Veren ja virtsan vaihdot 25.07.2019, 18:17 Kuopion kirjastosta ei enää löytynyt viime vuosituhannella ilmestynyttä valmentaja Kalevi Tuomisen muistelmateosta, jonka nimi onnistuneesti on Kallun muistelmat. Luin tuon kirjan sen ilmestyttyä ja mieleeni on jäänyt tarina siitä, kun Tuominen joko Lake Placidin tai Sarajevon talviolympialaisten kisapaikalla astui koputtamatta johonkin huoneeseen ja löysi sieltä kaksi maastohiihdon nimeltä mainittua keskeistä voittajahahmoa tiputuksesta. Kuten eilen kerroin, niin DDR:ssä veridoping oli kiellettyä sen vaarallisuuden vuoksi ja sama linja oli varmaan muissakin Itäblokin maissa. Niinpä monissa kestävyyslajeissa näiden menestys jäi huomattavasti heikommiksi kuin voimaa ja räjähtävyyttä edellyttävissä liikuntamuodoissa. Mutta eivät olleet Neuvostoliiton suurhiihtäjät vaihtamassa veriään, vaan he makasivat selällään letkuissa, koska käynnissä oli virtsan vaihto. Kyllähän silläkin tavalla voi menestymismahdollisuuksiaan lisätä, koska se mahdollistaa kemiallisen sisäruokinnan myös kisojen aikaan. Mutta ainakin Sarajevon kisoissa pelkällä virtsan vaihdolla ei pärjätty suomalaisille, joilla oli tehokkaammat konstit. Tosin johonkin iltapäivälehteen pakinoinut entinen seitsenottelija ja nykyinen astrologi Satu Ruotsalainen kirjoitti, että Suomen majapaikka muistutti enemmänkin teurastamoa. Sitä asiaahan ne norjalaisetkin kateellisen oloisena ihmettelivät. Sarajevosta Norjan miesmaastohiihtäjät eivät saaneet mitalin mitalia, joka nyt tuntuu kummalliselta.   Kommentit (0) Juoksemisen tuska ja hurma 24.07.2019, 18:18 Kaksi ilmeisen asiantuntevaa kommentaattoria ihmetteli eilisen juttuni yhteydessä 70-luvun suomalaisten kestävyysjuoksijoiden ihmeellistä palautumis- ja kunnonajoituskykyä. Rivien välistä olin lukevinani ironiaa. Jokainen, joka urheilusta vähänkin ymmärtää, ymmärtää, mistä silloin oli kysymys ja jokainen, joka urheilusta vähänkin jotain ymmärtää, ymmärtää, missä on kysymys norjalaisten kestävyysurheilijoiden ylivoimassa. Mutta sitä minä en ymmärrä, miten Martti Vainio kärsi Moskovan olympialaisissa anemiasta ja juoksut menivät ihan poskelleen. Juha Väätäinenkin ihmetteli samaa asiaa myöhemmin ja kertoi, että silloisenkin lääketieteen keinoin moinen vaiva olisi pitänyt hoitaa pois muutamassa minuutissa. Jostain syystä Vainion osalta vaivaa ei hoidettu pois, kuten esimerkiksi Kaarlo Maaningan osalta tehtiin. Uskoon tultuaan Maaninka tosin kiisti verenvaihdon, koska yhtään ei otettu entistä verta pois, jokunen pussi vain lisättiin. Pitäisi muuten lukea uudemman kerran Erkki Vettenniemen vuonna 1994 ilmestynyt kirja Juoksemisen tuska ja hurma, jossa haastatellaan myös 70-luvun teinitähteä Ari Paunosta, joka oli aikoinaan nykyisten norjalaisten luokkaa oleva lupaus, josta ei kuitenkaan tullut suurta sankaria. Hän tunnustaa, että sen ajan valmennusmenetelmät alkoivat ihan muistuttaa DDR:n vastaavia ja hän kyllästyi koko touhuun. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että tiettävästi DDR:ssä pidettiin veridopingia niin vaarallisena asiana, että se oli kiellettyä. Ja syytä on myös korostaa sitä, että jos DDR:ssä jokin asia oli kiellettyä, niin se myös oli todella kiellettyä. Kommentit (1) Miehet rautaa 23.07.2019, 18:12 Kulta-Lasse on nyt sitten pitkälle kahdeksannellakymmenennellä ja eilen juhlakalun kunniaksi esitettiin hänestä dokumentti, joka palautti mieleen sen, että jostain syystä 70-luvulla suomalaiset kestävyysjuoksijat olivat rautaa. Nykyiset maamme huiput juoksevat kympin kaksi minuuttia Vireniä hitaammin, mutta siitä huolimatta kärsivät kaikenlaisista ruumiin ja mielen ylirasitustiloista. Toisin oli vaikkapa Montrealin olympialaisten aikaan, jolloin Kulta-Lasse juoksi muutaman päivän sisällä kympin ja vitosen alkuerät  ja loppukilpailut voittaen molemmat matkat ylivoimaisesti ja vitosen loppukilpailua seuraavana päivänä hän osallistui vielä vaivojaan valittamatta maratonille ja johtikin kilpailua vielä kolmenkympin kohdalla, vaikkakin jäi lopulta viidenneksi. Jos maraton olisi juostu vaikka päivänkin myöhemmin, Lasse olisi voittanut senkin. Jokainen, joka urheilusta vähänkin ymmärtää, ymmärtää, että Virenin saavutus on uskomaton ja yli-inhimillinen. Tällä hetkellä maailmasta ei löydy lähellekään Kulta-Lassen veroista juoksijaa. Tosin ennätykset on luotu rikottaviksi ja uskon, että kunhan nuori 18-vuotias Jakob Ingebrigtsen saa rauhassa varttua ja harjoitella, niin hän hyvinkin rikkoo Virenin saavutukset. Ja uskon, että joku kolmesta Ingebrigtsenin veljeksistä voi samoissa olympialaisissa voittaa myös  1500 metriä ja 3.000 metrin esteet. Ja epäilen, että samoissa kisoissa veljekset ottavat kirkkaan kolmoisvoiton 10.000 metrillä ihan Salmisen, Askolan ja Iso-Hollon tapaan. Ja eiköhän Karsten Warholm voita 400 metrin sileän ja 400 metrin aidat, mutta sen sijaan pikamatkoilla ja 800 metrillä norjalaisnäkymät ovat tällä hetkellä synkät. Kommentit (2)
Karjalan palautus	22.07.2019, 17:56
Luinpa joku päivä sitten Jukka Seppisen kirjan Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen" ja huomaan kirjan olevan nyt ajankohtaisen, koska Helsingin Sanomat kertoi viikonloppuna, että venäläiset suunnittelivat 90-luvun alussa koko luovutetun Karjalan myymistä  Suomelle 15 miljardilla dollarilla, joka summa tuskin vastaisi edes alueen metsien todellista hintaa. Seppinen paljastaa kirjassaan, että presidentti Koivisto teki inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, ettei Suomi vain ostaisi Karjalaa. Hän piti hanketta ihan liian kalliina maallemme. Näkemys saattoi olla ihan perusteltu. Tuomittavaa Koiviston asenteessa oli se, että hänen mukaansa karjalaiset jättivät kotiseutunsa vapaaehtoisesti. Saman logiikan mukaan voisi myös väittää viiden miljoonan syyrialaisen jättäneen viime vuosina kotinsa ihan omasta halustaan. Tietysti Koiviston, vanhan sovan käyneen miehen, ajattelun taustalla oli sotilaspoliittiset syyt. Hänen ajatteluunsa vaikutti varmasti myös se, että kenraali Gustav Hägglund, joka varmaankin virkansa puolesta ymmärsi näitä asioita, totesi jossain lehtihaastattelussa, ettei Suomen pitäisi ottaa Karjalaa takaisin, vaikka sitä hopealautasella tarjottaisiin. Se on kovaa puhetta Viipurin pojalta. Turkulaisella Koivistolla tuskin oli suuria tunnesiteitä Karjalaan. Muuten Koiviston aatteellinen esikuva Tanner, joka sentään oli kolmenvartin savolainen, yritti jossain vaiheessa harrastaa Sortavalassa asianajajan tointa, mutta ei siellä viihtynyt, koska piti karjalaisia vain tyhjänpäiväisinä suunsoittajina ja rehvastelijoina. Nyt en ole ihan varma henkilöistä, mutta muistelen eräiden Suomen johtavien poliitikkojen esittäneen, että karjalaisten olisi pitänyt jäädä itärajan taakse, koska Suomella ei olisi ollut varaa heitä asuttaa. Epäilen, että taitavat talousmiehet Ryti ja Tanner saattoivat ajatella niin, mutta valalle asiasta en mene. Kommentit (0)
Jäähyväiset isänmaalle	22.07.2019, 18:01
Eilen illalla hyvin kuoppaposkinen ja tyhjäkatseinen nuorimies soitti Dostajevski-hotellin lähellä sähkökitaralla vaikuttavalla tyylillä Oginskin Jäähyväiset isänmaalle-nimistä hidasta poloneesia. Yleensä kyseisen sävelmän esittää vaskiryhmä tai torviseitsikko.   Lahjoitin liikuttuneena tälle ilmeisen lahjakkaalle nuorelle miehelle kaikki kolikkoni. Sen jälkeen hän lopettikin esiintymisen. Luulen, että hän oli saanut kerättyä kasaan huumepiikillisen hinnan.   Mutta kaikesta huolimatta Euroopan neljänneksi suurimman kaupungin myöhäinen kesäilta oli tyyni ja rauhallinen, vaikka Pietarissa tehdään kahdeksan kertaa Suomea enemmän väkivaltarikoksia. Suomi on taas kolme kertaa Ruotsia väkivaltaisempi asukaslukuun suhteutettuna. Sen vuoksi ruotsalaismiehiä pidetään meillä hieman naismaisina. Yhden humalikkaan tapasin Pietarin yössä eikä hänkään ollut nauttinut rähinäviinaa.   Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Helsingin poliisien versiota kappaleesta, joka puolalaisten tulisi valita kansallishymnikseen.     https://www.youtube.com/watch?v=TLnoUJ27oUY&app=desktop Kommentit (0)
Venäjän rehellinen kansa	20.07.2019, 20:39
Tänään sitten tapahtui se, mitä ei saisi koskaan tapahtua. Siskovainaani, joka on Suomen yleisurheiluhistorian tuntemattomin mm-mitalista, saavutti maastojuoksun joukkuehopeansa ainoalla ulkomaille suuntautuneella kilpailumatkallaan, jolla matkalla belgialaisessa hotellihuoneessa varastettiin häneltä rahat. Tapauksesta viisastuneena olen Venäjän matkoillani säilyttänyt passia, viisumia ja vararahastoa visusti kaulapussissani. Niin mielestäni tänäkin aamuna tein kaupunkikierrokselle lähtiessäni, mutta iltapäivästä huomasin, ettei pussi roikkunutkaan kaulassani, vaan oli ilmeisesti jäänyt hotellihuoneeni pöydälle. Hotelli on nimeltään Dostojevski, jonka baarin nimi on luonnollisesti Roskolnikov. Olin varma, että joku rahaongelmista kärsivä oikeustieteen opiskelija Roskolnikov tai ehkä hänen hotellisiivoojana työskentelevä tyttöystävänsä on kaulapussini ottanut parempaan talteen ja että olen tapauksen seurauksena niin köyhä, että kun puuhun kiipeän, niin maahan ei jää mittään. Mutta ihme tapahtui. Siivooja oli kyllä huoneessani käynyt, mutta kaulapussi kaikkine tarvekaluineen oli tallessa. Rehellistä on Venäjän kansa. Kommentit (0)
Kuopiolaisen jalkapalloilun katastrofi	19.07.2019, 18:43
Huolestuttavia jalkapallouutisia kantautuu Kuopiosta tänne Pietariin asti. Kups selvisi eilen jatkoon Eurokentillä, ja kun näin Euroliigan jatko-ohjelman, alkaa olla urheilukielellä selviö, ettei Kuopio tänäkään vuotena voita Suomen mestaruutta, jonka asian haluaisin vielä tässä elämässä kokea. Veikkausliigan otteluohjelma on Kupsille liian rankka ja seuraavissa kotimaan sarjan otteluissa joukkueen energiat eivät luultavasti riitä. Euroliigassa vastaan tulee Legia Varsova ja se on pelottavan kova joukkue. Tavallaan Legia Varsova on myös savolaisjoukkue, koska jatkosota-aikaan Suonenjoen Halolanmäen kylällä oli eräässä maalaistalossa sotavankina Varsovalainen huipputason jalkapalloilija, joka oli esittänyt kyläläisille sirkusmaisia temppuja pallolla. Tapauksen muistelija oli sitä mieltä, että puolalaissotavanki olisi edustanut Varsovan Dynamoa, mutta sellaista seuraa ei tietääkseni ole ollut, joten uskon miehen olleen Varsovan Legian joukkueen kantavia voimia. Jos ihme tapahtuu ja Kups etenee Euroliigassa jatkoon, ei joukkueella tule olemaan pikkurahan puutetta ensi kaudella ja ehkäpä sitten tapahtuu se ihme, että Kuopion torilla tavataan. Kommentit (0)

Kaukasuksen makeat mansikat	18.07.2019, 18:43
Vanhan suomalaisen kansansanonnan mukaan Pietarissa liikkuja ei voi olla niin viisas, etteikö hän tulisi huijatuksi eikä niin tyhmä, etteikö pystyisi jotakuta huijaamaan. Itse kävin tänään Pietarin kaukaasialaisia kauppahallissa, koska tunnen suurta sympatiaa sikäläisiä yritteliäitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kovia kauppiaita sekä valmistavat hyvää ruokaa ja hyviä kuivia punaviinejä. Ihmeekseni löysin kaukaasialaisia mansikkamiehiä, joilla ei ollut tuotteidensa hintoja mitenkään esillä eikä heidän pakkauskokonsakaan täyttänyt Suomen lain vaatimuksia - rasiat olivat selvästi yli litran, mutta alle kilon, kuten mansikkamiehet auliisti myönsivätkin. Mansikat eivät ulkonäöltään olleet ihan suonenjokelaisten veroisia ja hintakin lienee ollut vähän kalliimpi mitä Kuopion torilla pyydetään. Mutta suurin yllätys oli mansikoiden maku. Ihan tuli lapsuuteni Ydenit mieleen. Niin makeita, suorastaan suussa sulavia marjoja en ole ihan äskettäin syönyt. Tai sitten marjojen päälle oli suihkutettu sokerivettä. Olen sitä mieltä, että Marjanviljely-yhdistyksen asiantuntijoiden olisi kiireellä matkustettava jonnekin Gruusiaan tutustumaan sikäläisiin kollegoihin. Kommentit (2)
Eräkirjan ja jopa väitöskirjan aihe	17.07.2019, 14:52
Olen mielestäni lukenut kaikki suomalaiset eräkirjat, poikien seikkailukirjat ja kaukopartiokirjat, mutta enpä ole törmännyt kertomuksiin siitä, miten muinaiset hämäläiset käytännössä toteuttivat eränkäyntimatkansa Sisä-Savon erämaihin. Tutkin tuossa Suomen karttaa ja yllättävän lyhyt on venematka jostain Sysmästä Suonenjoelle. Tosin sokkeloinen reitti se on ja nykyajan matkalainen tarvitsisi navigaattorin avukseen, mutta ehkä muinaisilla esi-isillämme oli sukupolvien ajoilta muistitietoa asiasta. Veikkaisin, että hyvällä kirkkoveneellä myötätuulessa soutuvuoroja vaihdellen ja ehkä apupurjetta avuksi käyttäen matka taittuu kahdessa päivässä. Itse olen ollut airoissa kirkkoveneessä, jolla soudettiin kovassa vastatuulessa 70 kilometriä päivässä ja olin kokemuksen jälkeen lähes talutuskunnossa, mutta epäilen entisten erämiesten olleen riskimpiä soutumiehiä kuin mitä itseni kaltaiset pikkuvirkamiehet. Koivistoisen suvun muinaiset esi-isät soutivat nykyisen Pietarin seudulta Suonenjoen erämaihin, kun joutuivat häviölle sissisodassaan Pietari Suurta vastaan, mutta ilmeisesti he eivät soutaneet Kymijokeen laskevia vesistöjä pitkin, vaan Saimaan kautta. Saimaastakin pääsi kätevästi Kymijoen vesistöön kuuluville Suonteelle ja Iisvedelle, kun veti veneensä 300 metriä leveän Kuivataipaleen yli. Kuivataipaleelle Suonenjoen Herralan kylälle rakennettiin 1800-luvun lopulla pieni kanava yhdistämään Vuoksen ja Kymijoen vesistöt ja kaunis kanava siitä tulikin, kuten yllä oleva kuva todistaa. Muuten olen jyrkästi sitä mieltä, että jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin tulisi tehdä väitöskirja hämäläisten eräretkistä Sisä-Savoon. Kommentit (0)
Keltamahat	16.07.2019, 17:44
Asiantuntevan Sysmän kirkon oppaan kanssa keskustelimme aiheesta, miksi sysmäläisiä ainakin naapuripitäjissä haukutaan keltamahoiksi. Selityksenä on kuulema se, että vauraat sysmäläiset söivät voita silloinkin, kun köyhät naapurit kärvistelivät nälässä. Sen sijaan vastausta en saanut asiaan, miksi naapuripitäjäläiset kutsuvat hartolalaisia karvakorviksi. Itse en ainakaan ole huomannut hartolalaisten korvissa poikkeavaa karvanmuodostusta. Olen törmännyt  tuohon keltamahaisuusilmiöön muussakin yhteydessä.  Kuopiolainen "isokeisari" professori Lampen, joka oli syntynyt vuonna 1865 ja joka oli maamme ensimmäinen matkakirjailija, kertoo eräässä 1920-luvulla ilmestyneessä kirjassaan, että hänen vaarinsa oli poikasena tavannut vanhan miehen Hämeessä, joka oli kysellyt uteliaana, että vieläkö siellä Nilakassa on niitä tosi keltamahaisia lahnoja. Sisä-Savo oli vanhaa hämäläisten eränkäyntialuetta, ja historian kirjoista löytyy mainintoja siitä, että Sysmän puolen miehet kävivät jopa jonkinlaista sotaa savolaisia uudisasukkaita vastaan Rautalammin erämaissa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että sekä Sysmä että Rautalampi olivat aikoinaan pinta-alaltaan suuria emäpitäjiä ja saattoi jopa olla, että ne olivat rajanaapureita. Lampenin kertomuksesta voi päätellä, että hämäläiset erämiehet kiertelivät keltamahaisten lahnojen perässä Sisä-Savossa ehkä vielä 1700-luvun lopulla. Kerrotaan, että savolaiset uudisasukkaat olivat törmänneet eräällä järvellä hämäläisiin kalamiehiin, jotka olivat vakuuttaneet omalla murteellaan, että "menkää pois, tänne ei enää mahlu". Tähän lupsakka savolainen oli sutkaissut, että "kyllä myö mahlutaan, kunhan teijät ensin tapetaan". Kommentit (1)
Sysmän jämäkkä kirkko	15.07.2019, 15:52
Vaan osattiinpa Suomessa ennen rakentaa jämäkästi ja siitä todisteena on Sysmän kirkko, jota kunnioitin läsnäolollani Kirjakyläpäivien yhteydessä. Sysmän Herran huone on seisonut ihan vatupassissa paikallaan jo yli 500 vuotta, vaikka matkan varrella on monenlainen viha maatamme koetellut. Itse rakennuskin on näkemisen arvoinen, mutta näkemisen arvoinen on myös kirkon sisällä oleva saksalaisperäinen historiallinen esineistö. En syytä enkä väitä, mutta totean, että luultavasti kyseiset kirkolliset tarvekalut ovat ryöstämällä saatuja. Elikkä ihan hukkaan ei 30-vuotinen sota mennyt suomalaisten osalta. Vaikka 1600-luvulla suuri osa Keski-Euroopasta pistettiin p-------n päreiksi, eli kuten siistimmin sanotaan vitukkeiksi, kun eurooppalaiset selvittivät sitä, kenen suhde yhteiseen mielikuvitusystävään oli oikea ja vaikka iso osa maamme miehistä vietiin pois arkiaskareistaan teuraaksi sivistyneeseen Eurooppaan, niin toivathan hakkapeliitat kuitenkin edes jykevän alttarikaapin ja jonkin verran muutakin hengellistä käyttötavaraa Sysmän kirkkoon. Historia ei välttämättä toista itseään, mutta epäilen, että muslimimaailmassa on parhaillaan menossa oma 30-vuotinen sota. Juutalaisen paimentolaisheimon väkivaltaisiin kansantarinoihin perustuvat uskonnot näyttävät historian valossa olevan väkivaltaisimmillaan 1500 vuotta syntymänsä jälkeen. Puolitoista tuhatta vuotta sitten kuolleen Mohamedin jälkeensä jättämää uskonyhteisön hallinnollista epäselvyyttä on alettu vasta viime aikoina näyttävästi selvittämään sunnien ja shiiojen välillä. Kommentit (0)
Opiskelijoiden toimeentulo ja hävikit	14.07.2019, 17:52
Lukaisin tuossa juuri paluumuuttaja Anna Petrovskajan neljännes vuosisata sitten ilmestyneen muistelmateoksen Kohtalokas kielto, jossa käsitellään myös eilen Jaakkiman kirkon palon yhteydessä sivuamaani Neuvostoliittoa vaivannutta tavaroiden hävikkiongelmaa. Petrovskajan mukaan pääsihteeri Brezhneville ehdotettiin jossain vaiheessa opiskelijastipendien ja pienipalkkaisten tulojen korottamista. Ainakin Petrovskajan kirjan mukaan ukrainalaisen työläisperheen kasvatti Leonid oli sitä mieltä, ettei se kannata. "Annetaan heidän varastaa vaunujen purkamisen aikana. Opiskelijat voivat ansaita lisää rahaa vaunuja purkamalla. Minä itsekin tein opiskellessani niin, neljä säkkiä varastoon ja viides kulman taakse. Kaikkihan niin tekevät, kyllä opiskelijat selviytyvät." Pääsihteerin näkemys on ajankohtainen tänäänkin, jolloin maamme tiedotusvälineissä velloo keskustelu opiskelijoiden toimeentulo-ongelmista. Nykyään Venäjällä työvoima on keskimärin hyvin halpaa. Kiinalaistenkin palkat ovat jo korkeammat. Osittain palkkakulujen pienuuden selittää se, että maassa on siirrytty 13 %:n tasaveroon. Toinen selitys saattaa hyvinkin olla se, että venäläisen työkulttuurin mukaan työntekijä voi ansaita lisätuloja varastamalla työnantajaltaan kohtuullisessa määrin. Kommentit (1)

Jaakkiman kirkkoalueen kunnostus alkanut	13.07.2019, 18:59
Pari viikkoa sitten kävin Uukuniemen naapurissa Jaakkimassa rajan takana ja ihmettelin, miten pitäjän kirkon ympäristö oli kovasti siistiyttynyt sitten viime näkemän ja nyt on tällekin ilmiölle löytynyt selitys kaikkitietävästi internetistä. Nimittäin tavallisesti luotettava Venäjän Karjalassa ilmestyvä Karjalan Sanomat -lehti kertoo nettisivullaan, että lähellä Jaakkiman kirkon kunnostus on alkanut ja jatkaa, ettei tosin itse kirkkorakennusta kunnosteta, vaan palaneen herranhuoneen ympäristö raivataan puskista ja sille rakennetaan parkkipaikka sekä pystyssä olevat seivät valaistaan. Näin uskotaan nähtävyyden houkuttelevan paikalle entistä enemmän matkailijavirtoja. Erilaiset kansalaisjärjestöt ovat varanneet hankkeeseen 70 miljoonaa ruplaa eli noin miljoona euroa, joten ihan pikkuprojektista ei ole kysymys. Jaakkiman kirkon rauniotkin ovat vaikuttava nähtävyys. Rakennus oli 42 metriä pitkä, 42metriä leveä ja 22 metriä korkea, joten se oli lähes yhtä suuri kuin maailman suurin puukirkko Kerimäellä. Tosin Jaakkiman kirkko ei ollut puuta vaan tiiltä, joita tarvittin peräti 756.000 kpl. Rakennuksen suunnitteli itse Carl Ludvig Engel, joka Jaakkiman kirkon lisäksi on suunnitellut myös Helsingin kaupungin keskustan. Engel kuoli vuonna 1840, mutta kirkko valmistui vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin. Jaakkiman kirkko paloi vuonna 1977, mutta sillä kertaa Herra ei polttanut huonettaan, vaan palon syyksi on minulle on tapahtumapaikalla suorittamissani puhutteluissa kerrottu se, että joukko nuoria miehiä olisi grillannut saslikkia rakennuksen vintillä. Tietoa ei ole siitä, oliko mahdollisesti alkoholilla osuutta asiaan. Toisaalta Arvo Ei-Poika Tuominen paljastaa vuosi sitten ilmestyneessä mainiossa Karjala-kirjassaan, että kyseessä saattoi olla tuhopoltto. Kirkko palveli Neuvostoliiton ollessa vielä voimissaan kansantalouden tarpeita varastona ja paikkakunnalle oli kiirinyt tieto, että jonkinlainen inventaario olisi tulossa, jonka jälkeen varastossa tiedossa ollut hävikkiongelma ratkaistiin kylmän rauhallisesti pyroteknisin menetelmin ennen reviisorin saapumista. Näin naapurissa. Kommentit (0)
Rotukysymyksestä	12.07.2019, 18:16
En ole rasisti, mutta väitän, että rotukysymys ratkaisi eilisen Kups-Vitebsk-ottelun. Kummallakin joukkueella oli tukku ulkomaalaispelaajia riveissään, mutta Kups oli viisaasti sijoittanut rahansa, joka lienee noin 1000euroa /kk/ulkomaalainen, uljaisiin afrikkalaistaustaisiin nuorukaisiin, kun taas Vitebsk oli palkannut vain todennäköisesti samanhintaisia valkoihoisia ukrainalaispelaajia ja niinpä sitten Kups oli selvästi parempi joukkue ja voitti ansaitusti 2-0. Ottelun lopputulos merkitsee sitä, että kuopiolaiset todennäköisesti jatkavat Euroliigan toiselle kierrokselle ja Kups saa sen ansiosta ainakin 250.000 euroa lisää rahaa uusien ulkomaalaispelaajien hankintaan. Tällä hetkellä joukkueen avauskentällisessä on yksi seuran oma kasvatti, mutta ehkä tulevaisuudessa kannattaa panostaa vain ulkomaalaisiin. Viisainta ja halvinta olisi ostaa vaikkapa Nigerian Lagosista jokin sikäläinen joukkue, joka pelaisi kesäisin Suomessa ja talvet kotimaansa sarjassa. Entisen Neuvostoliiton valtioissa näyttää olevan rasistisena periaatteena, että mustia miehiä ei sikäläisiin jalkapallojoukkueisiin hankita ja niinpä joukkueet eivät ole pärjänneet kansainvälisissä sarjoissa. Muistanpa, miten muutama vuosi sitten Pietarin Zenitin kakkosjoukkue kävi pelaamassa harjoitusottelun Kuopiossa ja taisi vaivoin yltää tasapeliin kakkosdivisioonan Kufua vastaan. Koko Zenitin joukkue koostui hyvin savolaisen näköisistä hitaista, mutta kankeista miehistä, joka asia ei ole mikään ihme, koska nyt geenitutkimus on paljastanut, että oikeita venäläisiä ei olekaan, vaan on vain venäjää puhuvia savolaisia. Tietääkseni Zenitin kannattajat eivät hyväksy ollenkaan mustiamiehiä joukkueeseen. Joukkueen kannattajien tasosta kertoo paljon se, että heidän kannustushuutonsa on suomennettuna jotain sellaista syvällistä, että "Zenitin kannattajilla seisoo aina". Kupsin ja Vitebskin kohtaamisen parhaat palat voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=N0N6vSxMwZM   Kommentit (0)
Kups - Fc Vitebsk	11.07.2019, 20:31
Hirmuisen synkkä ukkospilvi on lähetymässä Kuopiota, mutta en usko, että se latistaa suuren urheilujuhlan ja jopa  helleenisen kirkkauden tuntua, joka tullaan kokemaan Kuopion Keskuskentällä neljän tunnin kuluttua, kun Kuopion ylpeys Kups kohtaa Euroliigan ottelussa valkovenäläisen Fc Vitebskin vastaavan yhdistelmän jalkapalloilun merkeissä. Kuopion lähellä, eli vain 869 kilometrin päässä, sijaitseva Vitebsk ei meille urheilun ystäville kerro paljoakaan, koska urheilussa tämä 348.000 asukkaan kaupunki ei ole juurikaan menestynyt, mutta taiteen ystäville Vitebsk kertoo paljonkin. Nimittäin maailman kuvataiteen keskeinen vaikuttajahahmo Marc Chagal on syntynyt Vitebskissä. Tosin kotikaupungissaan hänet tunnettiin Moise Segal-nimisenä juutalaisnuorukaisena. Hän ei kuulunut kaupungin vähemmistöön, sillä vuoden 1897 väestölaskennan mukaan enemmistö kaupungin asukkaista oli mooseksenuskoisia, jotka puhuivat jiddisin kieltä. Juutalaiset ovat menestyneet hämmästyttävän hyvin eri elämän aloilla, mutta kuvataiteista en keksi tähän hätään Segalin lisäksi muita juutalaisnimiä kuin Viipurissa syntyneen Sam Vannin, joka syntymäkaupungissaan tunnettiin nimellä Samuel Besprosvanni. Besprosvanni tarkoittaa suomeksi nimetöntä henkilöä. Sam Vannin isoisä vietiin pakolla tsaarin armeijaan ja koska hän ei suostunut paljastamaan sukunimeään, hänelle annettiin sukunimeksi nimetön henkilö. Sam Vanni on meille urheilun ystäville erittäin tuttu nimi,  koska hän on jo uransa lopettaneen pituushyppääjä Ringa Ropon nykyisen miesystävän uransa jo lopettaneen kiekonheittäjä Mikko Vannin  isä. Kommentit (0)

Kissojen ja koirien paratiisi	10.07.2019, 18:39
Vaikka sortavalalaisten hyvinvoinnin taso ei ole vielä pohjoismaista luokkaa, niin kissoilla ja koirilla kaupungissa hyvät oltavat. Sortavalaa voikin perustellusti pitää kissojen ja koirien paratiisina. Venäjä on nykyään niin vapaa maa, että siellä kaupungeissakin kissat ja koirat voivat käyskennellä vapaina toisin kuin yksilönvapautta rajoittavissa länsimaissa. Jos Suomessa jossakin kaupungissa juoksentelisi koira vapaana, niin todennäköisesti Yleisradion lähetykset  katkaistaisiin hätätiedotuksella. Kissat ja koirat ovat Sortavalassa hyödyllisiä perheenjäseniä, sillä kissat torjuvat pihapiirien jyrsijöitä ja koirat kaikenlaisia kuluku-ukkoja. Vaikka lemmikit saavat elää kaduilla ihan vapaasti, niin ihmeen hyvin ne selviävät liikenteen seassa. Meidän piloille hemmoteltu Dinge-koiramme ei olisi selvinnyt minuuttiakaan, jos se olisi päässyt kadulla karkaamaan hihnasta. Kuvan arvokas vanha herra oli ulkoiluttamassa kissaystäväänsä Väinämöisenpuistossa, jota Suomen vallan aikaan kutsuttiin Kolmikulmapuistoksi. Kommentit (0)
Isotakiainen	09.07.2019, 17:54
Kaikkitietävän Wikipedian avulla uskon onnistuneeni Sortavalan jättirikkaruohon lajin määrittämisessä. Kyseessä lienee isotakiainen, joka Suomessa kasvaa harvinaisena vain etelässä enkä ole sitä meillä nähnyt. Sen sijaan tavallinen takiainen tuli minulle hyvinkin tutuksi siihen aikaan, kun asuin Heinolassa pienen lamppuharjamaisen koiran palvelijana. Vaikka Sortavala sijaitsee aika pohjoisessa, niin isotakiainen on siitä huolimatta onnistunut valtaamaan kaupungin kadunvarret. Jättikasvia voidaan hyödyntää myös ihmisravintona, joten Sortavalan ruokahuolto näyttää hyvin turvatulta. Wikipedian mukaan isotakiaista voi käyttää ravintona mustajuuren tapaan; tosin en tiennyt, miten mustajuurta hyödynnetään ennen kuin katsoin Wikipediasta, että sitä käytetään parsan tapaan. Isotakiainen ei ole Karjalan suurin rikkaruoho, vaan sitäkin suurempi on erittäin myrkyllinen jättiputki, joka on vallannut rajantakaiset kylät pelottavan tehokkaasti. Ennen pelkäsin jättiputkien ajavan karjalaiset lähiaikoina uudelle evakkomatkalle, mutta viime matkalla näin orastavan toivonkipinän. Nimittäin aiemmin Sortavalan lähistöllä erään raunioituneen ja hylätyn lehmäkombinaatin tienoilla kasvoi monen hehtaarin suuruinen tiheä jättiputkikasvusto, mutta nyt ilokseni huomasin, että osa jättiputkipellosta oli raivattu pelloksi. Ihmeen taustalla lienevät Lännen talouspakotteet, jotka ovat elvyttämässä Karjalankin maataloutta.  Ilmeisesti Round-Up-niminen syöpää aiheuttava rikkaruohomyrkky tepsii myös voittamattomana pidettyyn jättiputkeen. Kommentit (0)
Pölyttäjähyönteisten paratiisi	08.07.2019, 18:49
Vaikka sortavalalaisten hyvinvoinnin taso ei olekaan ihan pohjoismaisella tasolla, niin pölyttäjähyönteisillä, jotka ovat maailmanmenon näkökulmasta huomattavasti ihmislajia tärkeämpiä, pyyhkii hyvin. Itse asiassa Sortavalaa voi pitää pölyttäjähyönteisten paratiisina ja se on hyvä se. Kaupungissa saavat kaikki kukat kukkia vapaasti ja kadunvarretkin ovat jännittävän reheviä ja monimuotoisia toisin kuin meillä, jossa jokainen kasviyksilö, joka  yrittää nostaa päätään toisia ylemmäksi, armotta niitetään tai trimmeröidään maahan. Itse kuulun viimeiseen ikäluokkaan, joka joutui oppikoulussa keräämään kasveja. Tosin tämä velvoite kohdistui minuun vain ensimmäisen luokan jälkeisenä kesänä ja vain ylivoimaiselta tuntuvat 25 lajia piti minun oppia tuntemaan, mutta siitä huolimatta ainoastaan voikukan, pionin, jättiputken ja pelakuun nykyään tunnistan. Niinpä en osaa määritellä kuvan lajia, joka jo alkukesästä on kasvanut miestä pitemmäksi. Noita hujoppeja olivat Sortavalan kadunreunat täynnänsä. Vähän se muistuttaa meikäläistä ohdaketta, mutta jos se on se, niin suurvallalla on suurvallan rikkaruohotkin. Kommentit (0)
Joululahjat kannattaa hankkia hyvissä ajoin	09.05.2019, 18:00
Sen verran jatkan eilen aloittamaani kirjakehua, että jos itselläni olisi vähänkin ylimääräistä rahaa ja jos joku minulle kaupittelisi alla olevien kirjojen kaltaisia hengentuotteita, niin kyllä minä vakavasti harkitsisin ostopäätöksen tekemistä jo pelkästään säälistä ja saattaisin hyvinkin päätyä hankintapäätökseen. Kyllä taiteen vuoksi kannattaa välillä vähän uhrautuakin, niin sitten tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi. Korostaisin vielä sitä, että joululahjojen keksiminen kanssaihmisille on vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeaa ja lahjasuunnitelmien pohtiminen kannattaa sen vuoksi aloittaa jo hyvissä ajoin. Alla olevat suhteellisen kauniit kirjat saattaisivat olla ihan hyviä joululahjoja ainakin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Noita kirjoja hänellä ei todennäköisesti vielä ole. Kommentit (0)

Pionien tuotannosta	07.07.2019, 16:56
En ole mikään rasisti, mutta väitän, että keskimäärin venäläiset ymmärtävät kukkien kasvatuksesta suomalaista enemmän. Olen pitänyt itseäni koko Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden johtavana pionin tuottajana, mutta siitä huolimatta jouduin katselemaan ihastusta ja jopa kateutta tuntien Sortavalan pihojen kukka- ja varsinkin pioniloistoa. Muutenkin venäläiset näyttävät ymmärtävän kukkasten päälle. Suinkaan harva ei ole se kerta, kun olen nähnyt sikäläisten miehen puolien ostavan käsittääkseni vaimoilleen tai ainakin jalkavaimoilleen kukkapuketteja, ja hämmästyttävää oli havaita, että Uukuniemen toisessa naapurikaupungissa Käkisalmessa, joka on sellainen Heinolan kokoinen kaupunki, toimi kukkakauppa, joka oli auki ympäri vuorokauden. Luulen, että aamuyöstä retkiltään rouviensa tykö palaavat miehenpuolet piipahtivat siinä myymälässä. Muuten samaisessa Käkisalmen pikkukaupungissa toimi ainakin viimeksi siellä käydessäni myös sushibaari, jollaisia ei myöskään Heinolassa esiintynyt siellä asuessani. Siellä esiintyi ainoastaan turkkilaisten pk-yrittäjien ylläpitämiä pitserioita. Suomessa sushiraja kulkee jossain Tampereen korkeudella. Kommentit (0)
Pienen pintaremontin tarve	06.07.2019, 19:20
Viimeisen päälle vatupassissa olevan Sortavalan sotamuistomerkin vieressä on kuvan jännittävän näköinen talo, joka ei ole täysin vatupassissa, vaan ainakin pienen pintaremontin tarpeessa. Jos tuollainen pytinki seisoisi jossain Suomen pikkukaupungissa, olisi se arvokas kiinteistö, koska moni vakavarainen kulttuurityöntekijä haluaisi tuollaisessa asua. Esimerkiksi menestyvän savendreijausosuuskunnan voisi rakennukseen vallan mainiosti perustaa. Tuo kuva ei asiaa paljasta, mutta talon takakulma on palanut pahasti. Siitä huolimatta rakennuksessa toimii edelleenkin sähkötarvikemyymälä. Toivottavasti kyseinen sähkötarvikemyymälä ymmärtää huolehtia tuotteidensa turvallisuudesta, koska itärajan takana näkee paljon palaneita taloja. Alan asiantuntija kertoi, että ainakin yksi syy paloihin on, etteivät venäläisten sähköasennukset ole läheskään aina kunnolla tehtyjä. Joku toinen asiantuntija taas tiesi kertoa, että tulipalojen taustalla on, ettei Venäjän asuntolainajärjestelmä ole kovin kehittynyt. Niinpä lainanantajilla on tapana turvata saatavansa polttamalla lainoitettu kiinteistö vakavissa maksuhäiriötapauksissa. Sellainen menettely pitää yllä velallisten maksuhalukkuutta ja yleistä yhteiskuntamoraalia. Kommentit (0)
Sortavalan sotamuistomerkki	05.07.2019, 19:16
Mutta osataan itärajan takanakin rakentaa. Esimerkiksi jokaisessa karjalaiskylässä on täysin vatupassissa oleva sotamuistomerkki ja kaikkein köyhimmässäkin se on komeampi kuin yksikään suomalainen vastaava muistomerkki. Sortavalan sotamuistomerkki on poikkeuksellisen komea sikälikin, että se on selkeästi kolmiulotteinen.  Se on siis vain kolmiulotteinen eikä sikäli pärjää Heinolan F. A. Kairon muistomerkille, joka on peräti neljäulotteinen. Taiteilija Väänänenhän teki teoksensa tyhjästä viskitynnöristä ja perusteli valintaansa sillä, että kun kanslaiskeskustelu vaati muistomerkistä kolmiulotteista, kehitti hän sille vielä neljännenkin ulottuvuuden eli onttouden, joka kuvasti aiheeseen liittyvän keskustelun tasoa. Sortavalan muistomerkistä myös heijastuu onnistuneesti Venäjän historian eri vaiheet, koska taiteellisen kokonaisuuden sankaripatsasosa on tyypillistä perinteistä neuvostoajan tyyliä, mutta taustalla horisontissa erottuu myös ortodoksiristi, joka lienee pystytetty Neuvostoliiton konkurssin jälkeen. Itse patsaan ja ristin väliin on kerätty suuri joukko rikki menneitä kypäriä. Yleensä niissä kiväärin luodinreikä on sekä edessä että takana, joten kypärän kantajalle lienee käynyt huonosti. Muistomerkin puhkiammutuista kypäristä voinee päätellä sen, ettei konepistoolin luoti kyennyt yleensä puhkaisemaan kypärää. Isäni oli heinäkuun helteillä vuonna 1941 19-vuotiaana mukana Sortavalan valtauksessa ja kertoi, että siellä hän oli erään Karttulan Virmaanpään miehen kanssa raahaamassa  suomalaiskaatunutta pois etumaastosta ja vainaja oli jo sen verran huonossa kunnossa kuumuudesta johtuen, että tältä irtosi päänahka. Silloin Karttulan mieheltä pääsi oksennus. Kommentit (0)
Jaakkiman kristillinen opisto	04.07.2019, 18:00
Vaan kyllä osattiin Suomessa ennen rakentaa. Sen todistaa tuo vuonna 1929 valmistunut Jaakkiman kristillisen kansanopiston funkkisrakennus, joka on kestänyt ihan vatupassissa 90 vuotta, vaikka sitä on koetellut 50 vuotta bolshevikkivaltaa ja 30 vuotta venäläistä riistokapitalismia. Ja kyllä on Suomen kirkolla ollut joskus paljon rahaa, kun se on pystynyt rakentamaan niin valtavan kasvatuskombinaatin, ettei sen kuva mahtunut edes kokonaisuudessaan kännykkääni. Alunperin kombinaatissa kasvatettiin kristittyjä nuoria, mutta nykyään siellä kasvatetaan pihan harrastusvälineistöstä päätellen urheilevia lapsia ja varhaisnuoria. Aiemmin Jaakkimassa oli toinenkin matkailunähtävyys, eli pientalonpoikajohtaja Veikko Vennamon syntymäkartano, mutta siitä ei ole enää mitään merkkiä jäljellä, koska se paloi. Kun näin Vennamon kartanon viimeksi, siinä toimi kirpputori. Joskus rakennuksen seinällä oli Vennamosta muistuttava laatta, mutta sitten se katosi ja epäilen, että se myytiin edellä mainitulla kirpputorilla. Ihan sovinnolla Veikko Vennamo ei suvun kartanosta luopunut, koska Talvisodan rauhan jälkeen, kun ilmeni, että kartanon omistaja vaihtuu, Vennamo kävi ennen lähtöään heittelemässä kellarin mehut ja hillot pitkin seiniä. Molotov ei jostain syystä vaatinut vahinkoja korvattaviksi, vaikka muuten hän oli erittäin tiukka mies. Kommentit (0)

Ns. Mannerheimin huvila	03.07.2019, 20:05
Kyllä Suomessa osattiin ennen rakentaa. Kun Puna-armeija vapautti Talvisodassa Sortavalan Kirjavalahden rannalla sijaitsevan komean kivihuvilan, uskottiin, että rakennuksen omistajan täytyi olla marsalkka Mannerheimin. Mutta ei ollut huvila marsalkan, vaan sen oli apteekkari Tauno Jääskeläisen oma. Neuvostoliittolaisten oli varmaankin vaikea uskoa, että terveysalan työntekijällä olisi varaa moiseen, koska itärajan takana tuon alan työntekijät olivat silloin ja ovat vieläkin palkkakuopassa. Epäilen, että peruspäivärahalla oleva työtönkin ansaitsee tällä hetkellä enemmän kuin lääkäri Sortavalassa. Jääskeläisen huvila valmistui vuonna 1935 ja on selvää, että se jäljittelee tyyliltään kolmisen kymmentä vuotta aiemmin valmistunutta lääkäri Winterin kesämökkiä. Kummassakin rakennuksessa on hyödynnetty ns. säästöbetonia eli sementin sekaan on valettu paljon luonnonkiviä. Epäilen, että jos normaalissa betonissa on hiekan ja sementin jaotus neljän suhde yhteen, niin säästöbetonissa kallista sementtiä menee puolet vähemmän. Rakennuskiveä Laatokan rannalla kyllä riittää, ja rikas apteekkari Jääskeläinen osoitti sosiaalista mieltä ja maksoi kyläläisille markan joka kivestä, jonka he toivat rakennuspaikalle. Nykyrahassa kiven hinta olisi noin puoli euroa ja luulen, että huvilaa nieli tuhansia kiviä. Epäilen, etteivät mitkä tahansa kivet apteekkarille kelvanneet, vaan niiden tuli olla määrämittaisia, ehkä halkaisijaltaan noin 30 cm. Jääskeläisen kriteerit olivat siis tiukemmat kuin Kärkkäälän yläkansakoulun opettaja Suomelan vaatimukset. Kärkkäälän koulussa nimittäin oppilas, joka unohti jonkin koulunkäyntivälineensä kotiinsa, sai sovittaa rikkeensä toimittamalla koululle lihasvoimin litteän kiven, jonka tuli olla läpimitaltaan noin 20 cm X 20 cm. Niillä kivillä ei reunustettu koulun komentokorsun polkua, vaan niillä kivettiin koulun pihaa. Kommentit (0)
Ns. Putinin huvila	02.07.2019, 17:52
Kyllä suomalaiset osasivat ennen rakentaa. Kahdeksan kilometriä Sortavalasta etelään sijaitsee lääkäri Gustaf Winterin vuonna 1909 valmistunut kansallisromanttinen huvila, jonka on suunnitellut itse maailmankuulu arkkitehti Eliel Saarinen. Suosittu tietokilpailukysymys muuten kuuluu, että milloin Eliel Saarinen eli Eli Saarinen eli. Oikea vastaus on, että vuosisadan vaihteessa. Nykyään Winterin huvilan alueelle on rakennettu ylellinen lomakylä, joka on ympäröity korkealla aidalla, mutta ystävällinen vartija suostui pyynnöstämme raottamaan porttia sen verran, että pääsimme rouvan kanssa tutustumaan huvilaan, joka on näkemisen arvoinen paikka persaukeiselle suomalaiselle.  Alueen tiukkojen turvajärjestelyjen uskotaan liittyvän Winterin huvilan nykyiseen omistajaan. Ainakin Iltasanomien mukaan huvilan ja lomakylän nykyinen pääomistaja on itse Venäjän presidentti Putin. Jostain syystä Putin on mieltynyt Karjalaan ja omistaa ainakin huhujen mukaan myös huvilan Valamon saarelta ja liikuntakeskuksen Raudusta. Raudussa vakavaraisen liikunnan harrastajan on mahdollista harrastaa myös formuloilla ajelemista. Tavallisesti luotettavista lähteistä olen saanut kuulla, että tulevaisuudessa Raudussa on tarkoitus järjestää myös Formula I:n osakilpailuja, joka tieto innostaa varsinkin Uukuniemen urheiluautoilijoita. Julkisuuteen vuotaneiden ns. Panama-paperien mukaan Putin ei omista Winterin huvilaa, vaan omistaja on hänen hyvä kaverinsa, joka on luonut miljardiomaisuutensa sellon soitolla. Kyllä siinä on mies saanut selloa soittaa sormenpäät verillä. Kommentit (0)
Sortavalan Suomen Pankin rakennus	01.07.2019, 19:22
Suomessa osattiin ennen rakentaa. Uno Ullbergin suunnittelema Suomen Pankin rakennus on seisonut 104 vuotta Sortavalassa eikä ajanhammas ole ainakaan sen ulkokuoreen pystynyt. Myös hyvää poliittista tyylitajua Sortavalan kaupunkisuunnittelijat ovat osoittaneet, kun ovat sijoittaneet Karl Marxin patsaan pankkirakennuksen eteen, koska taloustieteilijähän se Marx ennen kaikkea oli. Suomen Pankin rakennus on siis yli sadan vuoden jälkeenkin kuin uusi ja sen kuntoa kannattaa verrata vaikkapa puolta nuorempaan Finlandia-taloon, jossa julkisivu on jo kertaalleen uusittu, koska italialaiset marmorilaatat eivät kestä meikäläisessä ilmastossa, vaan käyristyvät ulospäin. Aikoinaan suomalaisilta kyseltiin, miten Finlandia-talon julkisivu kannattaisi uusia ja ensimmäisenä tuli mieleeni, että seinät pitäisi päällystää vaaleilla koivupäreillä, jotka erehdyttävästi muistuttavat käyristyneitä marmorilaattoja. Toisaalta Alvar Aalto ei ehkä olisi päreitä hyväksynyt, joten toiseksi edullisin vaihtoehto olisi ollut se, että ulospäin käyristyneet marmorilaatat olisi irrotettu ja pultattu toisin päin seinään kiinni. Niinpä laatat olisivat todennäköisesti  muutaman vuoden päästä vääntyneet suoriksi ja alkaneet sitten käyristyä ulospäin, jonka jälkeen ne olisi taas pultattu toisin päin. Kommentit (0)
Nivan asema	30.06.2019, 21:05
Saksanseisoja-koirien lailla tuijotimme rouvan kanssa tuota kuvan Nivan asemaksi uskomaamme rakennusta ja kunnioitimme rouvan vaarin yksinhuoltajaisän Juoso Kuikan muistoa, joka menehtyi vuonna 1938 tuon aseman lähelle myllymatkallaan jättäen täysorvoksi näin tulleen lapsilauman suureen suruun ja surkeuteen. Kuvan rakennus vaikuttaa suomalaisen silmään hieman pienen pintaremontin tarpeessa olevalta, mutta pihan luonnon monimuotoisuuden vaaliminen herättää kunnioitusta. Tuollaisen rehevän ja luonnon lajirikkautta suosivan pihan minäkin haluaisin, mutta rouva ei halua. Suomalaisen ihmetystä sen sijaan herättää tuo kuvan vasemmassa alareunassa erottuva sininen piste. Se on ns. Putin-puhelin. Putinhan antoi vuosia sitten ultimaattumin, että jokaiseen kylään tulee saada puhelinyhteys, joka ihan oikein onkin ja niin sitten myös tapahtui. Putin-puhelimia lienee Venäjällä noin miljoona, mutta kenenkään ei ole nähty niitä käyttävän, koska kaikilla on kännykät. Sitä paitsi ainakin tuon kuvan puhelimen ääreen pääseminen vaatii hyvän raivaussahan, kyllä sen ympäristö on päässyt sen verran vesoittumaan. Muuten vähän ennen Neuvostoliiton konkurssia päätettiin, että jokaiseen kotitalouteen pitää tuottaa mekaaninen laskukone kotitalouksien taloussuunnittelua varten. Tietääkseni mekaanisia laskukoneita ei ehditty ainakaan jokaiseen talouteen tuottaa ennen kuin halvat taskulaskimet tulivat markkinoille. Itse olen haaveillut, että hankin joskus tuollaisen neuvostoliittolaisen mekaanisen laskukoneen, koska digitalisaatio on mielestäni hävittämässä kaiken meille arvokkaan. Kommentit (0)
Voi laari laari laa	28.06.2019, 18:18
Karjalaiset ja varsinkin uukuniemeläiset ovat hyvin laulavaista väkeä ja niinpä noin 10 prosenttia Uukuniemen pitäjän väestä oli paikalla, kun lakkautetulla ja Moilasen musiikkisuvulle myydyllä kirkonkylän koululla järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut Parhaat koululaulut-tilaisuus nyt jo ensimmäisen kerran. Olin luonnollisesti paikalla täysin palkein ja rinnoin. Arvioni mukaan noin neljännes paikkaolevista oli ammattimuusikoita, joka on nykyään tyypillisin uukuniemeläisammatti, mutta siitä huolimatta ääneni erottui selvästi laulajien joukosta. Myönnän kyllä, ettei ääntelyni aina ehkä mennyt nuottien mukaan, mutta mielestäni syvä tunne korvasi täysin puuttuvan taiteellisuuden. Perinteiset koululaulut ovat hengeltään hyvin isänmaallisen-kristillis-siveellisiä, mutta kappaleen Hoi laari laari laa kohadalla huomautin vieressäni istuneelle kunnan eläinlääkärille, ettei ole luonnontieteellisesti perusteltua laulaa, että käki ylistää kukunnallaan sulhonsa suloutta, koska vain koiraskäet kukkuvat. Eläinlääkäri, joka varmasti koulutuksensa puolesta ymmärtää näistä asioista, vakuutti, että kyseessä luultavasti on nykyaikainen pride-henkinen siivekäs. Kommentit (0)

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä	29.06.2019, 21:14
Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä ja olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, koska Uukuniemi-juhlat ovat alkaneet. Juhlien aiheena ovat sotapakolaiset eli evakot, joka on ajankohtainen aihe tänäkin päivänä. Opin aiheesta sen, että pakolaisiin sivistynyt ihminen suhtautuu ystävällisesti rotuun, uskontoon tai poliittiseen kantaan katsomatta. Tänään opin myös sen, että kuohilaita, jotka ovat uskonnollinen suuntaus, jonka kannattajat pyrkivät hillitsemään synnillisen lihanhimonsa kuohitsemalla itsensä, oli Uukuniemellä kuusi kappaletta ja eräs peräti 200- senttimetrinen. Ilmeisesti kuohilaiden erilainen hormoonitoiminta lisää pituuskasvua. Sain tietooni myös sen, että pikaluistelun maailmanhuippu Seppo Hänninen, joka tosin epäonnistui Sapporon olympialaisissa ja jäi viidenneksi, ei pärjännyt Hännisten suvun jäsentenvälisessä kilpailuissa, vaan jäi vasta kolmanneksi, koska nykyinen tsasounan rakentaja Andreas ja hänen pikkuveljensä olivat ainakin sillä kertaa kisassa nopeampia. Tutustuin myös inkeriläissyntyiseen kristittyyn, joka kertoi mielenkiintoisia tarinoita uskovaisena olemisesta Neuvostoliitossa. Itse mietin parasta aikaa sitä, ovatko inkeriläiset olleet maailman vainotuin kansa. Siitä huolimatta piskuinen Inkerin kansa on tuottanut Suomen ja Viron jalkapallosarjoihin hyvin laadukkaita pelaajia. Muuten päivän kruunasi se, että Kups miesjoukkue haki tänään tärkeän vieraspisteen HJK:lta, vaikka Venäjänkin maajoukkueessa pelaava Marina Kiskonen vahvistaa ainakin tällä hetkellä vain Kupsin miesjoukkuetta. Kommentit (0)
On järkeä ja kuntoa	28.06.2019, 18:03
Eilen syyllistyin selvään neuvostovastaisuuteen, kun epäilin, ettei Sortavalan ns. Ruotsalaistiestä ja sen uudelleen rakentamisesta taida tulla lasta eikä muutakaan. Mutta kyllä tulee. Kun tänään palasimme kotiin, oli jo melkein koko tie saanut uuden päällysteen. Ihan tulee mieleen Tuntematon sotilas, jossa sanotaan, että lapiomieshän se venäläinen, neljä turvetta on ilmassa ja yksi lapiossa, kun venäläinen tarttuu lapion hantaakiin. Mieleen tulee myös Hämeen maakuntalaulu, jossa sanotaan, että on järkeä ja kuntoa, jos toimeen tartutaan. Kuskimmekin totesi, että taidettiin tulla Suomen puolelle, kun tiekin muuttui selvästi huonommaksi. Sekin sanonta oli Tuntemattomasta sotilaasta, mutta silloin astuttiin Suomesta hyvään itäiseen naapuriin. Kommentit (0)
Ruotsalaistie	26.06.2019, 19:51
Olen aloittanut pintatiedustelumatkani itärajan taakse. Viime syksynä valmistui uusi tie Niiralasta Sortavalaan ja hyvä tie valmistuikin. Helsingin Sanomatkin uutisoi asiasta ja kertoi uuden tien olevan ruotsalaistasoa eli paremmalta se vaikutti kuin rahapulasta kärsivän Suomen väylät. Itsekin tutustuin asiaan viime joulukuussa ja olin vaikuttunut tien tasosta. Nyt tie ei enää ole ruotsalaistasoa, vaan vain pikkuisen suomalaistasoa parempi. Nimittäin kymmenien kilometrien matkalta kestopäällyste on raavittu pois ja valtavat tietyöt ovat käynnissä. Itse en asioista paljoa ymmärrä enkä tieasioista sen vertaakaan, mutta sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, arvioin, että tiestä on eka kerralla unohtunut routaverkko pois ja sitä asennetaan nyt jälkikäteen. Ainakin jotain teräsverkkoa tielle näytettiin vedettävän. Mutta varma olen, että uudesta kulkuväylästä nyt toisella tekokerralla tulee sellainen, että se synnyttää kateutta ja ihastusta ruotsalaisissakin. Kommentit (0)
Niva	25.06.2019, 18:18
Huomenna saattavat viestiyhteydet takkuilla, koska lähden tiedustelumatkalle Nivan asemalle itärajan taakse. En suorita tiedustelumatkaani kuumailmapallolla kuten 50-luvulla CIA:n palkkaamat entiset kaukopartiomiehet tekivät, vaan suoritan tiedusteluretkeni taksilla. Nähtäväksi jää, miten äijän käy. Tuonne rajan taakse on moni mies Uukuniemeltäkin kadonnut ja eräät jopa iäksi. Tosin yksi palasi vuosien perästä mukanaan muija ja liuta sikiöitä, joiksi Uukuniemellä mukuloita kutsutaan. Kommentit (2)
On tyyntä nyt	24.06.2019, 22:14
Pitkään Uukuniemen Pyhäjärvi on raivonnut, mutta Pallea hapuillen lainaten totean, että on tyyntä nyt, ei tuule nyt, kun tuuli nyt on tyyntynyt. Se saa miljardin itikan mielen iloiseksi. Aurinko laskee kaikissa sateenkaaren väreissä pohjoiseen, ja ilmassa on jo orastavan syksyn kuulautta. Pihlajatkin jo lakastuvat, ja päivä on kukon askeleen lyhyempi kuin eilen. Alakulo valtaa mielen. Kommentit (0)

			Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä	29.06.2019, 21:14
Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä ja olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, koska Uukuniemi-juhlat ovat alkaneet. Juhlien aiheena ovat sotapakolaiset eli evakot, joka on ajankohtainen aihe tänäkin päivänä. Opin aiheesta sen, että pakolaisiin sivistynyt ihminen suhtautuu ystävällisesti rotuun, uskontoon tai poliittiseen kantaan katsomatta. Tänään opin myös sen, että kuohilaita, jotka ovat uskonnollinen suuntaus, jonka kannattajat pyrkivät hillitsemään synnillisen lihanhimonsa kuohitsemalla itsensä, oli Uukuniemellä kuusi kappaletta ja eräs peräti 200- senttimetrinen. Ilmeisesti kuohilaiden erilainen hormoonitoiminta lisää pituuskasvua. Sain tietooni myös sen, että pikaluistelun maailmanhuippu Seppo Hänninen, joka tosin epäonnistui Sapporon olympialaisissa ja jäi viidenneksi, ei pärjännyt Hännisten suvun jäsentenvälisessä kilpailuissa, vaan jäi vasta kolmanneksi, koska nykyinen tsasounan rakentaja Andreas ja hänen pikkuveljensä olivat ainakin sillä kertaa kisassa nopeampia. Tutustuin myös inkeriläissyntyiseen kristittyyn, joka kertoi mielenkiintoisia tarinoita uskovaisena olemisesta Neuvostoliitossa. Itse mietin parasta aikaa sitä, ovatko inkeriläiset olleet maailman vainotuin kansa. Siitä huolimatta piskuinen Inkerin kansa on tuottanut Suomen ja Viron jalkapallosarjoihin hyvin laadukkaita pelaajia. Muuten päivän kruunasi se, että Kups miesjoukkue haki tänään tärkeän vieraspisteen HJK:lta, vaikka Venäjänkin maajoukkueessa pelaava Marina Kiskonen vahvistaa ainakin tällä hetkellä vain Kupsin miesjoukkuetta. Kommentit (0)
On järkeä ja kuntoa	28.06.2019, 18:03
Eilen syyllistyin selvään neuvostovastaisuuteen, kun epäilin, ettei Sortavalan ns. Ruotsalaistiestä ja sen uudelleen rakentamisesta taida tulla lasta eikä muutakaan. Mutta kyllä tulee. Kun tänään palasimme kotiin, oli jo melkein koko tie saanut uuden päällysteen. Ihan tulee mieleen Tuntematon sotilas, jossa sanotaan, että lapiomieshän se venäläinen, neljä turvetta on ilmassa ja yksi lapiossa, kun venäläinen tarttuu lapion hantaakiin. Mieleen tulee myös Hämeen maakuntalaulu, jossa sanotaan, että on järkeä ja kuntoa, jos toimeen tartutaan. Kuskimmekin totesi, että taidettiin tulla Suomen puolelle, kun tiekin muuttui selvästi huonommaksi. Sekin sanonta oli Tuntemattomasta sotilaasta, mutta silloin astuttiin Suomesta hyvään itäiseen naapuriin. Kommentit (0)
Ruotsalaistie	26.06.2019, 19:51
Olen aloittanut pintatiedustelumatkani itärajan taakse. Viime syksynä valmistui uusi tie Niiralasta Sortavalaan ja hyvä tie valmistuikin. Helsingin Sanomatkin uutisoi asiasta ja kertoi uuden tien olevan ruotsalaistasoa eli paremmalta se vaikutti kuin rahapulasta kärsivän Suomen väylät. Itsekin tutustuin asiaan viime joulukuussa ja olin vaikuttunut tien tasosta. Nyt tie ei enää ole ruotsalaistasoa, vaan vain pikkuisen suomalaistasoa parempi. Nimittäin kymmenien kilometrien matkalta kestopäällyste on raavittu pois ja valtavat tietyöt ovat käynnissä. Itse en asioista paljoa ymmärrä enkä tieasioista sen vertaakaan, mutta sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, arvioin, että tiestä on eka kerralla unohtunut routaverkko pois ja sitä asennetaan nyt jälkikäteen. Ainakin jotain teräsverkkoa tielle näytettiin vedettävän. Mutta varma olen, että uudesta kulkuväylästä nyt toisella tekokerralla tulee sellainen, että se synnyttää kateutta ja ihastusta ruotsalaisissakin. Kommentit (0)
Niva	25.06.2019, 18:18
Huomenna saattavat viestiyhteydet takkuilla, koska lähden tiedustelumatkalle Nivan asemalle itärajan taakse. En suorita tiedustelumatkaani kuumailmapallolla kuten 50-luvulla CIA:n palkkaamat entiset kaukopartiomiehet tekivät, vaan suoritan tiedusteluretkeni taksilla. Nähtäväksi jää, miten äijän käy. Tuonne rajan taakse on moni mies Uukuniemeltäkin kadonnut ja eräät jopa iäksi. Tosin yksi palasi vuosien perästä mukanaan muija ja liuta sikiöitä, joiksi Uukuniemellä mukuloita kutsutaan. Kommentit (2)
On tyyntä nyt	24.06.2019, 22:14
Pitkään Uukuniemen Pyhäjärvi on raivonnut, mutta Pallea hapuillen lainaten totean, että on tyyntä nyt, ei tuule nyt, kun tuuli nyt on tyyntynyt. Se saa miljardin itikan mielen iloiseksi. Aurinko laskee kaikissa sateenkaaren väreissä pohjoiseen, ja ilmassa on jo orastavan syksyn kuulautta. Pihlajatkin jo lakastuvat, ja päivä on kukon askeleen lyhyempi kuin eilen. Alakulo valtaa mielen. Kommentit (0)

Luonnon monimuotoisuudesta Uukuniemellä	23.06.2019, 20:38
Herhiläiset eivät ole ainut erikoinen uukuniemeläislaji. Tänään olen rapsutellut kahdeksaa bishonia, joka alkaa nykyään olla yksi tavallisimmista nisäkäslajeista maassamme. Bishoni on eri asia kuin biisoni, joka on Uukuniemellä bishonia tyypillisempi nisäkäslaji. Biisonia en oli koskaan rapsuttellut, vaikka ne ovat sävyisiä kotieläimiä. Tosin tietääkseni tuossa lähellä Pietarin seudulla on jo tavattu Puolasta harhautuneita eurooppalaisia biisoneja. Ne eivät ole sävyisiä ja painavat noin tonnin, mutta siitä huolimatta niiden rakenteellinen huippunopeus on 50 km/tunnissa. Piisameja en ole muuten Uukuniemellä koskaan tavannut, vaikka lapsuudessani kyseinen nisäkäslaji oli suoranainen maanvaiva. Luulen, että minkit ovat hävittäneet piisamit sukupuuttoon kuten ne näyttävät tekevän myös sorsille, jotka ennen paskoivat laiturit piloille. Kommentit (0)
Rajan kirot	22.06.2019, 16:48
Moni suomalainen on sitä mieltä, ettei idästä tule aurinkoa lukuun ottamatta mitään hyvää ja kaikki muu, mitä sieltä tulee,  pitäisi ottaa vatsaan tasajyvällä. Itse olen täysin eri mieltä ja olen sillä kannalla, että Suomen kansalla on aina silloin mennyt hyvin, kun suhteet itään ovat olleet hyvät. Mutta minustakaan kaikki, mitä idästä tulee, ei ole hyvästä. Nimittäin nyt ovat Uukuniemen vallanneet idästä tulleet herhiläiset ja minä, joka tähän asti olen pelännyt vain vihaisia saksanpaimenkoiria, pelkään nyt myös herhiläisiä. Ne ovat nakkimakkaran kokoisia ampiaisia, joiden pistos vastaa kolmen tavallisen ampiasen pistosta. Sen asian minulle kertoi uukuniemeläinen evp. rajavartija, joka on aloittanut taistelun herhiläishyökkäystä vastaan ja tuhonnut tähän mennessä jo kolme herhiläisten pesää. Ne ovat kuulema metrin levyisiä ja usealla aukolla varustettuja linnoituksia. Täysin varma en ole, salliiko laki herhiläisten torjuntatoimet, mutta itse tulkitsen ne tulokaslajiksi, jolla ei ole lain suojaa. Jos blogini päivitys takkuilee lähi päivinä, syynä eivät ole herhiläiset, vaan muut rajan kirot, koska nettiyhteys välillä täällä takkuilee pahasti. Kommentit (0)
Työläisjalkapalloilun juhlaa	21.06.2019, 19:19
Kerran kesässä pyrin käymään seuraamassa Itkolanniemen kentällä Kuopion Elon ottelua ja viime viikolla oli se kerta, kun työläisjalkapalloiluseura Kuopion Elo kohtasi Savo Pallon porvaripalloilijat. Tällä kertaa vallankumous voitti taantumuksen lukemin 3-2. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että Kuopion Elo on Kuopion yli 1000-miehisen talonmies Israel Närhen johtaman punakaartin jatkumoa. Tosin vuonna 1918 Kuopion työläisjalkapalloilijatkin kuuluivat vielä Kuopion Rientoon, jonka painisalilla säilytettiin punakaartin kiväärejä. Kuopion Palloseura sen sijaan on suojeluskuntataustaisen Kuopion Reippaan peruja. Juuri ilmestyneessä Kuopio 1918-kirjassa kerrotaan, että vielä marraskuussa 1917 Riento ja Reipas järjestivät vielä yhteisiä ampumaharjoituksia, joten liikuntapaikkapula oli jo siihen aikaan huutava. Viimeviikkoisessa pelissä punapaitaisen työläisnuorison riveissä kunnostautuivat erityisesti joukkueen vankat peräpään lukot Tero Taipale,  joka vielä edellisellä kaudella edusti Kansallista Kokoomusta Kuopion kaupunginvaltuustossa ja hammaslääkäri Anton Mustonen. Yllä oleva kuva paljastaa, ettei Itkonniemen stadionin pääkatsomo ollut ihan tupaten täynnä. Iloisella 60-luvulla Elon peleissä saattoi olla yleisöä jopa tuhat kertaa enemmän. Niiltä ajoilta juontaa juurensa sanonta, että "väkeä kuin Elon pelissä". Parhaimmillaan väkeä Elon pelissä oli 6787 kpl. Se tapahtui vuonna 1969, kun vastassa olivat Kupsin porvarit. Kommentit (0)
Migin mittari	20.06.2019, 17:07
Uukuniemen epävirallisen, vaikkakin sangen luotettavan, historiasarjan toinen osa on juuri ilmestynyt, saman tien ilmestyi tarve jatkaa pitäjän historian tutkimuksia, koska koko ajan paljastuu uusia mielenkiintoisia asioita. Olen aiemminkin kertonut tammikuussa 1954 tapahtuneesta neuvostoliittolaisen Mig-15 hävittäjän maahansyöksystä Rautjärven korpeen. Nyt kuulin luotettavista lähteistä, että tapaus liittyy myös Uukuniemeen. Nimittäin eräs uukuniemeläinen rajavartija oli mukana koneen ja sen kappaleiden etsinnöissä. Ilmeisesti epähuomiossa kyseiselle rajavartijalle sattui se erehdys, että hän polkaisi erään löytyneistä koneen mittareista vähän syvemmälle hankeen eikä sitä sitten löytänyt edes hyvän naapurimme etsintäpartio, joka tuli lapioimaan hankea tapahtumapaikalta. Ainakin tarinan mukaan kyseinen uukuniemeläisvartija seurasi etsintäpartion toimintaa vierestä hyvin maireana. Tarinan mukaan kyseinen mittari päätyi myöhemmin sen löytäneen rajavartijan kesämökin koristeeksi. Tällä hetkellä mittarin sijaintipaikkaa ei ole yleisessä tiedossa, mutta jos joku sen tietää, hän voisi toimittaa muistoesineen vaikkapa pitäjän museoon. On paljon mahdollista, rajavartija ei nyt ihan viimeistä piirtoa myöten noudattanut annettuja ohjeita ja käskyjä, mutta rikos lienee jo vanhentunut tai jos se ei ole vanhentunut, niin ainakaan tapauksella ei ole asianomistajaa, koska asianomistaja Neuvostoliitto on lakannut olemasta. Tämä tapaus palauttaa mieleeni sen, että joskus 60-luvulta Savon metsästä löytyi neuvostoliittoalisen satelliitin kappale, jota sen löytäjä yritti lehtitietojen mukaan kaupitella. Myöhemmin luin lehdestä, että tapauksesta oli nostettu maanpetossyyte. Muistelen jostain kuuleeni, että löytäjä oli yrittänyt kaupitella satelliitin kappaletta USA:n lähetystöön, joka ilmoitti asiasta Suojelupoliisille.   Kommentit (0)
Älykköketju	19.06.2019, 18:29
Eilen mainittu maalivahti Kevin Lankinen ei ole ainut älykön maineessa oleva jääkiekkoilija. Älyköitä maamme jääkiekkohistoriasta löytyy jopa useita kappaleita, koska 80-luvulla Turun Palloseurassa pelasi jopa kokonainen älykköketju, jonka ketjun kolmesta pelaajista muistan nimeltä kaksi eli Jali ja Sami Wahlstenin – kolmannen nimen päälle en nyt millään pääse. Wahlstenin veljeksistä Sami oli merkonomi ja Jali opiskeli taidehistoriaa tms. ja arvaan, että nimenomaan Jalin perusteella ketju sai älykköketjunnimensä. Molemmat veljekset pelasivat maajoukkueessa ja voittivat seurassaan Suomen mestaruuksia, mutta NHL:än asti he eivät sentään edenneet. Urheilu-uransa jälkeen Jali Wahlsten on vaikuttanut Lontoossa muun muassa The Finnish Instituten kulttuurisihteerinä, markkinointikonsulttina ja Nordic Bakery -kahvilan omistajana. Wahlstenit olivat tavallaan Kuopion poika, koska heidän isänsä Juhani Wahlsten oli 60-luvun alussa Kalpan Pyörremyrskyketjun kantava hahmo. Muut ketjun pelaajat olivat Kusti Hyppönen ja Mauno Repo, joka oli ketjun ainut oikea savolainen. Wahlsten oli alun perin hesalaisia ja Kusti Hyppönen Lahdenpohjan evakkoja eli siis melkein Uukuniemen Urheilijoiden mies. Muistanpa muuten erään jääkiekkohistoriasta kertovan kirjan kuvan, jossa maajoukkueemme oli talvella turneella jossain Keski-Euroopassa. Kuvassa Juuso Wahlsten ja Kusti Hyppönen poseerasivat teltan ovella. Pelaajat yöpyivät siis talvisella pelimatkallaan teltassa. Siihen eivät nykyiset NHL-tähdet suostuisi. Kommentit (0)

Pieni elämä	18.06.2019, 18:13
Mielestäni olen sangen sitkeä mies, mutta pohja seon miunkiin säkissäin, kuten Karjalassa sanotaan. Yleensä en jätä kirjoja kesken, mutta nyt jätin tai oikeastaan en edes aloittanut teosjärkäleen lukemista. En toiminut niin missään tapauksessa  kirjan huonouden vuoksi, vaan lomakiireiden takia. Jostain syystä Kuopion kirjasto antaa loma-aikaankin vain kuukauden laina-ajan enkä lomakiireiden vuoksi usko ehtiväni lukemaan kuvan Hanya Yanagiharan teosta Pieni elämä, jossa vähättelevästä nimestään huolimatta on 938 sivua. Tuon kirjan pumpsautti maailman maineeseen jääkiekkomaalivahti Kevin Lankinen, joka kertoi lukeneensa kirjan mm-kisojen aikaan. Sen jälkeen siitä tuli jonkinlainen bestselleri Suomessa. Tieto asiasta kiiri jopa hawaijilaisen kirjailijan tietoon, joka kiitti henkilökohtaisesti kultaleijonien maalivahtisankaria. Mainittakoon, että tähänastisessa elämässäni olen aiemmin jättänyt yhden kirjan kesken. Se oli Eino Poutiaisen muistelmateos Melkoisen kova leikkiä. Luulin ennen kirjaan tarttumistani julkisten esiintymisten perusteella, että Eino olisi ollut hervoton huumorimies, mutta kirjaa vähän matkaa luettuani totesin, ettei hän sellainen ollutkaan, vaan hänen hauskat tv-esiintymisensä olivatkin olleet hyvin hauskoja pelkästään niihin sisältyvän tahattoman komiikan vuoksi. Tosin arkielämässä mies kuulema käytti normaalisti d-kirjainta, mutta politiikon roolissaan hän vaihtoi sen t-kirjaimeksi, vaikka eräät kansanedustajakollegat uhkasivat lähettää hänet kielikurssille Addisabebaan. Kommentit (0)
Loiseläjä	16.06.2019, 14:26
Muuallakin kuin meillä Suomessa ovat eräät loiset kohonneet merkittäviksi kulttuurivaikuttajiksi. Nimittäin Neuvostoliiton juutalainen runoilija Joseph Brodsky, joka vuonna 1987 sai kirjallisuuden Nobelin, sai reilut kaksikymmentä vuotta aiemmin vallan kuuden vuoden työleirituomion sillä perusteella, että häntä pidettiin loiseläjänä. Todellinen syy oli tietysti ns. toisinajattelu. Jo aiemmin hänet oli toimitettu mielisairaalahoitoon, mutta kun sekään ei saanut nuortamiestä tarttumaan rehelliseen työhön, lähetettiin hänet pohjoisen alan erikoisleirille oppimaan rehellistä työtä. Sielläkään ei työhaluja löytynyt ja niinpä itseään runoilijaksi kutsunut mies päästettiin muuttamaan Amerikkaan. koska Neuvosto-yhteiskunnalle ei moisesta työnvieroksujasta ollut hyötyä. Uukuniemeläisten oppaana Venäjällä toimi  monta kertaa Viipurin Mikoksi kutsuttu täydellistä suomea puhuva äärimmäisen sivistynyt venäläinen herra, joka oli Brodskyn nuoruuden kavereita. Mikko kertoi, että Brodsky inhosi sydämensä pohjasta Neuvostoliittoa sekä sen silloista ykkösrunoilijaa Jevgeni Jevtusenkoa ja oli kaikesta eri mieltä tämän kanssa. Kun Neuvostoliitto oli romahtamassa, makasi sydän sairas 56-vuotias Brodsky kuolinvuoteellaan lähes tajuttomana, käytiin hänelle kertomassa, että Jevtusenko oli tuominnut kolhoosijärjestelmän. Silloin kuoleva selvästikin virkosi ja ilmoitti alkavansa kannattamaan kolhooseja. Itse luulen, että suomalaiset pitävät enemmän Jevtusenkosta kuin Brodskysta, jota meillä ei juurikaan tunneta. Esimerkiksi tämä Älä kiiruhda, on lähtöisin Jevstusenkon kynästä. https://www.youtube.com/watch?v=iae6x50Y6kw Kommentit (1)
Leuanveto - kovien miesten vaativa harrastus	17.06.2019, 17:52
Viikonloppuna Suomessa kilpailtiin leuanvedon merkeissä vallan MM-tasolla ja suuri joukko  maailmanmestaruustason mitaleja jäi meikäläisille. Selittävänä tekijänä tälle erikoiselle seikalle lienee se, ettei ulkomaalaisia liiemmälti ilmaantunut rekin äärelle. Parhaan tuloksen saavutti Juha Ruokonen, joka veti peräti 63 leukaa. Se kuulostaa hirmuiselta saavutukselta. Tosin ainakin hyvän tarinan mukaan huippumaileri Olavi Vuorisalo veti 69 leukaa. Se on juoksijalta maininnanarvoinen tulos sivulajissaan. Joskus nimittäin painijapiireissä puhuttiin, että Pertti Ukkolan 57 toistoa olisi Suomen ennätys. Ukkolan tempauksen ymmärtää, koska lajissa tarvitaan käsivoimia. Tuon Vuorisalon leuanvetotuloksen saattaa selittää sääntöjen vastainen tekniikka. Epäilen suoritustyylin puhtautta. Ovatkohan kädet ojentuneet suoriksi, onko ala-asennossa tapahtunut vaadittava pysäytys ja onkohan suoritusta helpotettu kielletyllä apunytkäytyksellä? Epäilen, että maamme kaikkien aikojen paras leuanvetäjä oli kuivan kälppeä ja sitkas sokea hieroja Johan Venninen. Kerrotaan, että vielä vaari-iässä hieroja veti leukaa 50 kertaa. Tosin suoritus tapahtui ehkä sääntöjen vastaisesti, koska hän veteli välillä leukoja yhdellä kädellä ja toisinaan ainoastaan yhdellä sormella tangosta roikkuen. Kommentit (0)
Loisen poika	15.06.2019, 16:32
Olen joskus vieraillut Tuusulan Halosenniemessä, jonka rakensi aikoinaan taidemaalari Pekka Halonen. Halosenniemi on hulppea rakennus, jonka rinnalla Sibeliuksen Ainola on hyvin vaatimaton eikä Ainolan tontti ole nykykielellä edes omarantainen kuten Halosenniemi oli. Pekka Halonen oli hyvin vakavarainen mies, toisin kuin Janne Sibelius, joka tuskaili kovasti rahahuoliensa vuoksi, vaikka tuskin hänkään nyt sentään mikään persaukeinen jätkä oli nykykielellä ilmaistuna. Lapinlahdella kuulin kuitenkin yllätyksekseni, etteivät ainakaan kaikki Haloset olleet vauraita talonpoikia, kuten olin kuvitellut, vaan ainakin Pekan serkku kuvanveistäjä Emil Halonen syntyi loisen pojaksi. Hänen isänsä ei siis ollut talonpoika eikä edes torppari tai mäkitupalainen, vaan loinen. Loiset olivat toisten nurkissa majailevaa maaseudun tilapäistä työvoimaa. Emil Halonen ei ole suinkaan ainut maamme kulttuurielämässä menestynyt loistaustainen henkilö, sillä ainakin maamme kuunnelluin säveltäjä Topi Kärki oli ilomantsilaista loissukua. Muistelen myös, että kirjailija Joel Lehtosen yksihuoltajaäiti olisi ollut kirkonkirjoissa titteliltään loinen. Tosin olen kuullut, että Lehtosen isäksi epäillään aatelismiestä samalla tavalla kuin Aleksis Kivenkin tapauksessa väitetään olleen, koska moni on sillä kannalla, ettei tavallinen rahvas voi synnyttää neroja. Tosin Joel Lehtosen synnyinkylän Säämingin Haukiniemen asukkaat ovat loukkaantuneet väitteestä, että kirjailijanero olisi aatelissukua, vaan ovat vahvasti sitä mieltä, että tämä on pantu alulle ihan kyläläisten voimin. Kommentit (2)
Halosen harmonit	14.06.2019, 17:19
Hämmästyttävän lahjakkaita olivat lapinlahtelaiset Haloset. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 edusti Suomea peräti kolme Halosen suvun miestä. Pekka edusti kuvataiteita, hänen serkkunsa Emil kuvanveistoa ja Pekan pikkuveli Heikki soitteli viulua. Emilin veli Kalle kunnostautui näyttelijänä ja sisar Anna tekstiilitaiteilijna, mutta maailmannäyttelyyn asti heitä ei sentään päästetty. Yllä kerrotut asiat tiesin jo hämärästi ennen kuin vierailin viime viikoloppuna Lapinlahdella, mutta Väärnin pappilassa, jossa Juhani Aho asui pikkupoikana, huomasin nurkassa hienon harmonin ja luulin, että se tietysti oli Uukuniemen tehtään valmiste; tuon tehtaanhan perusti olympiavoittaja Juha Tiaisen vaari. Mutta ei ollut soitin uukuniemeläisiä, vaan se oli valmistettu Aapeli Halosen perustamassa Jyväskylän harmonitehtaassa. Aapeli oli taidemaalari Pekan veli. Soittimen rakentamistaitonsa Aapeli hankki Sortavan harmonitehtaalta ja sieltähän sen taito tuli myös Uukuniemelle, jonka esikaupunki Sortavala oli. Suomessa on siis aikoinaan toiminut ainakin kolme harmonitehdasta. Se oli aikoinaan kysytty soitinpeli, koska kansakouluihin ei voitu ostaa pianoja, koska se oli syntinen soitin, jolla säestettiin toimintaa Amerikan ilotaloissa. Tietooni ei ole tullutyhtään kappaletta tapauksia, joissa harmonia olisi pojettu itotalossa. Kommentit (0)

Muudan pankkiryhmä saa haistaa vaikka mitä hyvänsä	13.06.2019, 17:57
Kehitys sen kun vain kehittyy pankkipalveluissakin ja minulle tuli ilmoitus, että saan välttämättä hyödyntää jatkossa älykännykkääni laskujen maksamisessa. Asian järjestämisen luvattiin olevan helppoa, vaivatonta sekä nopeaa ja niinpä panin tuumasta toimeksi. Kolme iltaa taistelin asian kanssa ja kun muu ei enää auttanut, otin yhteyttä pankin asiakaspalveluun. Tosin aikani chattailtua ymmärsin, että taho, jonka kanssa riitelin, olikin robotti. En päässyt yhteisymmärrykseen robotin kanssa ja se neuvoi minua ottamaan yhteyttä robotin ihmiskollegaan, ja otin tästä hyvästä neuvosta vaarin. Sain ihmiskollegan soittamaan ja kerrottuani, että olen kolme iltaa uhrannut vaivattoman mobiiliavaimen hankintaan eikä se onnistu, koska olen idiootti, hän iloisella äänellä totesi, ettei se onnistukaan, koska Lumia-puhelin, jonka isänmaallisena ihmisenä neljä vuotta sitten hankin, ei sovellu ollenkaan asiaan. Iloinen naisääni piti selvänä virheenä heidän puoleltaan sitä, ettei pankin ohjeissa kerrota, etteivät eräät kännykät toimi mobiilimaksuvälineinä, mutta ohjeisiin tullaan lisäämään tämä arvokas tieto. Iloinen naisääni myös kertoi, etten minä välttämättä älylaitetta tarvitsekaan laskujen maksamisessa, vaan asiat hoituvat myös tekstiviestivarmennuksilla kuten ennenkin. Pystyin vaivoin säilyttämään muodollisen kohteliaisuuteni, enkä käskenyt iloista naisääntä haistamaan mitä hyvänsä. Mutta entistä enemmän ymmärrän sitä Unabomberiksi kutsuttua amerikkalaista matematiikan professoria, joka äityi lähettelemään pommeja eräille tietotekniikan vastuuhenkilöille, joiden katsoi olevan vastuussa tulevasta ihmiskunnan katastrofista, vaikka en tietenkään moista toimintaa voi hyväksyä. Kommentit (0)
Jalkapallopyhättö	12.06.2019, 17:51
Eilinen jalkapallomaaottelu todisti, että Suomi alkaa olla maailman johtavia jalkapallokulttuurimaita, mutta kaikkialla se asia ei vielä näy. Esimerkiksi kuopiolaiset jalkapalloilun ystävät ovat jo tottuneet tilanteeseen, mutta muualta tulleen satunnaisen matkailijan silmä voisi hieman sairastaa, kun hän saapuu tutkimaan maamme johtavan jalkapallokaupungin jalkapallopyhättöä, jota Keskuskentäksi kutsutaan. Viime ottelussa tosin huomasin, että kehitystä tapahtuu Kuopiossakin. Entinen ihan normaalin kokoinen ja hyvä tulostaulu oli jostain syystä vaihdettu sellaiseen vanhan ajan matka-tv:n kokoiseen laitteeseen, joka lisäksi on niin himmeä, että ilta-aurinko hävittää täysin sen vaisut tulikirjaimet. Jostain syystä uuden tulostaulun kellon numerot päättyvät 45:en tai 90:en minuuttiin, eli se ei näytä mahdollista lisäaikaa ollenkaan. Luulen, että paljoa kalliimmaksi ei olisi tullut kello, jossa olisivat näkyneet myös lisäaikaminuutit. Keskuskentän kaiken kauheuden kruunaa tuo stadionin tv-torni, jota verhoilevat pressut ovat vuosien saatossa ratkeilleet niin, että niissä on hevosen mentäviä reikiä. Myönteistä tietysti on, ettei tv-lähetyksissä sattuneesta syistä tuota tornia näytetä.Jonkun olisi pikaisesti tehtävä Keskuskentälle jotakin. Joku terhakka kaupunginvaltuutettu voisi vaikka esittää, että Keskuskentän tv-torni verhoillaan tyhjiksi jääneillä apulantasäkeillä. Ne eivät paljoa maksa eivätkä rakennusprojektissa tarvittavat nastatkaan liene hinnankiroissa ja itse olen valmis tulemaan tv-tornin korjaustalkoisiin. Kommentit (0)
Maksettu tuomari	11.06.2019, 17:32
Myöhään tänä iltana jää nähtäväksi, kaatuuko suomalainen jalkapalloilu vihdoinkin eteenpäin. Upporikas (144.000 USD/as, Suomi 44.000 USD/as), vaikkakin väkimäärältään (37.000 as) vain Kajaanin kokoinen, Liechtenstein on ollut perinteisesti pojillemme paha vastus. Maat ovat kohdanneet kolme kertaa. Kaksi kertaa on pelattu tasan ja kerran Suomi on niukasti voittanut. Erityisen häpeällinen on suomalaisten 1-1-tasapeli vieraskentällä vuonna 2009. Silloin maajoukkueessamme oli tukku maanosan huippuja, mutta siitä huolimatta poikamme olivat hätää kärsimässä. Onneksi Jari Litmasen onnistunut rangaistuspotku näytti pelastavan meidät totaaliselta nöyryytykseltä. Mutta ei se pelastanutkaan meitä totaaliselta nöyryytykseltä, sillä jälkeen päin paljastui, että ottelun tuomari oli maksettu. Hän oli saanut alamaailmalta 52.000 dollaria siitä, että järjesti asiat niin, että toisella puoliajalla tehtiin kaksi maalia. Myöhemmin tuomari sai 5,5 vuotta vankeutta ottelutulosten järjestelemisestä. Tämän illan ottelun voi katsoa maksutta tästä linkistä, kunhan vain osaa kirjautua: https://www.viafree.fi/ Kommentit (0)
Brexit	10.06.2019, 17:58
Eilen Kupsin naiset hyökkäsivät, kuten seuran kannustuslaulussa todetaan, vankka voitontahto rinnoissaan ja voittohan siitä tulikin, mutta sangen värikkäiden vaiheiden jälkeen. Maarianhaminan Ifkn:n tytöt olivat parempia, mutta Kupsilla oli kaksitoista pelaajaa joukkueessaan, koska pahasuinen 303-päinen kotikatsomo ratkaisi ottelun, ja Kups voitti 2-1. Koko pelin ajan sain hävetä, kun joukko pahasuisia miehenpuolia otti ivahuutojensa kohteeksi erotuomarin, joka sattui olemaan nainen. Pelkäsin jo jossain vaiheessa, että naistuomari pillahtaa itkuun ja keskeyttää ottelun, kuten joskus on rasististen huutelujen vuoksi maassamme menetelty. Mutta peliä ei keskeytetty, ja pahasuista yleisöä miellyttääkseen oikeudenjakaja vihelsi loppuhetkillä kotijoukkueelle kyseenalaisen rangaistuspotkun, josta Kups sitten teki voittomaalin. Koska olin kesäleskenä,  ajattelin ottaa kuumasta kesäillasta ilon täysimääräisesti irti ja päätin ostaa lähikaupasta puolen litran tölkin pilsneriä janooni. Ostosmatkani ei sujunut ongelmitta, koska edessäni kassajonossa eräs brittiherrasmies yritti ostaa itselleen olutpulloa, jota kassatyttö ei suostunut hänelle myymään, koska kello oli 21.02 ja väkevien myynti päättyy Suomen maitokaupoissa klo 21. Yritin selittää huonolla englannillani asiaa brittiherrasmiehelle, joka muistutti 70-luvun suosikkisarjan Mennään bussilla tarkastajaa, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän minua, vaan vaikutti epäuskoiselta ja ainakin sillä hetkellä mielestäni myöskin hyvin brexit-myönteiseltä. Yritin selittää, että 4,7 % etanolia hän ei voi ostaa, mutta pilsneriä, kefiiriä ja hapantuneita omenia kyllä vallan mainiosti, koska niiden prosentit jäävät alle 4,7 prosentin. Brittiherrasmies katseli minua mietteliään näköisenä, vaikka kertoikin ymmärtävänsä. Kommentit (0)
Asumistarveys	09.06.2019, 17:30
Komealle paikalle sisarukset Anni ja Yrjö Mure rakenisivat uudistilansa. Varsinkin tilan neljällä lehmällä oli upeat maisemat  pilttuustaan Alapitkänjärvelle. Mutta leveää ei sisarusten leipä ollut, sillä peltoa oli vain neljä hehtaaria ja metsää 16. Suurin piirtein samanlaisiahan ne muutkin sodan jälkeen perustetut  rintamamies- ja asutustilat olivat. Silloinen asutus- ja maatalouspolitiikka oli myös sosiaali- ja asuntopolitiikkaa.Pienviljelijän leipä ei ollut leveää, mutta kun tutkin Mureen rakentamaa ns. tyyppitaloa, jollaisia myös rintamamiestaloiksi kutsutaan, niin asumistaso oli parempi, kuin monissa nykyajan ahtaissa kerrostalo-osakkeissa. Tyyppitalon asuinpinta-ala oli ehkä 80 m2, mutta tosiasiassa lähes 200, koska talossa oli kolme kerrosta. Vintinkin saattoi muuttaa asuinkäyttöön ja talon alla oli tilava kellari, joka ainakin eilen oli hyvin viileä, vaikka ulkona oli kova helle. Tyyppitalo oli hyvin ekologinen asumismuoto. Talo tehtiin luonnonmateriaaleista, mikäli lämmöneristeenä käytetty puusta valmistettu haltex myös sellaiseksi luetaan. Rakennus lämmitettiin haloilla ja puu-uunin energiatehokkuus on lähes 100 %. Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi valittanut 50-luvun rintamamiestalon aiheuttavan sellaisia terveysongelmia, joista nykyään joka toinen kärsii. Eikä niissä taloissa kärsitty edes ylipainon vitsauksesta, joka nykyään on maamme suurin terveysongelma.