Isänmaallinen mies kaipaa jatko-osia	28.11.2019, 18:50
Minusta Arto Halosen ohjaama suomalaisen hiihdon salatusta historiasta kertova Isänmaallinen mies on kerrassaan mainio elokuva. Elokuvan tapahtumat ja henkilöt ovat niin todentuntoisia ja uskottavia, että ihmettelen, ettei kunnianloukkaussyytteitä ole nostettu. Katsoin Isänmaallisen miehen eilen telkkarista selkäkeikkanauruja päästellen ja riemusta kiljahdellen, ja asiasta kiinnostuneet voivat nähdä sen vielä muutaman päivän ajan tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3127107   Jos nyt jotain vikaa elokuvasta oikein hakemalla hakee, niin hieman häiritsi se, että maamme suurhiihtäjiä esittäneet Turkan kasvatit osanneet juurikaan hiihtää. Ilmeisesti Turkka opetti vain juoksemaan ja vetämään leukaa. Arto Halonen olisi varmaankin kauniisti pyytämällä saanut joitakuita maamme nykyisistä huippuhiihtäjistä sijaisnäyttelijöiksi hiihtokohtauksiin. Paikoitellen kömpelöt hiihtokohtaukset toivat mieleen Hollywoodin Talvisota-elokuvan vastaavat kohtaukset vuodelta 1940. Se lienee maailman kaikkien aikojen huonoin elokuva ja siksi ihan hervottoman hauska, koska juuri tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.   Harmi, ettei Halosen elokuvalla ollut kuin surkeat 32.000 katsojaa, vaikka filmi maksoi reilut 1,7 miljoonaa euroa. Persnettoa tuli siis pahasti. Se on sääli, koska Halonen olisi voinut jatkaa saman aihepiirin käsittelyä elokuvalla, jossa aiheena olisi ollut Suomen 1970-luvun yleisurheilu. Silloinhan Suomen yleisurheilu oli voimissaan ja muun muassa suuri ja mahtava Neuvostoliitto kaatui maaottelussa Sotshissa. Vielä maaottelun jälkeenkin kovakuntoiset poikamme ja tyttömme jaksoivat aiheuttaa sikäläiselle hotellille mittavia vaurioita. Kiekkoa oli kuulemma heitelty käytävillä ja Mikko-Vilkastus tanssitti bassoviulua niin, että sen kaula irtosi.   Hyvä urheiluelokuvan aihe olisi myös käsitellä maamme menestyksekästä uintihistoriaa ja sen salaisuuksia. Harva enää muistaa, että Suomi oli reilut 20 vuotta sitten Usa:n ohella maailman uinnin mahtimaita ja että kaksi meikäläistä mielenkiintoista uimaripersoonaa oli ihan maailman huipulla, vaikka uintia harrastaa maailmassa sata kertaa enemmän ihmisiä kuin hiihtoa. Sitten jostain syystä maajoukkueen valmentaja sai jostain syystä kenkää ja hetkessä Suomi palasi lajissa Päiväntasaajan Guinean tasolle, jonka edustajan  Eric Moussambanin selviytymistaistelun Sydneyn olympialaisten 100 metrin vapaauinnissa kaikki urheilun harrastajat hyvin muistavat. https://www.youtube.com/watch?v=8rqI8xwXVac  Kommentit (0)
Hurmaavat joukkoitsemurhat ja Talvisota	27.11.2019, 18:50
Olen vähän aikaa sitten kirjoittanut, että yli 3.000 karjalaista olisi polttanut itsensä Äänisniemellä 1600-luvun lopulla kahdessa hurmaavassa joukkoitsemurhajuhlassa. Tämä  kerrotaan neljä vuotta sitten ilmestyneessä professori Timo Vihavaisen kirjassa Vladimir Suuresta Putiniin - Venäjän sankarit ja epäjumalat. Olen tutkiskellut asiaa sydämessäni ja epäilen, että tuossa luvussa voi olla nolla virhe.     Nimittäin 1600 – luvulla ainakin Suomessa oli väkeä yli kymmenen kertaa nykyistä vähemmän ja tuskin Karjalan tilanne poikkesi tästä olennaisesti. Nykyväestöön suhteutettuna itsensä polttajia pitäisi olla ainakin 50.000 kpl ja se kuulostaa hirmuiselta Paasikiveä lainatakseni. Pitää muistaa sekin, että Karjalasta muutti 1600-luvulla noin 30.000 asukasta Tveriin, eli kovastipa silloin karjalaisia koeteltiin. 1600-luvun evakkoja oli väestöön suhteutettuna enemmän kuin 1900-luvun evakkoja.     Ihan turhan takia uskovien yhteisö ei ihmisrovioitaan sytytellyt reilut 300 vuotta ja noin kymmenen sukupolvea sitten, sillä niillä mielenilmauksilla vastustettiin antikristuksena pidetyn Pietari Suuren uudistuksia. Pietarihan esimerkiksi leikkautti miehiltä parrat ja palttoon liepeet, joka oli ennen kuulumatonta ja todella kova juttu oli se, kun ristinmerkkiä olisi pitänyt ruveta tekemään kolmella sormella kahden sijasta, vai olikohan se päinvastoin.   Eilen professori Vihavainen oli alustamassa Kuopiossa venäläisten suhteesta Talvisotaan ja koska lopuksi sai kysellä, niin pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös sain. Kysyin, että onko professorille sattunut lyöntivirhe joukkoitsemurhaajien määrässä, mutta ei ollut kuulemma sattunut. Tosin Vihavainen arveli, että saattaa olla, että veroteknisistä syistä itsemurhan tehneeksi ilmoitettiin myös eläviä sieluja, mutta paljon tuonilmaisiin tulivaunuilla siirtyneitä kuitenkin oli.   Itse ajattelen, että Talvisodan tapahtumia tarkastellessa on syytä muistaa nuo 3.000 kuollutta sielua. Nimittäin ne vainajat ovat osoitus siitä, ettei idän puolelle ihmiselämälle ainakaan silloin annettu samanlaista arvoa kuin meillä lännessä. Idän kirkossa kuolema ja hautajaiset ovat ilon juhlia, koska silloin maalliset vaivat ovat jääneet ihmiseltä taakse ja hän on siirtynyt taivaan iloihin, missä manna ja hunaja virtaavat.   Tämä elämästä piittaamattomuus tekee ymmärrettäväksi sen, että Talvisodassa puna-armeijalaisilla oli esimerkiksi hengelle hupa tapa nelirivissä suojautumatta kahlata hangessa päin Simo Häyhän tarkkaa pystykorvaa, jolla en nyt tarkoita koiraa.   Kommentit (1)
Anteeksipyyntökarnevaali	26.11.2019, 20:16
Pirkka-Pekka on julkisesti pyytänyt anteeksi, kun hän vuosikymmeniä sitten esiintyi Naima-Aslakin kanssa Soikiapäänä kansaa naurattaakseen. Seuraavana hän tiettävästi pyytää myös romaniväestöltä anteeksi heidän kustannuksellaan hauskuttamista. Eikä tässä kyllin, koska netissä kerätään jo listaa, jossa vaaditaan häneltä anteeksipyyntöä kaiken maailman savolaisilta. Tästäkin linkistä löytyy Peteliuksen savolaisia pilkkaava ivamukaelma: https://www.youtube.com/watch?v=aTBvsB7ohVk Odotan, että seuraavaksi Kummelin pojat pyytävät anteeksi kaikilta kanadalaisilta. Toivon myös, että Kalle Päätalon perikunta pyytää anteeksi kaikilta kuusamolaisilta, koska Kassu lähes joka teoksessaan väitti Kuusamon miesten anatomisena erityispiirteenä olevan tuppimulkkuisuuden ja riippamunaisuuden. Kuopion lämpövoimalaitos voisikin korvata paljon syystäkin parjatun turpeenpolton sillä, että se alkaisi tuottaa energiaa Päätalon mölläreitä polttamalla Edellä kerrottu tuntuu hauskalta, mutta luulen, etteivät Ruandan hutsit, erinäiset entiset Jugoslavian kansat, juutalaiset tai vaikkapa niiden entisen Neuvostoliiton maanviljelijöiden jälkeläiset, jotka omistivat yli kolme lehmää ja jotka kulakeiksi leimattiin, näe juurikaan hauskaa vihapuhe-termin karnevalisoimisessa. Kommentit (2)
Tukan sotkeminen	25.11.2019, 21:35
Muistanpa, miten lapsuudessani nykyisen Kärkkääläntien varrella äärimmäisen pienessä Port-mökiksi kutsutussa töllissä asui eräs Veijo-niminen nuorehko tumma mies naisensa kanssa. Muistelen, että pariskuntaa ei ollut vihitty, vaan kyseessä oli ns. susipari, joka oli siihen aikaan aika kova juttu. Nyt huomaan, että Veijo on edennyt pitkälle elämässään, koska hänen nykyisen kotinsa kuvia on esitelty julkisuudessa sattuneesta syystä ja merenrantakartanossa on 350 neliötä ja hintapyyntikin oli pitkälle yli millin, kun se vähän aikaa oli myynnissä. Kuopiossa miehen omistuksessa on vielä puolta suurempi kartano, mutta jostain syystä sen hintapyynti oli puolet vähemmän. Kartanot ovat ositus siitä, etteivät kaikki kirjailijat ja teatterintekijät ole köyhiä, kuten yleisesti uskotaan. Kyllä näköjään kirjallisuus- ja teatterialallakin pystyvä mies pystyy rahoiksi lyömään niin, että vähän kateeksi käy. En ole tutustunut Veijon viimeaikaisiin tekemisiin perusteellisesti, mutta kovalta kuulostaa, kun 77-vuotiasta miestä syytetään naisten hyväksikäytöstä. Harva tavallinen mies siinä iässä kykenee saamaan naisilta edes tukkaa sekaisin. Lisäksi Veijon tapaukseen näyttää liittyvän hyvin korkeita poliittisia kytkentöjä, joiden vuoksi vaikuttaa jopa siltä, että Suomen Sosialidemokraattinen puolue tullaan vielä julistamaan rikollisjärjestöksi. Vaikuttaa vahvasti myös siltä, että Pekka Haaviston presidenttitiestä tulee vielä aika kivinen Veijo-tapauksen vuoksi. Mutta Ilkka Kanervan maine näyttää vain kasvavan näiden Veijo-tapaukseen liittyvien naisjuttujen vuoksi ja niinhän myös Kekkoselle tapahtui aikoinaan. Epäilen, että Kanerva on vielä kova luu ja musta hevonen seuraavissa presidentin vaaleissa. Muuten ennen viinaan ja naisiin menevä sarjakuvahahmo Mauno Mansikka oli tunnetuin suonenjokelainen maailmalla. Sunnuntain Hesaria lukiessani ajattelin, että nyt mansikkaisäntä Maunon asema alkaa olla vaarassa Kommentit (0)
Ontuva Eriksson	24.11.2019, 15:37
Jatkan hautausmaapappi Kai Sadinmaan mainion kirjan synnyttämien ajatusten puimista. Oiva Paloheimo asui Tapio Rautavaaran naapurissa Oulunkylässä ja naapuruksina miehet ovat myös Malmin hautausmaalla. Runoilija Paloheimon ja laulutaiteilija Rautavaaran yhteistyön tulos on maamme musiikkihistorian toiseksi synkin kappale Ontuva Eriksson, jonka sävelsi Molli-Jori Malmsten, koska Topi Kärki ei ehtinyt. Ontuva Erikson vasta toiseksi synkin musiikkiesitys, koska Rautavaaran esittämä Peltoniemen Hintriikan surumarssi on jopa kansanäänestyksellä valittu kaikkein synkimmäksi. Tosin levyteknisistä syistä Ontuva Eriksson joutui antamaan kisassa tasoitusta, koska äänitysaikaan levylle mahtui vain reilun kolmen minuutin kappaleet ja runon kolmas säkeistö piti jättää pois, joka olisi kruunannut laulelman synkkämielisyyden. Kolmas säkeistö koko synkkydessään kuuluu seuraavasti: »Hän rauhassa aamulla mennä saa taas taivaan porttien luo. Tosin vainajat tänne mukanaan ei kukkaroita tuo. Mutta tyhjä hattu ennenkin sinun ansios ollut on. Saat nukkua maksutta kuitenkin, vai saatkohan, Eriksson?»  Olen vahvasti sitä mieltä, että jonkun tunnelmaan sopivan nykyvokalistin, esimerkiksi Tuomari Nurmion, tulisi levyttää Ontuva Eriksson nykytekniikalla kokonaisuudessaan. Onhan laulelma taas tullut ajankohtaiseksi, koska Ontuvat Erikssonit ovat palanneet katukuvaamme ja siitä asiasta monet eivät ole hyvillään. Ontuvat Erikssonit tosin puhuvat nykyään romaniaa. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=SpjESEykWe8 Kommentit (0)

Täyspaska	23.11.2019, 17:46
Harmittaa, etten tänään päässyt kuulemaan pastori Kai Sadinmaata, joka vieraili Kuopiossa esittelemässä Kuolleiden kirjaansa, eli teosta, joka käsittelee Malmin hautausmaata ja sinne haudattujen tarinoita. Olen tänään lukenut tuon kirjan ja varsinkin yksi tarina suorastaan järkytti minua. Tapauksen taustana täytyy kertoa, että olen viime päivät lukenut Kalle Päätalon elämästä kertovia tutkimuksia ja uskoni ihmiseen sai vaurioita. Ei ollut Päätalokaan läpeensä rehellinen mies, vaikka nin olen uskonut, vaan Topi Sorsakosken sanoin, joilla sanoilla hän ei tarkoittanut juuri Päätaloa, kirjailijamestari olikin kiivas v----nmies ja lämmin jaloviinan tms:n ystävä. Toisessakin avioliitossaan hän oli vaimoaan kohtaan sarjapetturi ja välillä tuli otettuakin oikein rakennusmiehen lailla. Ja tänään luin Sadinmaan kirjasta Esa Pakarisen todistajanlausunnon Malmille haudatun Tapio Rautavaarasta. Pakarisen mukaan "semmonen se oli, täyspaska". Pahalta tuntui esimerkiksi lukea, miten Rautavaara ja Helismaa kutsuttiin jonkun pienen työläisurheiluseuran juhlaan esiintymään ja kun pääsylipputulot eivät kattaneet edes miesten esiintymispalkkioita, olisi Helismaa suostunut tinkimään omastaan, mutta Rautavaara vain totesi, että tämä riittää ja otti koko kassan. Itse ymmärrän kyllä tekoa jossain määrin siltä pohjalta, että reiluna ja rehellisenä jätkänä tunnettu Tapsa oli rutiköyhän yksihuoltaja äidin poika ja lastenkodinkin kokenut, joten pakko hänen oli ollut opetella pitämään puolensa kovassa maailmassa. Pakarisen nurjan asenteen selittänee se, että 60-luvulla, jolloin televisio syrjäytti iltamaperinteen, Rautavaara ilmoitti Esa Pakariselle ja Reino Helismaalle, joiden kanssa hän oli maata pitkään menestyksellä kiertänyt, että hän hylkää kaverinsa ja jatkaa yksin. Olympiavoittajan ja näyttelijän suosio varmasti takasi hänelle toimeentulon, mutta Pakarisella ja Helismaalla saattoi olla tiukkaa.  Sadinmaa myöntää Kuolleiden kirjassaan, että Rautavaara oli nuoruutensa filmeissa huono näyttelijä, mutta ikämiehenä näytellessään vuonna 1970 ilmestyneessä Donnerin ohjaamassa Annassa alkoholisoitunutta entistä kommunistien kansanedustajaa, hän oli roolissaan hyvä. Se oli tavallaan hänelle luonnerooli. Vaikka ei Rautavaara kommunisti ollut, vaikka edustikin Oulunkylän Tähteä, jota yleisesti pidetään kommunistien taistelujärjestönä, sillä muistaaksen vuoden 1966 eduskuntavaaleissa hän lupautui TPSL:n, eli Työväen ja pienviljelijöiden sosialidemokraattisen liiton,  ehdokkaaksi Pohjois-Karjalan vaalipiiriin ja olisi varmaankin mennyt heittämällä läpi, mutta joku tepsiläisten Pohjois-Karjalan vahva mies onnistui oman kansanedustajan paikkansa turvaamiseksi estämään Tapsan ehdokkuuden.  Kommentit (1)
Mies puukotettiin ryyppyporukassa Taivalkoskella	22.11.2019, 18:22
Lukaisin tuossa juuri Antti Heikkisen juuri ilmestyneen erinomaisen Kalle Päätalo-kirjan suurella mielenkiinnolla ja niinpä tietämykseni erinäisistä asioista lisääntyi sen ansioista, koska jo Sanassa muistaakseni sanotaan, että kun luet enemmän, luulet vähemmän.   Olen esimerkiksi luullut, että Kalle Päätalo oli ihan perusteetta katkera veljensä Mannen kuoliaaksi puukottajan saamasta lievästä rangaistuksesta. Tuomionhan mies sentään sai, yhteiskunta ei häntä sentään palkinnut esimerkiksi mitalilla, mutta Kallen mielestä ihan liian lievän tuomion hän sai. Muistelen, ettei vankeusrangaistuksen pituus käynyt ilmi Päätalon tapausta käsitelleestä kirjasta, mutta Heikkinen tietää tuomion ollen 15 kuukautta vankeutta, jota tuskin silloinkaan tarvitsi kokonaan istua.   Olen itse K J Långin liberaalin kriminaalipoliittisen näkemyksen kannattaja, jonka näkemyksen mukaan yhteiskunnan tulee pyrkiä minimoimaan rikollisuuden haitat eikä kostaa tekijälle, mutta yllättävän lievältä Mannen tappajan rangaistus minusta kuulostaa nykyajan mittapuun mukaan. Helposti ajattelee lievän tuomion selitykseksi sen, että heti sodan jälkeen ihmishenki ei ollut sattuneesta syystä arvossaan ja että vankilat olivat muutenkin ylitäysiä.   Tarkkaan Heikkinen ei tapauksen kulkua kerro, mutta ilmeisesti oikeuden mukaan kyseessä oli vain hätävarjelun liioittelu tai jotain sellaista, mutta ei puhdas tappo. Nimittäin juovuksissa isokokoinen Manne Päätalo muuttui hyvin pahatapaiseksi ja kuolemaan johtaneessa nujakassa hän oli useamman kerran väkivalloin yrittänyt pakottaa puukottajaansa viinan hakuun heittämällä tämän ulos työmaaparakista, jonne ryyppyporukka oli kokoontunut nauttimaan väkijuomia. Viimeisen pakotuskerran jälkeen puukottaja olikin palannut yksin ja kertonut, ettei Päätalo sitten tulekaan huomenna töihin. Kommentit (1)
Kreikka-Suomi 8-1	21.11.2019, 18:45
Muutaman päivän takainen Savon Sanomat, joka on Postin lakon vuoksi nyt kaikkien luettavissa netissä, muistutti siitä, että jo vuonna 1980 Suomi oli lähellä jalkapallon EM-kisapaikkaa. Ensimmäisessä karsintapelissä Stadionilla kaatui Kreikka sensaatiomaisesti 3-0 ja maaleista kaksi teki sensaatiomaisesti ensimmäistä maaotteluaan pelannut 21-vuotias Atik Ismail.   Seuraavaksi voitettiin Unkari 2-1 ja silloin Atik teki tosin vain yhden maalin. Neuvostoliittoa vastaan poikamme venyivät kaksi kertaa tasapeliin, mutta Kreikassa vierasottelusta tuli sitten katastrofi. Kreikka voitti peräti 8-1, mutta asioilla on aina selityksensä; Ismailin mukaan Suomen maajoukkue myrkytettiin ennen peliä. Pelaajien mahat olivat hulivilisonnalla, kuten Kalle Päätalo olisi asian ilmaissut ja pettipä yhden hyökkääjän sulkijalihaskin.   Vierastappio Unkarille varmisti sitten sen, ettei Suomi selvinnyt kisoihin. Mutta oikeastaan 40 vuotta sitten kyseessä ei ollut niinkään Suomen maajoukkue, vaan enemmänkin Kuopion kaupungin joukkue. Valmentajana oli Mölymäen kasvatti Aulis Rytkönen ja joukkueessa pelasivat kuopiolaiset Aki Heiskanen, Leo Houtsonen, Olli Rissanen, Jouko Suomalainen, Petteri Kupiainen ja Hannu Turunen.   Sitä Savon Sanomat ei kerro, että oman muistikuvani mukaan monessa pelissä siihen maajoukkueemme vankkana puolustajana pelasi silloin Mikkelin palloilijoita edustanut Reijo Vaittinen, joka oli alun perin Suonenjoen Pallon kasvatteja.   Savon Sanomien hyvän jutun voi lukea Postin lakon ajan tästä linkistä: https://edition.pagesuite-professional.co.uk/html5/reader/production/default.aspx?pubname=Savon%20Sanomat&edid=d682e5f6-8c1a-4b90-b5ca-8fb57f6f69d4&pnum=19  Kommentit (0)
Jalkapallon EM-hopea	21.11.2019, 18:40
Entinen jalkapalloilija, entinen alkoholisti ja nykyinen vahva savolainen raittiusvaikuttaja Atik Ismail oli eilen Puoli seitsemän-ohjelman vieraana ja palautti mieleeni sen, että Suomi on kerran ollut jalkapalloilun EM-kisoissa peräti hopealla, vaikka harva sitä enää muistaa. Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue voitti nimittäin vuonna 1975 Sveitsissä pidetyissä ikäluokkansa EM-turnauksessa ensiksi Neuvostoliiton, pelasi sen jälkeen tasan sekä DDR:n että Länsi-Saksan kanssa, voitti välierässä Turkin ja hävisi loppuottelussa vasta jatkoajan kultaisella maalilla Englannille. Atik Ismailin mukaan oli hyvä, että Suomi hävisi, koska muussa tapauksessa hän olisi juonut itsensä hengiltä. Suomen kokoonpano turnauksessa oli seuraava: Maalivahdit: Peter Lindholm, Pertti Valtanen. Puolustus: Matti Koskinen, Jukka Laamanen, Jarmo Ilola, Vesa Pulliainen, Matti Lahtinen. Keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät: Antti Ronkainen, Petri Uimonen, Arto Uimonen, Harri Lindholm, Leo Houtsonen, Atik Ismail, Heikki Ropponen, Ilkka Lappalainen, Jukka Heinonen. Valmentaja: Raimo Marttinen Tuossa joukkueessa oli vahva savolaisedustus, eli kolme oli kuopiolaisia, kaksi pelaajaa ja valmentaja Mikkelistä sekä peräti kaksi varkautelaista, vaikka Varkaus ei ole koskaan muuten kunnostautunut jalkapallon saralla. Joukkueen kapteeni Jukka Laamanenkin oli WP-35:n miehiä. Hän muuten lopetti jalkapalloilun nuorena ja toimii tietääkseni nykyään Joensuussa pastorina. Suomen miesten maajoukkueen vakiokalustoon tuosta nuorisojoukkueesta etenivät ainoastaan viime keväänä syöpään kuollut sijoitusyhtiö Veraventuren toimitusjohtajana toiminut Leo Houtsonen ja Atik Ismail. Ismailin osalta tosin pallo vaihtui jo nuorella iällä pulloon.  Ihan hauskan Atik Ismailin haastattelun voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4575758 Kommentit (0)
Suomi taas entisensä	19.11.2019, 18:40
Muutama päivä sitten maamme media vakuutti, ettei Suomi ole enää entisensä, kun poikamme kukistivat potkupallossa Liechtensteinin kääpiövaltion. Viime yönä huuhkajamme kohtasivat Kreikan vieraskentällä ja nyt Suomi on taas entisensä. Poikamme pelasivat ahkerasti, tunnollisesti ja rehdisti vaivojaan vaikertelematta ainakin niin kauan, kuin jaksoivat juoksennella pallon perässä kreikkalaisten syötellessä pelivälinettä näppärästi mieheltä toiselle turhia itseään väsyttämättä. Melkein näytti, että Pohjan poikia pidettiin pilkkana. En ole mikään rasisti, mutta peliä seuratessa tuli taas mieleen, että Välimeren vikkelät ja vilkasälyiset kansat menestyvät jalkapallossa, koska siinäkin asiassa on kysymys vastustajan hämäämisestä; läpirehellinen mies ei jalkapallossa menesty. Lajissa pitää osata puijata ja vaikka en ole rasisti, mieleeni on usein tullut, että maamme uljaita ja ylväsryhtisiä romaninuorukaisia olisi syytä opastaa lajin saloihin. Muuten käsittääkseni sana puijata on lainasana mustalaisten kielestä kuten myös sana mankua. Läpirehelliset suomalaiset eivät tule ensi kesän EM--turnauksessa pärjäämään ja riemuitsen suuresti, mikäli joukkueemme saa otteluista yhdenkin pisteen. Maali tekeminenkin voi olla pojillemme työn ja tuskan takana, mutta minäpä aion tuulettaa villisti jokaisesta Suomen saamasta kulmapotkusta. Toisaalta saattaa olla, että Suomi saattoi eilen hävitä tarkoituksella, Se olisi suurta strategista viisautta, koska huuhkajilta ei enää mitään odoteta ja joukkue pääsee pelaamaan ihan paineitta. Kommentit (0)

Musiikkia ja urheilua	19.11.2019, 20:48
Televisiossa esitettävän Talvisota elokuvan kolmannessa osassa katkesi piiskatykin kauhavalaisten komppanian päällikkö Yrjö Hautala kahtia, kun hän oli Terentilän taistelussa tulossa vihoviimeisenä täydennysmiehenä linjaan, kun miehet alkoivat olla loppumassa. Alun perin Haaviston komppaniassa oli 191 miestä ja sodan lopussa jäljellä oli 20.     Luutnantti Yrjö Haavisto urheilumiehiä. Hän voitti vuonna 1925 vapaapainin Suomen mestaruuden sarjassa alle 79 kiloa. Hänen pikkuveljensä Arvo Haavisto pisti paremmaksi ja voitti peräti olympiakultaa Amsterdamissa vuonna 1928 sarjassa alle 72 kiloa.     Myös kulttuurin saralla Haavistot ovat kunnostautuneet. Yrjön poika Jukka Haavisto on maineikas jazz-muusikko ja Jukan tytär Susanna Haavisto on kunnostautunut näyttelijänä ja laulajana. Yrjö Haaviston tytär Helana Haavisto oli naimisissa Jorma Panulan kanssa ja myös heidän tyttärensä Terhi ja Anu ovat näyttelijöitä.     Mielenkiintoisena sivuseikkana mainittakoon, että Jukka Haavisto kunnostautui nuorempana soittamalla musiikkia painikilpailussa. Musiikin avulla pyrittiin peittämään painiurheiluun jopa eläimellisenä osana kuuluvat ja ehkä monien mielestä vastenmieliset ja eräiden mielestä hilpeyttä herättävät ruumiin äänet. Tietooni ei ole tullut, että Pohjanmaan painiotteluissa olisi soitettu nimenomaan jazzia, vaan veikkaan tango-kappaleiden puolesta. Kommentit (0)
Carrincha	17.11.2019, 19:58
Vaikka Suomessa, toisin kuin Ruotsissa, ei ole metsuritaustaisia jalkapalloilijoita, niin jos metsätyömies Nätti-Jussi, josta kerroin kolme iltaa sitten ja jonka kuvakin löytyi linkin takaa, olisi syntynyt 100 vuotta myöhemmin, olisi hän ilman muuta ollut ilmiömäinen lahjakkuus jalkapallokentille, koska hänellä oli se fyysinen erkoisominaisuus, että toinen jalkatarä osoitti taaksepäin. Hänestä esimerkiksi Rovaniemen Palloseura olisi saanut joukkueeseensa erinomaisen harhauttelijan. Nimittäin Barasilian maajoukkueessa kaksi maailmanmestaruutta voittanut Carrincha, joka valittiin vuonna 1962 mm-kisojen parhaaksi, oli pahasti invalidi ja nimenomaan sen vuoksi liikkeissään äärimmäisen yllättävä. Mihen selkäranka oli vääristynyt, jalat olivat kierot ja kaiken kukkuraksi vielä jalat hyvin erimittaiset. Edellä minittujen erityislahjojensa vuoksi hän oli maailman paras harhauttelija ja siitä asiasta löytyy netistä paljon elävää kuvaa. Kaiken kukkuraksi Carrincha oli myös vajaamielinen, mutta sekään ominaisuus ei ole palloilussa mikään haitta. Tytöt tykkäsivät tästä jalkapallotaiturista niin paljon, että hänellä oli ainakin 14 lasta. Carrincha kärsi kaikkien muiden vaivojensa lisäksi myös alkoholismista ja niinpä hän kuoli 49-vuotiaana maksakirroosiin. Kommentit (4)
Suomi ei ole enää entisensä	16.11.2019, 21:01
Maamme media vakuuttaa, ettei Suomi ole enää entisensä, koska se eilen voitti potkupallossa lilliputtivaltio Liechtensteinin. Toivoisin, että asiasta pyydettäisiin myös professori Matti Klingen mielipide. Epäilen vahvasti, että seuraavaksi maamme media vakuuttaa, että Suomi lähtee vahvana ennakkosuosikkina Em-turnaukseen samalla tavalla kuin Suomi lähtee yleensä myös vahvana ennakkosuosikkina Eurovison laulukilpailuun. Toisaalta historia todistaa, että Em-turnauksessa yllättäjät ovat monta kertaa menestyneett. Reilut kymmenen vuotta sitten turnauksen voitti Kreikka, vaikka se onkin ollut yleensä tasoltaan Suomen luokkaa. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten mestariksi tuli Tanska, vaikka se pääsi kisoihin takaportin kautta, koska Jugoslavia suljettiin turnauksesta sisällissotansa vuoksi. Ja muistanpa, että reilut kolmekymmentä vuotta sitten Ruotsi pelasi mitaleille, vaikka joukkueen kovaotteisena puolustajana oli mies, joka ilmoitti ammatikseen metsätyömies eikä kyseessä ilmeisesti ollut huumorileikki. Ruotsin jalkapalloilu taisi olla vielä silloin hieman amatöörimäistä. Nykyään ei edes Suomen Veikkausliigassa pelaa yksikään metsuri. Kommentit (0)
Joululahjat kannattaa hankkia hyvissä ajoin	09.05.2019, 18:00
Sen verran jatkan eilen aloittamaani kirjakehua, että jos itselläni olisi vähänkin ylimääräistä rahaa ja jos joku minulle kaupittelisi alla olevien kirjojen kaltaisia hengentuotteita, niin kyllä minä vakavasti harkitsisin ostopäätöksen tekemistä jo pelkästään säälistä ja saattaisin hyvinkin päätyä hankintapäätökseen. Kyllä taiteen vuoksi kannattaa välillä vähän uhrautuakin, niin sitten tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi. Korostaisin vielä sitä, että joululahjojen keksiminen kanssaihmisille on vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeaa ja lahjasuunnitelmien pohtiminen kannattaa sen vuoksi aloittaa jo hyvissä ajoin. Alla olevat suhteellisen kauniit kirjat saattaisivat olla ihan hyviä joululahjoja ainakin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Noita kirjoja hänellä ei todennäköisesti vielä ole. Kommentit (0)
Vahvana ennakkosuosikkina kerrankin	15.11.2019, 16:20
Suomi lähtee kerrankin vahvana ennakkosuosikkina jalkapallohistoriamme toiseksi tärkeimpään otteluun, mutta ikuisena pessimistinä, jollainen ei koskaan pety, pelkään pahinta. Suomi on selvästikin lähdössä ylimielisenä kentälle ja se voi kostautua.     Kansallisen ylimielisyyden selkeä osoitus on esimerkiksi se, että en viime yönä lainkaan seurannut tämän päivän maaottelua, vaan olin pallokentän laidalla Kupsin ja KTP:n vähemmän tärkeässä ottelussa, joka päättyi 1-1, kun viime hetkillä vieraat saivat pallon nippanappa maaliviivan yli, vaikka protestoin tuomiota ankarasti.      Kuten aiemmin olen todennut, Liechtenstein on Kajaanin kokoinen kääpiövaltio ja vaikka en asiaa täysin tunne enkä ole mikään rasisti, epäilen valtakunnan upporikkaiden asukkaiden olevan vahvasti aatelistaustaisia ruhtinaita tai ainakin paroneja, joiden suorituskykyä pitkään jatkunut sukurutsa heikentää ja se seikka lisännee maajoukkueemme menestymismahdollisuuksia.      Sukurutsastahan kärsivät jo muinoin esimerkiksi Venäjää hallinneet Romanovit ja siitä seikasta sai sitten koko kansa kärsiä. Niinpä uskon pojillamme olevan tänä iltana selkeät mahdollisuudet voittoon ja EM-kisapaikan varmistamiseen.      Mutta kaikenlaista voi sattua. Kävihän esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten niin, että Litmasen, Hyypiän ja Tihisen vahvistama maajoukkueemme ylsi Liechtensteinin kotikentällä yllättävään 1-1-tasapeliin, kun alamaailma oli maksanut erotuomarille 52.000 taalaa, jotta tämä tuomitsi Suomelle rangaistuspotkun.     Tämän illan pelissä saattaa käydä vaikka niin, että heti pelin alussa vanha maaotteluratsu ja peräpään lukko kaataa vieraiden tuulen nopean kärkimiehen rankkarin ja ulosajon arvoisesti, jonka seurauksena vastustaja siirtyy johtoon ja vajaamiehisen maajoukkueemme voi olla haastavaa nousta siitä tilanteesta voittoon.      Jäämme odottamaan jännitysnäytelmän alkamista. Mahdollisuuksien rajoissa on, että ensi yönä ei Kuopiossa nukuta, vaan auton torvet soivat ja voitonlaulut raikavat kunnon körttiläisessä karnevaalitunnelmassa. Torilla toivottavasti tavataan! Kommentit (0)

Luutnatti Johan Sainio	14.11.2019, 19:19
Jääkärivänrikki Johan Sainio saapui syksyllä 1917 Suonenjoelle perustamaan pitäjän suojeluskuntaa ja sikälikin hän liittyy paikkakunnan historiaan, että hän pani täytäntöön pitäjän viimeisen teloituksen, kun oli ampumassa Aaoeli Tiitistä Suonenjoen Vanhalla hautausmaalla 1.3.1917. Ilmeisen lahjakas metsäteknikko oli jo tuolloin arvoltaan vänrikki ja kun hän kaatui Talvisodan ensimmäisenä päivänä 50-vuotiaana oli hän edennyt vasta luutnantin arvoon, vaikka oli monen sodan veteraani ja Suomenkin armeijassa aktiiviupseerina jonkin aikaa palvellut. Olen ihmetellyt miehen hitaanpuoleista etenemistä sotilasarvoissa ja luulen nyt tietäväni selityksen asiaan. Nimittäin Aapo Roseliuksen ja Oula Silvennoisen juuri ilmestyneessä kirjassa Villi itä, joka kertoo Suomen heimosodista, törmäsin Johan Sainioon. Mies oli talvella 1919 Pohjan poikien mukana Virossa komppanian päällikkönä hankkimassa veljeskansalle itsenäisyyttä ja siellä hän kunnostautui taistelutoimien ulkopuolella hieman kyseenalaisella tavalla, kun osasto oli majoitettuna erääseen hotelliin. Luutnantti Sainio oli tuonut huoneeseensa jostain kaksi huonomaineista naisenpuolta ja kun järjestyksestä vastaavat tahot yrittivät naisia häätää, Sainio uhkaili tovereitaan käsikranaatilla. Uhkailu loppui vasta, kun luutnantti oli lyöty tajuttomaksi. Joku voisi epäillä Sainion olleen vain luonteeltaan hankalan, mutta nykyajan sielutiede varmaankin paljastaisi miehen kärsineen posttraumaattisesta stressihäiriöstä, joka ei mikään ihme olekaan vuoden -18 tapahtumien jälkeen. Kommentit (4)
Nätti-Jussi	13.11.2019, 19:12
Eilisessä Päätalo-elokuvassa annetaan erheellisesti ymmärtää, että vanhat Lapin jätkät muuttuivat kuollessaan poroiksi, kuten myös Vikke Nilo filmin lopuksi onnistuneesti teki. Perusteluna tälle uskomukselle oli se, ettei kukaan ollut nähnyt  jätkän hautaa.     Mutta kyllä ainakin yksi jätkän hauta löytyy. Nätti-Jussista Wikipedia paljastaa nimittäin seuraavaa:   Nätti-Jussi kuoli Palosalmen metsätyömieskodissa 4. elokuuta 1964. Hänet haudattiin Rovaniemen neljännelle hautausmaalle Palosalmen metsätyömieskodin yhteishautapaikalle.   Nätti-Jussi sai oman hautamuistomerkin Rovaniemelle Viirinkankaan neljännelle hautausmaalle kesällä 2006. Muistomerkin paljastustilaisuus järjestettiin 25. elokuuta 2006.[2] Haudan toiselle puolelle on kirjattu teksti: »Minä se siellä olin. Jutustelin Pyhä-Pietarin kanssa talven näkymistä ja sovin revontulien sytyttelemisestä urakkahommana.» Nätti-Jussi oli Suomen historian kuuluisin jätkä. Hän oli sikäli jäänyt syntymässään saamapuolelle, että hän oli pahasti invalidi; toinen jalkaterä osoitti taaksepäin, joten helppoa rammanmiehen elämä Lapin metsätyömailla ei ollut. Huumorin ja hyvien juttujen avulla hän kuitenkin sinnitteli elämänsä läpi ja jätti jälkeensä paljon tarinoita, joita on nyt kerätty talteen ja taitavasti varastan tähän yhden:   "Pisalaiset ja Jaatilalaiset oli tapellu ja Nättikin oli joutunu siihen mukhan, tappelun loputtua Nätti oli tuntenut pääsä kipua ja menny käymhän lääkärisä. Lääkäri vilikasi nättiä ja totes, että sullahan on kirves täälä takaraivosa, mutta en voi sitä täsä alakaa irrottamhan, vaan lähetän sinut rovaniemele tutkittavaksi, Nätti tuumas siihen, että voiskos sitä kirveen vartta vähä lyhentää, että mahtuis ees lakki päähän. "   Tästä linkistä löytyy Jussin kuvia ja enemmänkin tarinaa miehestä. https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4tti-Jussi Kommentit (0)
Pyrjähtämätön Einari	12.11.2019, 19:12
Olenpa taas kirjoittanut ropakantaa, kun öylönnä väitin, ettei Ylen tv-tarjonta huomioi kansalliskirjailijamme Kassun 100--vuotipäivää. Mutta kyllä huomionikin, vaikka päivän viiveellä. Tänään nähdään nimittäin Edvin Laineen ohjaama Kalle Päätalon Viimeinen savotta- ja Kairankävijä-romaaneihin perustuva Viimeinen savotta-elokuva vuodelta 1977. Aiemmin se on esitetty telkkarissa jostain syystä vain kerran lähes miespolvi sitten noin vuonna 1983 enkä sitä silloin jostain syystä katsonut. Tosin teatterissa sen näin heti tuoreeltaan eikä se ainakaan silloin tuntunut miltään Junttilan tuvan seinäkoristeelta, vaan ihan katsomisen arvoiselta. Se olikin ilmestymisvuotensa katsotuin kotimainen, koska Uuno Turhapuroa ei vielä oltu keksitty.  Varsinkin minuun hätäisen toheltajaan teki vaikutuksen päähenkilön lentojätkä Vikke Nilon paras kaveri ja repunkantaja Pyrjähtämätön Einari, jota esitti Olavi Ahonen. Pyrjähtämätön Einari oli perusrauhallinen mies, jonka tyynessä elämänasenteessa minulla olisi vielä paljon oppimista. Päätalon tuotannon noin 1600 henkilön joukosta Pyrjähtämätön Einari on miessuosikkihahmoni. Naishahmojen puolelta parhaiten on mieleeni jäänyt Höylin miehen syksyn Miljoonan Mulkun Alliksi kutsuttu naisenpuoli, joka oli lievästikin sanottuna aistillinen ilmeinen, kuten hellittelynimestäkin voi päätellä. Allin puoliso tunnetaan kirjassa Tuulellakäypänä Tupalana ja erästä isäntää kutsutaan jostain syystä, jota voi vain arvailla,  Astuja-Askanmaaksi. Olisiko tämä isäntä ollut vaikka kova kävelemään? Kommentit (0)

Sääkerismies	11.11.2019, 18:34
Eivätpä näytä liehuvan uljaat Suomen siniristivaatteet saloissa, vaikka tänään tulee kuluneeksi sata vuotta kansalliskirjailija Kalle Päätalon syntymästä. Televisiokaan ei näytä ohjelmistossaan huomioivan tätä merkkipäivää. Muuten on Kassua kyllä muistettu pitkin syksyä ja kaksi kirjaakin miehestä julkaistu. Toisen kirjan olen jo lukenut, mutta Antti Heikkisen opus on vasta varauksessa. Sen verran uutta tietoa Päätalosta on viime aikoina julkisuuteen tihkunut, että joudun jonkun verran vetämään sanojani takaisin miehen umpirehellisyydestä.   Vaikuttaa nimittäin vahvasti siltä, että Iijoki-sarja antaa väärän kuvan Päätalon ensimmäisestä puolisosta Helvi Purolasta, jota kirjoissa kutsutaan Laina Puroseksi ja tämän toisesta miehestä Veikko Moilasesta, josta kirjoissa käytetään jostain syystä halventavaa nimitystä Sonni-Moilanen, vaikka muu ympäristö ei moista nimitystä miehestä käyttänytkään. Yleensä Päätalon käytti romaaniensa henkilöistä tekaistuja nimiä, mutta Moilasen kohdalla kirjailija on tehnyt poikkeuksen, jonka taustalla epäilen olevan mustasukkaisuuden kyyn.     Päätalon mukaan ensimmäinen vaimo olisi ollut melkoisen ahdasmielinen kyylä, kyttääjä ja nipottaja ja hänen seuraava miehensä hyvin sonnimainen naisten naurattaja, mutta todellisuus oli ilmeisesti toinen. Vaimo Laina katsoi reaalitodellisuudessa hämmästyttävän pitkään läpi sormiensa sitä, ettei aviomies pystynyt kaikin ajoin pidättymään yksiavioisuuteen eikä Sonni-Moilanen ei ollut todellisuudessa mikään sonni, vaan pikemminkin aito sääkerismies, jollaista nimitystä Taivalkoskella käytettiin todellisesta hyvin käyttäytyvästä herrasmiehestä.     Olen vahvasti sitä mieltä, että jonkun ja mieluiten jonkun feministikirjailijan tulisi kirjoittaa vastineromaani Lainan ja Veikon kauniista suhteesta, jotta heidän maineensa puhdistuisi jälkipolville. Kyllä sillekin kirjalle lukijoita löytyisi. Olen myös sitä mieltä, että Päätalo-juhlavuoden kunniaksi Yleisradion pitäisi alkaa työstämään Iijoki-sarjaa myös ulkomaan markkinoita ajatellen. Muut Pohjoismaat lyövät nykyään maailmalla isoiksi rahoiksi kaiken maailman tyhjänpäiväisillä rikossarjoilla, mutta kyllä Iijoki-sarjan jylhä pohjoinen romantiikka ja erotiikka parisuhdeongelmineen saattaisivat eksoottisuudellaan kiinnostaa sivistysmaiden tv-katsojia. Kommentit (2)
Pervitiiniperhe	10.11.2019, 20:44
Sapporon kisoissa vuonna 1972 Suomen hiihto romahti, ja syynkin asian tilaan pystyi Hiihtoliiton nappimies Aku Kiuru myöhemmin paljastamaan. Nimittäin suomalaisilla oli tieto, että piristeet tullaan testaamaan, kun taas esimerkiksi norjalaisilla oli tieto, ettei niitä testatakaan. Niinpä nuoren Juha Miedon 15 kilometrin neljässija olisi saattanut hyvinkin kirkastua, jos kaikilla osanottajilla olisi ollut samat pelisäännöt. Arto Terosen ja Jouko Vuolteen juuri ilmestyneessä kirjassa Urheilua ja urotekoja kertoo Aku Kiurun poika Esa Kiuru isänsä, äitinsä ja itsensäkin suhteesta  pervitiiniin. Isä-Aku on ainoana  alan harrastajana avoimesti paljastanut, että kaikki huiputhan hänen aikanaan käyttivät tätä saksalaisten kehittämää meta-amfetamiinia, jonka avulla tiukan paikan tullen pistettiin ruumiitkin hiihtämään. Esa Kiuru ei harrastanut hiihtoa, vaan keihäänheittoa ja 38-vuotiaana hän heitti ennätyksensä reilut 77 metriä ja sen hän teki ihan puhtaasti. Kerran hän kuitenkin otti kokeilumielessä ennen kilpailua pervitiinipillerin puolikkaan  ja kyllä se hänen mielestään toi kummasti puhtia suoritukseen. Samaa todisti myös Kiurun perheen äiti, joka kertoi kovan pyykkipäivän jälkeen ottaneensa peräti kaksi pilleriä ja pystyi niiden avulla vielä silittämäänkin pyykit. Aku oli tosin sitä mieltä, että yksi nappi olisi riittänyt. Urheilua ja urotekoja-kirjassa väitetään, että Hitler olisi kieltänyt saksalaisilta pervitiinin käytön, mutta itse hieman epäilen tuota tietoa. Tuntuisi aika erikoiselta, että Hitler olisi kieltänyt sota-aikana saksalaisilta sellaisen aineen käytön, jonka käytössä Suomen Hiihtoliitto ei nähnyt ongelmia rauhan oloissa. Mutta ilmeisesti meta-amfetamiini ei pelkästään lisää kestävyyttä vaan myös lisää voiman tuotantoa. Poliisien Karhuryhmästä kirjan kirjoittanut Harri Gustafsberg ainakin kertoo, että monta kertaa heiveröisillä huumemiehillä oli kerrassaan hullun voimat. Kerrankin eräs pikkuinen pilvenveikko retuutti yhtä aikaa kahta Karhuryhmän miestä rinnuksista eivätkä nämä mahtaneet yhtikäs mitään. Ja toisella kerralla kolme poliisia yritti pysäyttää karkuun kävelevää heiveröistä huumemiestä tästä kiinni roikkumalla, mutta miehen vauhti ei yhtään moisesta hidastunut. Muuten jos Kiurun Aku vielä eläisi, olisi hän suosittu talkshow-mies. Kuunnelkaa vaikka itse: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/28/sinivalkoista-suksea-vauhditettiin-dopingilla-jo-1940-luvulla Kommentit (1)
Sievistely	09.11.2019, 18:28
Pikkuisen Auli Poudan Mieto-kirjassa sievistellään todellisuutta, kun siinä kerrotaan Lahden vuoden 1978-mömmönkisojen 50 kilometrin hiihdosta. Silloinhan Mieto epäonnistui pahasti voitelussa ja oli jo 10 kilometrin kohdalla kärkeä jäljessä yli kolme minuuttia ja maalissa hän hävisi voittajalle Ruotsin Lundbäckille 27 minuuttia. Mieto aikoi jo tapojensa vastaisesti  jossain vaiheessa keskeyttääkin, mutta numerolippu oli sidottu niin lujilla umpisolmuilla, ettei hän saanut niitä auki. Maaliin tulon jälkeen mies hiihti sukset jalassa saunaan ja sen tapauksen koko urheileva maailma muistaa. Poudan kirjan mukaan matkan varrella eräs hieno neiti neuvoi Mietoa, että tämän pitäisi yrittää hiihtää lujempaa, jottei palellu ja tällöin kirjan mukaan hiihtäjäsuuruus kääntyi neidin puoleen ja päästi suustaan niin painokelvotonta tekstiä, että sanankuulija pelästyi ja poistui kisapaikalta. Mutta turhaan Pouta jättää kertomatta, mitä Mietaa suustaan päästi. Nimittäin Immo Kuutsa on kertonut oman kaunistelemattoman verison tapahtuneesta: Kuutsan mukaan alkukierroksilla muudan hienoon turkkiin pukeutunut hieno naisenpuoli kannusti ihan oikeasti Pitkää-Jussia, mutta viimeisellä kierroksella hieno nainen jo voivotteli, että miten ihmeessä noin iso mies voi hiihtää noin hitaasti. Mieto ei jäänyt tilanteessa sanattomaksi, vaan kääntyi hienon rouvan puoleen lausuen, että "saatanan huora, lähetkös siitä". Luulen tosin, että herrasmiehenä Kuutsa hieman kaunistelee hiihtäjän lausumaa. Luulen, että Mietaa totesi jotain talviurheiluun sopivampaa ja huusi, että "saatanan huora, suksi siitä vaikka ihan mihin hyvänsä". Miedon loppuaika oli 3.12,54 eikä se ole ollenkaan huono aika, vaikka mies jäikin toiseksi viimeiseksi ja vaikka hävisikin voittajalle lähes puoli tuntia, sillä 26 vuotta aiemmin tuolla ajalla olisi voitettu Oslon olympialaisten viisikymppinen yli 20 minuutilla. Kommentit (3)
Latujen jättiläiset	08.11.2019, 19:08
Juha Mieto on kunnostautunut myös juoksu-urheilun puolella ja paras juoksusaavutus on Sm-pronssi, jonka hän saavutti 4X800 metrin viestinjuoksussa Kurikan Ryhdin A-nuorten joukkueessa. Eilisen jutun kommentaattorit tiesivät kertoa yli satakiloisen Miedon ihmeellisestä maratonajasta 2.47,09, joka lienee lähes superraskaansarjan maailmanennätys. Mieto-kirjassa on kuva hänestä maratoonarina ja yllättävän sutjakalta mies näyttää. Tosin pitkä mies voi painaa yli sata kiloa, vaikka onkin hoikassa kunnossa.   Mieto on muuten pitempi, mitä viralliset tilastot kertovat. Jopa kaikkitietävä Wikipedia näyttää olevan väärässä Mietaan pituusasiassa, kun väittää hänen olleen vain 196-senttisen. Tuon mittainen hän oli 18-vuotiaana, mutta viisi vuotta myöhemmin virallinen mittaus antoi tulokseksi 197,3.     Hän ei ole kuitenkaan Suomen historian pisin huippuhiihtäjä, koska Heinolan Iskun Jari Nieminen oli 198 ja Lahden Hiihtoseuran Jesse Väänänen  suunnilleen Miedon mittainen eli 197. Jesse Väänänen on muuten taustaltaan Suonenjoen Kärkkäälän Väänäsiä, sillä muistelen hänen isovaarinsa lähteneen Kärkkäälästä. Saman sukuhaaran edustaja Heino Väänänen voitti nyrkkeilyssä Sm-kultaa vuonna 1956 sarjassa alle 51-kiloa, joten kovasti on Väänästen suku kasvanut kokoa sen jälkeen.   Heikki Kuusniemi, joka hallitsi maamme kilpalatuja reilut sata vuotta sitten, oli Mietoakin painavampi, vaikkakin pari senttiä lyhempi. Hänen kilpailupainokseen ilmoitettiin peräti 105 - 130 kg. Yllä oleva Kuusniemen valokuva todistaa, että miehen urheiluvälineetkin olivat sellaiset, että niiden avulla olisi tarvittaessa suoriuduttu vaativistakin latutaistoista.   Sauvat ovat kuin kirnunmännät eivätkä ne olisi heti ensi rytäkässä tuhansina päreinä, kuten nykyiset hiilikuituiset tikut tahtovat olla. Lisäksi kilpahiihtäjä Kuusniemen vyössä roikkuva pitkä puukko lisää miehen latu-uskottavuutta. Se saisi nykyajan norjalaisetkin miettimään, kannattaako suomalaisen ohitusta yrittää estää, kuten tapahtui viimeksi Lahden MM-kisojen parisprintin loppusuoralla, kun Iivo Niskanen taklattiin nurin. Kommentit (2)
Toistasataakiloinen hiihtäjäsankari	07.11.2019, 19:01
Maailmankaikkeuden historiasta löytyy yksi hiihtäjä, joka on satakiloisena voittanut mitalin olympialaisissa mitalin, mikäli on yhtään uskominen Hellevi Poudan kirjaa Mieto ja miksi ei olisi uskominen. Juha Mieto lykki Lake Placidin kisojen 50 kilometrin kilpailussa heinäsirkkamaisen kevyen Nikolai Zimljatovin peesissä hopealle. Maaliintulon jälkeen mies kävi saunassa ja meni sitten vaakalle, joka kertoi hiihtäjän elopainoksi tasan 100 kilogrammaa. Niinpä on perusteltu syy uskoa, että starttipaikalla Mieto painoi pitkästi toista sataa kiloa. Luultavasti kilpailun voittaja Zimljatov painoi 40 kiloa vähemmän, vaikka hänkään ei ollut mikään pieni mies.     Parhaassa kunnossa Miedon lepopulssi oli 28 ja muutkin fysiologiset testitulokset sellaiset, että ne nähnyt lääkäri väitti, ettei tuollaista ihmistä olekaan. Mutta Mietaallapa olikin valmennuksellinen salaisuus, jota voisi hyödyntää tämänkin päivän valmennuksessa eli hän oli ja on edelleen innokas mämmin syöjä. Maamme hiihtäjien pitäisi kiireesti unohtaa kaurapuurot ja mustikkasopat, joita he perinteisesti käyttävät ja vaihtaa ne mämmiin.     Ilahduttava asia Poudan Mieto-kirjassa on se, ettei siinä mainita yhtään D-alkuista sanaa eikä selityksenä ole pelkästään se, että D-kirjainta ei Etelä-Pohjanmaalla tunneta. Niinpä kerrassaan riemastuttavaa on, että vielä 70-80-luvuilla oli maailmassa huippuhiihtäjä, joka pärjäsi pelkän hurmooksen ja mämmin voimaalla. Luulisi, että Mietaata harmittaa, että joutui kilpailemaan esimerkiksi Eero Mäntyrannan, Pertti Teurajärven, Arto Koiviston ja Harri Kirvesniemen kanssa epäreilulla tavalla. Edellä mainitut miehethän hallitsivat d-kirjaimella alkavat menetelmät.     Yksi väärä tietokin Poudan kirjasta löytyy. Hän kirjoittaa, että Lahden vuoden -78 mömmönkisojen viestissä Matti Pitkäsen jätti loppukirissä Thomas Wassberg, mutta ei se ollut Vassu, vaan toinen Thomas, eli Magnusson. Poudan ansioksi on kuitenkin luettava se, että hän oikaisi yhden virheellisen uskomukseni.     Nimittäin olisin voinut vannoa kaksi sormea vaikka missä, ettei Falunin mömmönkisoissa -74 enää voitettu puusuksilla. Mutta kyllä Magne Myrmo voitti miesten 15 kilometriä puusivakoilla sekunnilla ennen lasikuitumiehiä. Siihen aikaan suomalaisilla oli kolme kovaa vastustajaa kansainvälisillä laduilla, eli Myrmo, Formo ja hermo. Kommentit (5)

Pjotr Tiilikof ja munimaton kalkkuna

06.11.2019, 19:03

Palataanpa vielä toissailtaiseen urheiluselostusteemaan. Lapsuudessani oli maassamme ainoastaan kaksi superjulkkista ja he olivat  urheiluselostajat Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen. Miehet opittiin tuntemaan varsinaisina sinivalkoisina ääninä; toissa iltana mainitsemani Tapio Suominen on ehkä enemmänkin nykyaikainen punavihreä ääni. Tiilikainen ja Noponen eivät edes yrittäneet peitellä vahvaa kansallismielisyyttään, joka nykyajan asteikolla menee jo komiikan puolelle, kuten tämä alla oleva linkki todistaa. Tosin tässä on äänessä vain mainio imitaattori, mutta juuri tuollaisina minä taistelijapari Tiilikainen-Noponen muistan. https://www.riemurasia.net/rtube/Imitaattori-Joonas-Myllyveraja-vauhdissa-771990/88292 Nykyään radiossa on suosittu ohjelma nimeltään Tämän selostuksen haluaisin kuulla ja minä haluaisin kuulla uusintana sen, kun Pekka selosti muinoin radiossa naisten kaunoluistelua. Paavon osalta haluaisin kuulla sen, kun tämä Kuusamon erämaita rakastava mies selosti elämässään ainoan kerran jääkiekkoa. Muistan, miten hän kuvaili, että nyt laukaus lähti kuin raskaasta singosta. Sikäli erikoista, että Pekka Tiilikainen muistetaan ääri-isänmaallisena miehenä, vaikka alun perin hän oli tietääkseni Venäjän kansalainen ja nimeltään Pjotr Tiilikof. Venäläisperäinen nimi selittyy sillä, että hänen isänsä oli rajan takana syntynyt kiertelevä kaupustelija, eli kansankielellä laukkuryssä,  Nikita Vasiljev Tilikov, joka sittemmin suomensi nimensä Mikko Tiilikaiseksi. Poika Pekka syntyi sentään Suomen puolella Kouvolassa, joten hänet voi kyllä luokitella jokseenkin syntyperäiseksi suomalaiseksi eikä miksikään mamuksi. Sitä Paavo Noponen ei ehkä tiennytkään, että hänkään ei nimensä puolesta ole ihan täysin suomalainen. Jostain luin, että Paavo Noponen tarkoittaisi espanjaksi munimatonta kanaa, mutta tarkastin asian Googlen kääntäjällä ja nimi tarkoittaa espanjaksi pikemminkin "kalkkuna ei laita" ja ehkä sen voisi uskoa jossain espanjan murteessa tarkoittavan munimatonta kalkkunaa. Kommentit (2)

Tragikomedia	05.11.2019, 18:46
Työvoimaministeri Timo Harakka vieraili eilen Kuopiossa Ramin konditoriossa kansanvaltaisen työväenliikkeen vieraana ja olin luonnollisesti paikalla nuorison ja nimenomaan urheilevan nuorison edustajana. Olinkin mielestäni tilaisuuden toiseksi nuorin heti itsensä ministerin jälkeen, vaikka paikalla oli noin 50 muutakin, jotka halusivat nähdä tv:stä tutun ministerin elävänä luonnossa.     Kiitettävän lyhyen alustuksen jälkeen oli tilaisuus kysellä ministeriltä ja käytin tätä oikeutta. Kysyin ministeriltä, että äskettäin edesmennyttä keihäänheittäjä Jorma Kinnusta muisteltaessa eräs muistelija korosti, että kaiken lisäksi Kinnunen oli hyvä ja huolehtivainen perheenisä, joka mm. tragikoomisella tavalla päätti tyttärensä seurustelusuhteen nykyisen työvoimaministerin kanssa. Kysyin, että mikä oli se tragikoominen tapa, jolla Jorma Kinnunen katkaisi tyttärensä seurustelusuhteen nykyisen työvoimaministerin kaa.     Työvoimaministeri Harakka muuttui kysymyksen johdosta mietteliään näköiseksi ja kertoi, ettei hän muista asiassa mitään tragikoomista, vaan Jorma ainoastaan haki tyttärensä kotiin Harakan luota. Harakan mukaan Kinnunen oli äänekoskelainen suurmies, mutta jostain syystä hänen poikaansa Kimmoa ministeri piti vain kelpo miehenä. Ihan kuin ministeri olisi pikkuisen vähätellyt poika Kinnusta ja taustalla saattoi olla se tunnettu Kimmon lausunto, jonka mukaan hän viihtyy hyvin hirvimetsällä, koska siellä eivät hypi akat niskaan eivätkä tule hipit vastaan.     Ymmärsin Harakan version tragikoomiseksi epäillystä tapauksesta niin, etteivät seurustelusuhteen katkaisemisen taustalla sittenkään olleet urheilupoliittiset syyt, vaikka kokoomuslainen Kinnunen oli Äänekosken Urheilijoiden miehiä, kun taas punavihreä Harakka oli enemmänkin Äänekosken huimia.     Tilaisuudessa kyseltiin muutakin mielestäni vähemmän kiinnostavaa pääasiassa työllisyys- ja talouspolitiikasta, mutta eräs arviolta noin 100-vuotias Savon pappa halusi ottaa kantaa ajankohtaiseen ilmastoasiaan ja totesi, että iliman pilluu on kaaheeta. Kommentit (1)
Urheiluhullu	05.11.2019, 18:46
Lasse Lindqvistin urheiluselostaja Tapio Suomisen elämäkertateos Urheiluhullu on ihan lukemisenarvoinen kirja. Kun yhdistää urheilun ja ryyppäämisen aihepiirit sopivalla tavalla, niin monia hauskoja juttujahan siitä syntyykin. Suomisen tapauksessa vielä päähenkilön kaksisuuntainen mielialahäiriö lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarinoihin. Suominen sai ongelmiensa vuoksi lopulta potkut Yleisradiosta, mutta onneksi hän ei ole menettänyt elämän uskoaan. Mies nimittäin kertoo suunnittelevansa siirtymistä politiikkaan, joka varmasti oikein onkin. Moni kyynikko voi tietysti perustellustikin olla sitä mieltä, että miksi juuri niiden ihmisten, jotka ovat sotkeneet omat yksityiset asiansa, pitää pyrkiä hoitamaan yhteisiä asioita, mutta minäpä kerron, miksi pitää pyrkiä. Nimittäin Suomessa on kyllä ihan kiitettävä määrä erilaisia erilaisten eturyhmien asiaa ajavia puolueita, mutta alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten ihmisten asiaa ei yksikään nykyisistä puolueista aja ja niinpä maahamme tarvitaan puolue nimeltään vaikkapa Alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten liitto. Luulen, että se olisi hetkessä laajan potentiaalisen kannattajapohjansa vuoksi maamme johtava poliittinen voima. Tilausta sille on. Sitä osoittaa se, että ainakin joskus vuosia sitten eduskuntaan valittiin eräs pieksämäkeläinen edustaja ymmärtääkseni juuri sillä perusteella, että hänellä oli ihan oikeasti ne kuuluista hullun paperit. Sitten korkein hallinto-oikeus äänestyspäätöksellä mitätöi kyseiset paperit, ja niinpä kyseistä kansanedustajaa ei enää seuraavissa vaaleissa valittukaan. Ennen politiikassa oli kaikenlaisia liittoja, mutta tällä hetkellä liittopuolueita ei juurikaan ole. Ennen minun nuoruudessani oli esimerkiksi TPSL, joka lyhenne tarkoitti Työväen ja pienviljelijöiden sosialidemokraattista liittoa, mutta kun enää ei ole juuri työväkeä eikä pienviljelijöitä, niin TPSL hävisi ja niinpä Alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten liitto AHMTOL voisi jatkaa vahvaa liittopuolueperinnettä maassamme. Tapio Suomisen ja AHMTOL:n myötä TV:n  poliittiset väittelyt ja eduskuntakeskustelut saisivat lisää väriä.  Youtubesta löytyy Tapio Suomisen talkshow, joka osoittaa, että miehellä olisi lahjoja myös politiikkaan. https://www.youtube.com/watch?v=J_REqgSr1f8 Kommentit (0)
Susi ei ole lammas	03.11.2019, 19:59
Jouni Tkkasen kirja Lauma - 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa paljastaa, ettei susi ole lammas vaan peto. Susi ei ole Suomessa tappanut ihmista vajaaseen 140 vuoteen, mutta vuosina 1880-81 hukat söivät Turun seudulla peräti 22 lasta. Silloin maamme hirvet oli hävitetty hävitetty lähes sukupuuttoon ja nälkiintyneet sudet oppivat syömään ihmisiä. 1880-luvun alku oli poikkeuksellinen, koska sitä ennen kirkonkirjojen mukaan hukka oli perinyt kahden sadan vuoden aikana vajaat 200 ihmistä eli keskimäärin yhden vuodessa. Turun seudulla oli pahana susivuotena  hätätila, koska paikkakunnan miehet eivät osanneet pyytää susia. Niinpä  avuksi hälytettiin Tuupovaaralta ammattimetsästäjä Ignoi Vornanen kahden aikamiespoikansa kanssa. Ja heti alkoi tapahtumaan. Jostain syystä suomalaisten luonnontuntemus oli tuohon aikaan heikkoa ja 200 markan tapporaha luvattiin suden, susi-ilveksen, mikä sellainen sitten onkaan tai ilveksen kaatajalle ja ovelat karjalaismiehet pistivät rahoiksi. Heidän taktiikkansa oli yksinkertainen. Kun pedon jäljet löydettiin, lähti yksi mies ilman asetta hiihtämään eläimen perässä, toinen mies seurasi pyssy mukanaan ja kolmannen vaativana tehtävänä oli poimia edellään menevien jättämät vaatteet talteen. Nimittäin varsinkin etumaiselle hiihtäjälle tuli nopeasti kuuma ja hän vähensi vaatteitaan ladun varteen ja hiihti yleensä loppumatkan alusvaatteisillaan. Kun peto väsyi, kärkimies pystyi sen surmaamaan joko suksisauvallaan tai sitten hän odotti alusvaatteissa värjötellen pyssyä paikalle. Tuupovaaralainen ammattimetsästäjäpartio tappoi kahdessa kuukaudessa 22 ilvestä, mutta ei yhtään sutta susi-ilveksistä puhumattakaan. Karjalaismiehet hankkivat hetkessä 20 vuoden normaaliansiot. Susista he eivät välittäneet, vaan ottivat herroilta rahat helpommalla tavalla. Sudetkin sitten saatiin hengiltä erilaisilla menetelmillä, varsinkin myrkyillä, mutta siinä hommassa tarvittiin lopulta sotaväen ja venäläisten ammattimetsästäjienkin apua. Kommentit (3)

Stendhalin syndrooma ja mieskuorolaulu	02.11.2019, 18:18
Komeaa oli öylöinen Kiteen mieskuoron laulu ja vähää vaille, ettei se aiheuttanut minulle stendhalin syndroomaa, josta kirjailija Anna Kortelainen kävi toissa iltana luennoimassa Kuopion taidemuseolla. Kyseinen sairaus tarkoittaa kohtuuttoman suurten taide-elämysten synnyttämää sairauskohtausta, joka aiheuttaa huimausta, pahoinvointia, päänsärkyä, sydämentykytystä ja yleistä sekavuutta. Niin täynnä syvää tunnetta oli kiteeläisten miesten venäläistyylinen laulu ja väitän, ettei moiseen rationaalinen germaani, vaikkapa  länsisuomalainen tai ruotsalainen pysty, vaikka ovatkin tutkimusten mukaan lähes kaikessa muussa itäsuomalaisia parempia, eli ovat rikkaampia, terveempiä, ahkerampia ja komeampia. Ainoastaan tunteellisessa laulannassa, pesäpallossa ja pontikankeitossa ovat kiteeläiset ja muut itäsuomalaiset länttä parempia. Mutta minusta meillä itäsuomalaisilla ei ole mitään syytä hävetä, koska kyllä mekin on saatu historiassa jotain suurta aikaiseksi. Nimittäin Nestorin kronikan mukaan 900-luvulla kolme suomalaista (uskoakseni itäsuomalaista, vaikka kronikka ei sitä mainitsekaan) ja kaksi slaavilaista heimoa kokoontui Laatokan rannalla Staraja Ladogan kylässä ja perustivat valtion. Tosin ongelmitta se ei sujunut, koska vaikka perusteilla oleva valtio oli suuri ja rikas, sieltä puuttui järjestys. Niinpä valtiota perustava kokous päättikin kutsua Ruotsista sen ajan moottoripyöräjengiläisiä, eli viikinkejä, pitämään yllä järjestystä. Ja melkoinen menestystarinahan siitä projektista sitten tulikin. Sen virheen muodostetun valtion myöhemmät hallitsijat tekivät, että myivät vuonna 1867 7,2 miljoonalla dollarilla Alaskan USA:lle. Kun katsoo karttaa, niin huomaa, että Alaska on suuri ja että sen läntinen kieleke ulottuu hyvin syvälle etelään. Niinpä luulen, että ellei Alaskaa olisi aikoinaan myyty, olisi Venäjä tällä hetkellä maailman ainut supervalta. Kommentit (0)
Yksin kuljen autiolla tiellä	01.11.2019, 19:18
Kohtuuttoman nuorina lähtivät tuon ilmaisiin suuret venäläiset runoilijat. Puskin kuoli kaksintaistelussa 37-vuotiaana ja hänen suuri seuraajansa Mihail Lermontov samasta syystä 26 vuoden vähemmän kypsässä iässä. 37-vuotias Vladimir Majakovski kuoli myös luotiin, mutta se luoti lähti hänen omasta kädestään. Tuosta Lermontovin tapauksesta löytyy Wikipediasta seuraava tieto:" Puškinin kuoleman jälkeen (1837) Lermontov kirjoitti runon "Runoilijan kuolema", joka syytti hovin sisäpiiriä hänen kuolemastaan. Pian Lermontov komennettiin Kaukasiaan rakuunoiden upseeriksi. Hän kirjoitti ainoan romaaninsa Aikamme sankari 1839, jossa ennusti kuolevansa kaksintaistelussa. Hänet karkotettiin Kaukasiaan toistamiseen, sillä keisari Nikolai I ja koko hovi tuohtuivat hänen teostensa rohkeista yhteiskunnallisista paljastuksista. Vänrikki Lermontovin vitsien kohteena ollut majuri Nikolai S. Martynov haastoi hänet kaksintaisteluun, joka käytiin 27. heinäkuuta 1841 Mašukvuoren juurella Pjatigorskissa Kaukasiassa. Lermontov kuoli Martynovin ensimmäisestä laukauksesta. Martynovin kuulustelupöytäkirjan mukaan ei kaksintaistelun syynä ollut yksittäinen vitsi tai loukkaus, vaan päättäväinen kieltäytyminen niiden kertomisen lopettamisesta, jolloin Martynov ei nähnyt muuta kunniallista tapaa päättää asiaa kuin kaksintaistelu, joka käytiin 15 askeleen ottamisen jälkeen sekundanttien läsnä ollessa." Hieman minua urheilujuridiikan harrastajana mietityttävät nuo Lermontovin kuolemaan johtaneen kaksintaistelun säännöt. Käsittääkseni tämän kamppailulajin harrastajat seisoivat ensiksi selät vastakkain, jonka jälkeen he ottivat 15 askelta eteen, kääntyivät sitten ja ampuivat. Mutta mitäpä seuraisikaan siitä, että toinen ottelijoista otti varaslähdön tai kääntyikin ampumaan ennen aikojaan? Ainakin se selkeä keltaisen kortin paikka on sanon minä vanhana jalkapallomiehenä. Lermontovin tunnetuin runo on Yksin kuljen autiolla tiellä, jonka sävellettyä upeata versiota hiljennymme nyt kuuntelemaan Kiteen mieslaulajien tulkitsemana. https://www.youtube.com/watch?v=UgY4aNnsKIs   Kommentit (3)
Minä ja Puskin	31.10.2019, 20:12
Tuollainenkin kuva löytyy kamerasta. Viime kesänä kunnioitin Pietarin Nevskillä sijaitsevaa Literaturnoje Kafeta  eli suomeksi Kirjallisuuskahvilaa läsnäolollani ja syömällä siellä seljankaa, jota suomessa lihasopaksi kutsutaan. Tapasin siellä toisenkin kirjallisuuden harrastajan eli Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr Puskinin työnsä äärestä. Puskin on tunnettu enemmänkin runoilijana, blogistina hän ei ollut kaksinenkaan. Join Puskinin kunniaksi yhden Baltika7:n, joka on muuten ihan hyvää. Kerroin eräällä paikalliselle nutturapäiselle oppaalle, että kävin Puskinin kunniaksi juomassa oluen Kirjallisuuskahvilassa, koska tietääkseni runoilijanero nykäisi samassa paikassa elämänsä viimeiset kaljat kypsässä 37 vuoden iässä 10.1.1837 ollessaan matkalla harrastamaan kaksintaistelua lankomiehensä kanssa; taustalla oli kysymys tietenkin naisen kunniasta. Molemmat tämän kamppailulajin harrastajat haavoittuivat, mutta koska Puskin sai pistoolin kuulan pernaansa, hän menehtyi vielä samana päivänä. Nutturapäinen opas ei nähnyt asiassa mitään hauskaa, vaan taisi pitää sanomaani pyhäin häväistyksenä. Hänen mukaansa Puskin nautti mainitsemassani paikassa vain aamukahvin. Opas saattoi hyvinkin olla oikeassa, mutta virheen runoilija mielestäni teki, kun vain kahvin joi. Jos hän olisi nauttinut olutta, niin mies saattaisi elää vielä tänäkin päivänä. Esimerkiksi ainakin ennen nykyaikaisen viisiottelun harrastajat nauttivat olutta ennen lajiin kuuluvan kaksintaisteluammunnan suoritusta. Siinä ampumamuodossahan kilpailijat ampuvat nopeasti kääntyviin maalitauluihin. Pieni määrä alkoholia nimittäin rauhoittaa eikä lapa sitten tärise pikaisen ammunnan aikana. Kohtuus kuitenkin kaikessa. Nimittäin ruotsalaisesta Hans-Gunnar Liljenwallista tuli ensimmäinen doping-testissä kätähtänyt urheilija, kun hän Meksikon kisojen nykyaikaisen viisiottelun ammunnan jälkeen puhalsi peräti 0,81 promillea. Ampumajuopumuksen raja oli tuolloin 0,4 promillea. Kommentit (2)
Peter Clodt von Jürgensburg - melkein Kuopion poeka	30.10.2019, 19:02
Tuo eilen mainittu kuvanveistäjä Peter Clodt von Jürgensburg, joka oli kavereiden kesken luultavasti vain Pjotr Clodt, oli Kuopion läänin kuvernöörinä toimineen Alexander Järnefeltin vaimon Elisabethin setä, eli mies oli melekein Kuopion poekia. Järnefeltin vaimo Elisabeth oli siis omaa sukuaan Clodt von Jurgensburg, joten hänkään ei kuopiolaisuudestaan ja nimestään päätellen ollut mikään ihan  tavallinen savolaisen pienviljelijä-metsurin tytär. Mainittakoon, että iisalmelainen papin poika Juhani Aho, joka oli nuorempana pakana ja vanhemmalla iällään johti Raamatun kääntämistä, oli nuornamiesnä palavasti rakastunut kyseiseen Elisabethiin, joka olisi sopinut ikänsä puolesta Ahon äidiksi. Heidän ikäeronsa oli peräti 22 vuotta rakastajattaren vahingoksi. Jos ikäero olisi ollut päinvastainen, niin se olisi ollut yleisesti hyväksyttyä ja normaalia. Kuopiolaisen kulttuurijuorun mukaan Minna Canth, joka olisi myös sopinut Jussin äidiksi, oli suhteesta niin mustasukkainen, ettei tervehtinyt kadulla Ellua. Juhani Aho oli rakastunut myös Elisabethin tyttäreen Ainoon, mutta Sibeliuksellehan se Aino sittemmin suostui pitkällisen pohdinnan jälkeen ja se oli hyvä se, sillä Janne oli jo hankkinut pistoolin tehdäkseen välinsä lopullisesti selväksi kilpakosijansa kanssa. Alexander ja Elisabeth Järnefeltin lapset olivat taiteellisesti erittäin lahjakkaita ja jättivät nimensä maamme kulttuurihistoriaan. Lasten lahjakkuuden selityksenä oli varmaankin vanhempien harmoninen parisuhde. Siinä liitossa ei nimittäin tiuskittu ja riidelty, koska pariskunta ei tiettävästi noin 40 vuoteen vaihtanut sanaakaan, vaan kommunikoi lastensa kuljettamien paperilappusten välityksellä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä, joiden tekstiviesteillä olisi voinut hoidella parisuhteitaan. Pariskunnan niukka-sanaisuuden syy tai seuraus oli se, että perheen piika teki lapsen Aleksanderille ja että Elisabeth ja Juhani Aho yllätettiin jostain puskasta, mutta sitä, mitä he puskassa tekivät, on jäänyt kulttuurihistoriantutkijoilta selvittämättä.   Kommentit (3)

Eta pravda	29.10.2019, 19:20
Tuollainenkin kuva löytyi kameralta. Siinä satunnainen matkailija tutustuu yhteen Pietarin erikoislaatuiseen matkailunähtävyyteen. Nimittäin kuvanveistäjä Peter Clodt von Jürgensburgin villihevosten kesyttämistä kuvaavat patsaat Antskovin sillalla ovat turisteille tutut, mutta läheskään kaikki eivät tiedä sitä yhden hevosen anatomista erityispiirrettä, että kyseisen orin sukuelin on ilmeisesti ihan vasiten tehty muistuttamaan Napoleonia. Lisäksi ainakin hyvän tarinan mukaan kyseinen ruhon osa on myös kullattu, vai olisiko parempi tässä yhteydessä sanoa, että kullitettu. Jo joskus talvipimeällä yritin huonon taskulampun avulla selvittää tarinan oikeellisuutta, mutta huonosta valoneuvosta johtuen asia ei selvinnyt. Viime kesänä tutustuin tapaukseen päivän valossa, mutta kultausta en havainnut eikä myöskään sukuelimen yhdennäköisyys Napoleoniin käynyt selväksi, koska minulla on huono ja vieläpä sangen puhdas mielikuvitus. Sen sijaan kuvassa oleva venäläinen naisenpuoli oli ilmeisesti perillä samasta tarinasta kuin minäkin ja vakuutti innostuneesti suureen ääneen miehenpuolelleen, että "eta pravda", joka tarkoittanee, että tosi on.    Toinenkin mielenkiintoinen erityispiirre noilla sillan villihevosilla on; ne on nimittäin kengitetyt. En hevosista paljoa ymmärrä, mutta luulen, että neljän villihevosen kengittäminen on sangen haasteellinen teko, kuten nykykielellä mahdoton asia ilmaistaan. Siinä hommassa voi helposti saada kaviosta päin näköä. Tuo kuvan kultamunainen ori on lähinnä Faberge´-museota korskahteleva hevonen. Faberge'-museo tunnetaan nimellä Shuvalovin palatsi ja se liittyy sikäli elimellisesti Suomen historiaan, että vielä ukkomiehenä ollessaankin vapaaherra Mannerheim kävi vuosien ajan viikoittain opettamassa siellä eräälle aatelisneidolle ratsastusta. Kommentit (3)
Pisan tornin kilpailija	30.10.2019, 18:51
Olen taas vähän aikaa sitten kirjoittanut ropakantaa. Ei ole Kuopion jalkapallopyhätön tv-torni verhoiltukaan apulantasäkeillä, kuten erheellisesti väitin.  Kävin lauantaina päättämässä jalkapallokauteni ja tutustuin lähemmin tv-tornin arkkitehtooniseen kokonaisuuteen.  Rakennelma on pääosin verhoiltu repaleisella pressulla, mutta verhouksen yläosaa on täydennetty jollain muovilla, apulantasäkkiä se ei ole. Muovikelmussa lukee hyvin pienellä pystyasennossa Savon Sanomat, joka oikein onkin, koska kyseessä on virallisesti Savon Sanomat-areena, ei Keskuskenttä. Kun tv-tornia tarkastelee pääkatsomosta käsin, vaikuttaa siltä, että yhteen seinään on repeytynyt miehen mentävä eräänlainen sepallus, mutta ei se ehkä ole itsestään tuulessa repeytynyt, vaikka siltä näyttää. Vasiten se on varmaankin revitty, jotta kuvaushenkilökunta voi siitä ryömiä suorittamaan tärkeää tehtäväänsä. Luulen, että kunhan ensi kesänä FC Barcelona juoksee Savon Sanomat-areenalle, tuo rakennelma nousee kansainväliseen maineeseen ja kilpailee matkailunähtävyytenä itsensä Pisan tornin kanssa. Suomalaisten maine tarkan markan kansana tornin myötä vain vahvistuu ja maamme saa sitten entistä edullisemmalla miinuskorolla lainaa valtiolle. Nimittäin tuo hökötys todistaa, että meillä asuu tervejärkinen kansa, joka ei tuhlaa verorahoja esimerkiksi siihen, että aikamiehet saisivat juoksennella ilman järkevää syytä nahkakuulan perässä veronmaksajien tuella. Kuopiolaiset voivat kertoa ulkomaalaisille selkäkeikkanaurajille, että tässä kaupungissa, jossa häiriintyneet nuoret hakkaavat sapelilla kanssaihmisiään, käytetään verorahat mieluummin vaikka ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön kuin potkupallokenttien joutavanpäiväisiin tv- torneihin. Kommentit (0)
Banzai	27.10.2019, 20:02
Tunsin oloni vaivautuneeksi, kun Kupsin kultajuhlassa yleisömassa yritettiin saada hurmosmaisesti huutamaan Kupsin kannustushuuto Banzaita. Mieleeni tuli, että lapsuuteni Korkeajännitys-lehdessä jaappanilaiset kamikaze-lentäjät huusivat myös banzaita surmansyöksyyn lähtiessään. Jotenkin erheellisesti kuvittelin, että banzain sanoma on sama kuin Puna-armeijan harrastamassa uraaaaa-huudossa, joka on laina turkinsukuisista kielistä ja tarkoittaa, että tappakaa. Mutta eipä tarkoitakaan banzai tappamista. Tarkistin asian kaikkitietävästä Wikipediasta. Banzailla toivotetaan pitkää ikää tai jokin käännös merkitsee myös 10.000 vuotta, joka sekin on sangen kunnioitettava ikä. Nytkin, kun jaaappanilaiset saivat uuden keisarin, huudettiin hänelle banzaita täysin rinnoin. Niinpä luulen, että Korkeajännitys-lehti kirjoitti ropakantaa, sillä tuskin kamikazet toivottivat itselleen pitkää ikää, tai jos toivottivat, niin pikkuisen se meni tahattoman komiikan puolelle. Kupsin kultajuhlassa mainostettiin vierailevan myös yllätysvieras E:n ja ajattelin, että se merktsee sitä, että harteva työläispainija Eino Görn, joka harrastaa painin lisäksi myös laulamista joltisellakin menestyksellä, kunnioittaisi urheilumiehenä tilaisuutta läsnäolollaan, mutta eipä Eikka tullutkaan, vaan yllätysvieras oli Eini, joka tulkitsee mielestäni nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rockn roll-musiikkia, josta en paljoa ymmärrä, koska harrastan enämpi Siionin virsiä ja ortodoksista kirkkolaulua. Mutta hyvin Einikin esiintyi urheilujuhlassa ja hyvä oli hänellä nahkaisissa ns. sianajohousuissa jalannousu, varsinkin kun huomioi sen, että tämä laulajatyttönen täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Minun nuoruudessani tuossa iässä mummot istuivat sukkaa kutoen kiikkustuolissa ja suunnittelivat hautajaisiaan.  Mutta Eini onkin Eero Mäntyrannan tapaan Pellon ja uskoakseni myös Pellon Ponnen kasvatteja ja hän on varmaankin ollut ennen laulajaksi rupeamistaan lupaava hiihtäjä, sellainen oli hänellä jalannousu nahkaisissa sianajohousuissaan. Kommentit (0)
Menneen Polven Hyvärinen	26.10.2019, 17:58
Olen ihmetellyt, että mitä sanoittajanero Jukka Virtanen oikein tarkoitti, kun erän Kupsin Banzai-kannustuslaulun säe kuuluu, että "muistaa jotkut menneen polven Hyväristä, Rissas-Ollia ja Aalista". Eilen Kupsin Kuopion torilla järjestämässä kultajuhlassa, jossa väkeä oli kuin körttiläisten Herättäjäjuhlilla, minulle selvisi menneen polven Hyvärisen mysteeri. Elikkä mainitsemani Banzai-laulun säkeen  kirjoitusmuoto on yleensä virheellinen. Se tulisi kirjoittaa isolla, eli Menneen (savoksi Männeen) Polven Hyvärinen on tietysti Markku Hyvärisen hellittelynimi samalla tavalla kuin Antero Kostiasta kutsuttiin Ahtaan Paekan Anaksi. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Markku Hyvärisen loistava ura päättyi jo hyvin nuorena, koska hän liukastui kentällä olleeseen mainoslehtiseen ja polvi meni niin pahasti, ettei siitä kunnon palloilupolvea tullut sen ajan menetelmillä. Markku Hyväristä haastateltiin eilisessä kultajuhlassa ja hän oli tyypillisen vaatimaton ja ujohko savolainen. Hän kysyi monituhantiselta yleisöltä, että tietääkö kukaan, kuka kupsilainen on ainoana voittanut jalkapallon mestaruussarjan maalikuninkuuden. Joku ehdotti Rissas-Ollia, mutta Markku Hyvärinen totesi vastauksen olevan väärän ja että oikea vastaus on Markku Hyvärinen. Sitten Hyvärinen kertoi, että hänen hyvä ystävänsä oli kuolinvuoteellaan toivonut Markku Hyvärisen laulavan julkisesti turkkilaisen Uskudaran alkuperäiskielellä ja niinpä hän sen sitten kajauttikin ihan nuotilleen ja käsittääkseni myös virheettömällä turkin kielellä. Tuon asian voi todistaa alla olevasta linkistä noin 26 minuutin kohdalla. Tosin kannattaa katsoa Ylen Areenalta näkyvän kultajuhlan vaikka kokonaisuudessaan. Juhlassa Kuopiossa lapsuutensa viettänyt Kai Hyttinen esittää ensimmäisen kerran julkisesti levyttämänsä Banzain ja lisäksi vähän ennen Hyvärisen lauluesitystä Rissas-Ollilta kysytään, että "mitä miehen mielessä liikkuu" ja hän toteaa Matti Nykäsen tapaan, että "sehän se mielessä liikkuu". https://areena.yle.fi/1-50331280 Kommentit (2)
Äkkirakkaus tekkee paskatin	25.10.2019, 21:34
Historioitsija Teemu Keskisarja kertoi viimeksi Kuopiossa käydessään, että häntä jo vähän kyllästyttää koko historian tutkimus, mutta että Hoikkalan Kallen tapauksen hän haluaisi vielä selvittää. Nerona pidetty Hoikkalan Kalle oli Kalle Päätalon paras lapsuudenkaveri Jokijärven kylällä, joka määrättiin suorittamaan asepalvelustaan Mikkeliin, jossa hän päätyi simputuksen vuoksi itsemurhaan. Mutta toisenkin Päätalon kirjoihin liittyvän asian Keskisarja voisi vielä tutkia. Nimittäin Savon Sanomien haastattelussa Päätalosta juuri kirjan julkonut Antti Heikkinen paljastaa, että Kalle ei kertonutkaan koko totuutta isänsä Herkon vaiheista. Iijoki-sarjan mukaan Herkko päätyi Pelson työlaitokseen, koska ilmeisen masennuspsykoosin vuoksi menetti työhalunsa anhittomiin, mutta Heikkinen kertoo, että hänet toimitettiinkin työlaitoksen sijasta Ruukin kuritushuoneen pakkotyöosastolle, joka kuulostaa liian kovalta ollakseen totta. Kuritushuonerangaistustahan käytettiin aikoinaan tietääkseni vain tosi paatuneiden rikollisten, kuten murhamiesten ja jumalaa pilkanneen Hannu Salaman  ojentamiseen. Yritin netistä löytää taustatietoa Ruukin kuritushuoneesta, mutta sellaista ei löydy. Sen sijaan löytyi uudehko Iltasanomien juttu nuoren Kalle Päätalon kohtuuttoman vilkkaasta sukupuolielämästä, jossa hän ei kaikin ajoin kyennyt pitäytymään yksiavioisuuteen ja hänen sairaalloisesta mustasukkaisuudestaan vaimoaan kohtaan. Pahimmillaan mustasukkaisuuden piinaama Kalle jopa nukkui puukko tyynynsä alla, jonka asian tarkoitus jää minulle hieman epäselväksi. Iltasanomien sivuilta löytyi myös luettuna Päätalon pikkutarkka kertomus siitä, miten äkkirakkaus tekkee paskatin. Se tarina kuvaa väkevästi Pohjolan jylhää erotiikkaa.  Näytteen voi kuunnella alla olevasta linkistä. https://www.is.fi/viihde/art-2000005377043.html Kommentit (2)

Musta Savuttaja

24.10.2019, 18:06

Jokin aika sitten kirjoitin UAZ-maastoautoista ja vaikka tyhmempi ei sitä huomaa, liittyy tuokin kuva jossakin määrin Uaz:eihin. Tuo otos on napattu viime kesän Pietarin matkalta, jolloin kaupungissa vietettiin suurta juhlaa, eli Venäjän laivaston vuosipäivää, joka sattuu jostain syystä samalle päivälle, jolloin Venäjän laivasto sai ensimmäisen voittonsa vuonna 1714 Riilahden taistelussa Hankoniemen edustalla. Nevalle oli kokoontunut erilaista Venäjän merivoimien rauhanpuolustuskalustoa, mutta yksi oli joukosta poissa, eli Venäjän laivaston ainut lentotukialus Amiraali Kuznetsov. Siitä aluksesta neuvostovastainen media käytti nimitystä Musta Savuttaja, kun se pari vuotta sitten kiiruhti Syyrian edustalle suorittamaan rauhanturvaamisoperaatiotaan. Jostain syystä aluksen nokipäästöt olivat silloin melkoiset ja syykin on nyt selvillä, joka seikka selittää myös sen, että Amiraali Kuznetsov loisti poissa olollaan Pietarin laivastojuhlista. Musta Savuttaja on nimittäin palannut Syyrian edustalta remonttiin Murmanskiin ja remontin kerrotaan kestävän kolme vuotta. Olisiko 80-luvulla rakennetun aluksen rakenteellinen käyttöikä lopussa ja dieselitkin pienen pintaremontin tarpeessa. Tilanne on pikkuisen haasteellinen Venäjän suurvallan rauhanturvaamistoimien näkökulmasta, koska USA:lla on merillä tällä hetkellä toista kymmentä lentotukialusta ja jokaisella vähänkin itseään suurvaltana pitävällä kansakunnalla ainakin yksi toimiva. Tuo yllä oleva kuva liittyy sikäli UAZ-autoihin, että törmäsin joskus Suonenjoen kirjastossa venäläissyntyiseen vesantolaiseen luontokuvaajaan, joka oli esittelemässä kirjaansa ja hän kertoi olevansa kotoisin Uljanovskin kaupungista, jossa myös UAZ:it valmistetaan. Uljanovskissa on yliopisto ja luontokuvaaja kertoi, että tämä oppilaitos jotenkin rahoittaa toimintaansa kauppaamalla UAZ:eja. Siinä olisi muuten hyvä idea Suomenkin rahoitusongelmissa painiville yliopistoille ja korkeakouluille. Lisäksi tämä luontokuvaaja paljasti, että hänen lahjakas isänsä on mies, joka suunnitteli Amiraali Kuznetsovin eli Mustan Savuttajan navigaatiojärjestelmän. Sen järjestelmän suunnitteleminen ei varmaankaan ollut mitään kusipäiden hommaa. Tosin ihan putkeen sen ohjausjärjestelmän suunnittelu ei tainnut mennä, koska muistelen jostain neuvostovastaisesta julkaisusta lukeneeni, että kyseinen Musta Savuttaja oli onnistunut upottamaan kelluvan korjaustelakkansa. Se lienee Venäjän laivaston viimeisin upotus. Kommentit (2)