Sortavalan yleinen sairaala 01.04.2014, 16:19   Sortava on yksi lempparikaupungeistani monestakin syystä. Ensiksikin maineikkaan jääkiekkoseura Kalpan juuret ovat siellä. Lisäksi ajan patimoima kaupunki on upealla paikalla Laatokan rannalla. Nykyinen Sortavala on tavallaan 30-luvun suomalaiskaupungin ulkomuseo. Keskustassa on vain yksi neuvostotyylinen kerrostalo, joka ei kuitenkaan erityisesti pistä silmään, vaan soveltuu maisemaan.   Rakennukset ovat ajalta, jolloin meilläkin vielä osattiin rakentaa, joten ainakin ydinkeskustassa ne ovat vielä jokseenkin vatupassissa. Monet julkiset rakennukset on rakennettu kunnon graniitista ja ne ovat pystyssä ja vatupastissa seuraavaan jääkauteen asti, jos vain ydinsodalta säästytään kuten toivon.   Surukseni kuitenkin luin männäviikkoisesta Savon Sanomasta, että kuvan kaunis yleinen sairaala on nyt onnistuttu polttamaan. Ilmeisen sinnikäs tuhopolttaja on ollut asialla. Talo oli Helene Schjerfbeckin arkkitehtiveljen Magnus Schjerfbeckin suunnittelema ja sen kyllä huomaa. Tuollainen taiteellinen talo olisi saanut jäädä polttamatta.   Uskon, ettei sairaala ole kuitenkaan palanut kivijalkaan, joten se olisi kunnostettavissa, mutta epäilen, että Krimin sotkujen seurauksena venäläisiä korjausrahoja ei liikene maan peräkylien remontteihin. Pitäisiköhän siirtokarjalaisten jälkeläisten lähteä panemaan talo talkoilla kuntoon? Vai onkohan se ulkopoliittisesti arveluttavaa?   Talkooporukan onkin syytä korostaa sitä, ettei korjaushankkeella ole tarkoitus tukea vanhojen rajavääryyksien oikaisuhankkeita, sillä jos kaikkia vanhoja rajavääryyksiä ruvetaan oikaisemaan, niin melkoinen sekamelska siitä Eurooppaan syntyy Afrikasta puhumattakaan, kuten Krimin tapahtumat ovat todistaneet.   Olen vahvasti sitä mieltä, että toivoa sopinee, ettei Putinia syrjäytetä Krimin sotkuja seuraavien Venäjän talousongelmien vuoksi. Pelkään, että jos maassa järjestetään vapaat vaalit, seuraaja tulee olemaan paljon hankalampi tapaus. Luulen, että Putin lukeutuu venäläisten liberaaleimpaan viidennekseen. Kommentit (0) Pippurikaasu ja etälamautin 31.03.2014, 17:36   Sangen tyypillinen yläsavolaisuutinen löytyy päivän Iltasanomista. Tyypillinen 130-kiloinen Kiuruveden maitopitäjän kasvatti oli ensin pahoipidellyt kolmea miestä ja sen jälkeen vielä kahta kahta hampaisiin asti aseistettua poliisia maitopitäjän torin liepeillä. Ei edes kaksi modernin etälamauttimen laukaisua  hillinnyt tätä pientalonpoikien jälkeläistä, ja riehujan silmille ruiskutettu moderni pippurisuihkekin alkoi itkettämään ainoastaan poliiseja. Vasta perinteisellä pampulla persuksille annettu asennekasvatus sai taistelijan pyytämään, että voisiko hän nousta poliisin kyytiin. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288671754044.html   Vielä siis elää yksittäistaistelija Sven Dufvan perinne Ylä-Savossa. Juuri tuolla tavalla riehui hieman yksinkertainen, mutta sitäkin vahvempi Dufva muinoin Koljonvirran sillalla. Häntäkään eivät olisi etälamauttimet tai pippurikaasut hillinneet. Lopulta vihollinen ampui häntä sydämeen, joka Sandelsin mielestä oli tässä tapauksessa ihan oikea ruumiinosa, koska päähän häntä olisi ollut ihan turha tähdätä.   Muistanpa maamme oikeushistoriasta tapauksen, jossa reipas pahapäiseksi äitynyt satamamies oli raudoitettu seitsemän poliisin voimin ja saateltu putkaan, josta hän sitten kuitenkin tunkeutui vielä kysymään laitoksen päivystäjältä, että miksi ihmeessä yksi poliisi oli taiston tuoksinassa vähän väliä ruiskuttanut vettä hänen silmilleen. Kysyjä ei tiennyt, että aine oli kyynelkaasua. Kommentit (0) Saatanan Eu 30.03.2014, 17:52   Tämä kiukkuisuuteni ei johdu eilen nautitusta samppakaljasta, vaan pelkästään kesäaikaan siirtymisestä. Vanha virkamies ei kestä näin suuria muutoksia elämässään ja olo on pöhnäinen ja kauhtunut. Tuo kesäaika on niitä tyypillisiä Eu-herrojen kotkotuksia, jotka nostavat perussuomalaisten kannatusta useilla prosenttiyksiköillä.   Pohjimmiltani olen sovinnollinen ihminen ja esitänkin, että kelloja vielä kerran siirretään kompromissina puoli tuntia johonkin suuntaan, minulle sopii ihan kumpi vaihtoehto tahansa ja annetaan sen jälkeen kellojen olla rauhassa kuten varsinkin myös videoiden yms. elektroonisten vitkuttimien ajannäyttölaitteet, joiden kääntely vie minulta viimeisetkin hermovähät.   Otetaan kerrankin oppia Venäjästä. Siellä eletään ihan hyvin ilman kellojen kääntelyä. Venäjä on kellojen osalta ihan tolkun yhteiskunta, vaikka muuten koko yhteiskunta tiettävästi kaipaa vielä pientä hienosäätöä.   Eilen Timo Harakka esitteli Tiedekirjapäivillä Eu-vaaliteostaan ja kysyin häneltä sen ajankohtaisen kesäaikaan siirtymiseen liittyvän kysymyksen, että eikös siihen Eu-sopimukseen nyt vihdoinkin olisi korkea aika lisätä edes jonkinlainen irtisanomislauseke; ts. pelisäännöt sille, että jos joku valtio eroaa tai erotetaan Eu:sta, niin miten se käytännössä tapahtuu ja kuka maksaa mahdollisesti mitäkin.   Muistanpa, että edesmenneen Neuvostoliitonkin perustuslakiin oli tarkasti kirjattu, miten Neuvostotasavallat saattoivat niin halutessaan erota Sosialistisen Neuvostotasavaltojen Liiton suuresta perheestä. Siitä huolimatta tasavaltojen erot sitten käytännössä aiheuttivat melkoisia ongelmia, kun ne tulivat 90-luvun alussa ajankohtaisiksi. Prosessia ei ole vieläkään kunnolla loppuunsaatettu.   Tässä voi hyvinkin käydä esimerkiksi niin, että Kreikka lähetetään tai Englanti lähtee pois Eu:sta eikä ole tietoa, kuka maksaa mitäkin siinä tilanteessa. Harakka piti kysymystä ihan hyvänä kysymyksenä, vaikka ei siihen vastannutkaan.   Hän ei ilmeisesti ole edes miettinyt tätä eu-parlamentaarikolle tärkeää asiaa, vaikka epäilen, että hän syrjäyttää sen iloisen pikkuisen kähmijäpapin Eu-parlamentista. Se iloisen pikkupapin kähmintäuutinen ei minua yllättänyt, mutta se minut löi ällikälle, että kyseinen kirkonmies ainakin median mukaan kähmi naisia. Kommentit (0) Tiananmen 天安门大屠杀 ja Falun kong香港法轮 eli miljardin tavoite 29.03.2014, 18:48   Ahistaa. Ensinnäkin ahistaa se, että päivällä ylittyi kahden miljoonan kävijän raja blogillani ja se ahistaa, koska nyt tajuan sen, miten haasteellista on saavuttaa tulostavoitteeksi asetettu miljardin kävijän raja. Käsittääkseni miljoonan jälkeen seuraava kokonaisluku on miljardi ja sinne on vielä matkaa. En taida saavuttaa miljardin haamurajaa ainakaan tässä elämässä. Mutta yritys on kova ja niinpä yritän saada Kiinan lukuisat nettipoliisit kiinnostumaan minusta:   Tiananmen 天安门大屠杀 , Falun kong香港法轮, Tiananmen 天安门大屠杀 , Falun kong香港法轮, Ahistaa myös tämä jatkuva vapaa-aikaan liittyvä stressi. Kuopiossa oli tänään tietokirjamessut ja kolme potkupallo-ottelua. Ehdin seuraamaan vain yhden Kupsin miesten potkupallopelin. Teemu Keskisarja ja Timo Harakka kukistivat sekä Kupsin a- että b-juniorit selvästi. Ja ennen kaikkea ahistaa se, että tietokirjamessuilla sievät eläinsuojelijatytöt kertoivat tuotantosikojen kohtelusta ja sitä kuunnellessa melkein nyyhkytin yhdessä tyttöjen kanssa. Tuotantosikoja kohdellaan todella sikamaisesti maassamme. Saatanpa vielä pyrkiä harrastamaan eläisuojeluasiaa näiden tyttöjen kera. Eläinsuojelijatytöt kertoivat, että sika on selvästi koiraa viisaampi eläin ja että se vastaa älyltään viisivuotiasta lasta. Sika voi vallan mainiosti harrastaa vaikkapa tietokonepelejä, jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Nyt sitten kävi niin, että ostin Alkosta erittäin kuivaa sampanjaa kahden miljoonan kävijän kunniaksi, mutta juhlasta ei tule täydellinen, koska enää en koskaan tule syömään lenkkimakkaraa, kuten olen tähän asti aina tehnyt sampanjaa nauttiessani. Kommentit (0) Kärkkäälän kansakoulun yläluokkalaiset 1960 28.03.2014, 20:00   Simo Matilainen lähetti ystävällisesti tämän Kärkkäälän kansakoulun yläluokkaisista noin vuonna 1960 napatun kuvan, jonka siirrän lähettäjän luvalla blogilleni valokuvaajan tekijän oikeuksista ja kuvattujen intimiteettisuojasta piittaamatta; on tuo kuva sen verran arvokas historiallisesti. Jos jollakulla on lisää Kärkkäälän koulukuvia ja yleensä kylän historiaan liittyviä kuvia, niin sellaisen lähettäminen minulle olisi iloinen ylläri.   Kuvasta ja kuvassa olijoista Simo kertoo seuraavaa, sulkuihin olen merkinnyt omat lisäykseni:   Luokkakuva Kärkkäälän koululta ajalta, jolloin Suomelan Ville oli intissä ja Nenosen Matti oli yläluokkien sijaisopettajana. Vuosiluku saattaa olla 1960.  Muistelen nimiä jossakin määrin huonontuneella "kiintolevylläni", pahoittelen jos joku nimi ei täsmää.  Kuvassa Matin ja kaikkien rakastaman äitihahmon, keittäjä Anna-Liisa Laitisen vieressä seiskaluokkalaiset kollit, Paanasen Ensio Väliharjusta, Korhosen Jukka Heinäselästä, allekirjoittanut Matilaisen Simo Suhonkyliltä ja Paanasen Antero Selänteeltä.    Edessä on silmälasipäinen, paria vuotta  nuorempi Pöyhösen Antero Piispalanmäeltä. Ujosti kainosteleva huivipäinen Pipliakankaan Raija ja takana kaiteen vieressä Kauppisen Kake.  Anna-Liisan edessä tummahiuksinen Maire Korhonen Hepoharjusta. Mairen edessä  Kainulaisen Kyllikki, vieressä Anja Kauppinen ja Tuulikki (ettei olisi Kaija tai Eila?) Vilhunen joka asui  Askolassa. Tuulikin vieressä otsatukkainen serkkuni Leena Matilainen  Pöngältä. Leenan takana piileskelevää neitoa en tunnistanut/muistanut 54:n  vuoden takaa. Leenan vieressä oleva huivipäinen Seija Jalkanen Pirttiselästä ja vieressä polkkatukkainen Anneli Kuhmonen.  Anneli tuli jostakin muulta paikkakunnalta.   Toisessa rivissä edestä  Anneli Tikkanen ja Tuula Nenonen Pirttiselästä, Maija Paananen Konttilasta  ja Kolehmaisen Tuula? (Simo ei taida muistaa Elsen nimeä?) Maikkolasta. Eturivin nuorten neitojen kaikki etunimet eivät tule papan mieleen, Kinnusen neiti, Tuula  Paananen Selänteeltä, Kainulaisen Tuulikki, Tikkasen Tuulikki, Aune Räisä ja  Neiti Närhi (taitaa olla Kyllikki) jonka etunimi ei tule mieleen, perhe muutti kuitenkin vasta  50-luvulla Korholanmäen takareunalle Kallelaan.     Kommentit (1)         Kiihkeät paikallisottelut	27.03.2014, 19:15
Öylönnä myöhään illalla oli Keskuskentällä suuren urheilujuhlan sekä helleenisen kirkkauden tuntua, kun pitkästä aikaa nähtiin virallinen kuopiolainen jalkapalloilun paikallisottelu. Kupsin A-juniorit kohtasivat Sm-karsintasarjassa Kuopion Kingsin vastaavan yhdistelmän, jonka jälkimmäisen nimi minua ärsyttää. Miksi täälläkin pitää olla amerikankielisiä seuroja, kuten Kigs ja Kufu, ennen sentään olivat Elo ja Pallotoverit. Ne olivat mieltäylentäviä ja ihanteellisia urheiluseuran nimiä samalla tapaa kuin Ikaalisten Nouseva Voima, Saarijärven Pullistus, Reisjärven Pilke tai Kaarinan Ura. Kups oli Kingsiä valovuoden parempi ja voitti 5-0. Kupsin ylivoima latisti tunnelmaa. Tunnelmaa latisti myös se, että ottelusta puuttuivat tyystin poliittiset jännitteet. Aika on nyt vain sellainen. Tunnelma olisi ollut paljon kiihkeämpi, jos vaikka Kups, eli alunperin Hermanni Saastamoisen perustama aktivistien salainen taistelujärjestö, olisi kohdannut Kuopion Elon punapaitaisen yhdistelmän, joka on alunperin ollut talonmies-komentaja Israel Närhen johtaman Kuopion punakaartin jatke. Ehkä tuollaiset kiihkeät ottelut, joissa ratkaistaan se, kumpiko on voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus, ovat lopullisesti taakse jäänyttä elämää. Muuten jokunen vuosi sitten tutkittiin palloilulajien harrastajien poliittisia asenteita ja saatiin selville se itsestään selvyys, että jääkiekkoilijoiden keskuudessa suurin puolue on Kokoomus ja se vähän yllättävä seikka, että rekisteröityjen jalkapalloilijoiden suosikkipuolue oli Vihreät. Tuon tiedon pohjalta kannattaisi elvyttää vihreäpaitaisten kopareiden toiminta. Sitten olisi taas yleisöä innoittavia poliittisia jännitteitä, kun vihreät Koparit kohtaisivat kokoomuslaisen kaupunginvaltuutettu Tero Taipaleen kipparoiman Kupsin. Kupsin toppari Tero Taipale on lupaava 43-vuotias urheilijanuorukainen. Toissa talvena oli Kuopion torilla mäkihyppykilpailut ja kun Puijon Hiihtoseuran juniorit ponkaisivat vaivoin viisi metriä, rikkoi Taipale 10 metrin haamurajan. Kommentit (0)
Kuurtilainen	26.03.2014, 19:12
Suojärveä pidettiin ennen huonona kalajärvenä ja siitä pyydystetyt eväkkeelliset ystävämme maistuivat sen verran mudalta, ettei niitä kaikki suostuneet syömään. Nykyään järven vierestä nostetaan turvetta ja se on rehevöittänyt järveä niin, että se on hyvän kalaveden maineessa. Tosin mudan maun lisäksi monia arveluttaa kalojen elohopea. Itse en saanut pilkillä Suojärvestä nykäystäkään, ja se on hyvä se. Mitäpä viattomia luontokappaleita turhaan kiusaamaan.   Närhin Eelis tiesi kertoa mielenkiintoisen asian Suojärven kalastusoikeuksista. On ihan normaalia, että lähitiloilla on järveen oikeudet, mutta sen lisäksi myös 10 kilmetrin päässä olevalla Kuurtilan talolla on järveen kalastusoikeus. Erikoisen järjestelyyn ovat isonjaon tekijät 1750-luvulla päätyneet. Selityksensä saattaa olla vaikkapa se, että Kuurtilan isännällä oli järven rannalla kaskimaita. Kaskeaminenhan oli silloin vapaata. Se kaskesi, joka ehti ensinnä alueen merkitsemään.   Sikäli tuo Kuurtila liittyy sukuni vaiheisiin, että kun kahdeksan sukupolven takainen esi-isäni Tuomas Koivistolainen, jota myös kuurtilaiseksi kutsuttiin, souti 1700-luvun alussa Liettuan Kuurinmaalta Kärkkäälään, asettui hän Kuurtilan tilalle. Sukututkimus ei ole onnistunut selvittämään, miksi mies koukkasi Pietarin seudulta Liettuan kautta; ehkä hän oli sen ajan pakolainen tai sitten hänet vietiin Kuurinmaalle maaorjana tai vankina.    Sukutarinan mukaan hän olisi ollut tuntemattomaksi jäänen veljensä kanssa maaorjakalastajina jollakin tilanherralla ja tilanherrasta kylliksi saatuaan veljekset olisivat hukuttaneet työnantajansa jollakin kalareissulla. Joten murhamiehen jälkeläisiä tässä ollaan. Tuon Kuurinmaan reissun ansiosta Tuomas käytti myös sukunimeä Kuurtilainen.   Tuomaksen kaksi vanhempaa veljeä Nuutti ja Paavo olivat muuttaneet Sisä-Savoon jo vähän ennen Tuomasta. He olivat inkeriläisiä kivekkäitä, eli silloisia  sissejä, jotka terrorisoivat Pietari Suuren laajentumisprojektia Suomenlahden rannalla. Yhden kerran kivekkäät olivat napata itse tsaarinkin yllätyshyökkäyksellä kesken tämän suuruksen syönnin. Henkivartijat pelastivat kuitenkin Pietari Suuren.   Onnistuessaan kivekkäiden temppu olisi saattanut muuttaa historian kulun täysin. Jostakin luin, että kivekkäät, joita oli yhteensä noin 200, talvehtivat Ison vihan aikaan Sisä-Savossa; ainakin paikallinen väestö valitti sissien mellastelusta. Ehkäpä Kärkkäälän seutu tuli juuri lomanviettopaikkana Koivistoisen veljeksille tutuksi ja he rauhan tultua ymmärsivät hakeutua asuamaan sodan autioittamalle seudulle. Kommentit (0)
Pommikuoppa	25.03.2014, 19:30
Ei löytynyt Kakkisensalolta riekkoja, mutta tuo 74-vuotias pommikuoppa löytyi. Monttu on nelisen metriä halkaisijaltaan ja syvyydeltään vajaat pari. Jäiseen hiekkakankaaseen ei suurvallankaan vehkeillä saanut siihen aikaan tuon isompaa jälkeä. Talvisodassa urhoolliset neuvostolentäjät käyttivät yleensä vain 50 - 200 kilon räjähdyspommeja. Ehkä tuon kraaterin teki 100-kiloinen jytky.   Kärkkäälää suurpommittaineita koneita oli seitsemän, yksi laivueen alunperin kahdeksasta koneesta ammuttiin alas jo alkumatkasta. Sen ajan pommareihin mahtui noin tonnin kuorma. Nykyiselle Pommikankaalle ja sen viereiselle Ollinsuolle pudotettiin 25 pommia, joista muutama humahti suohon suutareina ja ne odottavat yhä innokasta noutajaansa. Laskujeni mukaan vain pieni osa koneiden noin seitsemän tonnin lastista päätyi Kärkkäälään.   Tuo kuvan monttu on yksi viimeisistä noiden lentäjien tekosista tässä elämässä, koska Kouvolan korkeudella Jorma Sarvanto yhdessä siipimiehensä kanssa tavoittivat koneet. Yksi saatoi päästä karkuun, tosin senkin epäillään syöksyneen Suomenlahteen. Kahta lukuunottamatta lentäjät siis muuttuivat valkokurjiksi, kuten haikeassa Marc Bernesin neuvostolaulussa kerrotaan. Bernes, joka oli kova tupakkamies, levytti tämän sävelmän eräänlaiseksi testamentikseen ennen keuhkosyöpään kuolemistaan. https://www.youtube.com/watch?v=p_j5WpbPSnA   Toinen laskuvarjolla pelastuneista oli Kymenlaakson naisten mielestä harvinaisen komea mies, vaikka olikin ryssä. Koneissa oli 3-4 hengen miehistö, joten se älytön sotaretki vaati yli 20 lentäjän hengen. Alasammutut Iljusinit olivat melkoisia surmanloukkuja. Ne syttyivät herkästi eivätkä ne pysyneet ilmassa yhdellä moottorilla. Vasta Talvisodan opetusten jälkeen naapurissa alettiin panssaroida koneiden bensatankit kumilla.   Tietooni ei ole tullut, että Jorma Sarvantoa olisi saatettu myöhemmin sotaoikeuteen, vaikka hän rikkoi lennollaan törkeästi ilmavoimien määräyksiä. Kalliita sytytysluoteja olisi saanut olla konekivääreiden patruunavöissä vain joka neljäs, mutta Sarvannolla melkein kaikki 2000 ammuksesta oli näitä kalliita luoteja. Ilmeisesti venäläisetkin säästelivät kalliita sytytysluoteja, koska kotikentällä hävittäjä-ässän koneesta löytyi 23 luodinreikää, mutta siitä huolimatta se ei syttynyt tuleen.   On myös mahdollista, että Sarvanto käytti konekivääreissään ilmavoimien määräysten vastaisia piippuja. Talvisodan hävittäjälentäjät ovat kertoneet, että Fokkereiden aseiden piiput olivat niin kuluneet, että kk-suihku näytti enemmänkin kastelukannun suihkulta. Hyväkuntoisiakin piippuja oli varastossa, mutta niitä ei saanut määräysten mukaan käyttää, koska ne oli varattu pahan päivän varalle. Kommentit (0)
Katsele kuuntele kevättä	24.03.2014, 18:55
Kyllä on mualiman kirjat sekasi muuallakin kuin Krimillä. Äsken näin nimittäin pyrstötiaisen Kärkkäälän sireenipuskassa. Ei ole ennen tuollainen söpö siivellinen nisäkäsystävä tällä tontilla näyttäytynyt. Kun kymmenen vuotta sitten muutin Heinolasta, jäi sinne pyrstötiaisia laumoiksi asti ja nyt ne ovat näköjään kävelleet perässäni tänne asti. Lentämällä ne eivät ole tulleet, ovat nimittäin sen verran  surkeita räpiköijiä.   Pyrstötiainen on selkeä osoitus siitä, että evoluutioteoriaa vastustavat kreationistit, jotka kannattavat älykkään suunnittelun teoriaa, ovat väärässä. Kukaan insinööri ei suunnittelisi pyrstötiaisen kaltaista epäkelpoa lajia. Fasaanikin todistaa älykästä suunnitelua vastaan. Sekin on lähes lentokyvytön lintu, mutta niin vain sellainenkin on kuulemma kävellyt Kärkkäälään.   Toissa päivänä eli 21.3. tulivat vanhat kaverini joutsenet Petäisen jäälle. Nekin ovat harvinaisen varhain liikkeellä.  Luulen, että joutsenpari tulee vielä katumaan hätäilyään, eiköhän tässä vielä tänäkin talvena pakkanen pauku. Tosin pariskunta vaikutti niin kesyltä, että kovan paikan tullen ne ymmärtävät hakeutua lintulaudoille.   Olen tässä lomaillessani kierrellyt saloja ja huomannut, että riekko on hävinnyt kylältä. Lapsuudessani niitä näki useinkin. Enkä ole vuosikymmeniin nähnyt töyhtötiaista, joka lapsuudessani oli ihan tavallinen vieras lintulaudalla. Sen sijaan lintua, joka muistaakseni oli nimeltään homotiainen, näkee vielä täällä maalla, mutta kaupunkioloihin ne eivät ole tietääkseni sopeutuneet. Kommentit (0)
Yngve Svinhufvud	23.03.2014, 18:50
Muistanpa viime vuosituhannen lopulta, kuinka presidentti Svinhufvudin poikaa Yngveä haastateltiin lehdessä hänen satavuotispäivänsä kunniaksi. Korkeaan ikään ehtinyt juhlakalu kertoi yhä säilyttävänsä 9 mm:n Mauser-pistooliaan yöpöytänsä laatikossa ryssän varalta. Hän ei ollut unohtanut isänsä kuolinvuoteellaan antamaa muistutusta siitä, ettei ryssään pidä koskaan luottaa. Tosin päivänsankarin omaiset eivät enää täysin luottaneet teräsvaariin, vaan olivat varmuuden vuoksi poistaneet aseesta patruunat.   Tuulikki Pekkalaisen kirjasta Lapset sodassa 1918 paljastuu myös yksi lisäsyy yöpöydän pistooliin. Yngve Svinhufvud oli toiminut nuorena miehenä Hennalan vankileirin päällikkönä, ja on paljon mahdollista, että tämä seikka korosti hänen turvajärjestelyjen tarvettaan. Joku katkeroitunut punikki olisi saattanut hyvinkin haluta kostaa. Hennalassahan mm. lahdattiin nuoria tyttöjä konekiväärillä ja muitakin kauheuksia tapahtui.   Pekkalainen kertoo myös, että Etelä-Karjalassa sotatuomarina toimineella Toivo Tapanaisella oli henkivartija vielä 40 vuotta sisällissodan jälkeen. Tapanaisella oli hallussaan ilmeisesti nappituomioiden Pohjoismaiden ennätys. Heinolan kunnallispolitiikassa toiminut kokoomuslainen evp-upseeri kertoi, että hänen vaarinsa oli yksi niistä Rutolan sahan miehistä, jotka Tapanainen ammutti esimerkiksi ja ojennukseksi muille, kuten tuomiolauselmaan oli kirjattu.   On tosin liioittelua väittää, että ihan kaikki sahan työmiehet ammuttiin. Yksi päästä läpiammuttu nimittäin nousi ampumisen jälleen salaa haudastaan eikä häntä enää voinut toiseen kertaan ampua, koska kirjanpito olisi seonnut. Tietooni ei ole tullut, etteikö teloitettu olisi ihan hyvin voinut hakea asuntolainaa pankinjohtajana sittemmin toimineelta Tapanaiselta.   Kommentit (0)

 

 

 

Lapset sodassa 1918	22.03.2014, 23:29
En suosittele Tuulikki Pekkalaisen kirjaa Lapset sodassa 1918 herkille ihmisille. Mitä kauemmin sisällissodasta on kulunut, sitä suurempia kauheuksia paljastuu, kuten nyt esimerkiksi nuo kirjassa esitellyt lasten kokemukset sodasta. Kirja pitäisi kiireesti kääntää venäjäksi ja lämpimäiskappale tulisi välittömästi lähettää Vladimir Putinille. Kirja saisi ehkä miehen löytämään uudelleen kadottamansa järjen valon. Tosin voi olla, että hän jo tietää näistä asioista ihan tarpeeksi, koska hänen isoveljensä kuoli nälkään Leningradin piirityksen aikana.   Pekkalaisen kirja vahvistaa minulle sen kammottavan asian, jota olen pitkään epäillyt. Suuresti arvostamani urheilufilosofi Lauri Tahko Pihkala oli mukana siinä hiihtopartiossa, joka löi sisällissodassa lihoiksi Kuhmoisten sotasairaalan potilaat ja myös henkilökunnan. Tästä asiasta ei Pihkalan elämänkerroissa liiemmin huudella. Kuhmoisten sotasairaalan tapaus olisi syytä tutkia yhtä tarkoin, mitä on viime aikoina pengottu suomalaisen kaukopartion väitettyä Petrovski Jamin sotasairaalan väitettyä tuhoamista.    Tahko kuului Hans Kalmin johtamaan osastoon, joka muutenkin sai aikaan kaikenlaista sekä Suomen että Viron sisällissodassa. Hans Kalmin luopui everstin arvoisena sotilasurasta pian Viron retkensä jälkeen ja muutti Amerikkaan. Siellä hän ilmeisesti tuli jonkinlaiseen synnintuntoon ja opiskeli vaihtoehtolääkäriksi. Hän toi 30-luvulla rapakon takana oppimansa akupunktion  Suomeen. Jotenkin akupunktio sittemmin meillä unohtui, mutta 70-luvulla kärkkääläiset Räsäsen lääkäriveljekset keksivät sen uudelleen. Jotenkin tuntuu, että asia on jälleen vaipumassa unholaan. Kommentit (0)
Sukupolvikapina	21.03.2014, 18:32
Öylönnä mainittu Minna Canth oli aikansa radikaali. Hän oli yhteiskunnallisessa ajattelussaan meidän köyhien asialla, joka varmasti  oikein onkin, vaikka se ei siihen aikaan ollut tavallista paremman väen piirissä.   Savon historian viimeisintä osaa tutkiessani opin, että myös Minnan aikamiespoika oli radikaali yhteiskunnallisessa ajattelussaan. Hän oli oikeistoradikaali ja liikkui Lapuan liikkeen liepeillä. Sellainen oli suosittua Kuopion paremman väen parissa 1930-luvulla eikä siitä aiheutunut liikkeen kannattajalle vaikeuksia.   Jos Kuopio oli Suomen Moskova 1920-luvulla, jolloin Sosialistinen työväenpuolue, joka harhaanjohtavasti käytti nimeä sosialistinen, vaikka olikin kommunistinen, oli kaupungin suurin, niin 1930-luvulla Kuopio oli Suomen Berliini, koska Ikl oli kaupungin mahtipuolue.   Luulenpa, että Minna Canthin aikamiespoika harrasti sukupolvikapinaa. Sellainen on historian saatossa ollut tavallista. Muistanpa, miten 1970-luvulla erään sota-aikana armeijakuntaa komentaneen kenraalin tytär toimitti radiossa Työmiehen tunti-nimistä ohjelmaa. Kommentit (0)
Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus	20.03.2014, 19:18
Öylönnä korkea-arvoinen tuomari luennoi kaupungintalolla Minna Canthin päivän kunniaksi tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Olin paikalla edustamassa nuoria ja miehiä, luomakunnan kruunuja.   Syvällinen luento synnytti yleisön keskuudessa vilkkaan keskustelun naisten tasa-arvosta ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksista, joka oikein onkin, koska noissa asioissa on eittämättä vielä paljon parannettavaa eikä puutteista tarvitse juuri kavereilta kysellä, jos vain vähänkin viitsii tsiikata ympärilleen. Kyllä olisi Minnalla vielä paljon tekemistä ajassamme.   Itsekin meinasin avata sanaisen arkkuni, mutta ehkä oli parempi, etten avannut sanaista arkkuani. Olen huomannut, että nykyään painoindeksi, jota suuri osa kansasta, sukupuoli jääkööt mainitsematta, seuraa herkeämättömällä mielellä, on suuri eriarvoisuutta synnyttävä asia. Nimittäin tilanne on nykyään maassamme se, ettei suurta osaa ihmisistä, sukupuoli jääkööt mainitsematta, pidetä enää ihmisinä ollenkaan, vaan heitä kohdellaan talipalloina.   Yleisessä oikeudenmukaisuudessa on myös huutava epäkohta. Epäoikeudenmukaisuus näkyy nyt jo katukuvassakin selvästi. On koko joukko sikarikkaita ja menestyviä ihmisiä, jotka eivät näytä edes vanhenevan ollenkaan, kuten meillä köyhillä on tapana tehdä, vaan he pysyvät aina yhtä nuorekkaina. Tuleva Usa:n presidentti Hillary Clintonkin näyttää olevan 18 v vaikka onkin 66 v. Kommentit (0)
Ikiliikkuja	19.03.2014, 17:43
Eilen mainittu kansanedustaja Ville Vainio (alk. Karjunen) oli erittäin suosittu puhuja. Joukoille puhuessaan hän kertoi varsinkin niistä iljettävyyksistä, mm. irstailusta ja rietasteluista, joita oli joutunut todistamaan liikkuessaan porvariston keskuudessa. Ville tunsi hyvin porvariston tavat, koska hän itse oli ihan menestyvä liikemies.   Vainio oli peräti kolme kertaa vankilassa poliittisista syistä, esimerkiksi tuon Väinölänniemellä pidetyn puheenjälkeen hän joutui pariksi vuodeksi pahamaineiseen Tammisaaren pakkotyölaitokseen. Sellitoverikseen hän sai Sulo Wuolijoen, joka oli Hellan mies. Väitetään, että Sulo viihtyi pakkotyössä niin hyvin, että ennen vapautumistaan hän olisi pyytänyt vankilan johtajalta lupaa jäädä laitokseen, jotta ei olisi tarvinnut palata voimakastahtoisen Hellan komenneltavaksi. Sulo tosin kiistää muistelmissaan moisen tiedon liioitteluna.   Ville Vainio sai Tammisaaren pakkotyölaitoksessa taipumuksiaan vastaavan tehtävän. Hän sai omistautua pelkästään ikiliikkujan kehittämiselle, jossa asiassa hän oli jo entuudestaan pitkällä. Hänet sijoitettiin metalliverstaaseen, jossa oli projektinjohtajan käytettävissä monenlaista ammattimiestä.   Ja hyvä ikiliikkujahan verstaassa valmistuikin; jos nyt jotain vikaa laitteesta hakemalla haetaan, niin eihän se kuitenkaan ikuisesti toiminut. Kuitenkin jos maahamme ja varsinkin Kuopioon, joka olisi luontevin paikkavalinta, joskus perustetaan ikiliikkujamuseo, on Ville Vainion aihion oltava kunniapaikalla lasivitriinissä. Tosin en ole varma, onko kyseinen koekappale vielä tallessa, mutta professori Teemu Keskisarja kertoi kerran Kuopiossa luennoidessaan ainakin laitteen piirustusten olevan jossakin. Ehkä ne löytyvät Kansallisarkistossa olevasta Etsivän keskuspoliisin Ville Vainion mapista.   Tikkurilan Heurekassa oli joskus muinoin ikiliikkuja toiminnassa ja yleisöltä arvuuteltiin sen toimintaperiaatetta, jonka kuulemma lapsikin keksisi. Itse ajattelin silloin, että laite saa käyttövoimansa ehkä  valosta, ilmanpaineen vaihtelusta, lämpötilan muutoksista tai ohikulkijoiden metallinappien magneettikentistä, mutta nyt, pohdittuani asiaa reilut kymmenen vuotta, olen varma, että laite toimii paristolla.   Kommentit (0)
Väkeä kuin Elon pelissä	18.03.2014, 22:04
Tämä kuva on mainiosta Erkki Kinnusen Savon historian 4. osasta nimeltään Vastakohtien aika. Kuvassa savolaisten kommunistien hengellinen johtaja kansanedustaja ja maan johtava ikiliikkujan keksijä Ville Vainio on noussut todistamaan vappujuhlassa vuonna 1921. Kuvatekstin mukaan väkeä on ollut paikalla noin 7000 eli kuopiolaisen vanhan sanonnan mukaan kuin Elon pelissä. Laskelma on luotettava, koska Etsivän keskuspoliisin mies on sen virkavastuulla laskenut.   Väkeä on oikeastaan enemmän kuin Elon pelissä, koska Elon pelien Väinölänniemen virallinen ennätys on 6787 vuoden 1969 Elo-Kups-ottelusta. Tosin katomolegendan mukaan tuossa pelissä oli katsojia noin 8000, mutta siihen aikaan ilmeisesti veroteknisistä syistä lukuja pienenneltiin toisin kuin nykyään.   Kuvan Ville Vainiota voi sikäli kutsua kommunistien hengelliseksi johtajaksi, että hän kirjoitti jonkinlaisen Kommunistisen katekismuksen, jossa estoitta sotkettiin Lutherin ja Marxin opit.  Tutkija Teemu Keskisarja nimittääkin Vainiota savolaisen huumorikommunismin isäksi ja 20-luvun Kuopiota hän jostain syystä kutsuu punaisen örinän maaksi.   Ville Vainiolla oli vankat sukulaissuhteet Kärkkäälän kylään. Hänen veljensä Yrjö oli Kärkkäälässä maanviljelijänä ja Ville Vainion poika Kauko on kirjoittanut kaksikin kirjaa kylän historiasta. Kauko oli taiteellisesti hyvin lahjakas; hän oli Radio-orkesterin viulisti, kirjailija ja vieläpä erittäin hyvä maalari. Yllä oleva kuva todistaa Ville Vainion aivan Laitilan Kullervo-vainaan näköiseksi.    Ville Vainio oli karismaattinen huvimestari, jonka elämäntavat eivät sopineet puoluepolitiikkaan eivätkä varsinkaan maanalaisiin luottamustoimiin. Vainion suuresta merkityksestä politiikassa kuvastaa se, että 20-luvulla Kyösti Kallion vähemmistöhallitusta aiottiin ryhtyä kutsumaan Ville Vainion hallitukseksi.    Nimittäin sillä kertaa yhteistyöhön pystynyt vasemmisto oli saamassa välikysymyksen avulla Kallion hallituksen nurin; äänestys päättyi tasan. Epäluottamuslause olisi mennyt läpi, ellei kansanedustaja Vainio olisi juuri äänestyksen aikaan sattunut olemaan juopottelemassa eräiden työväenluokan vastaisten voimien kanssa. Tästä Suomen Sosiaalidemokraatti-lehti ehdotti Kallion hallituksen ristimistä Ville Vainion hallitukseksi ja itse työväenluokan sankarin palkitsemista porvareille suorittamastaan palveluksesta valtioneuvoksen arvonimellä.   Lehti tiesi, mistä puhui, koska Vainio oli ollut hieman maistelemassa juuri lehden pakinoitsija Yrjö Räisäsen kanssa, joka oli tunnettu kommunistien pilkkaaja, mutta Vainion hyvä kaveri. Eiväthän miehet riitele vaan asiat. Räisänen kirjoitti nimimerkillä Sasu Punanen ja hänkin oli Kuopion poikia. Kun Vainiota kovisteltiin myöhemmin Sosialistisen työväenpuolueen ryhmässä toilailuistaan, mies puolustautui äidinkielellään: "Mittee työ minun kanssani vaahtootta, kyllähän minusta piäsette".    Kommentit (0)