Lisää hajamietteitä mömmönkisaviikolta 01.09.2015, 18:34   Veljeskansamme venäläisten kisamenestys oli katastrofaalisen huono. Jostain syystä naapuriemme kunnonajoitus meni pahasti pieleen. Edes suosikkihyppääjäni korkeushyppääjä Ivan Uhov ei selvinnyt loppukilpailuun. Ivan Uhovissa on jotain hyvin suomalaista. Youtubessa on erittäin suosittu video, jossa Uhov kilpailee Timanttiliigan kisassa ns. pystymakkurissa. Sellaiseen pystyvät hänen lisäkseen vain eräät suomalaiset mäkihyppääjät ja keihäänheittäjät.   Myöskään suosikkijuoksijani Etelä-Afrikan Caster Semenya ei pärjännyt alkuunkaan naisten 800 metrillä, vaikka oli muutama vuosi sitten nuoruudessaan sarjassaan ylivoimainen. Ilmeisesti kohu hänen sukupuolensa ympärillä on tuhonnut lupaavasti alkaneen urheilijan uran. Semenya kilpailee naistensarjassa, vaikka täyttä varmuutta hänen sukupuolestaan ei ole. Hänen tapauksensa saattanee johtaa siihen, että tulevaisuudessa on urheilukilpailuissa naisten- ja miestensarjojen lisäksi vielä kolmas vaihtoehto.    Suosikki heittäjäni on Uuden-Seelannin kuulantyönnön lapsitähti Jacko Gill. Hän voitti jo 15-vuotiaana nuorten maailmanmestaruuden viisi vuotta vanhempien joukossa ja silloin uskottiin, että hän on tulevaisuudessa lajissaan täysin ylivoimainen. Niin voi vielä ollakin, mutta nyt 20-vuotiaana hän sijoittui mm-kisoissa vasta kahdeksanneksi Arttu Kankaan luokkaa olevalla tuloksella. Se oli minulle pettymys. Ilmeisesti Gill on pikkuisen liian pieni pakittajaksi, mutta liian suuri pyörähtäjäksi. Hän on 190-senttinen 115-kiloinen, kun taas amerikkalaiset huippupyörähtäjät ovat 180-senttisiä ja 150-kiloisia ja eurooppalaiset huippupakittajat kaksimetrisiä.   Ilmeisen nopee käs Jacko Gillillä on ja silläkin ominaisuudella pärjätään kuularingissä, mutta hänen kätensä ei ehkä sittenkään ole yhtä nopea kuin puukeihäiden aikaisella me-miehellä Yrjö Nikkasella. Nikkasesta sanottiin Karjan puolessa, että juoppo mies, mutta nopee käs. Hänellä oli niin nopee käs, että hän pystyi nappaamaan kärpäsen lennosta.     Kommentit (0) Hajamietteitä mömmönkisaviikolta 31.08.2015, 17:59   Upea oli menestyksemme yleisurheilun mm-kisoissa. Ylväinä hulmuavat kasakuntien liput, mutta ylväimpänä liehahtelee meidän eu-laisten kultatähtivaate. Me eu-laiset kahmimme peräti 13 maailmanmestaruutta eli melkein yhtä monta kuin urheilun perinteiset supervallat Kenia ja Jamaika yhteensä.   Jos jotain suremisen aihetta nyt hakemalla hakee kisatapahtumista, niin surullista oli se, ettei muut meille rakkaat pohjoismaat saavuttaneet yhtään mitalia. Miesten kiekossa sentään ruotsalainen oli noin viides, mutta hänenkin äitinsä on Suomen Turust, joten osa siitäkin kunniasta tulee meille suomalaisille. Täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, oliko Norja mukana kisoissa ollenkaan, koska yhtään kappaletta norjalaisurheilijoita en bongannut loppukilpailuista, joten epäilen, ettei hyvällä, mutta köyhällä naapurimaallamme ollut rahaa lähettää edustajiaan muiden maailman nuorten joukkoon urheilemaan.   Suomi oli siis ylivoimaisesti paras Pohjoismaa, mutta yllättävää oli se, että kaikkien suomalaisugrilaisten kansojen urheilumaine lepäsi suomalaisten varassa. Se ei ole yllätys, että piskuinen Viro jäi ilman mitaleita, mutta Unkarin mitalittomuus on jymypaukku. Perinteisesti veljeskansamme Unkari on ollut maailman parhaita urheilukansoja, ja varsinkin voimaa ja räjähtävyyttä vaativia heittolajeja unkarilaiset ovat hallinneet, mutta nyt tapahtui täydellinen romahdus.   Unkarin urheilun alamäki alkoi silloin, kun dopingtesteissä alettiin suorittaa syvälle kehoon tapahtuva tarkastus. Ainakin sikäläiset kiekon ja moukarin suurkisavoittajat jäivät kerran kiinni syvälle kehoon suoritetussa tarkastuksessa siitä, kun he olivat tunkeneet puhdasta näytettä sisältävät putelinsa paikkaan, jonne auringon ei pitäisi koskaan paistaa ja heidän kilpailusuorituksensa hylättiin. Minusta Maailman antidopingtoimikunta osoitti asiassa harvinaista huumorintajuttomuutta. Kyllä pustan pojat olisivat voittonsa ansainneet, sillä antoivat he kuitenkin sen verran tasoitusta kilpaveljilleen kaiken maailman puteleiden kanssa vehdatessaan. Kommentit (0) Naisliikunnan yllätyksellisyys 30.08.2015, 19:31   Vaan kyllä on naisliikunta tarjonnut minulle monta yllätystä viimeisen vuorokauden aikana. Eilen muiden urheilukiireiden vuoksi myöhästyin Kuopion Pallokissojen ja Turun Palloseuran ottelun alusta minuutin, koska luulin, ettei eka minuutilla mitään tapahdu, mutta niin vain Pallokissat värkkäsi maalin juuri, kun kapusin katsomon portaita enkä onnistunut sitä näkemään.   Sitten ei puoleentoista tuntiin mitään tapahtunutkaan, mutta viime hetkillä Tps tasoitti yllättäen komealla ylänurkkalaukauksella, jolle jopa kuopiolaispelaajattaretkin taputtivat. Läksin pois pettyneenä jo ennen loppuvihellystä seuraamaan yleisurheilun mömmönkisoja, koska jalkapallomitalit näyttivät menevän sivusuun sen tasapelin myötä. Mutta kun olin kävelemässä katsomon portaita alas, tekivät kuopiolaiset lisäajan viime sekunnilla voittomaalin, jota en portaista käsin nähnyt, mutta kuuluin. Taistelu mitaleista siis jatkuu sittenkin.   Aamulla heti herättyäni avasin kännykällä Teksti-tv:n sivun, jossa joko kullan tai virtsan värisillä kirjaimilla luki selvästi, että Hyryläinen, eli siis maratontyttömme, jaksoi mitaliin. Se tuntui hyvin yllättävältä, mutta kun tarkistin vanhuuden vaivaamia silmiäni, lukikin uutissivulla, että Hyryläinen jaksoi maaliin. Se uutinen on tietysti ihan positiivinen, vaikkakaan ei kovin suuri yllätys. Harva ei ole se suomalainen kestävyysurheilija, joka on maaliin jaksanut kansainvälisissäkin kilpailuissa.   Ja äsken seurasin innolla naiskeihäänheittoa ja pitkään vaikutti siltä, että kullan nappaa ensimmäinen ulkomaalainen urheilija, jonka nimen muistan oikein, koska en ole mikään kielimies, koska kiinalaisen keihäänheittäjättären nimi helposti muistettava Hui! Hui! Luu. Mutta ei hän sitten voittanutkaan, koska kilpailun viimeisellä heitolla joku Saksan tyttö, jonka pitkän nimen päälle en nyt pääse, viskasi yllättäen hirveän heiton, karmean heiton, oikean heittojen heiton, jonka jälkeen voittolukemat 67,69 loistivat tulikirjaimilla tulostaululla. Numerot minä muistan paljon helpommin kuin pitkät ja kummalliset ulkomaalaisten nimet, jotka eivät yleensä ole suomea, kuten Kiinan tytöllä yllättäen olivat. Kommentit (0) Jorma Kinnunen on kova jätkä 29.08.2015, 18:30   Vaikka vertasinkin eilen Julius Yegoa Jorma Kinnuseen, niin epäilen kuitenkin jälkimmäisen olevan kovemman jätkän, jos miehiä vertaillaan työsaavutusten perusteella ainakin, jos yhtään on uskominen Urho Salon Kinnusesta kertovaa kirjaa Pikkujättiläinen ja miksi ei olisi uskominen.   Kinnunen tunnetaan joltisenakin keihäänheittäjänä, mutta suurimmat meriittinsä hän on kuitenkin saavuttanut työmiehenä, jona hänen saavutuksensa lähentelevät Kalle Päätalon vastaavia. Laajassa kansainvälisessä vertailussa hän sijoittuu työmiesrankingissa  toiseksi  heti vanhemman veljensä jälkeen. Velipoika oli vahva kuin karhu; otti 200 litran tynnyrin päistä kiinni ja heitti kuorma-auton lavalle. Yhtä helposti yhdellä kädellä hän sinkosi lavalle kuorma-autonsa 96-kiloisen vararenkaan. Isoveli väitti voittavansa nuorimman veljensä myös keihäänheitossa ja kävi tiettävästi ainakin kerran harjoittelemassa ja keihäs lensi 76 metriä. Ikävä kyllä Olavi-veli hukkui erään juhannuksen aatonaattona, kuten monilla tosi kovilla ja mitään pelkäämättömillä miehillä on tapana.   Vaikka pikkuveli ei pärjännyt isolle veljelleen, niin kuitenkin jo 15-vuotiaana Jormakin kaivoi pellonojaa 200 metriä päivässä, kun hyvänä urakkana pidettiin 100 metriä. Siinä sivussa syntyi viisi-kuusi mottia halkoja umpihangessa, joka sekin on tosimiehen saavutus. Rengin toimessa ollessaan hän kunnostautui myös heinän teossa; kun 60 seivästä päivässä pidettiin hyvänä saavutuksena, teki tämä työnahne nuorukainen 100 seivästä ja löi siinä samassa levätessään seipäät pystyyn ja haravoi.   Lannanlevityksen maailmanennätyksen Kinnunen teki jo nuortensarjalaisena. Tourusen lantalaa tyhjentäessään hän ajoi 100-300 metrin päähän pellolle 97 kuormaa jo iltasyönnille mennessä. Sadan haamuraja jäi valitettavasti rikkomatta. Sitä tarina ei kerro, mutta on luultavaa, että apuna ollut hevonen oli erittäin laiska. Isäntä ihmetteli, että normaalisti tuollaisen urakan tekee kaksi miestä traktorin avustamana kahdessa päivässä. Välinevalintakaan ei Kinnuselta täysin onnistunut. Kaksi puista talikkoa katkesi huippusuorituksen aikana, mutta onneksi rautavartinen kesti.   Mikään yllätys ei ollut, että kun tämä rasakka kovan ruumiillisen työnkaraisema nuorimies viitisen vuotta myöhemmin  kävi heittämässä keihästä Äänekosken kentällä, niin köyhän pitäjän kenttä ei siihen hommaan riittänyt, vaan keppi lensi kauas kentän takan olleeseen kaurapeltoon, ehkä noin 86 metriä eli todennäköisesti yli silloisen maailmanennätyksen. Sääntöjen mukaan heitto piti mitata vain kentän uloimpaan reunaan, joten viralliseksi pituudeksi saatiin vain 75,51.   Mainittakoon, että samoihin aikoihin heitti Pohjanmaalla Kinnusta pari viikkoa vanhempi Pauli Nevala 19-vuotiaana 84,23 m, eli maailman toiseksi parhaan tuloksen siihen mennessä. Nevala oli hankkinut hurjan tuloskuntonsa  hätäaputyömaalla lapioimalla talven ajan mutaa eräällä suolla. Vaikka siinä herkkyys saattoikin kärsiä, niin motivaatio nousi sitäkin enemmän.   Urheilu-uransa loppupuolella Kinnunen käväisi Saudi-Arabiassa kirvesmiehen töissä. 8,5 kuukauden aikana työtä kertyi 2884 tuntia eli 14 tuntia/päivä. Kerran muuan kaveri halusi kokeilla montako kakkosnelosta mies pystyy kantamaan 100 metrin matkan. Kinnunen kipaisi alkuun hakemassa kuusi, kaveri toi ylimielisesti kymmenen, sitten Jorma pani isonvaihteen päälle ja pisti 16 kakkosnelosta olkapäille, justiin ulottuivat kädet kasan päälle ristiin ja läksi kävelemään. Taakan laskiessaan hän käski kaveria panemaan paremmaksi, mutta tämä ei edes yrittänyt. Kinnusen olkapäät olivat mustina monta päivää.   Äänekosken liikuntalautakunnan jäsenenä Kinnunen ei tyytynyt pelkästään kunnallispoliitikon rooliin, vaan osti itse omilla rahoillaan moottorikelkan, jolla hän sitten ajeli kaupungille hiihtoladut monen vuoden ajan. Kun ladulle piti saada valot, kävi liikuntalautakunnan jäsen  Kinnunen yhtenä iltana kaatamassa 120 runkoa ja teki ne myös propseiksi saakka. Metsäliiton johtaja ihmetteli, että propseja syntyi äkäisemmin kuin hänen metsureiltaan.   Kovan kilpakumppaninsa tavoin myös Kinnunen harrastaa kullanhuuhdontaa. Kerran hän vieraili Nevalan valtauksella ja vaskasi pelkällä muoviämpärille tämän jo kertaalleen huuhtomasta jätemaasta monta hippua, joten siinäkin lajissa Kinnunen on Nevalaa ainakin himpun verran taitavampi.   Ja kaiken huipuksi Jorma Kinnunen karskista olemuksestaan huolimatta hellä ja rakastava perheenisä. Kun tytär alkoi seurustelemaan tulevan teatteriohjaajan ja kansanedustaja Timo Harakan kanssa, katkaisi isä suhteen tyttären kertoman mukaan tragikoomisella tavalla. Heittopiireissä uumoillaan, että vävykandidaatti oli ilmeisessä vaarassa tulla  kuohituksi.  Kommentit (0) Julius Yego 28.08.2015, 18:58   Jorma Kinnunen ei ole tiettävästi mikään rasisti, mutta kuitenkin hän ainakin hyvän tarinan mukaan oli vaatinut, että Julius Yego tulee hetimmiten palauttaa takaisin Afrikkaan nähtyään tämän ensimmäisen kerran Kuortaneella opettelemassa keihäänheittoa. Siihen asti Yego oli opetellut asiaa Afrikassa vain Youtuben avulla.   Ammattimies Kinnunen ymmärsi, mikä uhka Kenian pikkujättiläinen tulee suomalaisille olemaan, koska Yego on melkein Kinnusen kopio; molemmat ovat vantteria 175-senttisiä, tosin rusketusta Afrikan miehellä on enemmän. Miesten ennätyksetkin ovat lähellä toisiaan; Yego on viskannut 92,72 ja Kinnunen 92,70.   Yego on vanttera, mutta mikään voimanpesä hän ei ole. Penkistä mies punnertaa vain 90 kiloa, kun esimerkiksi Tero Pitkämäen ennätys on 170 kiloa. Hopealle yltänyt Egyptin mies näyttää sen verran riskiltä ja yrmeältä, että häneltä nousee todennäköisesti vielä enemmän. Molemmat mitalimiehet ovat voittajaa 20 senttiä pitempiä.   Seppo Räty, joka saattoi olla aikanaan Suomen vahvin mies, on sitten omaa luokkaansa. Kerrotaan, että Räty olisi työntänyt perinteisessä painonnostossa yli 200 kiloa, eli enemmän kuin maamme senajan painonnostajat. Tosin Heinolan Jouko Leppä työnsi iloisella 70-luvulla 237,5 kiloa, mutta se oli sitä aikaa.   Tosin keihäänheitto on eri asia kuin painonnosto. Meksikon kisojen aikana painonnoston kultamitalimies Kaarlo Kangasniemi tutustui keihäänheiton saloihin keihäässä hopeaa heittäneen Jorma Kinnusen avustuksella. Kulta-Kallelta keppi lensi 18 metriä ja poskeen sattui pirusti.   Tarkistin Netistä, että Kenian bkt/asukas on noin tuhat euroa vuodessa, eli maa on maailman köyhimpiä. Lamassa rypevät suomalaiset ovat 40 kertaa rikkaampia. Vilpittömästi iloitsen kenialaisten urheilusaavutuksista. Siellä on palkintorahoille käyttöä. Kommentit (0)         Ahti Karjalaisen menetetty ajokortti ja presidenttiys 27.08.2015, 19:13   Minun itseni ja Kummun Kallen lisäksi myös Ahti Karjalainen ajautui elämässään autoiluharrastuksessaan ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Nimittäin joskus 70-luvun puolivälissä hän kärähti rattijuoppoudesta ja menetti ajokorttinsa sekä monien mielestä samalla myös presidentin viran. Ajokortin hän menetti pysyvästi, koska ainakin Jarmo Korhonen kertoo kirjassaan Valtataistelu - Mauno Koivisto murskaa Suomen porvarit, ettei Suomen Pankin johtaja enää onnistunut läpäisemään ajokortin takaisin saantiin vaadittua kirjallista koetta. Valtion raha-asioita hän sen sijaan pystyi hoitamaan.   Ja mikäli Korhosen kirjaan on uskominen, ja miksi ei olisi, saattaa olla, ettei Karjalaisen presidenttiys mennyt pelkästään autoiluongelmien vuoksi, koska muutenkin hänellä ilmeni vaikeuksia elämänhallintansa suhteen. Pääministeri Sorsa ei nimittäin yhtään tykännyt siitä, mitä tapahtui hotelli Marskissa, jonne Karjalainen oli kutsunut hänet monien muiden tärkeiden herrojen kanssa päättämään isänmaan kannalta tärkeistä asioista.   Juhlissa oli herkkuja kaviaarista alkaen sekä viinaa ja tarvittaessa iloluontoisia tyttöjäkin, kuten maantapa siihen aikaan oli, koska siihen aikaan valtiomiehen ei tarvinnut olla mikään pyhäkoulupoika. Pahaksi onnekseen tilaisuuden aikana ulkoministeri Karjalainen erehtyi vessan ovesta ja tuli "kuselle" kabinetin nurkkaan, mikä sai Sorsan niin raivon valtaan, että hän teki herraseurueelle  selväksi, että hän tekee kaikkensa Karjalaisen presidenttitien tuhoamiseksi. Kuten varmaan tekikin, koska karjalaiset ja hämäläiset sukujuuret omaava Sorsa suuttui nopeasti kuin karjalainen ja leppyi hitaasti kuin hämäläinen. Kommentit (0) Kenia - yleisurheilun supervalta 26.08.2015, 20:54   Ylväinä liehuvat kansakuntien liput, mutta ylväimpänä liehahtelee Kenian puna-viher-musta-valko-vaate. Maan menestys meneillä olevissa yleisurheilun  mömmönkisoissa on häkellyttävä, joka oikein onkin, koska maan kansalla ei juuri muita ilonaiheita olekaan. Kenia on jo voittanut kuusi maailmanmestaruutta, eli kuusi kertaa enemmän kuin urheilun perinteiset supervallat Usa ja Venäjä yhteensä.   Tähän asti kenialaiset ovat hallinneet vain pitkiä juoksumatkoja, mutta nyt tuli voitto jo suomalaisten kansallislajissa. Ja mikä häkellyttävintä ylivoimaisen voiton nappasi mies, jota ei ole pitkään aikaan näkynyt kansainvälisillä kilpakentillä, koska terveydessä on ollut ongelmia. Kilpailussa hämmästyttää myös se, että hopealle heitti toinen Afrikan mies, eli egyptiläinen, jonka nimeä en opi koskaan muistamaan, on se sen verran pitkä, ja myös hän on ollut pitkään poissa kansainvälisiltä kilpakentiltä perhesurujen vuoksi. Mihin vielä nämä miehet pystyvätkään, kun saavat joskus vielä kilpailla terveys- ja perhehuolitta ilman pitkiä harmittavia poissaoloja kilpakentiltä aivan suurkisojen alla.   Suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä, että molempia keihäshirmuja valmentaa sama suomalainen valmentaja, jolla on varmasti paljon muilta kansoilta salattua tietoa siitä, miten keppi saadaan lentämään pitkälle. Tuo salattu tieto näyttikin olevan pitkään kadoksissa, koska jostain syystä lajin tulostaso romahti viisi metriä kymmenisen vuotta sitten, mutta tänä kesänä on taas palattu yli 90 metrin kaariin. Kommentit (0) Kummun Kallen Hau-merkkinen loistopiili 25.08.2015, 18:00   Ihmeellinen asia tuo Internet. Sieltä löytyi kuva Kummun Kallen autosta, jonka tämä epäili olevan Hau-merkkisen, tosin hän muisteli nimessä olevan jotain muutakin. Internetin mukaan auto oli Humber Hawk vuosimallia 1946. Nykyään ei enää noin kauniita autoja valmisteta.   Internet paljastaa myös, ettei Kummun Kallen ajokortissa ollut mainintaa siitä, ettei hän saa ajella 50 kilometriä lähempänä Oulua. Tämä tieto kyseenalaistaa koko Kalle Päätalon mammuttimaisen tuotannon uskottavuuden, koska hän on saattanut lisäillä kirjoihinsa muutenkin omiaan.   Ongelmitta Kummun Kallen autoiluharrastus ei sujunut. Hän nimittäin alkoi harrastamaan salataksitoimintaa, joka oli siihenkin aikaan kiellettyä ja herätti pahaa verta laillisissa takseissa. Kalle joutui lopulta harrastuksestaan vallan leivättömän pöydän ääreen jutusta, josta ei puutu huvittaviakaan piirteitä, sillä tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.   Hän kyyditsi kerran kahta tuntematonta miestä Oulusta Taivalkoskelle ja alkoi ehdottelemaan heille loppumatkasta kohtuullisen maksun suorittamista kuljetuspalvelusta, kuten tapana on. Miehet eivät suostuneet tuumaan, sillä he olivat poliiseja. Tätä tapausta Kalle Päätalo ei kerro kirjoissaan. Kommentit (0) Mitaleita tuppaa 24.08.2015, 18:55   Suomalaiset ovat nopeakätistä kansaa samalla tapaa, kuin jamaikalaiset ovat nopeajalkaisia. Tosin yleisurheilun lajivalinta suosii nykyään nopeajalkaisia, joille on tarjolla hyvin laaja lajivalikoima, toisin kuin nopeakätisille, joille on vähän lajeja. Uusia heittolajeja olisi siis saatava kiireen vilkkaa arvokisoihin. Päällimmäisinä tulee mieleen maassamme laajalle harrastetut heittolajit, kuten saappaan-, kännykän-, lypsyjakkaran, paskan- ja kääpiönheitto.   Nytkin elän heittolajien suhteen vahvassa mitalin odotuksessa. Eikä minun tarvitse jännittää ainoastaan edes leipälajimme keihäänheiton vuoksi, sillä myös moukarimitali tuntuu todennäköiseltä. Veikkaan nimittäin, että Pekingin yleisurheilun mömmönkisojen päättymisen jälkeen lähivuosina ja vuosikymmeninä tullaan hylkäämään vielä monta moukarimiestä ja David Söderberg saattaa hyvinkin kiilata ainakin pronssille.   On myös paljon mahdollista, että O-P Karjalainen nousee vielä vuoden 2005 Helsingin MM-kisojen tulosluettelossa alunperin viidenneltä sijaltaan lopulta ainakin pronssille. Nimittäin yksi Karjalaisen edellä ollut valkovenäläinen on jo varmasti hylätty, mutta tosien valkovenäläisen osalta tilanne on vielä kesken ja vaihtelee. Vadzim Dzevjatouski  on nimittäin urallaan kärsinyt yhden doping-pannan ja sen kärsittyään hän kärähti toisen kerran, mutta tuomio on ainakin väliaikaisesti kumottu joidenkin juridisten ongelmien vuoksi ja jos mies saa elinikäisen kilpailukiellon, hylättäneen myös hänen  Helsingin MM-kisojen suoritus. Vaikka Helsingin kisoista onkin jo kymmenen vuotta, niin kannattaa muistaa ja mieleen painaa, että murha ja dopingrike eivät vanhene koskaan toisin kuin muut rikokset.   Muuten Dzevjatouskin mainetta dopingtapaukset eivät ole kotimaassa vahingoittaneet, koska mies toimii nykyään maansa yleisurheiluliiton puheenjohtajana. Ilmeisesti siellä päin maailmaa dopingiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin meillä yliastumiseen pituuskilpailussa. Luulen, ettei Suomessa Kaisa Varista kehdattaisi valita Hiihtoliiton puheenjohtajaksi, niin hyvä kuin hän siinä tehtävässä olisikin. Kommentit (0) Entiijan pellaaja 23.08.2015, 15:58   Minusta on entistäkin enenevämmässä määrin kehittymässä Päätalon Kassun sedän Kummun Kallen kaltainen lätystelijä ja entiijan pellaaja sekä enneunien näkijä. Autoilijanakin olen Kummun Kallen luokkaa, jolle oululainen autoinsinööri suostui myöntämään ajokortin ainoastaan ehdolla, ettei hän lähesty Korean sodan suhdanne rahoilla ostetulla Hau-merkkisellä autollaan 50 kilometriä lähemmäksi Oulun kaupunkia.   Nyt pelaan entiijaa sen suhteen lähteäkö Kups-Ktp-peliin vai en.  Nimittäin tiedän jo ottelun voittajan. Tosin viime yönä en nähnyt unessa Kups-Ktp-ottelua, vaan Kupsin sen seuraavan pelin Seinäjokea vastaan vieraissa. Se oli tiukka vääntö. Ihan viime hetkillä Kups vielä johti 3-4, mutta tilanne oli kaoottinen kuopiolaisten maalilla ja seinäjokelaisten tasoitusmaali roikkui ilmassa, kuten jalkapallokielellä sattuvasti sanotaan. Onnistuuko tasoitus jää vielä nähtäväksi, koska heräsin ennen loppuvihellystä.   Kuitenkin Sjk-Kups-pelin kenttäkuulutus kertoi, että edellisen pelin kuopiolaiset hävisivät 0-1 kotkalaisille, joten vaikuttaa vahvasti siltä, että joukkueen viiden ottelun tappioton putki Veikkausliigassa on päättymässä.  Kommentit (0)         Jalkapallon koukkaustaktiikka 22.08.2015, 17:36   Jalkapallojuridiikassa olisi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle oikeustieteen maisterille paljon kyntämätöntä työsarkaa ja monta hyvää väitöskirjan aihetta. Vuosikymmeniä sitten silloisen työpaikkani kahvipöydässä selvitimme sen ongelman, että suoraan maaliin menneestä sivurajaheitosta aiheutuu maalipotku.   Vielä monimutkaisempi tilanne on, jos sivurajaheitto menee suoraan omaan maaliin, ja tästä asiasta väittelimme joskus työpaikan kahvipöydässä viikkoja ja päädyimme lopputulemaan, että tilanne on niin akateeminen, ettei sellaista reaalielämässä koskaan tapahdu. Eikä sellaista ole tapahtunutkaan, sillä Suomen maajoukkueessakin pelannut Peter Enckelman, jonka sukunimi tarkoittaa yksinkertaista miestä, kosketti Englannin liigassa sen verran palloa, että maali hyväksyttiin. Jos hän ei olisi koskenut, niin ainakin työpaikan kahvipöydässä arvelimme, että tilanteesta seuraisi kulmapotku. Enckelmannin tapauksesta löytyy Youtube-materiaalia.   Vaikka olen taistellut pitkän elämäni varrella monilla jalkapallokentillä, niin vasta viime Kupsn pelissä opin sen, että sivurajaheitossa ei tunneta paitsiota. Mielestäni suomalainen jalkapalloilu ei ole osannut hyödyntää tätä sääntökirjan kummallisuutta riittävästi. Ja mielestäni muutenkaan suomalaiset eivät ole osanneet hyödyntää paitsiosääntöä koskevia sääntökirjan kummallisuuksia.   Niinpä olen sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, sitä mieltä, että mikäli hyökkäävän joukkueen pelaaja ei ole pelikentällä, niin hän ei ole paitsiossa. Tätä kummallisuutta voisi hyödyntää siten, että suomalaiset ottaisivat jalkapallossa käyttöön viime sodista tunnetun koukkaustaktiikan. Ts. joku maaliahne pelaaja kiertelisi salamyhkäisesti pelikentän ulkopuolella vastustajan maalin taakse ja odottelisi siellä kaikessa rauhassa syöttöä ja vasta syötön antohetken jälkeen hän kirmaisisi yllättävästi maalintekosektoriin vastustajan selustasta käsin aiheuttaen pelkoa ja vavistusta vastustajan äimistyneessä puolustusmuurissa.        Kommentit (2) HJK 21.08.2015, 17:08   Kyllä ei mene hyvin suomalaisella potkupalloilulla. Hjk hävisi Eurokentillä vieraissa Krasnodarille 5-1. Vaikka olen perusoptimistinen ihminen, en jaksa uskoa, että helsinkiläiset tulevat kotonaan voittamaan toista osaottelua edes 4-0, joka riittäisi jatkopaikkaan.   Tuo 5-1-tappio on aika tyypillinen lopputulos helsinkiläiselle joukkueelle. Juuri samoilla luvuilla Hjk hävisi muutama päivä sitten Maarianhaminalle, joten siitä voisi vetää sen teoreettisen laskelman, että Maarianhaminan ifk ja Krasnodar ovat suunnilleen yhtä hyviä, mutta kuitenkin pikkuisen huonompia kuin Kups, joka kuitenkin 0-0-tasapelistään huolimatta hallitsi kenttätapahtumia maarianhaminalaisia vastaan toissa päivänä.   Toivoa siis sopinee, että Kups vielä elinaikanani selviäisi puolustamaan suomalaisten jalkapallomainetta Euro-kentille. Kaiken järjen mukaan, joka on täysin ehtymätön luonnonvara, kuopiolaiset pärjäisivät helsinkiläisiä paremmin. Kommentit (0) Kameravalvonta tms. heti Veikkausliigaan 20.08.2015, 18:45   Jo yli 50 vuotta olen kärsinyt siitä, että ulkopaikkakuntalaiset erotuomarit ovat olleet salaliitossa kuopiolaisia jalkapallojoukkueita vastaan, mutta viime päivinä olen joutunut muuttamaan kantaani. Nimittäin Suomen Cupin välieräottelussa Inter-Kups erotuomari ajoi aika löysin perustein kaksi turkulaista kentältä ja lisäksi jätti viheltämättä yhden Kupsin paitsion, joka oli ratkaista koko pelin.   Eilen erotuomari pelasti yhden pisteen Kupsille, kun jätti hyväksymättä maarianhaminalaisten upean vapaapotkumaalin. Ainakin Iltasanomien videohidastus viittaisi vahvasti siihen, että koko pallo ylitti maaliviivan noin sentillä. Tilanne oli tosin niin nopea ja sekava, että on ihan ymmärrettävää, ettei tuomari voinut olla varma maalin syntymisestä. Ihmettelen sitä, ettei Veikkausliigassa ole käytössä maalikamerat, sillä eivät ne paljoa maksa.   Myös paitsio säännön valvonnassa voisi hyödyntää elektronista valvontaa. Joka jätkälle vaan nilkkaan samanlainen panta, mitä nykyään vankeinhoitopuolella käytetään ja tietokone satelliittipaikannuksen avulla valvoisi sitä, onko pelaaja paitsio- asemassa. Ongelma on tietenkin se, että syöttöhetki ratkaisee paitsion ja sen valvonta saattaa olla nykytietokoneelle ylivoimaista, mutta niin se on myös nykyihmiselle.   Ehkä jalkapallosääntöjä pitäisi myös muuttaa kansainvälisesti siten, että paitsiohetken ratkaisee se, milloin pallo ylittää puolustuslinjan. Niinpä palloonkin pitäisi kiinnittää jonkinlainen elektroninen valvontalaite. Luulenpa, että Nokian insinööreillä olisi nyt oivallinen tilaisuus iskeä Keski-Euroopan rahakentille. Nähtäväksi jää saadaanko Suomi nousuun uusien jalkapalloinnovaatioiden avulla. Kommentit (0) Schweinehund 19.08.2015, 16:18   Joku itsensä pöhköksi lukenut historian maisteri voisi tehdä väitöskirjan siitä, miksi Mannerheim sijoitti jatkosodan alussa Hjalmar Siilasvuon komentaman armeijakunnan saksalaisten alaisuuteen.  Luultavasti se oli hyvin harkittu ja viisas teko. Nimittäin Siilasvuo tunnettiin hyvin särmikkäänä luonteena, josta voisi käyttää myös kansanomaisempaa termiä ja lisäksi hän oli poliittisilta mielipiteiltään jonkin sortin liberaali. Ilmeisesti katsottiin, että juuri sellaista miestä isänmaan etu vaati veljeiltäessä Natsi-Saksan kanssa.   Siilasvuo joutuikin pian törmäyskurssille saksalaisten kanssa varsinkin, koska hänen tehtävänsä olikin estää Muurmannin radan katkaiseminen. Mannerheimhän oli saanut amerikkalaisilta viestin, ettei radan katkaisua pidettäisi suotavana ja marsalkka otti neuvosta vaarin. Siilasvuon ja saksalaisten upseerien välit kärjistyivät siihen pisteeseen, että suomalaiskenraali käytti eräästä aseveljestään nimitystä Schweinehund, eli sikakoira, jota saksalaiset pitävät erittäin loukkaavana ilmaisuna, vaikka suomalaisten suhtautuminen sekä sikoihin että koiriin on yleensä arvostava.   Saksalaiset vaativat Siilasvuolta virallista anteeksipyyntöä, mutta siihen tämä ei suostunut, vaan antoi asiasta ainoastaan kirjallisen selvityksen. Siilasvuon mukaan hänen saksan kielen taitonsa on niin heikko, ettei hän ollut ymmärtänyt Schweinwhund-sanan merkitystä. Selvitys ei ehkä vastannut täysin todellisuutta, koska Siilasvuo oli kuitenkin ollut Saksan armeijan leirillä pari vuotta opiskelemassa ja törmännyt luultavasti siellä sanan merkitykseen. Kommentit (0) Kufu 18.08.2015, 18:19   Sisälläni ei enää pursua tuska Kupsin dramaattisen rankkarikisahäviön vuoksi, joka pudotti seuran Suomen cupin loppuottelusta, sillä samana päivänä kuopiolainen III-divisioonan Kufu voitti dramaattisen rankkarikisan jälkeen Region´s cupin välierässä, joka on piiritason joukkueiden Suomen cup, Fc Legirus Interin, jonka kotipaikkaa en ole onnistunut selvittämään, mutta koska joukkue on espanjankielinen, niin jostain syvältä Etelästä se lienee kaiken järjen mukaan, ja niin Kufu selvisi tämän alemman cupin loppuotteluun.   Harkitsen vakavasti, että matkustan 26.9. Valkeakoskelle, jossa myös Region´s cupin loppuottelu pelataan kuten myös Suomen cupin vastaava huipentuma. Alunperinhän minun piti matkustaa sinne katsomaan Kupsin voittopeliä, mutta korjaan suunnitelmaani muuttuneessa tilanteessa ja kannustan Kufua sekä tutustun puoliajalla Suomen jalkapalloilun valtakunnalliseen keskusmuseoon..   Kufun välieräottelu oli varsinaisella peliajalla maaliton, mutta rangaistuspotkukilpailu päättyi Kufulle 11-10. Toisin sanoen 21 rankkaria onnistui peräkkäin, kunnes Joonas Pöntinen torjui sen 22.. Yleensä peliaikarankkareista onnistuu laskelmieni mukaan 80 % ja rangaistuspotkukilpailu suorituksista noin puolet. Tässä tapauksessa joko laukojat olivat poikkeuksellisen hyviä tai maalivahdit poikkeuksellisen huonoja.   Muuten noin kolme vuotta sitten Kups pelasi Kuopiossa Tps:ä vastaan Suomen cupin ottelun, joka muodostui dramaattiseksi, koska kuopiolaisten ulkomaalaisvahvistus ajettiin ulos noin minuutin pelin jälkeen, kun hän potkaisi vastustajaa ja joukkue taisteli sitten vajaamiehisenä varsinaisen peliajan ja puolen tunnin jatkoajan päästämättä maaliakaan ja rangaistuslaukauskisan 20. ampuja maalivahti Joonas Pöntinen teki ratkaisevan voittomaalin Kupsille. Cupin loppuottelussa Kups sitten hävisi niukasti, koska kuopiolaisten ulkomaalaisvahvistus ajettiin ulos noin minuutin pelin jälkeen. Kyseinen ulkomaalaisvahvistus ei kuitenkaan potkaissut vastustajaa, vaan löi tätä nyrkillä.     Muurmannin rata	18.08.2015, 18:19
Niinhän se oli, kuten olin epäillytkin. Suomalaiset eivät jatkosodassa edes yrittäneet Muurmannin radan katkaisua. Syksyllä -41 presidentti Ryti ilmoitti marsalkka Mannerheimille, ettei rataa saa ulkopoliittisista syistä katkaista, koska suhteet länsiliittoutuneisiin haluttiin säilyttää. Marsalkka Mannerhein ilmoitti asian kenraali Siilasvuolle.   Siilasvuo ei taas ilmoittanut asiaa saksalaisille eikä ehkä alaisillekaan, vaan alkoi joukkoineen käydä valesotaa, jota oli vaikea selittää saksalaisille kuten myös alaisille. Sotahistorioitsijoille olisi oivallinen väitöskirjan aihe Kiestingin suunnan tapahtumissa; ehkä sekin seikkailu oli osa näytelmää, jolla haluttiin aseveljille osoittaa, että suomalaiset ovat ihan tosissaan pyrkimyksissään. Kiestingissä suomalaiset joutuivat ainoan kerran Toisessa maailmansodassa mottiin, ja se on nähtävissä vieläkin varsinkin Koillismaan hautausmailla. Tuhansia suomalaisia miehiä pääsi ainuvastaan sillä reissulla ja luultavasti saksalaisia ja neuvostoliittolaisia lyötiin lihoiksi vieläkin enemmän.   Sitä paitsi Muurmannin radalla ei ollut Neuvostoliitolle sittenkään kovin suurta merkitystä. Maa sai sotamateriaalistaan noin 10 % lännestä ja tästä avusta vain neljännes tuli Muurmannin rataa pitkin. Radan katkaisemisella ei olisi ollut kovin ratkaisevaa vaikutusta, koska sitä pitkin Puna-armeija sai vain 2,5 % sodankäyntitarvekaluistaan.   Saksalaisiltakaan ei Muurmannin radan katkaisu onnistunut, vaikka sitä tosissaan yritettiin. Kolmannen valtakunnan resurssit eivät riittäneet. Lapissa saksalaisilla oli vain reilut 20 Stukaa, joilla radan sai välillä poikki, mutta venäläiset korjasivat sen nopeasti uudestaan. Venäläinen on kova lapiomies, jolla on yhdeksän turvetta ilmassa ja yksi lapiossa, kuten Tuntemattomassa sotilaassakin mainitaan. Kommentit (0)
Unohdettu asema	16.08.2015, 19:18
Vienan Kemin asema ei ole mikään arkkitehtuurin helmi. Siinä ei ole mitään ihmeellistä; tuollaisiahan tuollaiset ajan patimoimat julkiset rakennukset yleensä ovat Venäjällä. Sen sijaan jossakin keskellä Vienan Karjalan erämaata kymmenien kilometrien päässä lähimmästä asutuksesta löytyi todella hieno ja näyttävä asemarakennus, jota ei ole kuulemma koskaan käytetty, vaan se oli hylätty heti valmistumisen jälkeen noin kymmenen vuotta sitten.   Tiettävästi yksikään juna ei ole koskaan sillä asemalla pysähtynyt, mutta jostain syystä se on kuitenkin keskelle ei mitään rakennettu suurella vaivalla ja ammattitaidolla. Yleensä ilmiöillä on selitys. Olisikohan se hieno asemarakennus tarkoitettu alunperin Vienan Kemiin, mutta joku Vasili sattui lukemaan piirustuksia vähän väärin. Suuri maa ja suuret toleranssit. Kommentit (0)
Näinkö meille aina täällä käy, käy, käy	15.08.2015, 17:07
Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli äskeinen Inter-Kups-välieräpeli, joka oli kuopiolaisten kauden tärkein peli. Ja niinhän siinä kävi, että mielessäni pyörii taas tunnelmaan sopivasti Virve Rostin ikivihreä Näinkö meille aina täällä käy, käy, käy.   Muutenkin etsin tuskissani nyt lohtua hengen kulttuurista. Muistan, että melkein yhtä synkät fiilikset olivat pinnassa torppari Johannes Koskelalla sen jälkeen, kun halla vei ensimmäisen ruissadon. Jussikin oli sitä mieltä, että se on loppu nyt. Minustakin tuntuu, että sairaaloinen jalkapalloinnostukseni on loppu nyt. Hermot eivät enää kestä. Ja sydänkään ei enää kestä. Rangaistuspotkukisan aikaan pulssi nousi yli 200.   Ensi keskiviikkona Kupsilla on peli Marianhaminaa vastaan ja pelkään kuopiolaisten häviävän 0-8. Äskeinen ylipitkä peli painaa poikiemme jaloissa, kun taas ahvenanmaalaiset saivat lisävoimaa siitä, kun kaatoivat äsken Hjk:n 5-1. HJK on maamme ainut oikea jalkapallojoukkue, muut pelaavat potkupalloa.           Kommentit (0)
Poikarakkaus	14.08.2015, 18:18
Tietenkin uudet aatteet valuvat Venäjän syrjäkylille viiveellä, mutta myös poistuvat viiveellä. Joitakin vuosia sitten Pietarissa näkyi joka puolella Putinin ja Medvedevin yhteiskuvia. Viime aikoina sellaisia ei enää ole näkynyt, vaan Putin on kuvissa yksin.   Vanhana Kremnologina vedän asiasta sen johtopäätöksen, että ilmeisesti Medvedevin suosio on laskusuunnassa. Kuitenkin Kostamuksen ostoskeskuksessa oli myytävänä erikoistarjouksessa kello, josta tulee mieleeni dosentti Esa Saarisen 80-luvulla tekemä kappale nimeltään Poikarakkaus.    Ihmettelin tuon kellon ääressä, että miksi Venäjällä väitetään homoja syrjittävän. Nyt harmittaa, että en nuukuuttani kelloa ostanut. Sillä tulee varmasti olemaan vielä suuri arvo antiikkimarkkinoilla. Eikä olisi ollut hinnankiroissa; 10 euroa ei ole paljoa tuollaisesta näyttävästä taideteollisuustuotteesta.  Kommentit (0)
Vienan Kemin kirkko	13.08.2015, 17:59
Kävin kahdeksan vuotta sitten edellisen kerran Vienan Kemissä ja silloin se vaikutti samanlaiselta kuin Kiestinki nykyään. Sellainen mielikuva minulla on, että Putinin toisen tulemisen jälkeen sekä Vienan Kemi, kuten myös koko Vienan Karjala on mennyt eteenpäin. Uusia rakennuksia on noussut ja vaikka tälläkin reissulla autosta rikkoontui iskunvaimentaja, niin tietikin ovat parantuneet.   Myös tuo kuvan Vienan Kemin kirkko on kunnostettu ja avattu matkailijoille. Tuo kirkko ja luultavasti myös sen ikonit ovat 300-vuotiaita, joten siinäpä olisi oiva väitöskirjan aihe itsensä pöhköksi lukeneelle uskontotieteen maisterille. Tuo kuvan kirkko muistuttaa Kisin saaren kirkkoa, jota pidetään maailman kahdeksantena ihmeenä. Ainakin Kisin kirkon väitetään tehdyn ilman nauloja; tuosta en osaa muuta sanoa, kuin että taitavia olivat Karjalankin timpurit 300 vuotta sitten. Rakennus on yhä vatupassissa toisin kuin monet uudemmat pytingit, vaikka uusissa on käytetty naulojakin.   300 vuotta sitten Ison vihan jälkeen varsinkin Keski-Suomeen kirveskansa rakensi näyttäviä herran huoneita. Sopii tietysti ihmetellä, miten sodan jälkeen kansalla oli varaa moiseen. Selitys on yksinkertainen. Kansalla oli varaa moiseen, koska kolmannes väestä oli päässyt ainuvastaan ja niinpä jäljelle jääneille riitti hyvin ruokaa ja aikaa puuhastella kaikenlaista. Kommentit (0)

 

 

 

Maiguban tai Jeljärven asemalla	12.08.2015, 18:20
Maiguban tai Jeljärven asema vaikutti tyhjältä, kun seurueemme sitä saksanseisojakoirien kaltaisesti toljotti, mutta yllättäen asemarakennuksen ovi avautui ja äärimmäisen iloinen ja ystävällinen karhumainen  asemapäällikkö vaati meitä tulemaan sisälle tutustumaan rakennukseen. Siellä hän esitteli ylpeänä seinälle kiinnittämäänsä laajaa rannekellokokoelmaansa. Harmitti, etten ollut älynnyt ottaa mukaani omaani; minullahan on muovipussillinen Lidlin neljän euron hyviä kelloja, joihin pariston vaihto maksaa seitsemän euroa ja on sen vuoksi jäänyt tekemättä.   Huomattuaan seurueemme bussikuskin, joka oli ulkoiselta olemukseltaan hänen ilmetty pikkuveljensä, Venäjän karhu päästi selkäkeikkanaurun ja puki virkatakkinsa ilmetylle pikkuveljelleen ja istutti hänet työpöytänsä ääreen. Kun tarjosimme asemapäällikölle rahaa työpaikkansa esittelemisestä, vakuutti hän, että hänellä on ihan hyvä palkka ja elekielellä hän näytti, että hänet tullaan hirttämään, mikäli hän ottaisi tyrkyttämämme vaatimattoman palkkion.   Maiguban tai Jeljärven asemapäällikkö ei ilmeisesti tiennyt paikan historiaa ja oli siksi meitä kohtaan ystävällinen. Nimittäin suomalaiset olivat vierailleet sekä Maiguban että Jeljärven asemilla ennenkin. Ainakin reilut 70 vuotta sitten niin tapahtui ja meikäläiset suksimiehet eivät silloin tyrkyttäneet tuliaisiksi rahaa vaan enemmänkin kasapanoksia yms. tappavia tuliaisia. Paljon rakennuksia hävitettiin, kiskoja räjäyteltiin mutkalle kilometrikaupalla ja tuskinpa edes henkilövahingoilta vältyttiin.    Mainittakoon, että Jeljärven aseman tapauksessa tammikuussa 1942 hiihti noin 500 miehinen suomalaisosasto erämaan poikki linnuntietä edestakaisin 120 kilometriä, eli todellisuudessa ainakin 150 kilometriä. Paluumatkasta tuli suomalaisille todellinen kärsimysten tie ja haavoittuneetkin piti jättää ahkioissa silloisen vihollisen armeliaisuuden varaan, jota erämaaoloissa tuskin löytyi. Jeljärven hiihtoretkessä olisi ainesta elokuvaan samalla tavalla kuin Rukajärven tien polkupyöräretkessä. Kommentit (0)
Persujen perhe- ja sukupuolielämästä	11.08.2015, 18:08
Kyllä ei ole suomalaisilla oikeaa kuvaa perussuomalaisista, mikäli yhtään on uskominen Wikipedian antamiin tietoihin persujen perhe- ja sukupuolielämästä. Jo kesäkuulla kerroin, että jalkaväkimiinoja vastustava punavihreäfeministitoimittaja neiti Sharma, joka on taustaltaan suomalais-intialainen ja perussuomalaisten jalkaväkimiinoja kannattava puolustusministeri Jussi Niinistö astuivat avioliiton satamaan. Ymmärtääkseni siinä tohakassa varmastikin perisuomalaisia perisuomalaisia perhearvoja kannattava puolustusministeri erosi aiemmasta perisuomalaisesta vaimostaan.   Nyt törmäsin Wikipediassa tietoon, että ainakin median silmissä fasistiksi, rasistiksi ja neuvostovastaiseksi sekä lähes koko ihmiskunnan viholliseksi leimautunut, mutta siitä huolimatta varmasti peruskonservatiiveja perhearvoja kannattava perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen on myös eronnut perisuomalaisesta vaimostaan ja vaihtanut tämän bosnialaistaustaiseen muslimiin Lutfijaan, joka on aiemmin toiminut vihreissä.   Ja kovin juttu, jonka Wikipediasta luin, on se, että juuri yllättäen äänivyöryllä perussuomalaisten varapuheenjohtajaksi valittu Sebastian Tynkkynen on avoimesti seksuaalisiin vähemmistöihin lukeutuva. Eli vapaamielistä on persujen kenttäväki, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaa. Väkisinkin tulee mieleen se ajatus, että onko Sebastianilla jotain tekemistä viime kaudella politiikasta luopuneen sukunimikaimansa ex-kansanedustaja Oras Tynkkysen kaa, joka on avoimesti homoseksuaalisesti suuntautunut. Persumiehillä perusjätkillä on nimittäin kovaa kysyntää vihreiden keskuudessa. Kommentit (0)
Mitalitoiveita jalkapalloilurintamalla	10.08.2015, 19:30
Olen taas kirjoittanut ropakantaa. Silminnäkijätodistajaa kuultuani olen tullut siihen lopputulemaan, että helsinkiläiset jalkapalloturistit on sittenkin teljetty seuraamaan eilistä peliä eläintarhasta tuttuihin teräshäkkeihin. Nähtäväksi jää, miten Eu:n ihmisoikeuskomissaarit ja maamme punavihreät feministit tähän ihmisoikeusloukkaukseen suhtautuvat. Tosin teräshäkeillä estettiin se ihmisoikeusloukkaus, että jotakuta olisi lyöty turpaan.   Muutakin huomionarvoista tapahtui Kuopion jalkapallorintamalla. Lauantaina Kupsin a-junnut pelasivat Porin Jazzia vastaan, ja mielestäni peli oli äärimmäisen tärkeä poikiemme mestaruushaaveiden kannalta. Kuopiolaiset venyivät vaivoin 2-2-tasapeliin tuomarin suosiollisella avustuksella. Kupsin tasoitusmaalia edeltänyt käsivirhe jäi tuomarilta huomaamatta.   Itseltäni ei sen sijaan jäänyt huomaamatta se, että Kupsin joukkueesta puuttui monta parasta. Osa oli samaan aikaan pelaamassa Kufun miesten joukkueen vieraspelissä ja osa oli valmistautumassa seuraavan päivän Veikkausliigan peliin. Hyvin he valmistautuivatkin, koska juniorit Niskanen ja Savolainen tekivät Kupsin maalit Hifk:a vastaan ja Aatu Laatikainen teki melkein uransa ensimmäisen Veikkausliiga-pöysän.   Tv-hidastuksesta päättelin, että itse olisin vuoren varmasti laukonut pelivälineen pömpelin perukoille vastaavasta tilanteesta, sillä minä käytän aina yllättävää puhdasta kärkipotkua, jonka suuntaa kukaan ei voi ennakoida; rangaistuspotkunkin olen joskus onnistunut laukomaan kulmalipun kautta sivurajaheitoksi.   Olen koko kesän jännännyt sitä, että kuopiolaisjoukkueilla olisi hyvät mahdollisuudet olla mitaleilla miesten-, naisten-, a- ja b-poikien sekä b-tyttöjen SM-sarjoissa, joka olisi suomalaista jalkapalloiluhistoriaa, mutta niin ei taida tapahtuakaan, koska sekä poikien että tyttöjen junnujoukkueiden parhaat pelaavat muissa sarjoissa. Tytötkin pelasivat lauantaina mitalitoiveiden kannalta tärkeässä ottelussa vain tasapelin Vaasaa vastaan, koska osa joukkueesta oli kuulemma Pallokissojen naisten kakkosporukan vahvistuksena. Kommentit (0)
Helsinkiläisten läävät	10.08.2015, 15:43
Säästin 15 euroa, kun katsoin Kups-Hifk-pelin telkkarista. Luulin, että pelin voi seurata paremmin telkkarista kuin livenä paikan päältä, koska keskuskentän valotaulu ei näytä ottelun kohokohtia hidastettuna, kuten jäähallilla näytetään. Mutta ei peliä voinutkaan seurata paremmin tv:stä. Ottelu kuvattiin vain yhdellä kameralla eikä se riitä. Vain yhden kameran käyttö kertoo paljon suomalaisen jalkapallokulttuurin tasosta.   Helsinkiläisen jalkapallokulttuurin tasosta kertoo sen sijaan paljon se, että keskuskentän katsomoon oli rakennettu teräshäkkejä Hiifk:n kannattajia varten. Eilen minulle junioriottelussa kerrottiin ihan vakavalla naamalla, että vierasyleisö lukitaan näihin eriöihin pienissä ryhmissä, jotta heitä olisi parempi valvoa. Pidin tarinaa uskottavana, vaikka epäilinkin että Eu:n ihmisoikeuskomissaarit olisivat voineet myöhemmin tuomita sen, että helsinkiläiset jalkapallohuligaanit olisi jo heti kättelyssä suljettu eläintarhasta tuttuihin aitauksiin.   Ehkä tässä tapauksessa olisi parempi puhua läävistä kuin häkeistä, koska helsinkiläisfanit ovat käyttäytyneet vieraskentillä sikamaisesti. Viimeksikin Kuopiossa Hjk:n pettyneet kannattajat vallan tappelivat järjestyksenvalvojien kanssa, mutta tiettävästi he hävisivät senkin ottelun.Ja harva ei ole ollut Veikkausliigan helsinkiläisjoukkueiden ottelu, jossa ei olisi edes savupommia räjäytetty.   Kävin juuri lukemassa Savon Sanomia ja minulle selvisi, että taas oli vastuu jäänyt kuulijalle, kun savolainen kertoja oli äänessä eilisessä junioriottelussa. Ei helsinkiläisiä vieraita suljettukaan teräslääviin, vaan rakennelma olikin vain rakennettu kompastusesteiksi helsinkiläisille sen varalle, että he olisivat halunneet rynnätä järjestysmiesten kimppuun, kuten he edellisellä kerralla äityivät tekemään. Päällekarkaajat olisivat tänään joutuneet kiipeämään peräti neljän aidan yli päästäkseen järkkäreihin käsiksi ja se olisi vaatinut liian paljon pitkäjänteisyyttä etelän veteliltä huligaaneilta. Kommentit (0)
Kananainen	08.08.2015, 18:40
Kananainen on vienankarjalainen kylä, joka on nimensä puolesta onomatopoeettisesti mielenkiintoinen, mutta mielenkiintoinen se on myös sikäli, että se on Vienan Karjalan ainut kylä, jota suunniteltaessa on suosittu tylsää suoraa linjaa ja mielikuvituksetonta suoraa kulmaa. Ilmiölle on luonnollinen selitys. Saksalaiset rakensivat kylän armeijakuntansa esikuntaa, eli noin 4000 miestä, varten. Kananainen oli siis sota-aikaan pieni kaupunki.   Kaupungin rakennukset saksalaiset suunnittelivat tilapäisiksi parakeiksi, mutta tämäkin suunnitelma meni Wehrmachtilta täysin pieleen, kuten moni muukin laskelma Toisessa maailman sodassa. Vielä 71 vuotta myöhemminkin tilapäiset parakit ovat paikallaan ja ihan suorassa linjassa sekä täysin vatupassissa.Itse asiassa Kananainen on hyvin vireän oloinen kylä, jossa näytti olevan ainakin kaksi kauppaa, joissa oli paljon asiakkaita enkä minä ainakaan huomannut mitään tavarapulaa.   Karjalaiset ja venäläiset asukkaat ovat kuitenkin lisänneet parakkeihin erilaisia terasseja sekä kuisteja, ja myöskin nykyasukkaiden värimieltymykset näyttävät poikkeavan täysin yksitotisten germaanien vastaavista. Vienan Karjalan rakennukset ja rakennelmat edustavat niin mielikuvituksellisia ratkaisuja ja varsinkin niiden värivalinnat eroavat niin paljon perinteisestä länsimaisesta yksitoikkoisuudesta, että toivoisin jonkun itsensä pöhköksi lukeneen taiteen maisterin tekevän asiasta kiireesti väitöskirjan. Asialla alkaa olla kiire, koska monet sikäläisistä rakennuksista ja rakennelmista on hyvää vauhtia katoamassa luonnon suureen kiertokulkuun. Kommentit (0)

 

 

 

Kiestinki	07.08.2015, 18:06
Tämäkin kuva sisältää merkittäviä kauneusarvoja, koska kyseessä on rähjäidylliä parhaimmillaan. Luulen, että Kiestingin kylämaisema oli suunnilleen sama jo Kalevalan kulta-aikaan. Tosin uutta ovat sähkö- ja puhelinpylväät ja tv-antennit. Kiestingin pylväät ovat harvinaisen suorassa.   Eräs satunnainen Karjalan matkaaja epäili eräässä kylässä, että kyseessä olisi ollut alkoholin aiheuttama harha, kun yksikään pylväs ei ollut likimainkaan suorassa, mutta vakuutin, että kysymys ei ole alkoholista vaan ortodoksisesta uskosta, joka ei suosi suoraakulmaa, joka oikein onkin, koska suorakulma on mielikuvitukseton.   Tylsiä eivät ole myöskään Karjalan tv-antennit, koska seudulta ei löydy kahta samanlaista. Olisiko ollut niin, ettei Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmiin sisältyneet tv-antennit ja niinpä yksityinen sektori korvasi suunnitelmatalouden jättämän aukon mitä mielikuvituksellisimmilla rakennelmilla. Karjalan rahvas ei muuten ole huomannut, että aitaverkollinen katiska tai poljettava ompelukone ovat oikein suunnattuina vaatehengareita parempia tv-antenneja.   Monet kotitaloudet ovat Karjalassakin valitettavasti siirtymässä ikäviin lautasantenneihin, ja toivon, että joku valokuvaaja nyt viime hetkellä kävisi kuvaamassa Karjalan antennirakennelmat. Joku itsensä pöhköksi lukenut taiteen maisteri voisi vallan mainiosti tehdä väitöskirjan aiheesta.   Kun automme kaartoi Kiestingin kylälle, totesi siivosanainen upseeri ja herrasmies Sampo Ahto, että tämä on sitten se Karjalan persereikä. Itse kyllä äänestäisin Aunuksen puolesta. Mainittakoon ja korostettakoon, että Aunuksen karjalankielinen nimi on sattuvasti Anus. Kommentit (0)
Röhö	06.08.2015, 17:52
Tämä kuva sisältää sekä merkittäviä kauneus- että kulttuurihistoriallisia arvoja. Vielä Jatkosota-aikaan ainakin senaikaisen jatsahtavan iskelmän mukaan tässä Röhö-järven rannalla sijaitsi vireä kyläkolhoosi, mutta nyt paikalla on vain muistoristi ja maailman parhaat  viljelemättömät peltoaukeat.   Paikalla on nykyään myös maailman paras mesimarjaesiintymä ja maailman paras uimaranta. Haaveenani on ollut päästä uimaan Röhön rannalle, mutta tekemättä sekin asia taitaa tässä elämässä jäädä. Minulla olivat kyllä uikkarit repussa, mutta sitten aloin h-hetken lähestyessä miettimään, että jos tallaan taas pullon pohjaan, kuten tapanani on, niin oma kesäni ja matkaseurueeni matka ovat pilalla.   Joskus Heinolassa astuin yleisellä uimarannalla lasinsirpaleeseen, joka teki todella pahaa jälkeä. Tyypillisenä suomalaisena miehenä en vaikertanut vaivojani, mutta siinä vaiheessa kun jalkani alkoi mätänemään, menin päivystykseen, jossa nuori savolaislääkäripoika lausi mietteliään näköisenä painokkaasti, että seoroovalla kerralla tulet het, olit sitten miten kovassa kännissä tahhaansa. En vaivautunut korjaamaan lääkärin käsitystä itsestäni; tuohon aikaan pitäydyin lähes täysin päihteettömään elämäntapaan.   Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. https://www.youtube.com/watch?v=IXurYcELofI Kommentit (0)
Suon kauneusarvoista	05.08.2015, 18:57
Nähtäväksi jää, koska suomalaiset ymmärtävät soiden kauneusarvot ja alkavat rakentamaan kesämökkejään ja saunojaan soiden reunoille. Vienan Karjalassa suot ovat runsaslukuisia ja ne ovat suuria ja vaikeakulkuisia. Niiden äärellä ymmärtää, että soihinkin voi hukkua, sillä suonsilmäkkeet voivat olla petollisia eikä sellaisessa räpiskeltäessä uimataidosta ole paljoa apua.   Suomen ja koko maailmankin runsaslukuisen kaukopartiokirjallisuuden äiti, on noin 50 vuotta sitten ilmestynyt Onni Palasteen Rukajärven sissit, jossa nimenomaan liikutaan Vienan Karjalan maisemissa, ja  joko siitä tai sitten jostain muusta vastaavasta alan teoksesta opin, että tuollaisella hyllyvällä letolla kulkiessa kannattaa mukana kantaa pitkiä riukuja, joiden päällä kävellen voi yrittää ylittää upottavat paikat, tai ainakin niiden avulla voi yrittää nousta ylös kovan paikan tullen.   Asiaa pitkään pohdittuani, olen sitä mieltä, että vienankarjalaisten kannattaisi panostaa marjamatkailuun ja alkaa järjestää turisteille lakanpoimintasafareja. Epäilen, että seudun erämaihin jää paljon näitä sikäläisten metsien mätäneviä miljoonia. Tosin paljon niitä poimitaankin, ja  Itse ostin muovikassillisen lakkoja paikalliselta pk-yrittäjältä. Lakat maksoivat kolmanneksen siitä mitä Kuopion torilla. Olen kuullut väitettävän, että Suomen tulli on kovalla kädellä puuttunut lakkojen salakuljetukseen, mutta itse en keksi yhtään kappaletta järkeviä syitä, miksi niin olisi tapahtunut. Kommentit (0)