta, ilmeni, että myös kiinalaiset syyllistyivät vastaavaan jo 1400-luvulla. Silloin Kiinan keisari rakennutti valtavan laivaston valtavia laivoja, joihin palkattiin valtavasti henkilökuntaa ja Kiina ryhtyi valtaamaan koko maailmaa ja melkein siinä onnistuikin. Eurooppalaisten  laivat olivat leluja eli parikymmentä kertaa kiinalaisten aluksia pienempi. Niistä ei olisi ollut vastusta silloisen supervallan vehkeille. Mutta sitten Kiina lopetti äkillisellä hallinnollisella määräyksellä täysin merenkulun. Monet historian tutkijat ovat yrittäneet keksiä selitystä moiseen ja itsekin olen kehitellyt erinomaisia teorioita tästä asiasta, kuten myös Egyptin pyramideista, jotka myös ovat minulle suuri mysteeri, mutta Pekka Valtonen paljastaa kirjassaan meille todellisen syyn keisarin päätökseen. Kiinaa alkoivat valtavan laivanrakennusohjelman seurauksena vaivaamaan nälänhätä ja nälkäkapinat, kun miljoonat talonpojat oli siirretty elintarviketuotannosta rakentamaan laivoja. Myös Kiina muurin ja kanavien rakentaminen samoihin aikoihin rasittivat kansantaloutta. Niinpä Kiinan yksinvaltainen keisari keksi säästökohteen ja ratkaisi sisäpoliittisen ongelman kieltämällä hyödyttömältä tuntuvan kerskakulutuksen ja kohdentamalla yhteiskunnan resurssit perustarpeiden tuottamiseen eli miljoonat talonpojat palasivat rakennustöistä pelloilleen. Nälkä ja kapinat voitettiin. Samalla myös silloisesta globalisaatiosta ulosjättäytynyt Kiina putosi kansainvälisen tieteellis-teknisen kehityksen kärjestä sijalle yms. ja on vasta nyt yli viisisataa vuotta myöhemmin palaamassa entiseen asemaansa maailman johtavana supervaltana. Kommentit (0)
Mannerheimin murhayritys	10.04.2016, 20:02
Teemu Keskisarja kertoi Yliopisto-lehden haastattelussa yrittäväsä julkaista ensi syksynä Mannerheim-kirjan. Toivottavasti siinä kerrotaan eräästä itseäni pitkään askarruttaneesta asiasta. Nimittäin talvella 1918 Mannerheim yritettiin murhata Seinäjoen asemalla, jossa hän johti junanvaunusta käsin valkoisten sotatoimia. Tuosta murhayrityksestä on maamme historiankirjoitus visusti vaiennut. Tosin Timo J. Tuikan kirjassa epäillään, että attentaatilla saattoi olla yhteys jääkäriaktivisti Osvald Sive`nin äkilliseen menehtymiseen, jonka syyksi virallinen historia kertoo unilääkkeiden yliannostuksen. Sive`n, joka toimi jääkäripataljoonan lääkärinä, vihasi synkästi venäläisiä ja hän sekä monet jääkärit pitivät Mannerheimia pelkkänä puoliryssänä, joka näkemys ei tietysti ollut ihan vailla perusteita. Tiettävästi Mannerheim piti Suomessakin yöpöydällään Nikolai II:n kuvaa, jolle hän oli uskollisuuden valansa antanut. Timo J. Tuikka kertoo kirjassaa, että tsaarin vallan aikaan Osvald Siven kiivas vastarintamies ja Kammion mielisairaalan ylilääkäri palkittiin aktivismistaan neljän vuoden kuritushuonerangaistuksella. Keisari oli kuitenkin Tuikan kirjan mukaan saanut oikea-aikaisen siemensyöksyn ja Sive`n armahdettiin Nikolai II:n pojan syntymän kunniaksi julistetussa armahduksessa ennen vankilaan joutumista. Tämä ei ilmeisesti armahdetun venäläisvihaa yhtään lieventänyt. Osvald Sive`nin pojatkin ovat jääneet historian lehdille tulikirjaimin. Nuorempi poika Bobi Sive`n ampui itsensä vuonna 1921 vastalauseena Tarton rauhansopimukselle. Hänen sydämensä lävistänyt luoti ommeltiin eräänlaiseksi pyhäinjäännökseksi AKS:n lippuu. Vanhempi poika Paavo muutti sukunimensä Susitaipaleeksi ja hän kunnostautui IKL:n kansanedustajana ja varsinkin Talvisodassa Suomussalmen suunnalla joukkojaan menestyksellä johtaneena everstiluutnanttina. Paavo Susitaipaleen veljenpoika Hannu toimi pitkään syyttäjänä mm. Suonenjoella. Hän herätti julkisuudessa huomiota kannattamalla bordellien laillistamista ja myös ilmaisen huumeannoksen jakamista narkomaaneille. Muuten historioitsija  Teemu Keskisarjakin liittyy Suonenjokeen sikäli, että ensimmäisen opinnäytetyönsä hän teki Suonenjokeen ja Kärkkäälään  vahvasti liittyvästä kansanedustaja-ikiliikkujan keksijä Ville Vainiosta, josta myös Keskisarjan suomalaista terroria käsitellyt teos Vääpeli T:n tapaus paljon kertoo. Kommentit (0)
Ei hyvä-uutisia palloilusta	09.04.2016, 17:17
Viikko sitten näkemäni enneunen mukaan Kupsin piti tasoittaa Ilveksen 0-1-johto viime sekunneilla, mutta niin ei käynytkään reaalitodellisuudessa. Ylen asiantuntija Tommi Kautonen povasi kuopiolaisia putoajan paikalle ja niin taitaa reaalitodllisuudessa käydäkin, vaikka joukkue viime tipassa hankki puolustustaan vahvistamaan muutaman viljasiilon kokoisen mustan miehen. Kupsin tilanne ei hyvä. Muutama päivä sitten teksti-tv kertoi, että Suomen sijoitus Fifan listoilla on romahtanut. Olemme nyt toiseksi huonoin Pohjoismaa ja Fär-saaret hengittävät uhkaavasti niskaamme. Jalkapallomaajoukkueemme tilanne ei siis ole hyvä, vaikka valmentajaksi hankittiin kallis ruotsalainen, jonka nimen päälle en nyt pääse ja jonka johdolla joukkueemme on hävinnyt neljä peliä putkeen maaliakaan tekemättä ja tulee vielä häviämään lisää kaksi seuraavaa peliä Belgian ja Italian vieraskentillä. Ei hyvä! Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että maajoukkueemme ei edellisen valmentajan, jonka  nimen päälle en nyt pääse ja joka hoiti virkaansa oman Palloliiton vakivirkansa ohelle, olisiko mies ollut Palloliiton vahtimestari, pelasi neljä perättäistä ottelua tappiotta, joka lienee maajoukkueemme historian paras saavutus. Äsken katselin telkkarista, miten Suomen käsipalloilijat, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan olla maailman parhaita, koska suomalaiset ovat eittämättä maailman kovakätisintä heittäjäkansaa, hävisivät kotikentällä kääpiövaltio Luxempurgille, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla vähäisen väkimääränsä vuoksi maailman käsipallomaajoukkueista huonoin. Ei hyvä! Ainut ilon aihe on se, että päivällä Kupsin b-juniorit selvittivät tiensä Sm-sarjaan voittamalla vieraskentällä Helsingissä karsinottelussa alunperin viipurilaisjoukkue PK 35:n dramaattisten vaiheiden jälkeen 0-1. Uskon pelin olleen dramaattisen, vaikka seurasin sitä vain kännykällä Palloliiton tulospalvelusivuilta. Kupsin voittomaalin tekijän sukunimi oli Pellikka. Uskon, että sekä hänen isänsä ja vaarinsa olivat muinoin Kupsin kantavia voimia. Hyvä! Kommentit (0)

Teemu Keskisarja - erilainen nuori	08.04.2016, 18:22
Viimeisimmässä Yliopisto-lehdessä on juttu historiantutkija-kirjailija Teemu Keskisarjasta, jonka tiheään ilmestyviä kirjoja olen usein ylistänyt. Lehden juttu paljastaa Keskisarjan olleen hyvin erilainen nuori verrattuna moniin muihin akateemisiin tutkijoihin. "Bisseä, röökiä, shakinpeluuta...ja henkeni pitimiksi tein satunnaisia ruumiillisia töitä rakennuksilla. Siinä se aika kului", Teemu Keskisarja muistelee Yliopisto lehden jutussa ja jatkaa:  "Ajelehtiminen on nuorena tavallista. Harmittaa, että omalla kohdallani tyhjäntoimittamisessa, viinan kanssa pelleilyssä ja aivan liian totaalisessa shakinpelaamisessa vierähti kymmenen vuotta. Viisi olisi riittänyt." 30-vuotiaana Keskisarja pääsi rimaa hipoen viimeisenä hyväksyttynä lukemaan historiaa Helsingin yliopistoon, mutta luki sitten itsensä maisteriksi kahdessa vuodessa. Väitöskirja valmistui kolme vuotta myöhemmin. Sen jälkeen miehen kirjallinen tuotanto on ollut kiivastahtista; parhaimmillaan on ilmestynyt kolme kirjaa, jotka useimmiten ovat käsitelleet ihmiselämän peruskysymyksiä eli seksiä ja väkivaltaa. Muuten Keskisarjan gradu-työ löytyy Internetistä ja se on mieltä kiihottavalta nimeltään: Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa – Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. Kommentit (0)
Ministerin epäsymmetriset kengät	07.04.2016, 18:20
Perustuslain mukaan Suomen ministerien tulee olla rehellisiä ja hyvämaineisia ihmisiä; tosin nykyään tuosta vaatimuksesta on joustettu, mikäli ministeri lausuu eduskunnalle valehtelunsa jälkeen, että "sori siitä". Sen sijaan ministerin kenkien väriin perustuslaki ei ota kantaa, mutta siitä huolimatta epäonnistunut kenkävalinta voi aiheuttaa ministerin vaihdoksen. Tämä asia palautui mieleeni Timo J. Tuikan ratkiriemukkaasta kirjasta. Pertti Paasion ministeriys ja menestyksekäs poliittinen urakin kariutui väärään kenkävalintaan. Paasio nimittäin ministerin kiireissään sonnustautui puhujamatkalleen eriparisiin kenkiin eikä enää siitä tapauksesta kunnialla selvinnyt. Skandaalia ei lieventänyt se, että kyseessä olivat kuitenkin erijalkojen kengät ja jalkineet olivat vielä oikeissa jaloissakin, mutta siitä huolimatta eriparisissa kengissä julkista puhetta pitävä ministeri herätti tiedotusvälineissä niin suurta huomiota ja hilpeyttä, että hänen poliittinen uskottavuutensa katosi sen siliän tien. Onneton ministeri yritti vielä pelastaa tilanteen huumorilla korostamalla epäsymmetristä kenkävalintaa ihmetelleille, että tämä on nykyään ihan uusinta muotia, hänellä itselläänkin on kotonaan vielä toinenkin samanlainen eriparinen kenkäpari. Itseironia ei kuitenkaan pelastanut ministeriä poliittiselta kuolemalta. Edellinen poliittinen kohu poliitikon kenkävalinnoista tapahtui mamme eduskunnan alkuaikoina, jolloin maalaisliittolainen Kalle Pykälä saapasteli, tai sanottaisiinko paremminkin, että läpsytteli, täysistuntoon paljasjaloin. Hän oli juuri ennen täysistunta pistäytynyt sekä saunassa että ravintolassa, joka selitti tapahtuman. Kalle Pykälän poliittinen historia muistaa myös hänen iskevästä vaalilauseestaan, joka kuului "Äänestäkää minua, niin lippalakit halpenevat".  Itse aion lainata tuota vaalilausetta sitten, kun omat henkilökohtaiset asiani ovat niin sotkussa, että päätän ryhtyä hoitamaan yhteisiä asioita. Kommentit (0)
Pääministeri Mauno Pekkalan laiskuus ja juoppous	07.04.2016, 15:55
Tuo eilen mainittuTimo J. Tuikan kirja Vuosisadan sankarit ja pelurit oli ratkiriemukas lukukokemus; tosin sankareita siitä ei niinkään löytynyt, mutta kaikenlaisia pelureita sitäkin enemmän. Tosin kirjan eräiden faktojen oikeellisuus hieman mietityttää. Esimerkiksi, kun sodanjälkeisissä vaaleissa Skdl menestyi hyvin ja nousi suurimmaksi puolueeksi eräiden loikkausten jälkeen, halusi Maalaisliiton eduskuntaryhmä varmistaa sen, että pääministerin paikalle nousee mahdollisimman vaaraton henkilö. Tuikan kirjan mukaan Maalaisliiton ryhmässä Juho Niukkanen, jolla ilmeisesti oli paljon karjalaista talonpoikaisoveluutta, yskäisi kouraansa ja puolusti tulevaa pääministeri Pekkalaa seuraavasti: "Manu Pekkala ei ole kommunisti, eikä hänestä koskaan tule kommunistia. Hän on yhtä hyvä porvari kuin kuka tahansa meistä. Ja lisäksi hänellä on eräs hyvä ominaisuus - hän ei tee vallankumousta, koska hän on siihen liian laiska". Itse olen kuitenkin lukenut Lasse Lehtisen kirjoittamasta Johannes Virolais-kirjasta, jossa valtioneuvos muisteli myös tuota samaa Maalaisliiton eduskuntaryhmän kokousta, että Niukkanen olisi kokouksessa perustellut Mauno Pekkalan pääministeriyttä myös muilla argumenteilla. Kun kansanedustaja Yrjö Hautala väitti, ettei Pekkalaa voi valita pääministeriksi, koska hän kuuluu olevan juoppo, nousi Niukkanen todistamaan suosikkinsa puolesta: "Mitä Pekkalan alkoholijuomien käyttöön tulee, se on viime aikoina tietämäni mukaan ollut hyvin säännöllistä." Kommentit (0)

Alkiolaisuus 05.04.2016, 18:44 Musiikkikeskuksen Väyrys-tilaisuudessa ilmeni, ettei Paavo Väyrynen ei ole ihastunut nykykokoomukseen, vaan hän peräänkuulutti yhteistyötä sosialidemokraattien kanssa. Se on perinteinen alkiolainen linja, jota Väyrynenkin korostaa kannattavansa - ainakin hän vakuutti olevansa köyhän asialla, jolla asialla myös Santeri Alkio oli jopa siinä määrin, että hän oli jossain vaiheessa nuoruudessaan sosialisti ja työväen yhdistyksen jäsen.   Tosin Santeri Alkio oli hivenen moniselitteinen yhteiskunnallinen ajattelija, mikäli yhtään on uskominen Timo. J. Tuikan kirjaa Vuosisadan sankarit ja pelurit, jossa todetaan Santeri Alkiosta seuraavaa:     "Alkiolaiset arvojuuret ovat syvällä sotkuisissa ideologisissa sienirihmastoissa. Alkio oli kirjailija, kauppias, osuustoimintamies, tolstoilainen, nuorisoseuralainen, nuorsuomalainen, ohjelmankirjoittaja, sosialisti ja työväen yhdistyksen jäsen, patriootti, anarkisti, populisti, snellmanilainen, vapaakirkollinen, ja ikuinen aatteellinen etsijä. Alkiolaisista arvojuurista on vara valita itse kullekin sopiva arvopohja ja hänen sloganinsa ”muistakaa köyhän asia” voi aina heittää, jos ei muuta keksi."     Vastoin yleistä luuloa Santeri Alkio ei ole maalaisliiton perustaja, vaan rikas oululainen liikemies Otto Karhi perusti maalaisliiton vuonna 1906. Hän oli myös puolueen ensimmäinen puheenjohtaja ja toimi pitkään myös maalaisliiton kansanedustajana. Jostain syystä hän kuitenkin kyllästyi perustamaansa puolueeseen ja liittyi sosialidemokraatteihin. Kepulaisten ja demareiden punamulta-yhteistyöllä on siis vanhat perinteet maamme historiassa. Kommentit (0) Minä ja Väyrynen uutta puoluetta perustamassa 04.04.2016, 18:05 Huomattava yhteiskunnallinen toimihenkilö Paavo Väyrynen kunnioitti eilen läsnäolollaan Kuopiota ja esitteli musiikkikeskuksessa uutta puoluettaan ja keräsi asian hyväksi kannattajakortteja. Paikalla oli noin 60 ihmistä ja joukossa merkittävä määrä vihaisia nuoria, koska Paavo on nuoren kapinallisen ihannetyyppi. Myönnän, että Paavo Väyrynen on pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttama viisas mies. Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin hän julkaisi väitöskirjan, jonka perussanoma oli, että Neuvostoliitto ei hajoa koskaan. Yksinkertaiset ihmiset nauroivat silloin, mutta nyt on hymy hyytynyt, koska kaikki, jotka asioista yleensä jotain ymmärtävät, ymmärtävät, ettei Neuvostoliitto ole minnekään hävinnyt. Myös talousmiehenä Väykkä on viisas. Eilen hän myi viimeisintä kirjaansa erikoistarjouksena 25 eurolla, mutta Vuokko ja Paavo-muki ei olut erikoistarjouksessa, vaan sen hinta tulee myyjän vakuutuksen mukaan ikuisesti olemaan 30 euroa, sillä alennusmyyntiä sille ei koskaan tule. 25 euroa on erinomaisen hyvä hinta kiinalaismukille. Viisaana  talousmiehenä Väyrynen myös aikanaan ennusti, että euroon siirtyminen tulee olemaan Suomelle katastrofi ja niinhän se olikin. Paavo pystyi eilen eittämättä todistamaan, että ilman euroon siirtymistä Suomen bkt olisi tällä hetkellä 30 miljardia euroa enemmän eikä mitään talousongelmia olisi, vaan Suomi olisi Ruotsin kaltainen hyvinvointivaltio. Tuon asian alkaa jo moni kapitalistinenkin tiedemies olla valmis myötämäään. Sitä paitsi Väyrysen mielestä euroon siirtyminen oli perustuslain vastainen päätös, sillä päätöshetkellä voimassa ollut perustuslaki totesi yksitotisesti, että markka on Suomen rahayksikkö. Näin ollen euroon siirtymispäätös olisi pitänyt tehdä 5/6 enemmistöllä eduskunnassa eikä pelkkänä hallituksen tiedoksiantona.  Oikeassahan Paavo oli, mutta en siitä huolimatta täyttänyt kannattajakorttia, koska kapitalistinenkaan tiedemies ei käsittääkseni ole ihan varma siitä, millaisen sekasotkun Suomen euroero aiheuttaisi. Sen sijaan tivasin vastausta Krimin tilanteeseen ja Venäjän pakotteisiin. Väyrysen mukaan sekä itä että länsi olivat tehneet Ukraina-asiassa virheitä ja asia pitäisi sopia neuvotteluilla, mutta sitä virhettä hän ei viisaana miehenä tehnyt, että olisi ottanut kantaa pakoteasiaan. Se on poliittista viisautta se. Kommentit (0) Kevään merkkejä ilmassa 03.04.2016, 17:19 Olen innokas pilkkimies, mutta nykyään pyrin tekemään inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta viattomat luontokappaleet eivät joutuisi kärsimään harrastuksestani, koska luin juuri Helena Telkänrannan kirjan Millaista on olla eläin? ja teos opetti, että kalatkin kärsivät.  Hyvin onnistuinkin kalojensuojelutavoitteissani, koska pääsiäislomalla lukuisten pilkkireissujen saaliina oli yksi epävarma nykäisy. Pilkkikausi on yleensä parhaimmillaan pääsiäisen aikoihin, mutta tänä vuonna pääsiäinen oli niin aikaisin, ettei ahventen ruokahalu ole vielä palannut. Tosin aamun Hesaria lukiessani aloin epäilemään, että pilkkikausi olisikin jo parhaimmillaan, koska Savossa oli mies hukkunut heikkoihin jäihin. Yleensä hukkumisuutiset ovat varma merkki siitä, että kala on alkanut syödä. Mutta tällä kertaa kyseessä ei ollut kuitenkaan onkimies. vaan savolainen traktorimies, joka oli luottanut siihen, että jää on vielä turvallisen vahvaa, koska hän oli ajanut samalla paikalla aiemminkin traktorillaan. Muuten myös viime talvena Savossa hukkui traktoristimies kevätjäihin ja sillä kertaa hukkui myös kyydissä ollut pikkupoika. Tunnen syvää myötähäpeää savolaismiesten puolesta savolaismiesten hukkumisalttiuden vuoksi. Jotenkin tuntuu siltä, että jäihin hukkuneet ovat jostain merkillisestä syystä yleensä savolaisia; en muista uutista, jossa kerrottaisiin, että ruotsinkielinen kalastaja olisi hukkunut heikkoihin jäihin. Ja kyllä ruotsinkieliset rannikon asukit ovat myös innokkaita jäillä liikkujia. Toinen keväinen uutinen aamun lehdessä oli se, että Siilinjärvellä oli ollut kymmenien nuorten miesten joukkotappelu. Ilmastollisista syistä tuollaisia konflikteja ei tapahdu talvisin. Tosin tällä kertaa vastakkain eivät olleet perinteiseen ja ylimuistoiseen tapaan siilinjärveläiset ja nilsiäläiset, vaan siilinjärveläiset ottivat yhteen pakolaiskeskuksen asukkaiden kanssa. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin, mutta siitä huolimatta hävettää kaikkien savolaismiesten puolesta. Kommentit (0) Susi 02.04.2016, 19:18 Luen mielelläni kaikenlaista kirjallisuutta lukuun ottamatta juridista kirjallisuutta ja dekkareita. Koska en lue salapoliisiromaaneja, en myöskään piittaa tv:n rikossarjoista tai -elokuvista lukuun ottamatta vanhoja Palmu-filmejä. Eilen tosin innostuin katsomaan ruotsalaista rikoselokuvaa nimeltään Susi, joka imaisi minut erilaisuudellaan mukaansa. Elokuvan taustalla oli tietysti murha, joka on rikoksista peruuttamattomin, mutta poikkeuksellsiesti nyt ei tutkittu tavallista miesmurhaa, vaan henkirikoksen uhrina oli susiraukka. Kummaksi on maailma mennyt, kun ihmisen tappaminen telkkarissa ei enää hätkäytä yhtään, mutta kun poromies lyö veteen ajettua sutta kirveen teräpuolella päin otsikkoa, näyttää se tosi pahalta ja tuomittavalta. Toisaalta ymmärrän murhaajaakin, jolta hukka oli edellisenä vuonna perinyt 56 poroa. Jotainhan Eu niistä korvaa, mutta ei ilmeisesti kaikkea, koska todisteita vahingosta ei välttämättä löydy eikä korvauksia saa siitä turhasta työstä, jota susi voi aiheuttaa hajottaessaan vaivalla kootun porokarjan pitkin tuntureita. Mutta toisaalta ymmärrän vallan mainiosti suttakin, joka tappaa vain syödäkseen. Sitä paitsi nykyajan yksinään harhailevat hukat käyttäytyvät lajilleen epätyypillisesti, koska suden pitäisi metsästää kaikessa rauhassa laumassa, jolloin koko poro tulisi kerralla kunnolla syödyksi eikä syntyisi samalla tavalla hukkapaloja kuin yksinäisen vaeltajan jäljiltä syntyy, joka joutuu koko ajan juoksemaan karkuun eikä ehdi syöda saalistaan loppuun. Eilen todistajat eivät suostuneet puhumaan totta oikeudessa ja väärä mies tuomittiin vuodeksi linnaan, joten kovat ovat tuomiot näistä asioista Ruotsissakin. Suden arvona mies joutui korvaamaan valtiolle 6000 euroa, joka on hieman vähemmän kuin Suomessa, jossa susi maksaa 9000 euroa. Susi-filmi palautti mieleeni, että alakansakoulun kirjastosta lainaamani Erkki Rekimiehen Tapporaha-nimisen nuorisoromaanin, josta taitava ohjaaja saisi yhtä vaikuttavan elokuvan vaikka ulkomaille myytäväksi, mitä eilinen filmi oli. Tapporaha kertoi ajasta, jolloin sudesta tappaja vielä palkittiin eikä häntä rangaistu kuten nykyään. Köyhä mökin poika yritti hiihtää hukan kiinni, mutta epäonnistui, koska rikas vaalikiertueella oleva kansanedustaja ajoi autollaan pedon kuoliaaksi. Muuten, jos laillisen suden kaatajalle maksettaisiin nykyään tuntuva tapporaha, saattaisi se hyvinkin edistää susien suojelua ja vähentää luvattomia kaatoja. Erämiehet saattasivat hyvinkin alkaa vaatimaan lisää hukkia maamme metsiin. Kommentit (3) Koljatit 01.04.2016, 20:17 Veikkausliiga käynnistyy Kupsin osalta vasta 9.4., mutta jo viime yönä tuijotin teksti-tv:tä unissani. Ilves johti Kupsia vastaan ihan loppuhetkille asti 1-0, mutta sitten Kups tasoitti ja olin hyvin tyytyväinen ottelun lopputulemaan. Nimittäin Ylen sivuilla alan asiantuntija Tommi Kautonen ennusti, että kuopiolaiset jäävät sarjassa viimeisiksi, eli sijalle 12 ja putoavat suoraan sarjasta, joka olisi katastrofi pankkiiri Ari Lahdelle, joka sen jälkeen varmasti ymmärtää, että vaivalla hankituista rahoista voi päästä lukuisilla hauskemmillakin tavoilla eroon, kuin tukemalla surkeata potkupalloseuraa. Ymmärrän kyllä täysin asiantuntija Kautosen kannan, sillä olin viikko sitten seuraamassa Kupsin kenraaliharjoitusta ykkössarjan keskikastin joukkuetta Ac Oulua  vastaan. Oulu oli selvästi parempi, vaikka ottelu päättyikin isäntiä mairittelevasti 1-1. Tosin Kupsin heikkouden selittää osittain se, että montaa kertaa joukkue ei ole vielä ehtinyt yhdessä harjoitella, koska porukan Afrikan avut saapuivat vasta muutama päivä aiemmin Suomeen. Kupsin pelaajahankinnoissa näyttää olevan suuri viisaus. Nimittäin Kuopioon on hankittu Afrikan isoimmat jalkapalloilijat ja päävalmentaja Rajamäen näkemys on mielestäni ihan järkevä; kyllä huono iso mies aina huonon pienen miehen voittaa jalkapallossakin. Tarkastin tilastoista sen, että Afrikasta hankitut kolme puolustajaa ovat , 199-, 195-, ja 193-senttisiä, eli enemmänkin koripalloilijoita. Kun puolustusta tulee vahvistamaan vielä Kupsin oma kasvatti Mikko Pitkänen, joka viime kesänä vielä kasvuikäisenä a-junioreissa pelatessaan oli 198 senttimetriä pitkä, niin ainakin pääpelivoimaa joukkueesta löytyy. Tosin en ole varma miten Kupsin puolustuksen kävisi, jos Eurokentillä vastaan tulisi FC Barcelonan hyökkääjäkvartetti, jonka pisin mies yltää hattupäässä 171 senttimetriin. Kommentit (0) Onni	31.03.2016, 17:05
Tuo edellisen juttuni otsikko oli varastettu runoilijanero Lauri Viidalta, jonka pitkän Onni-runon ensimmäinen säkeistö kuuluu seuraavasti: Kiitos elämästä, Äiti Pari riviä tein kirjaimia tänään Siinä kaikki. Olen onnellinen. Onni-runon alla oleva viimeinen säkeistö kohosi koko kansan tietoisuuteen, kun itse presidentti Urho Kekkonen lainasi sitä uudenvuoden puheessaan vaatiessaan rattijuopoille kovempia tuomioita. Viita oli menehtynyt vähän aiemmin rattijuopon aiheuttamassa kolarissa. Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu. Ikkunan edessä pystyyn kuivunut omenapuu. Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä. Kun olen kuollut, kun olen kuollut. Kesä jatkuu. Kesä. Tietääkseni Onni-runo syntyi Murolen saaressa Ruovedellä, jossa Viita asui yhdessä vaimonsa Aila Meriluodon. Meriluoto ei pitänyt suoranaisen vilun ja nälän vaivaamaa elämää saaressa mitenkään auvoisena onnen aikana, vaan pikemminkin päinvastoin. Lauri Viidan mielenterveyden ongelmat pahenivat saarella elettäessä ja sairaus teki myös perheen elämästä helvettiä. Viita itse uskoi kärsivänsä pirstamielisyydestä, jollaisen nimen hän vaivalleen kehitti ja jota vaivaa jakomielitaudiksi silloisten alan asiantuntijoiden mukaan kutsuttiin. Nykyään joku ihmismielen asiantuntija uskoo runoilijalla kuitenkin olleen kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja että häntä hoidettiin aikoinaan väärin. Paljon mahdollista, että runoilijalla olivat molemmat sairaudet, jotka myös selittävät hänen neroutensa. Muuten Lauri Viita onnistui vähän ennen kuolemaansa mielisairaalahoidossa olessaan saattaamaan raskaaksi erään naispuolisen potilaan. Tietooni ei ole tullut, että isän nerous olisi peritynyt lapseen. Sen sijaan Kalle Päätalon kirjoissaan myöntämän aviottoman pojan poika Kalle Tamminen on julkaissut jo neljännen runokokoelmansa. Vaaristaan poiketen Pikku-Kallen kerronta on hyvin tiivistä. "Mitä sitä turhaan lätiseen, kun voi lyhyestikin kertoa", vakuutti Kalle Tamminen eräässä lehtihaastattelussa. Kommentit (0)
Kiitos elämästä, Äiti	28.03.2016, 16:50
Aura Koivistoinen, os. Könönen 27.8.1927 - 28.3.2016 klo 14.40. Kommentit (6)
Yksimielisyys	27.03.2016, 16:40
Sen verran täytyy lieventää eilistä lausuntoani kelloseppien työllisyystilanteesta, että kyllä heitä tarvitaan kipeästi kaksi kertaa vuodessa, eli silloin, jolloin kelloja käännetään tunnin verran kohti juhannusta. Nykyajan kellot ja muut ajanhallintalaitteet ovat sellaisia, ettei ainakaan puolelta miljoonalta vanhukselta tai juristilta niiden kääntely kohti juhannusta onnistu. Jotenkin tuo kellojen juhannusta kohti kääntely tuntuu sen verran Helsingin ja EU-herrojen vouhotukselta, että jos tänään suoritettaisiin puolueiden kannatustutkimus, niin Perussuomalaisten kannatuksessa näkyisi selvä kannatuspiikki. Tässä kesäaika-asiassa Putinin Venäjäkin vaikuttaa ihan houkuttelevalta tolkun yhteiskunnalta. Epäilen, että EU, jossa yleensä tärkeistä asioista päätettäessä tarvitaan yksimielisyys, on pystynyt nippanappa saavuttamaan yksimielisyyden kesäajasta päätettäessä, mutta myös siitä luopumisesta pitäisi pystyä päättämään yksimielisesti, joka homma saattaa hyvinkin mennä vatuloinniksi. Harva enää muistaa, mutta Puola on ollut kerran historiassa Euroopan johtava suurvalta, mutta sitten siellä keksittiin, että sen kansanedustuslaitoksessa Sejmissä, jossa aatelisherrat käyttivät valtaa, oli päätökset tehtävä yksimielisesti eikä sen jälkeen enää päätöksiä pystytty tekemään eikä Puola enää sen jälkeen ollut Euroopan johtava suurvalta, vaan pikemminkin päinvastoin. Kommentit (0)
Mullistava keksintö	26.03.2016, 16:28
Harva on ollut se vuosi, jolloin minun ei ole tarvinnut laadukkaaseen seitsemän euroa maksaneeseen kellooni vaihdattaa uutta paristoa. Taas jouduin sen tekemään ja toimenpide maksoi kymmenen euroa eli 59,40 markkaa. En syytä enkä väitä, mutta totean, ettei tässä juuri järjen häivää ole. Ymmärrän täysin kelloseppää. En häntä tuomitse, sillä hänenkin on perheensä elätettävä. Hän on pitkät koulut käynyt erikoisammattihenkilö, jonka ammattitaidolla ei enää ole kysyntää, sillä nykyisiä kelloja ei juurikaan kannata korjata, jota asiaa varten kelloseppä on pitkät koulunsa käynyt. Ja nykyään iso osa kelloista ostetaan muutamalla eurolla halpahalleista;sitä ostosta varten ei tarvitse enää kellokauppassa vierailla. Muuten viimeisen mekaanisen rannekellon olen nähnyt jollain pelastustoimenjohtajalla, jonka aikaraudalta vaadittiin atomipommin kestävyyttä. Digikellot eivät kestä ydinräjähdyksen aiheuttamaa sähkömagneettista impulssia. Pelastustoimenjohtajan kello maksoi hyvän auton verran ja latautui automaattisesti kättä heilutettaessa. Sitra on peräänkuuluttanut innovaatioita, joilla Suomen talous saataisiin nousuun. Itse olen jo suksen lipsumisenehkäisemisen esitellyt, mutta nyt esitän seuraavan keksintöni, jolle en tosin ole vielä patenttia hakenut. Elikkä Nokian tai jonkin muun suomalaisen alan toimijan on alettava valmistamaan ladattavia rannekelloja. Kalliimmat mallit tosin voisivat ladata itsensä auringosta. Luulen, että ladattavia kelloja myytäisiin helposti maailmalle 7,4 miljardia heti kättelyssä. Ja sekin hyvä puoli ladattavissa kelloissa olisi, että ne eivät ainakaan tunnollisilla käyttäjillä pysähtelisi yhtä yllättäen kuin nykyiset paristokellot, jotka eivät varoita virran vähyydestä mitenkään. Kommentit (0)
Rasvamestareita	25.03.2016, 18:54
Myös voitelussa oli voittopuolisesti pakkaskeleihin tottuneilla suomalaisilla vesikeleillä ongelmia. Tosin ennakkoluulottomimmat hiihtäjät ymmärsivät, että nuoskalla suksen luisto paranee, kun sen pohjaa hankaa suolasilakalla. Esimerkiksi Juho Aitamurto voitti 1895 Tampereella 30 km:n hiihdon hivuttelemalla kisan aikana suolasilakalla vähän väliä suksenpohjiaan. Näin hän sai myös psykologisen yliotteen vastustajistaan. Kansainvälisen kilpailun kiristyessä ei tämä konsti enää riittänyt. Niinpä 20-luvulla Suomessakin alettiin kehitellä suksivoiteita. Ehkä parhaiten tässä asiassa kunnostautui Amerikkaan muuttanut Erkki Penttilä, joka siellä kehitti Phantom Finn -merkkisen voiteen, josta tuli erittäin suosittu. Tosin ainoa seikka, minkä Penttilä ihmevoiteestaan ymmärsi, oli se, että hän älysi olla voitelematta sillä omia suksiaan. Muutenkin Penttilä oli aikaansaapa mies myös liike-elämän ulkopuolella. Hän hallitsi Pohjois-Amerikan hiihtokilpailuja ylivoimaisesti. Kerrankin erään 50 km:n kisan virvokeasemalla hän ehti seurustelemaan pitkään erään upporikkaan rouvan kanssa ja olipa hänellä aikaa myös näyttää taikatemppuja rouvan pikkutytölle. Tästä huolimatta Penttilä voitti kilpailun 55 minuutilla. Kommentit (0)

Välinekilpailua

24.03.2016, 19:21

Kilpahiihdon alkuvaiheessa 1900-luvun alussa suomalaiset hiihtäjät kärsivät huonoista välineistä. Meillä kilpahiihto kehittyi tasamaahiihdoksi, kun taas muualla maailmassa kilpaladut pyrittiin vetämään mahdollisimman vaikeaan maastoon. Suomalaisten pitkät ja sirot sukset eivät soveltuneet tällaisiin maastoihin. Tosin sopimattomista suksista huolimatta poikamme saavuttivat ulkomailla merkittäviä voittojakin, sillä eräs vahva etu heillä oli kilpavälineissään. Oikein pahoissa nousuissa suomalaiset pystyivät mäystinsiteidensä vuoksi nopeasti ottamaan sukset käteensä ja panemaan juoksuksi. Mäystimistä suksia oli myös helppo kantaa. Tyyli oli selvästi nopeampi kuin ruotsalaisten menetelmä vetää sivakoita kärjistä perässään. Jos poikamme pystyivät nokkeluudellaan pärjäämän ylämäissä niin laskujen aiheuttamaan ongelmaan ei löytynyt ratkaisua. Eräässäkin kilpailussa Veli Saarinen suunnitteli vievänsä laskun päälle valmiiksi koivuvitsakset, jotka olisi laskun ajaksi kiinnitetty suksiin vauhdinrajoittimiksi. Varasuunnitelman mukaan mäen päälle olisi varattu kuusen latvukset, joita olisi laskussa pidetty jalkojen välissä ja siten säännelty nopeutta. Tässä kilpailussa ratkaisu oli loppujen lopuksi se, että Saarinen katsoi mallia parempien laskijoiden tyylistä ja menetteli itse samalla tavalla. Saarinen voitti kilpailun ylivoimaisesti. Suomalaisten laskujen pelko saattoi pitkälle olla pelkästään itseluottamuksen puutetta. Chamoinin olympiakisojen alamäkiä pidettiin aivan mahdottomina siihen asti, kunnes nähtiin saksalaisen elokuvaajan laskevan mäen huolettomasti ilman sauvoja, ja kaiken huipuksi mies kuvasi koko ajan kiertäen vanhanmallisen kameransa kampea. Muuten Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa vuonna 1936 turkkilaisilla hiihtäjillä ei sen sijaan ollut minkäänlaisia ongelmia ylä- tai alamäkien suhteen, vaikka maasto oli eittämättä huippuvaikea. Turkin pojat hiihtivät nimittäin lammasnahkapohjaisilla suksilla. Kun viestihiihdossa Iisveden poika Kalle Jalkanen toi Suomen voittajana maaliin, lykkäsivät turkkilaiset sinnikkäästi kohti toista vaihtoa. Kommentit (0)