Ilmari Jauhiaasen teräksinen takavyö

 

Draamallisia ja hyvin elokuvannollisia asioita löytyy Lapuan patruunatehtaan historiasta, kun sitä vähänkin tonkii. Seuraavaa kaupunkiin liittyvää menestyselokuvaa, joka lienee sitten nimeltään Lapua 1976 osa 2, tehtäessä pitää huomioida myös olympiavoittaja Lauri Koskelan tarina, josta Lapuan Virkiän lupaava painija rock-tähti Heikki Salo on jo tehnytkin näytelmän Hämeenlinnan kaupunginteatteriin, joten hän voisi ohjata elokuvankin.

 

Koskelasta kertovan nNäytelmän nimenä oli Ilmari Jauhiaasen teräksinen takavyö ja pääroolissa oli Aki Hirvilahti. Heikki Salo on muuten painin erikoisasiantuntija, koska hän on viimeinen suomalaispainija, joka on voittanut Losin olympiapronssipainijan Jukka Rauhalan.

 

Lupaava työläispainijanuorukainen Lauri Koskela, joka oli koulukiusattu yksinhuoltaja siivooja-pyykkärin poika, pääsi heti kansakoulun jälkeen töihin Lapuan Patruunatehtaalla ja liittyi samalla ammattiyhdistykseen sekä maanalaiseen Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, joka ei ehkä ollut siellä päin kovin tavallista. Tietooni ei ole kuitenkaan tullut, että kommunisti Koskelaa olisi epäilty patruunatehtaan johtajan myrkyttämisestä, josta aiemmin kerroin.

 

Wikipedia kertoo, "että vuonna 1930 Lauri Koskela joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen ahdistelemaksi, mikä huipentui kesällä tapahtuneeseen kyyditykseen. Hänet siepattiin kotoaan ja kuljetettiin Alajärvelle, mutta Koskela selvisi tapauksesta ilman suurempia vammoja. Hän kertoi myöhemmin olleensa valmis lyömään kotiinsa tunkeutuneita fasisteja kirveellä, mutta malttaneen mielensä äitinsä pyynnöstä.

 

Yhtenä muiluttajana oli painin EM-mitalisti poliisi Arvi Pikkusaari, josta myöhemmin tuli Koskelan hyvä kaveri. Pohjalaisten kummallisuudesta todistanee se, että Arvi Pikkusaaren poika filosofian tohtori Jussi Pikkusaari perusti Suomen Humanistiliiton ja toimi pitkään sen puheenjohtajana. Hän on julkonut kirjan Työväenluokan ideologia: Demokraattinen ja reformistinen sosialismi.

Ilmari Jauhiaasen teräksisestä takavyöstä enemmän tietoa tässä: https://www.lapuansanomat.fi/uutiset/mies-on-lahtenyt-lapualta-mutta-lapua-ei-miehesta-6.1.62399.5c02717403

Volter Asplundin murha

Itseäni kiinnosti elokuvassa Lapua 1976 se, mikä sai tehtaan räjähtämään. Paljon mahdollista, että räjähdyksen tosiaankin aiheutti robotiksi nimetyn koneen vika, kuten filmissä annettiin ymmärtää.

Räjähdyksen syyn selvittämistä häiritsi se, että juoneen oli ympätty rakkaustarina, joka ei minua paljoa kiinnostanut, koska jo Simo Salminen lauloi aikoinaan, että "romantiikka se ei sovi jätkälle". Jos itse olisin elokuvan ohjannut, olisin kytkenyt salaperäisen räjähdyksen tämän päivän maailman politiikan erityispiirteisiin, joihin ovat alkaneet kuulumaan jälleen myös murhat ja sabotaasit sekä salaisten agenttien suorittamat rakkaushuijaukset ihan kuten myös toisen maailmansodan alla tapahtui.

Esimerkiksi vuonna 1932 tapahtunut Lapuan patruunatehtaan johtajan Volter Asplundin epäilty murha saattaisi olla hyvä elokuvan aihe nykyäänkin ja ehkä tapauksen olisi voinut jollain aasin sillalla kytkeä vuoden 1976 onnettomuuteen. Wikipedia kertoo Asplundin murhasta seuraavaa ja tärkeää on huomata, että onneton rakkaus liittyy myös tähän tapaukseen:

"Aikanaan hänen epäiltiin joutuneen mahdollisen salamurhan uhriksi. Tarina alkoi, kun Neuvostoliiton sotilastiedustelun epäiltiin yrittäneen saada haltuunsa Lapuan patruunatehtaan valmistamien patruunoiden valmistamiseen liittyviä salaisia suunnitteluasiakirjoja. Kuoleman jälkeen hänen ruumiille tehtiin erilaisia tutkimuksia, joiden aikana pyrittiin löytämään merkkejä tunnetuista myrkyistä, kuten muun muassa arsenikista, mutta mitään siihen viittaavaa ei löytynyt yrityksistä huolimatta.

Se kuitenkin pystyttiin todistamaan, että vakoilija vei muutamia salaista tietoja sisältäviä mappeja, mutta saiko vakoilija tietoa kehitettävästä patruunatyypistä, ei ole varmuutta. Asplund on haudattu Vaasan vanhalle hautausmaalle sukuhautaan.

Surmaa avusti Asplundin nuori taloudenhoitaja Jenny Anttila, joka tapasi neuvostoliittolaisen asiamiehen kylällä tansseissa rakastuen tähän. Mies esiintyi herra Steninä. Sten antoi Jenny Anttilalle pulveria, jota sanoi unilääkkeeksi ja käski laittaa sitä Asplundin iltaolueen.

Asplund sairastui ja lopulta kuoli. Näin Jenny Anttila pääsi kassakaapille ja antoi kirjat vakoojalle. Jenny siirtyi taloudenhoitajaksi Vaasaan ja oli edelleen yhteydessä Herra Steniin. Tästä parin vuoden päästä jäi kiinni ja joutui vankilaan. Sten ei jäänyt kiinni." https://fi.wikipedia.org/wiki/Volter_Asplund

Lapua 1976

Elokuva Lapua 1976 on houkutellut ennätysmäisesti katsojia. Vajaassa kuukaudessa on rikkoontunut 100.000 myydyn lipun raja ja ymmärrettävistä syistä elokuva on myös Lapuan historian katsotuin.

Itsekin kävin elokuvan katsomassa, koska muistan Lapuan 47 vuoden takaisen patruunatehtaan räjähdyksen ihan yhtä kirkkaasti kuin Virenin kaatumisen ja Estonian uppoamisen.

Minua kiinnosti varsinkin se, että miksi työsuojeluviranomaiset eivät olleet puuttuneet siihen, että rakennuksen vintillä sai olla 900 kiloa ruutia ja ruutisäiliön alla sai olla töissä kymmeniä ihmisiä. Tehdas taisi kaiken huipuksi sijaita vielä asutuksen keskellä.

Mutta elokuva ei kertonut noista kiinnostavista asioista. Pohjanmaalla on totuttu luottamaan miehen sanaan ja kun tehtaan johtaja sanoi, ettei ruuti voi räjähtää, niin häntä uskottiin. Ja olihan tehdas toiminut jo 50 vuotta eikä ollut aiemmin kertaakaan räjähtänyt.

Opiskeluaikaan törmäsin ihmiseen, jonka serkkutyttö oli kuollut Lapuan räjähdyksessä, koska hän oli saanut rintaansa rynnäkkökiväärin luoteja. Kuulosti yllättävältä, että liukuhihnalla räjähtävä patruuna pystyy antamaan luodille niin tappavan voiman.

Elokuvasta opin sen, että kiväärin patruunoiden räjähtely jatkui vielä siinä vaiheessa, kun palokunta saapui paikalle. Ainakaan elokuvassa yksikään palomies ei kieltäytynyt työntymästä räjähdysten sekaan.

Työelämässä törmäsin myöhemmin venäläiseen, jonka isä oli Tshernobylissä määrätty sammutustöihin ydinvoimalan katolle. Suojavälineeksi oli annettu pumpulituppo suun eteen. Isä kuoli muutama vuosi myöhemmin syöpään. Tietooni ei ole tullut, että Tshernobylissäkään kukaan olisi kieltäytynyt voimalan sammutustöistä.

Kaksi vuotta Lapuan pamauksen jälkeen räjähti Heinolan keskustassa sikäläinen hotelli-ravintola Hovi, kun kaasusäiliöauto oli täyttämässä sen nestekaasupulloja. Ainakin minulle kerrotun tarinan mukaan myös kaasusäiliöauto oli vaarassa räjähtää, jolloin katastrofi Heinolan keskustassa olisi ollut hirveä, mutta eräs rohkea palomies uskalsi ajaa auton turvaan.

Tässä yhteydessä toistan ukrainalaisen tervehdyksen Herojam slava! Se tarkoittaa suomeksi kunnia sankareille.

Lisätietoa Heinolan pamauksesta löytyy tästä: https://yle.fi/a/3-7608377

Monni

 

Kymmenisen vuotta sitten eräällä Uukuniemi -seuran matkalla eräs mukana ollut, jonka nimen päälle en nyt enää millään pääse, esitteli kuvaa, jossa hänen 187-senttinen uukuniemeläinen isänsä roikottaa Soutjärvestä pitkälläsiimalla pyydettyä monnia, joka painoi 35 kiloa ja kuvasta päätellen pituutta sille oli siunaantunut pitkästi kolmatta metriä.

 

Mauno Soikkasen kirja Sotilaamme erämiehinä Itä-Karjalassa varmistaa, ettei kyse ole pelkästään kalajutusta. Kirjan mukaan mukana ollut haavi ei ollut riittänyt, vaan kala tainnutettiin Parabellumilla. Tosin uukuniemeläisen tarinan mukaan Parabellumikaan ei riittänyt, vaan oli turvauduttava konepistooliin. Otuksen kipsijäljennös on nykyään nähtävillä Helsingissä eläinmuseolla.

 

Uukuniemen miehen pyytämä monni ei ole kuitenkaan Suomen suurin, vaan 1800 -luvun puolella Lammilta saatiin peräti 42 -kiloinen yksilö. Se on ikuistanut itsensä urheiluseura Lammin Säkiän nimeen. Säkiä tarkoittaa siellä päin monnia.

 

Mutta Savossa, jossa yleensä kaikki on maailman suurinta, pannaan tässäkin paremmaksi. Sata vuotta sitten Kuopion seudulla puhuttiin, ettei Kallaveden Haminanlahdella hukkuneita kannata etsiä, koska siellä asusti monisatakiloinen monni. Miehet eivät niihin aikoihin tiettävästi uskaltaneet saunan jälkeen uida Kallavedessä muuten kuin selällään.

 

Ilmaston kylmeneminen on nyt hävittänyt alkuperäiset monnit, mutta kasvihuoneilmiön myötä niitä taas kannattaisi istuttaa ihmisten kauhuksi ja kalamiesten iloksi. Tietääkseni nykyään lähimmät luonnonvaraiset monnit uiskentelevat ihan rajan takana Suojärven suunnalla Suojoessa ja ennen haaveilin, että kävisin siellä niitä pyytämässä, mutta eipä sekään taida tässä elämässä enää onnistua kiitos Putinin älyttömän sodan. 

 

Monnin kalastushaaveen minussa synnytti aikoinaan Olof Enckellin kirja Rajan vartio - Jalkamatkoja Raja-Karjalassa. Teos julkaistiin juuri Talvisodan alla, kirjan painoasu on upea ja kuvat parempia, mitä nykyajan painotuotteissa. Enckellin teos oli varmaankin kallis tilaustyö, jonka avulla yritettiin vakuuttaa kansaamme siitä, että ollos huoleton, poikas valveil on.

 

Kirjasta paljastuu yllättäviä asioita, mm. että vielä kesällä 1938 Itä-Karjalassa vielä poltettiin kaskia, jossain kylissä meloskeltiin yksipuisilla ruuhilla, kuin kivikaudella ikään ja tauteja parannettiin loitsuilla. Mutta rajavartijat olivat hyviä ja kovakuntoisia miehiä, kuten varmaan olivatkin.

 

Vähän herraspojan oloinen Olof joutui erämaavaelluksilla koville. Kerran jopa niin ihkatiukalle, ettei auttanut muu, kuin keskellä öistä erämaata kaivaa repun taskusta heroiinipulveria ja ottaa kunnon tömskyt. Sen jälkeen loppumatka olikin pelkkää juhlaa. Siihen aikaan olivat käytössä sellaiset dropit, että niillä pantiin ruumiitkin hiihtämään, kuten eräs suurhiihtäjämme muisteli.

 

Olof-herran monninkalastuksesta vielä sen verran, että kaksi pientä tuli, tosin muutamaa pitkänsiiman koukkua ei miesvoimin saatu ylös ja paluumatkasta vastaan ajelehti katkennut tapsi suussaan kolmikiloinen hauki, joka oli raadeltu tuntemattomaksi jääneen otuksen suurilla hampailla.

 

Muuten tietääkö joku, kuka on tuo jättimonnia kannatteleva Uukuniemen 187-senttinen mies? Pitäjän rikkain mies, eli sätkäkoneen keksijä Jalmari Ahokas, oli juuri tuon mittainen, muuta hän se ei taida kuitenkaan olla?

 

Alla oleva kuva on SA-kuva-arkistosta.

 

 

Nuori Lenin

 

Muutama päivä sitten uutisissa näytetty video nuoresta Putinista, palautti mieleeni, että seitsemän vuotta sitten minulla oli onni vierailla Tampereella. Suureksi surukseni maailmankuulu ja läntisen maailman ainut Lenin-museo oli juuri silloin suljettuna remontin vuoksi.

Onneksi museon ainutlaatuista esineistöä oli tilapäisesti esillä Tampereen työväen museossa ja siellä koin suuren taide-elämyksen ja päästin vallan selkäkeikkanaurun tämän maalauksen edessä, jonka nimenä on Nuori Iljitš. Iljitšhän oli Vladimir Iljitš Uljanovin hellittelynimi entisessä hyvässä itäisessä naapurissamme.

 

Työ on vuodelta 1980, eli ajalta jolloin Neuvostoliitto ja sen kontrollikoneisto oli vielä voimissaan. Epäilen, että sensuuriviranomaiset olivat joko tyhmiä tai sitten huumorintajuisia ihmisiä, kun päästivät moisen maalauksen julkisuuteen. Putinista ei varmaankaan tuon kaltaista kuvaa voisi nykyään Venäjällä esittää julkisuudessa ilman vakavia seuraamuksia. 

 

Epäilen, että Aleksandr Florenskij ei ollut ihan vakavissaan Nuorta Iljitšiä maalatessaan. Voi hyvinkin olla, että Neuvostoliitossa oli vielä Brezhnevin aikaankin jonkinlainen taidekombinaatti, joka oli keskittynyt pelkästään Leniniin ja jotkut lahjakkaat kuvataiteilijat olivat kurkkuaan myöten täynnä Leniniä ja halusivat edes hieman uutta näkemystä aiheeseen. 

 

Vaikka kuvataiteista en mitään ymmärrä ja lienen ainut henkilö maassamme, joka on jäänyt laiskan läksylle piirustuksesta, kun se pirun vaahteran lehti ei minulta oikein luonnistunut, niin siitä huolimatta uskallan esittää arvion, että kuvan maalaus poikkeaa edukseen monista muista Leniniä esittävistä kuvista ja ilman muuta kelpuuttaisin tuon somisteeksi ulkohuussin seinälle.

Venäläiset ovat suomalaisia

Paljon oppii, kun seuraa sosialistista mediaa. Eilen kerroin, että Putinin suomalainen ulkoinen habitus selittyy sillä, että hän on Tverin Karjalaisia, mutta nyt hetken sosialistista mediaa selattuani tiedän, että asian selitys voi olla sekin, että venäläisiä ei olekaan, vaan on ainoastaan venäjää puhuvia suomalaisia.

Tämän minulle kertoi tunnettu juvalainen voimamies ja ajattelija Ano Turtiainen Youtube-videolla. Turtiaisen mukaan venäläiset tiedemiehet ovat jo vuosia sitten myöntäneet, ettei Venäjän kansa olekaan geeniperimältään itäslaaveja vaan suomalaisia.

Tuo tieto ei ole minulle uusi eikä yllättävä, koska venäjän kääntäjä Jukka Mallinen vieraili kymmenisen vuotta sitten Kuopion kirjastolla ja kertoi, että vielä Iivana Julman aikaan Venäjällä asui enemmän suomensukuisia mordvalaisia kuin slaaveja.

Mielestäni myös se, että kansainvälisten älykkyystutkimusten mukaan suomalaisten ja venäläisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on pisteelleen sama, tukee sitä, että venäläiset ovatkin alun perin olleet suomalaisia.

Tosin se tutkimus, jonka mukaan allergiaa esiintyy suomalaisnuorissa kahdeksan kertaa enemmän kuin venäläisnuorissa, puhuu sukulaisuutta vastaan, kuten myös se tutkimus, joka kertoo, että henkirikoksia on Venäjällä kahdeksan kertaa enemmän kuin meillä.

Olen monta kertaa ihmetellyt sitä, että vaikka Savon rata valmistui jo 1887 ja sen jälkeen on savolaista älymystöä virrannut etelään, niin yhä vain täällä riittää viisaita, kuten nyt esimerkiksi tuo entinen voimanoston maailmanennätysmies Ano Turtiainen. Ja Kuopiossa opin aikoinaan tuntemaan leipurin, joka oli vuosia tutkinut suomen kielen ja inkojen kielen sukulaisuutta ja oli asiasta täysin vakuuttanut.

Minusta muuten Ano Turtiaisen pitäisi luopua politiikasta ja siirtyä talkshow-puolelle, jossa menestys olisi varmasti parempi kuin politiikassa. Viime eduskuntavaaleissa Valta Kuuluu Kansalle-puolueen puheenjohtaja Turtiainen sai kotikunnassaan Juvalla syistä, joita voi vain arvailla, vain 11 ääntä, vaikka siellä on yli 6.000 asukasta.

Ano Turtiaisen esitelmän siitä, että Venäjä on suomalainen voi katsoa tästä. Jos hermot eivät kestä enempää, voi katselun aloittaa 4 minuutin kohdalta. https://www.youtube.com/watch?v=Mz5XZIFWXk0

Nuori Putin

Englantilainen sielutieteilijä vakuutti eilen uutisissa, että Putinista 90-luvulla Suomessa salaa kuvatut videot todistavat miehen näyttäneen siihen aikaan ihan ihmiseltä eikä hirviöltä kuten nykyään. Itse olen videot katsottuani samaa mieltä ja tunnen jopa sääliä nuorta Putinia kohtaan, sillä 30 vuotta sitten hän näytti tyypilliseltä itäsuomalaiselta peräkammarin pojalta. Uskomaton asia, että moisesta surkean oloisesta nuoresta miehestä varttui aluksi maailman mahtavin mies, jonka apupoikana hääri jopa Usa:n presidentti, mutta lopuksi hänestä kehkeytyi ihmiskunnan inhotuin olento, joka tuskin tulee kokemaan arvokasta vanhuutta.

Putinin urakehitys tuo mieleeni Lasse Lehtisen romaanin Uskottumies, jossa kerrotaan, miten varpaisjärveläinen varaston kirjanpitäjänä työskennellyt kauppateknikko Alvar Miettinen sattuu olemaan väärään aikaan väärässä paikassa ja hän ajautuu tahtomattaan uraputkeen, jonka päässä häämöttää Suomen tasavallan presidentin arvo ja asema.

Putin-videoita katsellessani vahvistui käsitykseni siitä, että hän eittämättä on uukuniemeläistaustainen tverinkarjalainen. Moni suomalaistutkija on vahvistanut, että sekä Putinin isä että äiti ovat tverinkarjalaissukua ja toimittaja Arvo Tuominen jopa sai Tverin Karjalassa vieraillessaan selville Putin suvun kotikylän.

Tosin eräs savolainen sukututkija kertoi minulle, että hänen tutkimuksissaan on selvinnyt, että Putinin suku on eräästä Tverin Karjalan kylästä, mutta että hänen sukunsa on kuitenkin venäläistä alkuperää. Itse en moista tulkintaa usko, koska Putin on niin itäsuomalaisen pienviljelijä-metsurin oloinen kuin olla voi.

Monet kansainväliset asiantuntijat ovat anaalisoineet myös Putinin kummallista kävelytyyliä ja tulleet lopputulemaan, että hän kävelee erityisellä KGB-tyylillä, jossa oikeaa kättä roikotetaan koko ajan alhaalla lähellä jalkoväliä, jotta kovan paikan tullen henkilökohtaisen aseen paljastaminen tapahtuu salaman nopeasti.

Edellä kerrottu tulkinta on kuitenkin väärä, koska Putinin erikoisen kävelytyylin selitys on se, että vuonna 1993 Pietarin johtavien virkamiesten, eli uskoakseni sikäläisen KGB:n, joukkue ja Suomen evlut-kirkon johtomiesten joukkue Mooseksen Pojat kohtasivat jalkapallon merkeissä ja silloinen arkkipiispa John Vikström taklasi Venäjän tulevaa tyrannia niin, että tältä murtui solisluu.

Suomen arkkipiispa onkin tiettävästi ainut, joka on pystynyt pysäyttämään voimatoimin Putinin. Ottelun muuten voitti Mooseksen Pojat 2-1 ja voittomaalin laukoi John Vikström.

Tästä voi ihmetellä sitä, miten paljon itäsuomalaista peräkammarin poikaa nuori Putin muistuttikaan: https://yle.fi/a/74-20051022

Pessinen

Kovia ukkoja olivat nuo vanhan kansan ukot, vaikka eivät olleet kuntosaleista kuulleetkaan. Mummoni veli, joka vielä yli 80-vuotiaana suunnitteli karhun kaatoa, kertoi jossain sivulauseessaan asiaa mitenkään korostamatta kantaneensa nuorenamiehenä olkapäällään 80-kiloisen jyväsäkin Satulamäestä lähes kilometrin päähän kotiinsa Kuoppalaan.

Itse, joka olen viisikymmentä vuotta harrastanut voimanostoa ja joka vieläkin sijoittuisin voimanoston mm-kisoissa pisteille sarjassa naiset alle 42 kiloa, tuskin olisin saanut edes parhaassa miehuudessani nostettua moista säkkiä edes ilmaan.

Tarina nostaa mieleeni kuningas metsurina tunnetun 175-senttisen ja 75-kiloisen Jaakko Pessisen, joka harrasti metsätöitä yli 50 vuotta, vaikkakin kävi välillä armeija-aikaan sissikomppaniassa lepäilemässä ja jolla oli tapana vaihtaa Ladansa renkaat siten, että piteli autoa ilmassa toisella kädellä ja vaihtoi toisella kädellään renkaan.

Kerrotaan, että Pessinen voitti kirkkaasti voimamieskisassa harrastettavassa farmarikävelyssä, jossa lyijysalkkuja kannetaan mahdollisimman pitkä matka, voimamiesten maailmanmestaruudenkin voittaneen Janne Virtasen. Tässä lehti juttu Pessisestä ja Youtubesta löytyy videoita, jossa mies huvittelee autoja ja traktoreita kaatelemalla. https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/144768ee-6ccc-4b5a-a155-921783a2a5f5

Täyteinen

 Liipaksi kutsuttiin ennen sellaista valtavan isoa haavin kaltaista kapistusta, jolla pyydettiin ongensyöteiksi ahvenenpoikasia, joita meillä kutsuttiin maivoiksi, vaikka Oulun puolessa maiva tarkoittaakin merimuikkua. Mummoni nuorimmalla veljellä oli sellainen liippa ja muistan, että sen verkon painoina oli lyijymötiköitä, jotka saattoivat hyvinkin olla niitä haulikon ammuksia, joita tarvittiin hirven kaatamiseen.

Muistanpa, miten vuosikymmenien tauon jälkeen kotikylälleni ilmaantui karhu kesällä 1977. Se peto herätti pahennusta naisväessä ja miesväessä herätti pahennusta se, että Helsingistä asti tuotiin professori sitä ampumaan. Kylän ukkojen mielestä asia olisi kyllä hoitunut myös omin avuin.

Professorin saapumisesta huolimatta silloin 83-vuotias mummoni nuorin veli oli kaivanut kätköistään suvun vanhan haulikon ja niin asian myös ymmärsin, että hän oli vielä löytänyt myös karhunmetsästykseen sopivat patruunat.

Mutta kovasti lainkuuliainen oli tuo mummon veli, joka ei ollut tiettävästi koskaan viinaa juonut eikä valehdellut. Hän nimittäin kertoi, että mikäli kontio olisi hänen pihalleen ilmaantunut, läpi hän olisi siitä laskenut ja soittanut sitten poliisille, että hänet voi noutaa linnaan.

Ihan ainutlaatuista tuo karhujen pihalle ilmaantuminen ei Kärkkäälässä ole, koska muutama vuosi sitten ohikulkija oli nähnyt kotimökkini pihalla äitikarhun kahden poikasensa kanssa. Rouvani ei heti sen tapauksen jälkeen uskaltanut yksin kävelylle, joten lähdin häntä saattamaan.

Vastaan autoili maailman kovin metsämies Savolaisen Arvo kävelyvauhtia ja tarkkaili selvästi tienpieliä. Ajattelin, että nyt on sattunut jotakin. Myöhemmin kuulin, että tiellä oli juuri jolkuttanut susi, joka oli käynyt tutkimassa erään naapurin ovea.

Tänä kesänä oli naapurin riistakameran kuvaan eksynyt yhtä aikaa neljä karhua, ja sitä monet kyläläiset pitivät hyvänä asiana, koska hirvikärpäset ovat hävinneet melkein anhittomiin, koska hirviäkään ei enää ole. https://www.aawee.fi/ammunta-ja-aseet/federal-10-89-wing-shok-49g-rifled-slug-hp-tayteinen-5kpl/p/F103RS/

Kohtalokas salakaatoyritys

Kuten olen ehkä ennenkin paljastanut, oli opintomenestykseni sangen vaatimatonta luokkaa, mutta rikosoikeudententissä loistin ja taisin jopa saada ainoana ihan täydet pisteet hirvensalakaatotapauksesta, kun ymmärsin, että salakaadetun hirven lihan syöminen on varastetun tavaran kätkemistä.

Luulen olevani maamme metsästysoikeuden parhaita asiantuntijoita siksi, koska olen vanhaa salametsästäjäsukua. Mummoni veli, joka oli kova hiihtäjä ja salametsästäjä sai jopa surmansa salakaatoa yrittäessään. Hän oli joskus viime vuosisadan alussa hiihtänyt Kakkisensalolla kiinni hirveä, joka oli siihen aikaan lähes sukupuuttoon tapettu laji ja yrittäessään haulikko selässä ylittää pisteaitaa, haulikko oli jostain syystä lauennut ja täyteispanos oli osunut takaraivoon, jolloin kuolema oli seurannut heti.

Tuntuu kummalliselta, miksi haulikko laukesi, koska vaikea uskoa, että mummon veli olisi hiihtänyt viritetty ja varmistamaton haulikko selässään. Tutkin netissä vanhojen haulikkojen rakennetta ja luulen ymmärtäväni, mistä oli kysymys. Vanhan ajan haulikon hanat olivat näköjään samanlaiset kuin villin lännen revolvereissä eli ne olivat ulkopuoliset kaarevat iskuvasarat, jotka laukaisivat patruunan, kun hana tarttui pisteaidan seipääseen, vaikka ase oli virittämätön.

Suoranaisen nälän vuoksi tuota yhtä maamme viimeisistä hirvistä ei yritetty kaataa, sillä vaikka ensimmäisen maailmansodan aikaan ruoasta oli pula, niin köyhän Kärkkäälän kylän väki ei kuitenkaan joutunut syömään pettua viljan puutteessa, vaan petun sijasta syötiin heinän siemeniä.

Tosin mummoni perheessä heinän siemenet nostettiin hämäysmielessä pöytään ainoastaan silloin, kun naapurit tulivat kylään, koska kaski oli antanut hyvän sadon. Se lienee ollut maamme viimeisimpiä kaskeamistapauksia. Luulen, että vaikka maamme talousnäkymät ovat tällä hetkellä huonot, niin heinän siemenen syöntiin ei tulla meillä siirtymään.

https://www.fusil.fi/?item=1726

Joutsenen pyynti

Eilen olin vielä sitä mieltä, ettei suomalainen metsästyksen harrastaja suostu joutsenta ampumaan, mutta taas olin väärässä, sillä pari joutsenen salakaatotapausta löysin tutkimuksissani. Laulujoutsenen murhaaja näyttää selviävän pienillä sakoilla ja joutuu myös maksamaan valtiolle linnun arvon eli 2018 euroa.

Tarinan mukaan kaukainen sukulaismieheni Kakkisen Olli, joka ilmeisesti ampui joutsenen nälkäänsä toista sataa vuotta sitten, selvisi rangaistuksetta, koska siihen aikaan Kakkisensalolla Suomen lakia sovellettiin vain soveltuvin osin. Ollin mukaan joutsenen liha oli hyvää ja maistui lampaalta.

Siihen aikaan kun Olli joutsenen ampui, lintu oli jo melkein kuollut sukupuuttoon Suomesta ja luulen, että moni niitä silloin pyysi nälkäänsä. Lappilaiset kuulema ripottelivat keväisin sulan reunalle viinaan kasteltuja puolukoita ja niitä nautittuaan alkoholiin tottumattomasta joutsenesta tuli helppo saalis.

Mainitsemani Olli oli yksi maamme viimeisistä metsäsuomalaisista, jonka ruokahuollossa kala ja riista näyttelivät tärkeää osaa, kuten siihen aikaan monilla muillakin kärkkääläisillä. Minulla on muuten mielikuva, että 1800-luvulla syntyneet ja erilaisista lastentaudeista hengissä selvinneet, jotka oli ruokittu eläinproteiinilla eli maidolla, kalalla ja riistalla, olivat hyvin isoja ja rotevia ihmisiä, toisin kuin sitten perunalla ruokitut 1900-luvun alkupuolella syntyneet.

Kakkisen Olli kuoli vuonna 1953, mutta vielä pitkään hänen jäljiltään Kakkisensalolta löytyi laissa kiellettyjä lintuloukkuja, jollaista muuten en osaa rakentaa, vaikka valtio käytti verorahoja noin miljoona markkaa kouluttamiseeni. Museossa olen loukun nähnyt ja se oli aika monimutkaisen näköinen kapistus.

Kaikesta edellä kertomastani huolimatta Olli oli tunnettu eläinsuojelija. Eräs metsäyhtiön herra oli kertonut hänelle, että oli tämän mökille tullessaan tappanut polulta käärmeen. Metsäherra oli ajatellut yöpyä Ollin luona, mutta mökin isäntä suuttui tappamisesta niin, että ajoi vieraansa yön selkään.

Ja toinen Gutseitin mies oli nähnyt Ollin kissan juoksentelevan metsässä vapaana ja kertonut, että tuollaisen kissan saa tappaa, johon Olli vastasi, että "niin saa miehenkin". Kakkisen Olli oli niin tärkeä mies, että hänestä löytyy juttu Wikipediastakin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Olli_Koivistoinen

Tanskanmaassa on jotain mätää

Vaikka suomalaiset keskimäärin ajattelevat tanskalaisista myönteisesti, niin itse aion muuttaa ajattelutapaani. Olen tellusta silloin tällöin seurannut kahden hilpeän tanskalaisen tekemää Riistametsällä ohjelmaa, jossa nämä sympaattiset veikot metsästelevät ja kokkaavat hyviä eräruokia piippua poltellen; varma en ole siitä, mitä piipussa poltetaan ja olen ihastellut, miten erilaisia erämiehiä Tanskan pojat ovat verrattuna meikäläisiin hampaat irvessä karhuja jahtaaviin erämiehiin.


Mutta enää en ihastele näitä tanskalaisia eläinten murhaajia. Nimittäin toissa iltana satuin näkemään, miten he ampuivat kylmän rauhallisesti joutsenen ja riemuitsivat sitten sen verisen ruumiin äärellä. Suomalainen metsästäjä ei moiseen suostuisi, koska meikäläisille joutsen on pyhälintu.

 
Sitä paitsi joutsen on pariuskollinen lintu ja muistanpa tapauksen, miten Kakkisella jostain syystä kuoli joutsen pariskunnasta toinen - olisiko syönyt lyijyhauleja ja talvella sitten sen leski löytyi veneen alta kuolleena. Se ei ollut suostunut lähtemään yksin muuttomatkalle. Tanskalaiset murhamiehet näkivät, että heidän ampunsa joutsen lensi puolisonsa rinnalla ja viimeistään siinä vaiheessa heidän olisi pitänyt malttaa mielensä.

Jostain syystä tapaus palautti mieleeni tanskalaisen poliisimurhaaja Christensenin, joka teloitti Helsingissä 1997 kaksi poliisia. Ajattelen, että Tanskanmaassa taitaa sittenkin olla jotain mätää. Eräs nuori suomalainen lupaava naishiihtäjä ei muuten ajatellut tanskalaisista samalla tavalla, koska hän meni naimisiin elinkautisvanki Christensenin kanssa ja tekaisipa hänelle lapsenkin. Ehkä hän uskoi rakkaudellaan parantavansa poliisimurhaajan. Mielestäni naiset ovat välillä aika konstikkaita.

Tiivistelmän pöyristyttävästä joutsenmurhasta voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-50687300

Koripallo - jättiläisten peli

Suomi, isiemme maa, on edelleen suuri urheilumaa. Sitä todistaa se, että vähän aikaa sitten pidetyissä yleisurheilun EM-kisoissa maamme sai pronssimitalin lisäksi monia muitakin hyviä sijoituksia ja se, että Suomi kukisti tenniksen Davis-cup ottelussa Usa:n puhtaasti 3 - 0 ja varsinkin se, että Susi-jengimme nousi maailman toiseksi suosituimman pallopelin, koripallon, maailman rankingissa sijalle 20, vaikka lajin MM-turnaus sujuikin pojiltamme kehnosti.

Kummasti on maamme koripalloilun taso noussut reilussa 80 vuodessa, sillä tässä yhteydessä on jo syytä palauttaa mieliin, miten kävi vuoden 1939 Em-kisoissa. Silloin Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1.

Liettua voitti silloin Euroopan mestaruuden, Latvia oli toinen, Viro viides ja Suomi jäi jostain minulle käsittämättömästä syystä vihoviimeiseksi. Luulen, että tuo Liettua-Suomi-pelin lopputulos voi olla alallaan maailmanennätys.

Ja luulen myös, että kun Suomi sai Viroa vastaan vain yhden vaivaisen pisteen, niin sekään ei ole ihan tuikitavallista maailman koripalloareenoilla. Harmi, etten ole onnistunut selvittämään, kuka pojistamme kunnostautui niin, että sai kuparisen rikki ja siinäpä olisikin mainio urheilutietokilpailukysymys.

Liettuan ylivoiman vuoden 1939 Em-kisoissa selittää se, että joukkue oli hankkinut riveihinsä Amerikasta vallan yhden lähes kaksimetrisen pelaajan, jota seikkaa vastustajat pitivät epäurheilijamaisena tekona, koska jättiläispelaaja latisti muiden peli-ilon.

Suomessa koripalloilu oli siihen aikaan nuori laji eikä kykyjen etsintä lajin pariin ollut vielä kunnollista. Siihen aikaan maamme miehet olivat nykyistä huomattavasti lyhyempiä, vaikkakin poikkeuksiakin oli. Metallimies Väinö Myllyrinne (247 - 252 cm) ja hieroja-saarnaaja Reino Rutanen (237 cm) elivät 30-luvulla parasta miehuuttaan ja he olisivat olleet maajoukkueellemme melkoisia vahvistuksia korinalustaisteluihin. Rutanen muuten oli hyvän koripallokylän Äänekosken miehiä, mutta hänen epäonnekseen Huimalla ei tainnut vielä silloin olla koripallotoimintaa.

Väinö Myllyrinne oli urheilumiehiä, vaikka ei koripalloa harrastanutkaan. Nimittäin sota-aikaan kenttäarmeijan mestaruuskisoissa Väinö Myllyrinne eteni loppuotteluun saakka. Vastaan olisi siinä tullut Asser Jokinen. Tämä oli lempeä ja sivistynyt herrasmies, joka ei tahtonut pahaa kenellekään. Myöhemmin Jokinen tuli tunnetuksi WSOY:n kustannustoimittajana, joka mm. siivosi Tuntemattomasta sotilaasta pahimmat rivoudet. Jokista alkoi pelottaa tuleva loppuottelu, sillä vaikka hän itsekin oli iso mies, oli vastaan tulossa häntä yli puoli metriä pitempi jättiläinen.

Lopulta Jokinen katsoi viisaimmaksi kuunnella järjen ääntä ja hän marssi kilpailujen juryn luokse ilmoittaakseen, että hän luovuttaa ottelun etukäteen. Mutta Jokinen oli myöhässä. Jury ilmoitti, että Väinö Myllyrinne oli jo ehtinyt käydä ilmoittamassa luovuttavansa ottelun. Isot miehet ovat monta kertaa vähän pehmeitä luonteeltaan.

Lisätietoa maamme hukatuista koripallolahjakkuuksista löytyy tästä:
http://vainomyllyrinne.blogspot.com/p/muita-pitkia-suomalaisia-cajanus-s.html

Kuolleet lehdet

Käytiin katsomassa Kuolleet lehdet ja olen nyt huolissani menttaalihygieniastani, koska vuodenaikaan sopivasti Syyspihlajan alla -kappale on soinut herkeämättä jo toista päivää mielessäni. Muistelen, että Päätalon Kassu jouduttiin viemään väkisin Hatanpään mielitautiparantolaan sen jälkeen, kun hänen mielessään alkoi herkeämättä soimaan Lasihelmi -kappale.

Kuolleet lehdet - elokuvan taiteelliset ansiot ovat eittämättömät ja niin vakuuttavat, että pelkään sen voittavan yhtä ylivoimaisesti lukemin 3 - 0 Amerikassa Oscar-gaalan kuin Suomen tennismaajoukkue voitti eilen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen vastaavan yhdistelmän.

Pelkään Suomen Oscar-voittoa sen vuoksi, että epäilen sen romuttavan muun maailman uskon siihen, että Suomessa asuu maailman onnellisin kansa. Kuolleet lehdet -elokuvassa ei nähdä yhtään hymyilevää ihmistä ja muutenkin koko filmi esittää pelkää kärsimystä.

Ulkomaalaiset eivät ehkä voi ymmärtää sitä, että syvähenkinen suomalainen on sitä onnellisempi, mitä enemmän hän kärsii, koska syvähenkinen suomalainen tietää, että kohta tulee onneksi kuolema, joka tulee olemaan kaiken kärsimyksen jälkeen suuri helpotus eikä sitä siis tarvitse yhtään pelätä, kuten muualla maailmassa tapahtuu.

Pelkään myös, että tuleva Oscar-voitto vääristää ulkomaalaisten käsitystä suomalaisista myös sikäli, että Kuolleissa lehdissä kansa röyhyyttää koko ajan tupakkaa ja tupakan savu leijailee kaikkialla. Itse jouduin pitkään miettimään, että löysin tuttavapiiristäni tupakoitsijan. Sen lisäksi, että suomalaiset ovat tutkimusten mukaan maailman onnellisin kansa, niin epäilen suomalaisten olevan myös maailman vähiten tupakoiva kansa. Elokuvaohjaaja Kaurismäkikään ei nykyään polta. Niinpä, jos hän vielä jatkossa harrastaa elokuvien tekoa, niin niissä esiintyjien olisi hyvä polttaa muodikkaita sähkösavukkeita.

Joku asiatuntematon saattaa elokuvan loppuhetkillä ihmetellä sitä, että Ansa yrittää herättää Holapan koomasta kertomalla, että Suomi on lähdössä jalkapallon mm-kisoissa selvänä voittajasuosikkina loppuotteluun Brasiliaa vastaan. Kohtauksen selityksenä on se, että miespääosan esittäjä Jussi Vatanen on erittäin innokas jalkapallomies ja ainakin hän joskus pelasi Iisalmen Pallokerhon riveissä ja muistelen, että hän olisi ollut jopa Kuopion Palloseuran junioreissa. Vatanen on Sukevan poikia ja epäilen hänen olevan alun perin kuitenkin sikäläisen jalkapalloseuran kasvatteja - luulen seuran nimen olleen Sukevan Kuokkaveikot, koska kylällä sijaitsee maankuulu suovankila.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan hiekkapuhaltaja Holapan kaverin Huotarin esittämää Syyspihlajan alla kappaletta, jossa esityksessä syvä tunne korvaa täysin puuttuvan taiteellisuuden. Holapassa olisi eittämättä ainesta tangokuninkaaksi. https://www.youtube.com/watch?v=O_VRr7PTBHs

Reinikainen

Tuo eilen mainitsemani everstiluutnantti S. O. Lindgrenin haulikon kanssa suorittama laiton uhkaus palautti mieleeni Heinolan, jossa asuin 16 vuotta ja jossa kokemukseni mukaan monet, varsinkin vanhemmat poliisit, olivat hyvin tehtäviensä tasolla.

Siitä hyvä esimerkki oli erään vanhan evp. vääpelin saama kohtelu kaupungin poliisilaitoksella. Vääpeli harrasti eläkepäiviensä ratoksi omenien kasvattamista ja häntä alkoivat harmittamaan pikkupojat, jotka kävivät varkaissa hänen tiluksillaan, jonka vuoksi hän tehosti puidensa vartiointia. Niinpä hän sitten kerran onnistuikin Mauser-pistoolillaan uhaten ottamaan varkaat kiinni ja hän myös saatteli omenavarkaat Mauserinsa kanssa poliisilaitokselle.

Heinolan poliisit suhtautuivatkin tapaukseen asiaan kuuluvalla vakavuudella ja totesivatkin kyseessä olevan vakavan rikoksen. Vääpeli sai tapauksesta oikeudessa tuomion laittomasta uhkauksesta yms:sta, mutta pikkupoikien tuomio ei ole tullut tietooni.

Ja muudan pidätetty paljasti minulle seuraavan tapauksen. Hän oli opiskelemassa palopäällystöopistossa ja kerran Heinolan Rantapuistossa hänet yllätti ankara pakottava tarve ja hän joutui tyhjentämään rakkonsa puiston pusikossa. Paikalle eksyi kuitenkin uusi juuri paikkakunnalla muuttanut innokas nuori poliisi, joka otti rakkonsa tyhjentäjän kiinni.

Koska rakkonsa tyhjentäjä pelkäsi saavansa tapauksen johdosta potkut palopäällystöopistosta, muisti hän pidättäjälleen nimensä virheellisesti. Kun rikokseen syyllistynyt vietiin poliisilaitokselle, paljastui nuorelle poliisimiehelle teon koko karmeus. Ensiksi rakkonsa tyhjentäjä oli syyllistynyt ympäristörikokseen ja sen lisäksi vielä viranomaisen harhauttamiseen.

Nuori ja innokas poliisi kutsui sitten kokeneemman vanhemman konstaapelin paikalle ratkaisemaan visaista asiaa. Vanhempi konstaapeli kuunteli kertomuksen, mietti hetken ja totesi sitten painokkaasti pidätetylle tämän oikean nimen, jota en mainitse, mainiten : "Ja suksi sinä R-----nen v-----uun siitä".

Tapaus osoittaa sen, että myös viranomainen voi halutessaan noudattaa tervettä järkeä. Niinhän esimerkiksi konstaapeli Reinikainenkin pyrki tekemään. https://www.youtube.com/watch?v=inFsyYpZ4qk

Olympiavoittaja housut kintuissa

Eittämättä eilen mainitsemassani everstiluutnantti S. O. Lindgrenissä olisi ainesta vielä kolmanteenkin näytelmään, joka saattaisi soveltua parhaiten jonkun kesäteatterin puskakomediaksi. Yhdeksänkertainen kivääriammunnan maailmanmestari Lindgren nimittäin syksyllä 1959 pidätti mailtaan pistooliammunnassa kaksi olympiakultaa ja yhden olympiahopean voittaneen Pentti Linnosvuon salametsästyksestä epäiltynä aseella uhaten ja varoituslaukauksia ampuen.

Linnosvuon mukaan pidätyksen yhteydessä Lindgren tehosti käskyään ampumalle lonkalta haulikolla siten, että haulipanos hipaisi männyn kylkeä, jonka vieressä seisoi Linnosvuon metsästyskumppani saaden kaarnat silmilleen. Pidätetyt epäilivät haulipanoksen lentäneen vain 30 - 40 senttiä heidän päittensä yläpuolella. Ampuja siis luotti lujasti haulikonkäsittelykykyynsä, vaikka olikin enemmän kiväärimiehiä.

Erikoista pidätyksessä oli se, että Lindgren vaati kiinniotettuja avaamaan vyönsä ja laskemaan housut kinttuihin ja vasta sen jälkeen metsästysseurue ilmeisen hitaasti ja vaivalloisesti taapersi metsästä ihmisten ilmoille. Koska poliisien saapuminen kesti, Lindgren itse ehti vielä järjestää kenttäoikeudenkäyntiä muistuttavan kuulustelutilaisuuden.

Asia päätyi lopulta oikeuteen, jossa Linnosvuo ja hänen metsästyskumppaninsa saivat pienet sakot, mutta Lindgren tuomittiin seitsemän kuukauden vankeusrangaistukseen ja 10 000 markan sakkoihin muun muassa yksinteoin tehdyistä ampuma-aseen varomattomasta pitelemisestä, aseen nostamisesta kolmea henkilöä vastaan, laittomasta kiinniotosta, pakottamisesta ja solvauksesta. Hovioikeudessa vankeustuomio aleni neljäksi kuukaudeksi.

Lisätietoa puskafarssiksi muuttuneesta metsästysretkestä löytyy tästä: https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000008636267.html

Mies, joka ampui kissan

Helsingin työläiskaupunginosista kootussa Ässä-rykmentissä, josta aiemmin kerroin, palveli myös sittemmin Suomen Kommunistisen Puolueen puheenjohtajana toiminut kivityömies Aarne Saarinen. Hän ei muistelmissaan juurikaan kertonut sotakokemuksistaan. Sen hän kuitenkin kertoi, että talvisodassa hän oli vähällä päästä hengestään, kun joutui ns. luonnollisen tarpeen pakottamana nousemaan poterostaan. Luoti oli mennyt hyvin läheltä.

Saarisen onneksi ampuja ei ollut hänen itsensä tasoinen, sillä muuten muistelmat olisivat jääneet kirjoittamatta. Nimittäin Ässä-rykmentissä palveli upseerina innokas ampumaurheilun ystävä Sven Oskar Lindgren, joka oli eri kiväärilajeissa voittanut peräti yhdeksän maailmanmestaruutta ja hän järjesti komppanialleen ampumakilpailun. Lindgren lupasi sille, joka hänet kisassa voittaa palkinnoksi viikon loman.

Kilpailu todisti, että onnella Lindgren ei ollut maailmanmestaruuksiaan saavuttanut, koska hän ampui peräti 98 pistettä. Tosin kersantti Aarne Saarinen ampui täydet 100 ja tämän vuoksi komppanian päällikkö muutti tulosten julkistamisen jälkeen kisan sääntöjä ja hän antoikin Saariselle luvatun viikon loman sijasta kahden viikon loman.

Tuon tapauksen paljasti vuonna 1991 Valittujen palojen kustantama kirja Tuntematon sota, jossa kerrottiin uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi – ja jatkosodan vuosilta. Mistään muusta lähteestä en ole löytänyt mainintaa tuosta uskomattomalta tuntuvasta tapauksesta.

Sodan jälkeen everstiluutnantiksi ylennyt Lindgren joutui elämässään ongelmiin. Ensiksi häntä syytettiin siitä, että hän olisi jatkosodan loppuvaiheessa elokuussa 1944 Ilomantsin mottitaisteluiden yhteydessä ampunut laittomasti sotamies Hytin. Pahimmillaanhan laiton teloitus voi olla murha. Tapausta käsiteltiin sotaylioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa, mutta Lindgreniä ei rangaistu asiasta. Näihin tapahtumiin perustuu Ilmari Turjan näytelmä "Sotamiehen kunnia", joka on esitetty muun muassa Kansallisteatterissa.

Seuraava oikeusjuttu olikin sitten dramaattisempi. Innokkaana riistan hoitajana tunnettu Lindgren ampui erään mökkiläisen navetan nurkalla vapaana juoksennelleen kissan. Laukaus pelästytti lehmän, jota kissan omistanut mökin akka oli juuri lypsämässä ja lehmä potkaisi lypsäjäänsä eikä henkilövahingoilta vältytty.

Mökin akka teki everstiluutnantista rikosilmoituksen, vaikka tämä yritti sopia asian rahalla. Oikeuteen asti tapaus ei kuitenkaan edennyt, koska Lindgren ampui itsensä juuri ennen oikeudenkäynnin alkamista. Tästäkin ampumistapauksesta Pekka Lounela kirjoitti näytelmän nimeltään Mies, joka ampui kissan.

Wikipedian mukaan S. O. Lindgreniä pidettiin yleisesti myös vuonna 1962 valmistuneessa Mika Waltarin Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvassa esiintyvän majuri Carl Gustaf Vadenblickin (esittäjä Helge Herala) esikuvana, joten tämä värikäs upseeri on antanut aihetta kahteen näytelmään ja yhteen elokuvaan. . Lisätietoa Sven Oskar Lindgrenistä tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Oskar_Lindgren

Koikkalainen

Kun eilen mainitsemani Väinö Leskinen voitti työläisolympialaisissa uinnissa kultaa, niin hopealle sijoittui Johannes Koikkalainen, josta myöhemmin tuli luotettava taistelupari Leskiselle, kun sosialidemokraatit selvittelivät 50-luvulla välejään. Sen lisäksi, että miehiä yhdisti politiikka ja uintiharrastus, niin heitä yhdistivät myös leppävirtalaiset sukujuuret.

1970-luvulla sisäministerinä toiminut Koikkalainen oli vallan syntynyt Leppävirralla, kun taas samalla vuosikymmenellä ulkoministerinä toimineen Leskisen molemmat vanhemmat olivat sieltä kotoisin. Väiskin isä oli kotoisin Kotalahden kylältä, joka on melkein Suonenjokea ja vähää vaille Kärkkäälää, sillä Kakkisensalon historiallinen erämaa-alue ulottuu sinne asti. Tavallaan 1950-luvun demareiden kova sisäinen taistelu oli savolaisten jäsenten välinen kilpailu, koska Väinö Tanner oli kolmen vartin savolainen ja Aarne "Sapeli" Simosen vanhemmat olivat rautalampilaisia.

1950-luvun demareiden sisällissodassa vältyttiin tiettävästi henkilövahingoilta, mutta reilut vuosikymmen myöhemmin olleessa puoluekokouksessa Johannes Koikkalainen esiintyi muutenkin kuin vain poliittisesti lyötynä. Erkki Tuomiojalle oli kerrottu, että joukko huligaaneja oli tullut pummaamaan Koikkalaiselta tupakkaa ja kun sitä ei herunut, olivat nämä mukiloineet uhrinsa. Väkivallan vastustamisesta tunnettu Tuomioja riensi välittömästi tekemään tapahtuneesta rikosilmoituksen.

Poliisitutkimuksissa paljastui, että päällekarkauksen uhri oli taiston tuoksinassa painanut hyökkääjien tuntomerkit väärin mieleensä, koska sakilaiset ja tupakanpummaajat eivät olleet huligaaneja vaan hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia.

70-luvulla Koikkalainen, joka lienee ollut huumorimies, ilmoitti olevansa halukas presidenttiehdokkaaksi. Hän piti itseään ylivertaisena ainakin keskustalaisten Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen suhteen ja hän korosti sitä, että kun toisella kepulaisella ehdokkaalla oli ainoastaan alkoholiongelma ja toisella ainoastaan naisongelma, niin hän yksin on kyennyt hankkimaan nämä molemmat ongelmat.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Koikkalainen

Leskis-Väiski

Aiemmin olen kertonut rattijuoppouteen liittyvässä jutussani, että suurin maamme työläisurheilun historian sankari on Tapio Rautavaara, jonka viihdetaiteilijan ura ei päättynyt rattikäryyn ja toiseksi suurin Voitto Hellsten, jonka kansanedustajan ura päättyi rattikäryyn.

Suuri työläisurheilun sankari oli myös merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö Väinö Leskinen, joka voitti työläisolympialaisissa uinnissa kultaa ja jolla taitaa yhä olla Kaisaniemen tjms:n niemen ympäriuinnin ennätys.

Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että Väinö Leskisen poliittinen ura ei tyssännyt edes kahteen rattijuopumus tuomioon, jossa toisessa tapauksessa jopa pikkulapsi menetti henkensä, vaan mies onnistui kipuamaan myöhemmin ulkoministeriksi asti. Tosin pohjimmiltaan herkkä Leskinen otti tapaukset hyvin raskaasti. Yrjö Kallisen muisteluiden mukaan Leskinen yllätettiin joskus jopa polviltaan papin edestä syntejään katumasta.

Rattijuoppoudet eivät katkaisseet Leskisen poliittista uraa, sillä hänen tukijansa löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä eivätkä he olleet mitään pyhäkoulupoikia. Talvisodan alla Ässärykmentin miehille uskallettiin jakaa kovat patruunat vasta ihan viime tipassa, koska täyttä varmuutta ei ollut siitä, mihin suuntaan nämä alkavat ampua.

Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä 1960-luvulla entiset tukijat hylkäsivät hänet. Asialla ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä, koska uuden ulkopoliittisen ajattelun omaksunut Leskinen sai yhden uuden vaikutusvaltaisen tukijan eli presidentti Kekkosen ja se tuki riitti pitkälle.

Entinen radiojohtaja Aarre Elo kertoo muistelmissaan, miten maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita eräistä poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset eli viina ja naiset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Tässä kunnianloukkauksen rajoja hipovaa lisätietoa Leskis-Väiskistä:
https://hikipedia.info/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Leskinen

Viimeisen kerran katson Pyhäjärvelle

Aamulla katsoin viimeisen kerran Uukuniemen Pyhäjärvelle tänä suvena ja mistä sen tietää vaikka tässä elämässä, sillä on maamme ja koko maailman turvallisuuspoliittinen sen verran huono hyvän mökkinaapurini Vladimir Putinin sassaroivan humeettirasian vuoksi. Mutta komea oli Pyhäjärvi aamusumussa, jonka asian kuvakin todistaa.

Kun hyvä mökkinaapurini piti aamulla 24.2.2022 tv-puheensa maailmalle ja uhkasi hieman peitellysti ydinaseilla ihmiskuntaa, epäilin vahvasti hänen olevan tosissaan ja vaihtoehtoina sitten on, että joko Ukraina miehitetään tai sitten Putin häviää ja tekee laajennetun itsemurhan.

Tilanteen kammottavuutta lisäsi myös se, niin hullua kuin se onkin, että facessa minulle kerrottiin, että jonkun suomalaisen Moskovassa asuva ex-vaimo oli nähnyt ennusunen, jonka mukaan Kuopioon isketään ydinaseilla.

Niinpä nykyään seuraan tiiviisti Ukrainan etelärintaman tilannetta ja odotan huolissani hetkeä, jolloinka Ukrainan Himarsit pystyvät katkaisemaan Krimin huoltoyhteydet. Huolissani seuraan myös ruplan arvon laskua; nythän tilanne on se, että rupla ei ole arvoltaan enää centtiäkään, kun se muutama vuosi sitten oli kolme kertaa enemmän. Venäjän armeijan romahdus voi olla pian edessä ja siitä voi seurata mitä vain, koska hyvän mökkinaapurini on pakko taistella ja kuolla tai voittaa, kuten varsovalaisten kapinalaulussa sanotaan.

Työläisurheilun suuret sankarit

Tapio Rautavaara on eittämättä Suomen työläisurheilun suurin sankari ja eittämättä toiseksi suurin sankari on 169-senttinen Ruotsin kaataja Voitto Hellsten, joka jo vuonna 1956 juoksi 400 metriä aikaan 46,2, jonka ajan sitten päätä pitempi Markku Kukkoaho vaivoin alitti tartanilla toista kymmentä vuotta myöhemmin.

 

Sekin asia yhdisti Tapsaa ja Vodea, että molemmat sankarit kärysivät ratista. Hellstenin osalta tapaus oli sikäli ikävämpi, että käryn seurauksena hän putosi eduskunnasta, jossa hän istui kahdeksan vuotta demareiden edustajana.

 

Asia, josta ei ole julkisuudessa pahemmin huudeltu, on se, että myös Rautavaara aikoi kansanedustajaksi. Hän oli lupautunut vuoden 1966 vaaleihin silloisen TPSL:n ehdokkaaksi Pohjois-Karjalan vaalipiiriin, mutta viime tipassa poliittinen kilpailija onnistui pudottamaan hänet pois listoilta. Ilman muuta Rautavaara olisi mennyt heittämällä eduskuntaan, jos olisi ehdokkaaksi päässyt.

Täysin Tapsa ei luopunut politiikasta, sillä hän esitti Jörn Donnerin elokuvassa Anna pitkälle alkoholisoitunutta kommunistikansanedustajaa. Ja hyvin hän roolinsa näyttelikin. Luulen, että hän piti roolinsa esikuvana yläsavolaista Veikko Rytköstä.

 

Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että SKDL:llä oli kaksi savolaista kansanedustajaa, joiden nimi oli Veikko Rytkönen. Toinen Veikoista oli ammatiltaan raittiussihteeri, mutta toinen ei ollut raittiussihteeri.

 

Eduskunnan talouspäällikkö Pertti Rosila kertoo muistelmissaan, että Veikko Rytkönen oli kova saunoja, kuten hän itsekin. Joskus Veikko oli kuitenkin ilmeisen väsyneenä ottanut niin kovat löylyt, että lauteiden alta oli Rosilan mukaan löytynyt ”rytkösiä”. Luulen, että sanonta ”ottaa perskännit” syntyi tapauksen johdosta.

Tapsan käry

En kehdannut eilen mainita kertomaani rattikärytapaukseen liittyvän olympiavoittaja-laulajan nimeä, koska asiasta ei ole juurikaan julkisuudessa puhuttu, koska 1950-luvulla moinen tapaus olisi tahrannut suuren kansallissankarin maineen pysyvästi. Voi olla, etteivät miehen lapsenlapsetkaan tiedä tapauksesta.

 

Olen lukenut kolme Tapio Rautavaaran elämänkerta ja mieleeni on jäänyt, että vaikka hän vuosikymmenien aikana autoili miljoonia kilometrejä, niin yksiäkään liikennesakkoja hän ei saanut. Tosin kerran oli ainakin hyvän tarinan mukaan lähellä, kun poliisi pysäytti johonkin erheeseen syyllistyneen kansallissankarin ja ilmoitti, että ”nyt sitten taitaa olla maksunpaikka”. Rautavaaralla tiedusteli painokkaasen tyyliinsä konstaapelilta, että ”no paljonkos te sitten haluatte maksaa minulle”.

Tapaus sovittiin sitten herrasmiesmäisesti siten, että Rautavaara sopi tulevansa sitten maksutta esiintymään poliisien pikkujouluun. Nythän moinen korruptiotapaus saisi Suomen pysähtymään ja iltapäivälehdet joutuisivat ottamaan lisäpainoksia.

 

Ja melkoisen näyttävät lehtilööpit synnyttäisi nykyään tämä Rautavaaran Kuusamon keikan tapaus, vaikka vuonna 1957 siitä media vaikeni täysin. Vasta Lakimes-uutiset rohkeni kertoa tapahtuneesta vuosikymmeniä myöhemmin.

 

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että maamme historian parhaan iskelmälaulajan Olavi Virran suosio romahti täysin samoihin aikoihin, kun lehdistö paljasti, että Virran yhtyeen hanuristi oli ollut juovuksissa Ilomantsin keikalla. 

 

Kuusamon tapauksesta löytyy lisätietoa tästä

juristiuutiset.fi

Joustavia ja joustamattomia nimismiehiä - Juristiuutiset

Nimismies oli omalla paikkakunnallaan valtio­vallan edustaja, mutta s

juristiuutiset.fi

Joustavia ja joustamattomia nimismiehiä - Juristiuutiset

Nimismies oli omalla paikkakunnallaan valtio­vallan edustaja, mutta

Törkyratti

 

Tänne Uukuniemen erämaahan asti on kiirinyt viesti, että Kasper Kapanen on kärähtänyt ratista. Media kertoo paljastaneensa tapauksen, koska kyseessä on maamme nuorison esikuva. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että tapaus liittyy Uukuniemeen sikäli, että syyllisen viidennen serkun Niko Kapasen vaari oli aikoinaan täällä osuuskaupan hoitajana. Jääkiekkoilija Kapaset mainitaan myös Uukuniemen Sihvosten sukukirjassa Marja-Liisa Kirvesmiehen tavoin.

Neuvoni Kasperille on, että nyt hänen kannattaa hankkia hyvä lakimies, koska hyvä lakimies pystyy sotkemaan selvänkin asian. Niinpä esimerkiksi, kun eräs tunnettu laulaja ja elokuvatähti, joka oli myös olympiavoittaja, kärähti 50-luvulla ratista Kuusamossa, tuomittiin hänet vain ehdolliseen, vaikka laki tunsi siihen aikaan rattijuoppoudesta vain ehdottoman vankeusrangaistuksen. 

 

Syyttäjä ihmetteli asiaa käräjätuomarille, joka vain suhahti, että ”se on sentään olympiavoittaja”. Lehdistökin vaikeni pitkään täysin tapauksesta ja asian paljasti Lakimies-uutiset 2000-luvun alkupuolella.

 

Hyvän lakimiehen tärkeyden osoittaa Kasperille myös hänen äitinsä rattijuopumustapaus. Hänen äitinsä tuomittiin, vaikka hän oli normaalit ruokajuomat nautittuaan vain ohjannut autoa, kun hänen juopunut poikaystävänsä sitä työnteli, koska bensa oli päässyt loppumaan. Hyvä lakimies olisi tuonkin tapauksen sotkenut sillä, että olisi väittänyt, että kyseessä ei ollut moottoriajoneuvo, koska moottori ei käynyt ja että kyllä esimerkiksi koti- tai maitokärryjä saa ohjata maistissakin. 

 

is.fi

Petra Kapaselle törkeästä rattijuopuksesta 40 päivää ehdollista vankeutta…

Vesannon sotasaalistaulu

 Viime viikonlopun Sisä-Savon perinneyhdistyksen kotiseuturetkellä törmäsin ulkopoliittiseen skandaaliin, josta ei ehkä pitäisi kirjoittaa, koska voi olla, että hyvä mökkinaapurini Vladimir Putinkin, jonka mökki on tuolla reilun kymmenen kilometrin päässä Lahdenpohjassa, on facessa.

Nimittäin Vesannon kirkon alttaritaululla on mielenkiintoinen tarina, jonka kaikkitietävä Wikipedia paljastaa. Jatkosota aikaan " pois heitetyn" taulun löysi vesantolainen, Sonkarilta kotoisin ollut sotilas Toivo Jäntti vuonna 1941 Aunuksen Suistamolta, Grisinskajan kylästä. Hän toi sen pataljoonansa komentajan luvalla kotikirkkonsa kaunistukseksi. Niin tuo tuntemattoman tekijän »Siunaava Jeesus» kutsuu yhä alttarille, nyt vesantolaisia.

Muistelen, että alkuperäisen tarinan mukaan tarinan päähenkilö ensiksi ruoskittiin, sitten naulattiin raajoistaan ristille ja lopuksi hänen kylkensä puhkaistiin keihäällä. Vesannon osalta tarinaan pitää lisätä se, että Jeesusta kohti ammuttiin myös kaksi kertaa. Vesantolaisten mukaan taulussa on yksi luodin reikä, mutta itse löysin tutkimuksissani kaksi kiväärin luodin reikää.

Jäntin Topilla oli siis pataljoonan komentajan lupa taulun evakuointiin, mutta epäilen, että neuvostoviranomaisten suostumus asialle puuttui. En ole tutkinut Pariisin rauhansopimuksen artikloja, mutta epäilen, että niiden mukaan taulu olisi pitänyt palauttaa Neuvostoliittoon, vaikkakin siellä siihen aikaan tuskin vaivattiin päitä tällaisilla pikkuasioilla, kun suurempiakin murheita oli.

Jos Venäjä alkaa tämän päivityksen jälkeen vaatimaan Vesannon alttaritaulun palauttamista, niin siinä vaiheessa suomalaiset voisivat pyytää 1500-luvun lopulla Manamasalon kirkosta vietyjen kellojen palauttamista Vaalaan Solovetskin luostarin pihalta. Otin palautusasian esille vuonna 2007 vieraillessani luostarissa, mutta paikallinen opas ei innostunut asiasta, vaan vetosi siihen, että melkoinen sekamelska siitä syntyisi, jos historian saatossa ryöstettyjä tavaroita alettaisiin palautella oikeille omistajille.

Jälkeenpäin kuulin, että tämä naispuolinen opas oli aiemmassa elämässään ollut KGB:n majuri ja se oli hyvä se, koska jos Vienan matkoilla turistit törmäsivät ongelmiin, niin tämän oppaan arvovalta riitti asioiden ratkaisemiseen.

Lisätietoa Vesannon alttaritaulusta löytyy tästä:

NIINIVEDENSEURAKUNTA.FI

Vesannon kirkko tarkemmin

Lisätietoja Vesannon kirkosta.

Metaaniklatraatti

 Vaikka eilen mainitsemani meren pohjan malminoduulit sisältävät metalleja luultavasti satoja tonneja jokaista ihmistä kohti, niin kapitalistinenkin tiedemies on myöntänyt näiden malmivarojen hyödyntämiseen ja sedimenttien tonkimiseen liittyvät riskit.

Merien pohjissa on esimerkiksi vuosimiljoonien aikana sinne vajonneista eloperäisistä jätteistä syntynyttä metaaniklatraattia, joka on eräänlaista hiiltä sisältävää jäätä, valtavat määrät. Metaaniklatraateissa on sitoutuneena hiiltä kaksi kertaa enemmän kuin maapallon kivihiili-, öljy- ja maakaasuvarannoissa ja niiden sulaminen on tällä hetkellä ihmiskunnan toiseksi suurin uhka heti hyvän mökkinaapurini Vladimir Putinia jälkeen.

Arvioni mukaan Putin on yksi lähimmistä mökkinaapureistani idän suunnalla. Hänen ilmeisen vaatimaton datsansa sijaitsee tiettävästi Uukuniemen naapurissa Laatokan rannalla Lahdenpohjan lähistöllä. Kun Putin on mökkeilemässä, niin kerrotaan tietoliikenneyhteyksistä huolehtivan lentokoneen lentelevän rinkiä alueella, mutta minua se ei ole koskaan häirinnyt.

Tosin luulen Putinin viettävän nykyään aikaansa jossain Siperian maanalaisessa bunkkerissaan, jonka ikkunasta on turvallista pudota, sillä suursodan menestyksellinen johtaminen Karjalan möksältä käsin lienee hankalaa.

FI.WIKIPEDIA.ORG

Metaaniklatraatti – Wikipedia

Metaaniklatraatti tai metaanihydraatti (metaanijääkasauma, ”palava jää”) on valkoista huokoista jäätä, jossa vesijään kiderakenne sulkee metaanikaasun (CH4) sisäänsä. Sitä on muun muassa merten pohjan kerrostumissa mannerjalustojen rinteillä. Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos ...

Hakaristihauta

Rautalammin sankarihautausmaalla on yksi silmäänpistävä hautakivi. Mikähän on selitys tuolle hakaristihaudalle? Muissa noin 260 kivessä on ihan normaali sankariristi. Taito Laasasesta ei löydy tietoa Sotasammon tiedostosta, jossa pitäisi olla tiedot kaikista viime sodissa kaatuneista. Otaksuin, että Laasanen saattoi olla Rautalammilla alas syöksyneen pommikoneen miehistöä, mutta ei ilmeisesti ollut. En myöskään löydä tietoa siitä, että hän olisi palvellut SS-pataljoonassa.

Souru

 

Tuo kuva, joka on napattu eilisellä Sisä-Savon perinneyhdistyksen matkalla Syvänniemeä esittävästä pienoismallista, todistaa sen, että aina kun Suomen ja Venäjän välit ovat olleet kunnossa, Itä-Suomella on mennyt hyvin. 

 

Kuvassa maamme ensimmäinen maantiemoottoriajoneuvo höyrytraktori Annikki on kuljettamassa rautamalmia ja sahatavaraa Karttulan Syvänniemellä vuonna 1871. Harmi, etteivät kuvassa näy Syvänniemen katuvalot, jotka tosin eivät olleet maamme ensimmäiset, vaan vasta toiset, koska ensimmäiset katuvalot syttyivät Helsingissä.

 

Wikipedi kertoo, että "Sourun rautaruukki toimi nykyisin Kuopioon kuuluvan Karttulan pitäjän Sourun kylällä vuosina 1868–1908. Ruukki käytti raaka-aineenaan järvien pohjasta nostettua järvimalmia (limoniittia).

 

 

Ruukin perustivat 1868 venäläiset aatelismiehet Samjannikov ja Poletika. Ruukin valmistama takkirauta toimitettiin Pietariin Nevan konepajalle, joka valmisti sotalaivoja ja höyryvetureita. Sourun ruukki työllisti enimmillään vuonna 1896 noin 200 työntekijää. Raudan tuotanto oli suurimmillaan 1880-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ruukki oli tunnettu pitkistä masuunin käyttöjaksoista eli puhalluksista. Ruukin voimanlähteenä oli 45 hevosvoiman höyrykone."

 

Vielä 1870-luvulla järvien rautamalmin jalostaminen oli neljä kertaa halvempaa kuin raudan valmistaminen vuorimalmista, mutta sitten Nobel keksi dynamiitin ja Sourun rautaruukki lopetti toimintansa. Nyt kun maailmalla suositaan ympäristöystävällistä vihreää terästä, kannattaisi järvimalmin nostaminen käynnistää uudelleen. Järvimalmi on kaiken lisäksi uusiutuva luonnonvara, sillä rautapitoinen järvivesi saostuu itsestään järvien pohjaan ja sitä voi nostaa noin 20 vuoden välein.