Lontoon historiallinen kuva	10.03.2015, 19:17
Sainpas Tapio Rautavaarankin kiertymään ainakin melkein Suonenjoen pojaksi. Nimittäin Urheilumuseon valokuvassa numero 14 hän poseeraa yhdessä Salomon Könösen kanssa. Kuvassa ovat lisäksi Kuuno Honkonen ja Pentti Siltaloppi. Kuva liittyy tiiviisti maamme urheilu-, kulttuuri-, sosiaali- ja myös poliittiseen historiaan. http://www.urheilumuseo.fi/Default.aspx?tabid=3389   Olympiavoittaja Rautavaara liittyy yksin kaikkiin edellä luettelemiini historian osa-alueisiin. Kaikki muu miehestä jo yleisesti tiedetäänkin, mutta sitä ei miehen poliittisesta historiasta kovin hyvin tiedetä, että hän lupautui joskus 60-luvulla silloisen TPSL:n, eli muistaakseni Työväen ja pieneläjäin liiton kansanedustajaehdokkaaksi Pohjois-Karjalan vaalipiiriin, mutta eräs omasta paikastaan huolestunut puoluetoveri sai ehdokkuuden estettyä ja se saattoi olla onneksi kaikille osapuolille ja varsinkin maamme kulttuurihistorialle.   Suonenjokelainen Salomon Könönen liittyy sosiaalihistoriaan sikäli, että hän osoitti sen, että yksinhuoltaja äidin poika, kuten myös Rautavaara oli, pystyi sosiaaliseen nousuun ja etenemään juoksemalla renkipojasta poliisiksi. Könönen oli Lontoon kympillä parhaana suomalaisena yhdeksäs, mutta maratonin hän olisi hyvinkin voinut voittaa, jos olisi sille valittu. Myöhemmin vuonna 1949 hän juoksi matkalla Euroopan ennätyksen.   Tuo kuva on otettu ilmeisesti ennen kympin juoksua, koska korkeushyppääjä Honkosella ei ole vielä mustaa silmää. Sen hän sai kympin juoksun aikana, kun yritti kääntää täysin simahtanutta suomalaisjuoksijaa Evert Heinströmiä juoksemaan oikeaan suuntaan; tämä nimittäin alkoi kiertämään rataa väärään suuntaan. Juoksija ei tykännyt moisesta puuttumisesta asioihinsa ja lyödä hivautti tulevalta kansanedustajalta ja suurlähettiläältä silmän mustaksi.   Voimistelunopettaja Honkonen toimi myöhemmin pitkään SKDL:n kansanedustajana ja suurlähettiläänä. Peter von Bagh mainitsee Honkosen kulttuurihistoriallisessa muistelmateoksessaan. Honkonen oli nuorena miehenä von Baghin voimistelunopettaja ja hän oli 50 luvulla sikäli edellä aikaansa, että eräiden juoksukilpailujen jälkeen hän totesi pojille, että te kaikki olitte yhtä hyviä. Siinä lauseessa oli jotain 70-lukuista.   Kuvan vaitelias neljäs mies on estejuoksija Pentti Siltaloppi. Hänestä maamme urheiluhistoria kertoo vaisusti vain sen, että mies sijoittui Lontoon estejuoksussa viidenneksi, koska kaatui viimeisellä vesiesteellä. Nykyään se olisi loistava saavutus ilman kaatumistakin. Muutenkin suomalaiset kestävyysjuoksijat kunnostautuivat Lontoossa ihan hyvin. Viljo Heino mm. teki kympin juoksussa jopa kovan nykäisyn ja irtosi selvästi  muusta joukosta, mutta kaarsikin sitten kenttäkäymälän suuntaan. Kommentit (0)
Arjen koura utulinnan kaas	09.03.2015, 18:56
Muistan, että kun Tapio Rautavaaran kuolemasta kerrottiin radiossa syksyllä 1979, soitettiin uutisen jälkeen vainajan muistoksi Reissumies ja kissa, joka ei kaikkien mielestä ollut suru-uutiseen sopivaa musiikkia. Mutta minusta se oli juuri suru-uutiseen soveltuvaa musiikkia ja aion vieläpä lopuksi perustella kantani.   Itseäni vanhana kissaihmisenä on tosin ärsyttänyt tämän jonkinlaisen aikuisille suunnatun satukertomuksen epärealistinen asetelma. Kissa on nimittäin eläjä, joka kiintyy paikkoihin, mutta ei ihmisiin. Ei ole uskottavaa, että ainakaan vähänkin vanhempi kissa suostuisi uskollisesti seuraamaan isäntäänsä tämän reissuilla. Eikä kissa siistinä ihmisenä suostu viettämään yötään tuhkakasassa.   Mutta olennaista sanoituksessa ei ole se, että seuraako kissa tosielämässä isäntäänsä vai ei, sillä iskelmän musta kissa ei olekaan kissa, vaan runouden tutkijat ovat saaneet selville, että musta kissa onkin kuolema. Sen asian on jo kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt. Ja sen vuoksi Reissumies ja kissa oli ihan sopivaa musiikkia laulajan kuolemasta kertovaan suru-uutiseen.   Iskelmän sanoittanut Reino Helismaa oli nero. Itseäni koskettaa laulun loppu, jossa sattuvasti todetaan, että "niin tuli aamu arjen koura utulinnan kaas", kun reissumies huomaakin aamulla lämmitelleensä käsiään kissan kiilusilmien loistossa. Monta kertaa tässä ihmisen elämässä liian usein käy niin, että arjen koura kaataa utulinnan.         Kommentit (1)
Minä ja Rautavaara	08.03.2015, 17:43
Keihäänheittäjä-laulaja-elokuvanäyttelijä Tapio Rautavaaran syntymästä on tänään naistenpäivänä, joka on ihan hyvä syntymäpäivä suurelle suomalaissankarille, kulunut 100 vuotta. Rautavaara oli kovasti karismaattinen mies. Nykyään on käytössä monenlaisia ilmaisutaidon lukioita, urheiluopistoja, kaikenlaisia urheilupsykologeja, kisapappeja ja esiintymiskonsultteja, joiden avulla luulisi pystyvän tuottamaan kansaan meneviä urhelija-viihdetaiteilijatuotteita, mutta Rautavaaran tasoista tyyppiä ei ole pystytty tuottamaan. Vaikka Juha Miedon ja Kari Tapion voisi risteyttää, niin Rautavaaran tasoista tuotetta ei niistäkään tarpeista syntyisi.   Olen niin vanha mies, että minulla on ollut kunnia esiintyä Tapio Rautavaaran kanssa suurelle yleisölle. Tämä tapahtui vuonna 1967 Suonenjoen maatalousnäyttelyiden yhteydessä järjestetyissä yleisurheilukilpailuissa. Rautavaara oli paikalla kitaroineen laulamassa ja itse toimin keihäänkantajana. Tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan minun ja Tapsan lisäksi tasavallan presidentti Urho Kekkonen, mutta hän ei jäänyt mieleeni. Sen sijaan Rautavaaran muistan hyvinkin. Hän oli hyvin iso ja hyvin vanha mies; laskujeni mukaan silloin jo peräti  52-vuotias, joka siihen aikaan oli kunnioitettava ikä sovan käyneelle miehelle.   Muistan kuinka Rautavaara kertoi, miten välinekehittely oli pilaamassa keihäänheiton. Silloin oli kehitelty ns. ilmarintakeihäs. Tapsalta itseltään oli juuri kysytty, että mitenkä pitkälle hän olisi aikoinaan heittänyt nykyaikaista ilmarintakeihästä ja hän kertoi vastanneensa, ettei osaa sanoa, koska se kiertäisi vieläkin. En tuolloin pikkupoikana oikein ymmärtänyt jutun juonta. Rautavaaran jutuissa oli tiettyä älyllisyyttä, joka monta kertaa puuttuu vaikkapa Juha Miedolta, toiselta suurelta sankarilta. Kommentit (0)
Turkiselukka	07.03.2015, 20:22
Jokin elukka näytti pulahtelevan Petäisen sillan alla. Se oli mielestäni liian iso minkiksi, mutta liian pieni saukoksi. Se näytti olevan pikimusta, joten äänestän kuitenkin minkin puolesta. Tosin minkin pitäisi olla yöeläjä, mutta alan oppikirjan mukaan tarhakarkulaiset liikkuvat myös päivisin eivätkä ne juurikaan pelkää ihmistä eikä sillan aluksen asukki juuri minun lähentelyistäni piitannut, joten ehkä se sitten oli tarhasta karannut tai vapautettu yksilö.   Vähän minua nyt pelottaa kavereitteni joutsenten puolesta. Parina kesänä joutsenten poikaset ovatkin hävinneet ja luulen tietäväni tapahtumien kulun. Voi olla, etteivät joutsenemot osaa puolustaa poikiaan, kun päällekarkaus tapahtuu salakavalasti veden alta. Luonnonsuojeluliittokaan ei näytä puolustavan Amerikasta tulleiden minkkien elämisen oikeutta Suomen luonnossa. Jostain minulle käsittämättömästä syystä minkki on paljon tehokkaampi peto kuin kotimainen vesikko, joka on häviämässä sukupuuttoon.   Tuossa jo puhuinkin yhdelle kylän isännälle, että en pitäisi suurena vääryytenä vaikka hän kävisi pienoiskivärillään napsauttamassa joutseniani uhkaavan minkin tuonilmaisiin. Muuten sen pienoiskiväärin toivat kylän ukot Talvisodasta sotasaaliina. Jostain minulle käsittämättömästä syystä velivenäläisellä oli pinska mukana sotahommissa, vaikka sillä ei sotahommissa pitäisi olla juurikaan käyttöä.   Nykyään Suomessa pyydetään vuosittain 80.000 minkkiä. Laskujeni mukaan niistä saisi noin 10.000 minkkiturkkia, jotka maksavat tuhansia euroja. Luomuminkkiturkki kelpaisi uskoakseni myös kettutytöille, varsinkin jos raaka-aineena käytettäisiin vanhuuteen tai tapaturmiin menehtyneitä turkiselukoita.    Itsekin olen haaveillut  retkeilyminkkiturkista. Minkkiturkki painaa 800 grammaa, mahtuu taskuun ja siinä voi yöpyä lumihangessa kovassakin pakkasessa. Kommentit (0)
Niksi-Pirkan siteet	06.03.2015, 18:56
Piti ostaa hiihtoloman kunniaksi uudet perinteisen tyylin sukset. Aiemmat pertsasukset olivat tulleet elinkaarensa päähän. Ne olivat kirpputorilta ostetut Sortavalan suksitehtaan neuvostovallan aikaan valmistamat Karjala-merkkiset hiihtimet. Nyt minulla oli varaa ostaa ihan uudet virolaiset Trak-merkkiset sukset.    Ne eivät olleet hinnankiroissa. Maksoivat 25 euroa erikoistarjouksessa. Halpuudestaan huolimatta tai juuri siitä johtuen ne ovat oivalliset kunto- ja terveysliikuntavälineet. Luultavasti Trak-merkki ei kuitenkaan ole suosittu huippuhiihtäjien keskuudessa, koska Falunin mm-kisojen lähetyksissä ne eivät olleet näkyvästi esillä. Kovasti on kuntoni kuitenkin noussut, kun olen ne jalassa kahlannut sohjossa kymmeniä kilometrejä. Vanha iskiasvaivakin on hellittänyt.    Se se vain harmittaa, että halvimmankin nykyaikaiset suksensiteet maksavat enemmän kuin itse hiihtimet. Ja sekin harmittaa, että nykyiset siteet ovat hankalat käyttää sekä irroittaa. Jos nykyaikaiset sukset jalassa sattuisi jäihin putoamaan, niin sinne taitaisi mies jäädä. Kovasti vaikeat ovat nyky siteet irroittaa varsinkin vedessä. EU voisi tehdä joskus jotain hyödyllistäkin ja kieltää nykyiset sidemallit.   Tuli tuossa jo mieleeni oivallinen suksensideaiheinen keksintö, jota voisin tarjota vaikka Niksi-Pirkkaan. Oivalliset suksensiteet saa, kun leikkaa. Mieluiten käytetyistä sukkahousuista terät irti ja kiinnittää ne esimerkiksi nitomalla suunnilleen suksen keskikohtaan. Suksien jalkaan laitto ja pois otto onnistuu tällä konstilla vaivattomasti. Kommentit (0)

 

 

Sponsorit	05.03.2015, 17:59
Sen lisäksi, että olin alkutalvesta huolissani Matti Heikkisen fyysisestä kunnosta, olin huolissani myös miehen psyykkisestä kunnosta. Mies nimittäin antoi haastatteluissa kummalliselta kuulostavia lausuntoja. Nyt minullekin on selvinnyt kummallisten lausuntojen selitys. Heikkinen on toiminut BMW:n mainosmiehenä ja ujuttanut haastatteluihin vähän väliä iskulauseen "ajamisen iloa".   Myös olympiavoittaja Iivo Niskanen on äitynyt mainosmieheksi ja pyrkii julkisuudessa esiin tuomaan jonkin urheilujuoman merkin, josta en ole päässyt selvyyteen, mutta lehtitietojen mukaan se ei sovellu nuorille. En kuitenkaan usko sen olevan merkiltään esimerkiksi Koskenkorvaa.    Toisaalta minusta olisi ihan harkinnan arvoinen asia, että valtionyhtiö Koskenkorva tukisi urheilua. Samalla tavalla kuin venäläisurheiljoiden pipoissa lukee Lukoil, voisi suomalaisilla lukea pipoissaan vahvasti isänmaallissävytteinen Koskenkorva. Pipoissa voisi näkyä myös yhtiön logo, joka ymmärtääkseni esittää ilmajokelaista latomaisemaa.   Jokaisen myydyn Koskenkorvapullon hinnasta voisi kymmenys ohjautua nuorisourheilun hyväksi. Moni sen mielellään maksaisi. Tällä hetkellähän Kossu sponsoroi jostain syystä pelkästään pesäpalloa; ainakin sen niminen seura pelaa ylimmällä sarjatasolla.   Muuten kun nykyään mietitään sitä, että mitä valtionyhtiöitä pitäisi yksityistää, niin minusta Koskenkorvan osalta valtio voisi järjestää kansallisannin ja myydä yhtiön osakkeet yksittäisille kansalaisille. Uskoisin Koskenkorvan kansallisannista tulevan varsinaisen kansanliikkeen, varsinkin jos yhtiön imago liittyisi terveelliseen urheiluharrastukseen.      Kommentit (0)
Harmaa vyöhyke	04.03.2015, 17:52
Norjan lehdissä kirjoitellaan, että nyt kun kilpahiihto on luopunut kepulikonsteista, Norja ja Ruotsi ovat ylivoimaisia. Että ne keksivät tuonkin vielä sanoa ääneen. Onneksi norskit eivät lue blogiani, muuten olisivat kirjoittaneet, että vaikka Suomessa naudat ja hiihtäjät juovat rasvatonta lihasmassaa valtavasti lisäävää AIV-liuosta, niin siitä huolimatta puhtaat Pohjolan rehelliset kansat voittavat kaikki mitalit.   Voi tietysti olla, ettei läntisissä naapurimaissamme enää liikuta edes harmaalla vyöhykkeellä, kuten  meillä tehtiin ainakin vielä karpaasien aikaan. Karpaasit mainostivat esimerkiksi kovasti alppimajaharjoittelua, ja uskon, että heidän avullaan saatiin muutama kallis alppimaja myytyäkin. Tosin moni rehti urheilija tuomitsi moiset majat epäeettisinä ja epämukavia. En tosin usko, että karpaasien itsenä tarvitsi niissä yöpyä, koska veriarvot nousivat liiankin korkeiksi nopeammilla konsteilla.   Itse olen ihmetellyt, etteivät suomalaishiihtäjät Mömmönkisojen alla vouhkanneet vuoristoharjoittelusta tai alppimajoista, kuten ennen oli tapana. Olisiko niin, että nykyään on muita uusia harmaan vyöhykkeen menetelmiä veriarvojen nostamiseen. Ainakaan pitkään aikaan kukaan meikäläinen kestävyysurheilija ei ole valitellut anemiaa, joka ennen oli suoranainen kansallissairaus.   Muistanpa miten vielä Moskovassa 1980 Martti Vainion kisat menivät poskelleen anemian vuoksi, vaikka pitihän silloin jo olla konstit asian kuntoon saattamiseen. Nimittäin tunnettu puhtaan urheilun puolesta puhuja Juha Väätäinenkin manasi olympialaisten jälkeen julkisuudessa sitä, että kyllä Vainion veri olisi saatu hetkessä kilpailukykyiseksi, kun vaan olisi haluttu. Eikä mitään urheilun sääntöjä olisi rikottu korosti ja tähdensi sekä painotti Julma-Juha lopuksi.   Väätäinen lausuma saa ilmeeni mietteliääksi sikäli, että eivätkö kaikki suomalaisurheilijat olleet siihen aikaan samalla viivalla. Uskoon tullut Kaarlo Maaninka myönsi, että kyllä hänelle ainakin paripussia verta tungettiin suoneen ennen olympialaisia, mutta puolusteli tapausta sillä lieventävällä seikalla, ettei yhtään vanhaa verta otettu pois, joten kyseessä ei ollut mikään verenvaihto, joka kuullostaa maallikosta pahemmalta kepulikonstilta. Kommentit (0)
Alfahydroksikarponihappo	03.03.2015, 19:34
Jos jostain minulle käsittämättömästä syystä K-P Kyröä ei voida palkata maamme hiihtoliiton konsultiksi, kannattaisi vakavasti harkita antidopinglääkäri Timo Seppälän palkkaamista hiihtomaajoukkueemme lääkäriksi. Hänellä saattaa olla keinot maamme hiihtourheilun nostamiseksi kansainväliselle huipulle.   Nimittäin muutama vuosi sitten Seppälä kertoi, että maamme karjankasvattajat olivat havainneet, että Alfa-Hica-niminen AIV-rehun säilyvyyttä lisäävä kemikaali myös lisäsi nautaeläinten kokoa ja lihaksikkuutta. Seppälän mukaan tämä ihmeaine tieteelliseltä nimeltään alfahydroksikarponihappo lisää urheilijoidenkin rasvatonta lihasmassaa 3-5 kiloon.    Monissa urheilulajeissa moinen rasvattoman lihasmassan lisäys olisi merkittävä kilpailuetu, mutta siitä huolimatta tietooni ei ole tullut, että ainetta olisi jaettu lupaaville urheilijanuorille. Tärkeää on myös tietää, ettei ihmeaine antidopinglääkäri Seppälän mukaan ole urheilussa kielletty lisäaine.   Kommentit (0)
Kantakirjahiihtäjät	02.03.2015, 18:34
Kyllä ei hyvältä näytä maamme hiihtourheilun tulevaisuus. Alan jo epäillä, ettei enneuneni, jonka mukaan kahden vuoden kuluttua Lahden mömmönkisoissa Suomen miehet voittavat viestin, koska ruotsalaisen sauva katkeaa ankkuriosuudelle kolmesta kohdasta, pidäkään paikkaansa.   Kahdessa vuodessa ei mitään ihmeitä pystytä tekemään. Ainoan toivoni asetan K-P Kyröön. Hän saattaa olla ihmeiden tekijä.  Mikäli hänet huolittaisiin edes maajoukkueemme konsultiksi, saattaisi norjalaisten voitonvarmana hymy vähän hyytyä. Uskon, että K-P on disponibiliteetissäkin seurannut valmennusmenetelmien kehitystä muualla maailmassa.   Nuorten sarjojen taso osoittaa sen, ettei edes pitkällä tähtäimellä maamme hiihtourheilu ole nousussa. Jotain tarttis tehdä, että uusia lahjakkaita kykyjä kehitetään suomalaiseen kilpahiihtoon. Ehkä oppia voisi ottaa jääkiekosta. Siinä lajissaan on rodunjalostusta kokeiltu onnistuneesti ainakin kerran.   Mielestäni vanhoista hiihtoniiloistamme voisi valita parhaat yksilöt kantakirjaan, ja heidän sukusolujaan voisi hyödyntää uuden hiihtäjäsukupolven luomisessa. Hiihtoliitto voisi alkaa maksaa eräänlaisia astutuspalkkioita valioyksilöille, kuten hevosjalostuksessa on jo vuosikymmeniä tehty.  Kommentit (0)
Kansakuntien välisistä suorituseroista	01.03.2015, 19:01
Hyvin isänmaallisena miehenä, jopa niin isänmaallisena, että minut on hyväksytty Kuopion isänmaallisen seuran jäseneksi, kannustin täysin rinnoin Suomea äsken päättyneissä hiihdon mömmönkisoissa. Koska isänmaani menestys näytti muodostuvan sangen vaatimattomaksi, aloin sitten kannattamaan Euroopan Unionin urheilijoita. Koska Euroopan Unioninkin menestys näytti muodostuvan sangen vaatimattomaksi, aloin seuraavaksi kannustamaan muun maailman urheilijoita.   Mutta mikään ei auttanut. Niin vain Norja viimeisessä lajissa varmisti sen, että se voitti mestaruuksien määrässä koko muun maailman. Jos menestystä mitattaisiin kaikkien mitalien yhteismäärässä, muu maailma voittaisi niukasti, koska erilaisiin joukkuelajeihin pystyi Norjasta osallistumaan vain yksi joukkue. Jos sieltä olisi voinut lähettää joukkuelajeihin monta joukkuetta, Norja olisi voittanut varmasti muun maailman myös kaikkien mitalien yhteismäärässä.   Vaikuttaa vahvasti siltä, että globalisaation mukanaan tuoma kansainvälinen työnjako on johtanut siihen, että kestävyyslajeja hallitsee piskuinen Norja ja nopeutta vaativissa lajeissa valtikkaa pitää vieläkin piskuisempi Jamaika. Eivätkä kummankaan maan urheilijat ole uskoakseni mitään kiellettyä ottaneet, vaikkakin itse alan pikkuhiljaa epäillä geeniteknologian tulleen urheiluun. Joku asiantuntija väitti, että ellei DDR olisi lakannut olemasta neljännesvuosisataa sitten, olisi geeniteknologia tullut urheiluun jo 2000-luvun alkuvuosina.  Kommentit (0)

 

 

Norjan valtakunnan salaisuus	28.02.2015, 17:46
Olen vuosia yrittänyt selvittää erittäin pienikokoisen norjalaisen, vähää vaille kääpiöhiihtäjätär Therese Johaugin elopainosta. Vuosia asia oli Norjan valtakunnan salaisuus eikä huippusalaista tietoa paljastettu ulkomaalaisille. Nyt tämä tärkeä yksityiskohta löytyy Internetistä, joka ilmoittaa hiihtäjättären painoksi peräti 46 kilogrammaa, joka minusta kuullostaa epäuskottavan paljolta.   Mutta paljolta kuullostaa myös tieto siitä, että Juha Mieto painoi viestikultaa voittaessaan tasan centtaalin, kuten vielä kansakoulussa opetettiin, eli 100 kilogrammaa. Siinäpä onkin hyvä urheilutietokilpailukysymys vasta-alkajille. Kuka murtomaahiihdon olympiavoittaja on painanut 100 kilogrammaa?   Nykyään hiihtäjät ovatkin vähän poekasia Mietaan rinnalla. Pitkä-Jussi oli selvästi super raskaansarjan miehiä. Nykyajan huipuissa ei taida olla yhtään edes raskaan keskisarjan painorajan, eli 81-kiloa, ylittävää mistä. Kansakoulussa olisi opetettu, että 81-kiloinen mies painaa 8ja1/10 leiviskää.         Kommentit (0)
Teemu - ei ehkä Kärkkäälän poika sittenkään	28.02.2015, 18:28
Mielenkiinnolla olen tutkinut maamme viime vuoden luetuinta kaunokirjallista teosta eli kirjaa Teemu Selänteestä. Varsinkin Teemun isyysasia herättää uteliaisuuteni. Hesari paljasti syksyllä, ettei sosiaalinen isä Selänne olekaan Teemun biologinen isä, mutta enempää lehti ei suostunut paljastamaan.   Mutta minäpä paljastan. Selänteiden perhe-elämä vaikutti ulospäin seesteiseltä, vaikkakin erinäisiä jännitteitä välillä esiintyi jopa siinä määrin, että isä kävi välillä "pitkillä pyöräretkillä kavereiden kanssa" ja äiti vastaavasti oli usein "Suonenjoella mansikanpoiminnassa". Siitä minulle pahansuovalle ihmiselle syntyi epäilys siitä, että Teemu saattaisi olla ainakin puolittain Kärkkäälän poikia ja vertailinkin hänen ulkonäköään eräisiin kylän mansikkaisäntiin.   Vaan ei ole Teemu Kärkkäälän poikia edes puolittain. Teemu onkin puolittain turkulaisia. Nimittäin kaikkitietävä Internet kertoo Teemun biologisen isän nimen, kun vain osaa oikein kysyä ja kukapa ei osaisi.  Teemun yhdennäköisyys onkin ilmeinen tähän entiseen leijonajoukkueen kantavaan voimaan. Myös nopeusgeenit ovat periytyneet. Kun Teemu jo 17-vuotiaana pinkaisi satasen 11,3, niin myös biologinen isä juoksi saman matkan 11 sekunnin pintaan.   Ainakin hyvän tarinan mukaan Jorma Peltonen ja Vellu Ketola halusivat erään ulkomaisen hotellin parkkipaikalla ratkaista joukkueen nopeimman miehen tittelin. Kumpikaan ei sitä voittanut, koska kilpailun lähettäjänä toiminut Teemun biologinen isä pyyhkäisi loppumatkasta suhahtamalla harrastelija pikajuoksijoiden  ohi. Kommentit (0)
Urheiluvammat	26.02.2015, 19:34
Aktiiviurheilijan urani taisi päättyä toissa yönä. Olin silloin Kupsin kärkimiehenä. Valmentaja Rajamäki oli tehnyt enemmänkin yllätysvalintoja, koska toinen kärkimies oli Samuli kaivonurmi, joka oli alunperin kuopiolaisia, mutta pelaa nyt FC Kotkassa, koska ei mahtunut Kupsiin ja valittiin viime vuoden parhaaksi kotkalaisurheilijaksi.   Ottelu alkoi vaisusta ja vastustaja siirtyi helposti 0-3 johtoon. Sitten toinen kärkimies, eli Samuli Kaivonurmi, teki melkein pöysän, pallo jäi pomppimaan maaliviivalle ja minä pukkasin ihan kentän pinnasta pallon pömpelin perukoille. Silmälasitkin siinä tohakssa vähän vääntyivät.   Olin vasta rauhallisesti palaamassa aloitukseen keskikentälle, kun huomasin, että peli jatkuukin ja pallo putosi yllättäen taakseni. Pyörähdin salamana ympäri potkaistakseni pallon nilkalla komeasti suoraan pompusta ylä mummoon, kuten urheilukielellä sanotaan, mutta en osunutkaan palloon vaan sälekaihtimeen ja tunsin, miten reisi revähti pahasti ja siihen heräsinkin. Onneksi en potkaissut ikkunaa rikki.   Vanha urheiluvamma oli taas uusiutunut. Sama reisi revähti pahasti muutama vuosi sitten, kun oli yöllä Kalpan maalivahtina pudotuspelikierroksella ja jyväskyläläisten viuhuva lämäri oli tulossa alanurkkaan, josta yritin sen sivuttaisspagaatilla torjua. Reisi oli silloin kipeänä monta kuukautta. Tässä iässä alkaa vähitellen ymmärtää, että huolellinen verryttely on välttämätöntä ennen urheilusuoritusta. Kommentit (0)
Sadismi	25.02.2015, 19:02
Harlamov-elokuvasta sai sen käsityksen, että päävalmentaja Tarasov oli melkoinen sadisti kehittäessään omaperäisiä valmennusmenetelmiään. Harlamovkin määrättiin heti kättelyssä tavallisissa pelivarusteissa torjumaan maalivahtina puolustajajärkäle Ragulinin lämäreitä.  Harjoitteella pyrittiin erottelemaan miehet pojista. Joskus aiemmin olen jo kertonutkin siitä, että Firsov sai Tarasovin vaatimuksesta kannatella yhdellä kädellä Volgaa ilmassa monen minuutin ajan sillä seurauksella, että käsi murtui.   Mutta kuri ei höllentynyt Tarasovin lähdön jälkeenkään. Kun venäläiset hävisivät vuoden 1980 olympialaisissa amerikkalaisille koulupojille olympiakullan, uusi valmentaja Tihonov lisäsi harjoittelumäärän äärimmäiselle tasolle. Sen jälkeen treenattiin neljä kertaa päivässä. Ainakin maalivahti Tretjak valitti juuri Iltasanomissa, että osa joukkueesta alkoi kusemaan verta tämän rääkin jälkeen.   Vaikka kuri Neuvostoliiton maajoukkueessa oli kova, niin myös palkkataso oli kova sikäläisen mittapuun mukaan. Laskujeni mukaan maajoukkueen huippupelaajat ansaitsivat vuodessa noin kymmenen kertaa enemmän mitä Neuvostoliitossa keskimäärin. Se lienee suhteessa jonkin verran enemmän, mitä Suomessa pelaavat huiput nykyään tienaavat, mutta selvästi alle NHL ja KHL palkkojen.   Tosin rahalla ei siihen aikaan ollut Neuvostoliitossa käyttöä, koska vaikka rahaa oli, niin kelvollista  tavaraa ei ollut. Tilanteesta kertoo hyvän kuvauksen edesmennyt taistolaiskansanedustaja Seppo Toiviainen kirjassaan. Jääkiekkohullun dosentti Toiviaisen elämän kohokohtia oli, kun hän kerran pääsi Moskovan pikajunassa matkustamaan valmentaja Tarasovin ja legendaarisen  numero kympin, eli Anatoli Firsovin kanssa viereisissä osastoissa.   Neuvostosankareiden osasto oli täynnä kaikenlaista länsimaista ylellisyyttä, jopa videonauhureita. Sitten rajalla osastoon astui tuimailmeisiä tullimiehiä, jotka kylmän rauhallisesti takavarikoivat neuvostosankareiden hankinnat kansantalouden yhteisiin tarpeisiin täysin piittaamatta jääkiekkotähtien vakuutteluista "suveniir, suveniir". Silloinen taistolaisten kansanedustaja Toiviainen muisteli olleensa tyytyväinen. Hän ei ihaillut ainoastaan Tarasovia ja Firsovia, vaan myös Neuvostoliiton tullia. Kommentit (0)
Legenda nro 17	24.02.2015, 19:23
Venäläisen kulttuurin viikko päättyi jääkiekkoilija Valeri Harlamovista kertovaan elokuvaan nimeltään Legenda nro 17.  Elokuvasta innostuneena kaivoin Internetistä taustatietoa jääkiekkotähdestä ja nyt sitten tiedän Harlamovista sen verran enemmän, että joudun jälleen myöntämään kirjoittaneeni aiemmin taas kerran ropakantaa.   Nimittäin Harlamovin äiti ei ollutkaan oikeasti espanjalainen, kuten joskus väitin, vaan hän oli baski. Aikoinaan sillä seikalla oli suuri merkitys ainakin Espanjassa. Nykyään ei enää niinkään, ainakaan baskiterroristijärjestön Etan pommit eivät ole pitkään aikaan paukkuneet.   Muistan selvästi, että joskus vuosikymmeniä sitten arvovaltainen New York Times kirjoitti, että baskit ovat salaperäistä kansaa, joista ei tiedetä muuta, kuin että he ovat sukua saamelaisille. Tuolloin pidin lehden näkemystä ropakantana, mutta niin ei ehkä ollutkaan. Jääkiekkoilullinen lahjakkuus näyttää nimittäin yhdistävän baskeja ja lappalaisia ja se puhuu sukulaisuuden puolesta.   Kun Kansainvälisen jääkiekkoliiton 100-vuotisjuhlien kunniaksi alan todelliset asiantuntijat valitsivat kaikkien aikojen kentällisen, mahtui siihen yksi kanadalainen, kolme venäläistä ja kaksi baski-lappalaistaustaista henkilöä eli Valeri Harlamov ja Börje Salming.   Harlamov-elokuvassa näytettiin miehen auto-onnettomuus vuodelta 1976, jolloin mieheltä murtuivat jalat pahasti. Kolariautoa kuljetti Harlamovin ensimmäinen vaimo, joka menehtyi onnettomuudessa. Vuonna 1981 Harlamovin auto kolaroi jälleen ja siinä onnettomuudessa hänen lisäkseen saivat surmansa Harlamovin toinen vaimo ja tämän veli.    Hyvän tarinan mukaan Harlamov itse ajoi autonsa Moskovan moottoritiellä vastaantulevan rekan alle sen jälkeen, kun hän putosi maajoukkueesta, mutta Internetistä näyttää löytyvän tietoa, jonka mukaan autoa ohjasi jääkiekkotähden toinen vaimo.         Kommentit (0)

 

 

 

Talvivaaran-Kuusamon talviolympialaiset	23.02.2015, 19:01
Talvivaaran miehet-elokuvan ensi-illassa minulle käsittääkseni hyvin luottamuksellisesti kerrottiin , että kaivoshanke on niin strategisesti merkittävä projekti, ettei siitä ole edes tohdittu ääneen puhua. Internet-tietojen mukaanhan kaivosalue on vain noin 60 nelikökilometrin kokoinen, mutta tämä ei pidä todellisuudessa paikkaansa. Suuri valtiosalaisuus, josta ei pidä maailmalle huudella, on se, että malmikenttä jatkuu Sotkamosta Kuusamoon asti.   Minulle myös kerrottiin, että avolouhos, jos se joskus toteutetaan loppuun asti viimeistä piirtoa myöten, on 600 metriä syvä. Lisäksi kaivoksen ympärillä kohoavat korkeat kuonakasavuoret. Se ilahduttaa minua suuresti. Vaikka olenkin vanha mies, saatan vielä nähdä sen päivän, että Suomessa, mieluiten Kuusamossa ja Kuusamon Eräveikkojen isännöiminä, järjestetään täysmittaiset talviolympialaiset. Vihdoinkin näyttää määräysten mukainen syöksylaskurinnekin määräysten mukaisine korkeuseroineen löytyvän maastamme.   Muuten maailman syvin avokaivos on jokin meksikolainen kuparikaivos, joka ulottuu 1400 metrin syvyyteen. Talvivaaran 600 metrin syvyinen monttu ei tunnu siis ollenkaan utopialta. Tuon syvyinen monttu saattaa Suomen ilmasto-oloissa, jossa sataa enemmän kuin haihtuu, pyrkiä muuttumaan järveksi, mutta asianmukaisella pumppauskalustolla se estettäneen.   Tulemme muuten saamaan esimakua jo ensi keväänä Suomen ilmastollisista erityispiirteistä. Tällä hetkellä Talvivaara nykyinen vasta urheilukielellä verryttelyvaiheessa oleva avokaivos on hyvää vauhtia täyttymässä vedestä, joka kevättulvien aikaan pyrkii valumaan yli äyräidensä tasapuolisesti kaikkiin ilman suuntiin, koska Talvivaara sijaitsee Suomenselän alueella, pilaten vesistöt suuresta osasta Suomea. Katastrofin torjunta tulee luomaan Kainuuseen runsaasti uusia työpaikkoja ja houkuttelee sinne satojen miljoonien investoinnit.     Kommentit (0)
Englantilaiset tulevat	22.02.2015, 22:51
Kyllä on surullista, että pohjoismaisten hiihtolajien harrastus on levinnyt jo Englantiinkin. Eilen britti hiihtäjä oli kaikkia suomalaismiehiä parempi jossain nykyaikaisessa suksienvaihtokilpailussa ja sellaisen seuraaminen oli häpeällistä suomalaiselle penkkihiihtäjälle, eikä sellaista nöyryytystä lapsuudessani olisi voinut edes ajatella.   Ja surullista on myös se, ettei Englanti ole tällä kertaa lähettänyt edustajaansa mäkihyppyyn, koska silloin mäkikisassa olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä mukana joku vielä meikäläisiäkin huonompi. Kaiholla muistelen mäkikotka Eddie "The Eagle" Edwardsia. Hänellä oli vahvat siteet tänne Kuopioon, koska hän kävi täällä harjoittelemassa. Muistaakseni hänet majoitettiin Harjamäen mielitautiparantolaan.   Ja kaiken surun keskellä kaikkein surullisinta on se, ettei maamme lupaavinta mäkimiestä Harri Ollia huolita edustusjoukkueeseen, vaikka hän hyppäsi hyvin Vikersundin lentomäessä. Tosin hän jäi kisassa sijalle 30, eli viimeiseksi, mutta huomionarvoista on se, että hän sai kisassa täydet 20 pistettä. Sellainen on nykyajan mäkihypyssä harvinaista. Muistelen, että lapsuudessani ainoastaan Viki Kankkonen  sai pari kertaa joltain tuomarilta täydet 20 pistettä, vaikka oli todellinen tyylitaituri. Kommentit (1)
Matti Pietikäinen ja tynnyrilaudat	21.02.2015, 18:54
Kupsin veteraanikatsomossa kuulin ihan uuden ajankohtaisen tarinan Falunin maailmanmestari Matti Pietikäisestä. Matti matkusti talvella 1948 osallistunut Mikkelissä mäkikisoihin. Mikkelin asemalla hän kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä vaihtoi mäkisuksensa vodka-pulloon. Se ei kuitenkaan estänyt Pietikäistä voittamasta kilpailuja ylivoimaisesti. Hän nimittäin oli ruuvannut hyppysiteensä tynnyrilautoihin eikä se estänyt hänen menestymistään. Siihen aikaan mäkihyppy ei ollut samassa määrin välineurheilua kuin nykyään. Jutun kertoja oli kuullut tarinan itseltään Pietikäiseltä, joten tarinan on oltava tosi.   Pietikäinen hyppäsi vuoden -48 olympiakisoissa selvästi pisimmät hypyt, mutta jäi neljänneksi kolmen norjalaisen jälkeen. Jostain syystä jo silloin norjalaiset hallitsivat paremmin nämä tuomarihommat. Vuoden -52 olympialaiset jäivät Matilta väliin kipeän nilkan vuoksi; Kuopiossa kiertävän tarinan mukaan mies loukkasi jalkansa hypättyään ravintolan portaista eikä telemark-alastulo onnistunut.   Ilmeisesti tarina, jonka mukaan olympialaiset jäivät väliin linnatuomion vuoksi, ovat vahvasti liioiteltuja. Tosin jokin totuuden siemen jutussa on, koska Pietikäinen sai joskus ehdollisen tuomion virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Siitä tapauksesta löytyy löytyy tarkka teonkuvaus Pentti Tuovisen mainiosta Kuopion poliisilaitoksen epävirallisesta historian kirjasta nimeltään Tutkimusten tässä vaiheessa, jossa kerrotaan, kuinka konstaapeli Kusti Puurunen yritti estellä suuren kansallissankarin saapumisen VPK:n talo Letkun huvitilaisuuteen, koska tämä oli ns. ottanut.   Pietikäinen ei hyväksynyt virkavallan toimia, vaan esitti vastalauseensa tinttaamalla poliisimiestä turpaan ihan yllättäen. Parimetrinen konstaapeli Puurunen ihasteli maailmanmestarilta saamaansa huomionosoitusta  jälkeenpäin seuraavasti: "Ylettipäs lyödä, vaikka se oli vain reilu puolitoistametrinen ja seisoi vielä alemmalla rapulla. Sillä oli kuitenkin mahtavasti ponnistusvoimaa muuallakin kuin hyppyrinnokalla. Huuleni halkesi ja verta tuli rinnuksille." Pietikäinen oli liikunnallisesti monipuolisesti lahjakas. Kommentit (0)
Trollit	20.02.2015, 19:53
Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitan siitä ja jopa loukkaannuin, kun eivät edes trollit vaivaudu minua kommentoimaan. Petroskoissa syntynyttä kirjailija Arvi Perttua sen sijaan trollit kuulemma ahdistelevat vihapuheviesteillä ja hän kokee uhkailut oikeasti pelottavina. Putinin käsi saattaa olla tarvittaessa pitkä, ainakin Aleksander Litvinenkon tapaus sen osoittaa.   Tosin Litvinenko oli itse entinen KGB:n mies, ja KGB:n miehillä saattaa olla ihan työsopimuksessa poikkeuksellisen ankara irtisanomislauseke. Voi hyvinkin olla, että maantapa Neuvostoliitossa ja Venäjällä on ollut se, että salaisen poliisin ja armeijan loikkareille kostetaan, mutta siviililoikkaripetturit jätetään yleensä elämään. Loikaripetturi Arvo Poika Tuominen sai elää pitkän elämän ja julkaista monia neuvostokriittisiä muistelmakirjoja.   Sen sijaan entinen Puna-armeijan majuri Hjalmar Front ei saanut muistelmasarjaansa ihan valmiiksi. Hän kirjoitti 70-luvun alussa kaksi mielenkiintoista teosta elämästään nimillä Kremlin kiertolaisia ja Neuvostokomennuksella Siperiassa, mutta kolmas osa jäi kesken, kun hän kuoli Tukholmassa tiettävästi vatsanpuruihin.      Kaiken kauheuden keskellä kannattaa muistaa, että ihmiskunta elää harvinaisen rauhallista aikaa, mikäli asiaa mitataan ruumiiden määrällä. Vaikka Ukrainassa käydään älytöntä sotaa, niin luulen, että 75 vuotta sitten Summassa syntyi raatoja päivässä enemmän, mitä Ukrainassa vuodessa. Syyrian sisällissota on sen sijaan verisyydessä melkein Suomen sisällissodan luokkaa väestömäärään suhteutettuna. Kommentit (0)
Onko Venäjä umpikujassa?	19.02.2015, 18:47
Venäläisen kulttuurin viikko jatkuu Kuopiossa. Eilen kirjastolla Venäjän erityisasiantuntijat kirjailija Arvi Perttu ja tutkija Pentti Stranius puhuivat aiheesta otsikolla Onko Venäjä umpikujassa? Ja kyllä ei hyvältä näytä naapurimaan tulevaisuus, mikäli yhtään on uskominen eilisiä asiantuntijoita. Luennoitsijoiden mielestä maa on taas ns. ryssinyt asiansa. Öljyn hinnan lasku ja Lännen talouspolitiikka romahduttavat heidän näkemyksensä mukaan maan talouden.   Itsekin epäilen Venäjän päätyvän umpikujaan, mutta entäs sitten. Venäjän talous näyttää romahtelevan säännöllisesti kymmenen vuoden välein, mutta kansa vain sinnittelee kaikessa rauhassa perunataloudessaan. Ja epäilen Putinin voittavan selvästi kaikki seuraavatkin presidentin vaalit tavalla tai toisella. Hän tulee olemaan elinikäinen yksinvaltias, koska ei hän voi koskaan elävänä vallasta luopua. Hän muistaa, että 70 vuotta sitten hyökkäyssodan aloittajat hirtettiin Euroopassakin.   Toivoa siis sopii, ettei Putinia ajeta niin nurkkaan, että hän päädy tekemään laajennettua itsemurhaa. Toivoa myös sopii, että Länsikin ymmärtää tämän asian eikä halua nöyryyttää Venäjän itsevaltiasta Ukrainassa. Tiettävästi venäläisille vapaaehtoisille palkkasotilaille maksetaan hengenvaarallisesta työstään noin 1000 euroa kuussa. Kyllä rikkaat länsimaat pystyisivät halutessaan maksamaan heille paljon enemmän ja ostamaan heidät puolelleen.   Eilisessä keskustelussa epäiltiin Venäjän välttämättä tarvitsevan länsimaista tekniikkaa kehittyäkseen. Stalinkaan ei olisi pärjännyt ilman lännen koneita. Itse mietin sitä, että Stalinin aikaan huipputekniikkaa voitiin hankkia vain Lännestä, mutta nykyään Kiinallakin on jotain tarjottavaa naapurilleen.   Yksi tärkeä seikka jäi eilen käsittelemättä. Nimittäin historia todistaa vääjäämättä sen, että Venäjä on ajautunut vallankumoukseen aina, kun vodkan saantia on rajoitettu. Putin on viisas KGB-mies ja tietää tuon realiteetin. Niinpä äskettäin vodkan hintaa laskettiin rajusti. Se kyllä kompensoi öljyn hinnan romahduksen eikä vallankumousta tule.     Kommentit (0)

 

 

 

 

Mitä Björn Wahlroos todella sanoi?	18.02.2015, 20:57
Eilen Kuopion  Filosofia-kahvilassa keskusteltiin Adam Smithin opeista. Häntähän pidetään erheellisesti vapaan markkinatalouden keksijänä, vaikka todellisuudessa vapaan markkinatalouden keksi Antti Chydenius, Sotkamon Jymy.   Tilaisuuden alustaja kertoi, että pankkiiri Björn Wahlroos on sanonut, että Adam Smith on ennen kaikkea moraalifilosofi. Tämä synnytti kuulijoiden joukossa vilkkaan keskustelun siitä, mitä Wahlroos todella sanoi. Itse pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös sain ja esitin perustellun näkemyksen siitä, että Nalle tarkoitti viisaudellaan sitä, että Smithin talousteoriat ja kapitalismi ovat auttamattomasti vanhentuneet, koska ihmiskunta on siirtymässä hirmuisella nopeudella suoraan kapitalismista kommunismiin, kuten entinen kommunisti Wahlroos hyvin ymmärtää.   Nimittäin arvioni mukaan noin 30 vuodessa ihminen on täydellisesti vapautumassa työn orjuudesta ja siirtymässä upporikkauden aikakauteen, koska tietokoneiden teho kaksinkertaistuu puolentoista vuoden välein. Niinpä tietokoneet ohittavat ihmisen älykkyydessä 15 vuodessa ja 30 vuoden kuluttua robotit ovat meitä tuhat kertaa älykkäämpiä. Ei silloin ihmisen enää tarvitse työnteolla sivujaan kipeyttää.   Eilen kerrottiin Hesarissa, että kaikenlaista tarvekalua kansantalouden tarpeisiin sylkevät 3D-tulostimet ovat taas ottaneet suuren harppauksen eteenpäin. Ennustan, että 30 vuoden kuluttua yksinkertainen Sampo-merkkinen kotitalouksille tarkoitettu 3D-tulostin maksaa erikoistarjouksessa 49 €; tosin välttämättömät raaka-ainekasetit maksavat jonkin verran enemmän. Kommentit (0)
Paranormaali tohtori lähti	17.02.2015, 19:13
Maamme ja ehkä koko maailmankaikkeuden tunnetuin ufoasiantuntija Rauni-Leena Luukanen on lehtitietojen mukaan poistunut keskuudestamme. Tosin itse hän oli vakuuttunut, ettei kuolemaa ole ja ehkäpä hän on nyt siirtynyt vain uudelle värähtelytasolle.   Luukanen oli sikäli merkittävä ufoasiantuntija, että hän oli kertomansa mukaan tavannut humanoidin monta kertaa. Tämän hän paljasti rohkeasti kirjassaan "Kuka hän on".  Luukanen kertoi kirjassaan kokemuksistaan seuraavasti:   "Samana iltana kysyin itsekseni, kuka haluaa kontaktia minuun, ja silloin hän tuli, minun ns. sininen mieheni. Hän seisoi sänkyni vieressä ja katseli minua hymyillen, ikään kuin olisi halunnut sanoa: Tätä et olisi ikinä uskonut. Hän oli hyvin pitkä, hoikka ja hauskan näköinen mies, jolla oli lyhyeksi leikattu tumma tukka ja tumma ihonväri kuin intiaaneilla. Hänellä oli yllään länsimainen huikean sininen silkkipuku. Tämän jälkeen olen tavannut hänet monta kertaa meditaatiossa ja tuntenut, että hän on minua hyvin lähellä."   Lääketieteen ja kirurgian tohtori Luukanen oli myös monien muiden paranormaalien ilmiöiden tietäjä ja taitaja ja niistä hänen kirjassaan esitetään eräitä suorastaan henkeäsalpaavia esimerkkejä seuraavasti: -Maailmassa on esimerkiksi joukko ihmisiä, jotka pystyvät lukemaan ajatuksia ja jopa vaikuttamaan niihin. Tämä on tieteellisesti todistettu sekä idässä että lännessä.   -Ajatuksen voimalla voidaan matkustaa muihin maanosiin ja vieraille planeetoille.   -Ajatuksen voimalla voidaan myös parantaa sairauksia ja päästä kuoleman rajan taakse. -Ajatuksella voidaan aiheuttaa fyysisiä ja jopa materiaalin muutoksia. Luukasen mielestä psykokinesiatutkimuksen tärkein koehenkilö oli Uri Geller. Luukasen mukaan Gellerin metallinväännöt eivät ole olleet silmänkääntötemppuja, vaan esimerkiksi tunnettu ja arvostettu tiedemies Brian Josephson sekä professori John Hasted ovat todistaneet, että Gellerin aiheuttamat psykokineettiset ilmiöt kestävät tieteellisen kritiikin. Luukanen korosti, että Uri Gellerin taito perustuu erilaisten värähtelytaajuuksien hallitsemiseen. Kun hän 70-luvulla vieraili Suomessa, kertoi hän maassamme olevan hyviä värähtelyjä. Sen sijaan Ruotsissa ei niitä ollut. Muutenkin Ruotsi oli paskamainen maa, sillä siellä häntä ja hänen psykokineettisiä taitojaan ei otettu todesta. Meillä ne sen sijaan otettiin hyvinkin todesta, kuten tämäkin linkki todistaa: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/01/taivu-lusikka-taivu     Rauni-Leena Luukanen todistaa omista paranormaaleista kokemuksistaan vakuuttavasti tässä linkissä. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/16/rauni-leena-l uukanen-kilde-tuntee-humanoidit    Kommentit (0)
Torvisoittoa	16.02.2015, 18:57
Epäilen, että Putin vain näyttelee kovista. Miehen sisällä saattaa olla ihan hyvin jotain tunne-elämääkin. Ainakin äskeisellä Egyptin vierailulla miehen silikonilla uudelleen muotoilluilla kasvoilla vilahti häivähdyksen omaisesti merkki jonkinlaisesta mielenliikutuksesta hänen kuunnellessaan egyptiläisen Retuperän WPK:n sovitusta Suuresta JA Mahtavasta.   Egypti on vahvasti islamilainen valtio, enkä niin ollen usko, että  torvisoittajat olivat juovuksissa, joka ensimmäisenä tulee mieleen orkesterin musisointia kuunnellessaan, vaan epäilen kyseessä olleen jonkinlaisen mielenosoituksen, jonka syytä en tiedä. Olisiko vaikka poikien palkat olleet myöhässä. http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1423579853082.html   Vuosia sitten Saksassa sikäläinen torvisoittokunta yritti tehdä Jeltsinille saman tempun, eli soitti poikkeuksellisen laahaavasti, mutta Jeltsin oli sen verran Putinia sypäkämpi, että hän otti salamannopeasti tilanteen hallintaansa. Venäjän silloinen päämies keskivahvasta humalatilasta riippumatta tönäisi alkuperäisen epäpätevältä ja ponnettomalta vaikuttaneen orkesterinjohtajan syrjään, tempaisi tältä tahtipuikon, ja heti löytyi muusikoista kunnon yritystä, kun komento vaihtui kunnolliseen. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/05/07/jeltsin-johtaa-orkesteria Kommentit (0)