Kärkkäälän jousiampujat ja mäkimiehet 27.01.2019, 15:31 Syntymäkyläni Kärkkäälän urheiluhistoria on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, mutta nyt se venyy ja paksunee entisestään. Nimittäin jututin juuri entistä Kärkkäälän miestä, joka kertoi, että 1950-luvulla kylällä toimi jousiammuntaseura. Harrastuksen puuhamiehenä oli kansanedustaja-ikiliikkujankeksijä Ville Vainion helsinkiläinen viulistipoika Kauko, joka vietti lomiaan kylällä ja omisti vallan tehdastekoisen kilpailuvälineen.  Harva on se korpikylä maassamme, jossa on harrastettu vähän herraskaisena pidettyä jousiammuntaa. Tosin Kärkkäälän naapurikylällä Salmisella pistettiin jopa vähän paremmaksi, koska siellä harrastettiin miekkailua paikallisen asemamiehen johdolla. Saattaa olla, että Klaus Härön Miekkailijat-elokuvan tapaan Salmisen kylän miekkamiehillä oli kilpailuvälineenä pajunoksa. Äsken kuulustelemani entinen Kärkkäälän mies kertoi hypänneensä Laitilanlahden hyppyristä peräti 21 metrisen leiskautuksen. Laitilanlahden lentomäessähän oli 50-luvulla jopa  jonkinlainen vauhtitorni, joka purettiin sen jälkeen, kun joku mäkimies katkaisi jalkansa. Joskus aiemmin olen kirjoittanut, että Piispalanmäen 17 metriä olisi kylän mäkiennätys, mutta uusimman tiedon valossa ennätys onkin peräti neljä metriä enemmän. Kommentit (0) Johan on markkinat  Kaupankäynti on siirtymässä internettiin ja sen kyllä huomaa Kuopion Tammimarkkinoillakin. Viipurinrinkeleitä, tuoretta  kouvolan lakritsaa, pölypusseja ja välihousuja on viljalti tarjolla, mutta tarjonta on muuten kovasti supistunut, koska kaiken muun saa netistä. Ajanhengestä kertoo se, että tällä kertaa väkeä houkuteltiin tapahtumapaikalle jakamalla 500 ensimmäiselle ilmainen muoviämpäri. Toista oli ennen. Isot pojat ovat kertonee, että iloisella 70-luvulla muoviämpäreiden sijasta käsittääkseni varsinkin miehenpuolia houkuteltiin paikalle Miss-Marian avulla. Miss-Maria esitti isojen poikien kertoman mukaan alastomuustanssia  ties mikä paikka kuurassa keskitalven paukkupakkasista huolimatta. Senkin isot pojat ovat kertoneet, että Miss-Maria vietti jopa 50-vuotistaiteilijajuhlansa Kuopion tammimarkkinoilla. Viime vuonna vallan radiotoimittaja soitteli minulle kyselläkseen Kuopion Tammimarkkinoista ja varsinkin Miss-Mariasta, mutta jouduin tunnustamaan, että kaikki mitä näistä asioista tiedän, olen kuullut isoilta pojilta ja pyysin soittamaan suonenjokelaiselle Tori-Pekalle, jonka uskoin tietävän kaiken torikaupasta. Oikeassa olin. Sen todistaa tästä linkistä löytyvä Ylen juttu: https://yle.fi/uutiset/3-10040934?fbclid=IwAR2zldu0U6JwdJ0iocdjZzhPPi3uBai_MQu9d79LM1mAEHAImtMHw96Ylsw  Kommentit (0) Kirovin palatsin jääkaapit 25.01.2019, 19:18 Helsingin Sanomat kertoi tänään, että Ukrainan entinen yönselkään maanpakoon lähtenyt presidentti Viktor Janukovyts asustaa nykyään Moskovan lähellä hulppeassa 2000 neliön kämpässä, jossa on 10 hehtaarin pihamaa, jonka nurmikossa riittänee kesäisin ajeltavaa. Niin se elintaso nousee hyvässä itäisessä naapurissakin. Nimittäin viime kesänä kävin tutustumassa Sergei Kirovin museoksi muutettuun kerrostaloluukkuun Pietarissa. Kirov oli 30-luvun alussa Neuvostoliiton kakkosmies heti Stalinin jälkeen, mutta joutui sitten luopumaan ainuvastaan epäselvissä oloissa. Ilmeisesti ennenaikaiseen kuolemaan vaikutti sekä se, että mies sai jossain puoluekokouksessa pitemmät kättenläpytykset kuin Isä Aurinkoinen että myös se, että hänellä oli poikkeuksellisen voimakas sukupuolivietti. Palatsihan se Kirovinkin kämppä oli, mutta hyvin vaatimaton palatsi. Asunnossa oli oikeastaan vain yksi kunnon ylellisyys esine. Hänellä oli sähkökäyttöinen Elektroluxin jääkaappi. Se oli toinen jääkaappi koko valtavassa neuvostojen maassa. Luulen arvaavani, kuka sai ensimmäisen. 30-luvun jääkaappi oli muuten yllättävän saman näköinen kuin nykyisetkin, mutta uskoakseni huomattavasti kestävämpi. Ennen jääkaapit kestivät kaksikymmentä vuotta, nykyään eivät kymmentäkään. Jääkaapin lisäksi Kirovilla oli toinenkin kylmäsäilytystila eli hänellä oli ihan aito jääkaappi. Se oli vankka  puukaappi, jonka sisäseinät pystyi vuoraamaan Nevasta nostetuilla jääkimpaleilla. Sellainen toimintavarma jääkaappi oli kuulemma ihan tavallinen huonekalu siihen aikaan. Itse en tiedä Suomessa moisia kapistuksia olleen, vaikka muistan kyllä, miten lapsuudessani nostettiin järvestä jäitä ja piilotettiin sahanpurukasan alle kesää varten, jolloin niitä käytettiin maidon säilytykseen. Sisävessaa ei tainnut Kirovin vatimattomassa palatsissa olla, koska hämmästyksekseni huomasin, että asunnon takapihalla seisoi vessanpytty. Tosin saattoi se olla peräisin vieressä olevasta remontoitavasta talosta. Kommentit (0) Professori Markku Kuisma ja avokonttorit 24.01.2019, 19:00 Yleensä en pysty katsomaan sunnuntaiaamuisin tv:stä näkyvää Maarit Tastulan sosiaalipornografista ohjelmaa, mutta viimeksi pystyin. Haastateltavana oli historian professori Markku Kuisma, jonka totesin näkemäni perusteella olevan se pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttama todella viisas mies. Kuisma esitteli näkemyksensä aikamme työelämän muutoksista ja oli sitä mieltä, ettei työn tehokkuus parane kyttäystä, keppiä ja kuria lisäämällä, kuten monet konsultit nykyään vakuuttavat, vaan pikemminkin käy päinvastoin. Esimerkiksi nykyinen avokonttorivillitys oli Kuismalle kauhistus ja hän epäili, ettei niissä kukaan voi kunnolla töitä tehdä. Korkeintaan siellä pystytään paperitolloja viskelemään ja erilaisia pelejä kehittelemään eikä hän oikein kunnon luterilaisena pysty pitämään pelien kehittelemistä rehellisenä työnä. Oikeassa professori Kuisma varmasti onkin, mutta epäilen, että peliteollisuuden liikevaihto on nykyään suurempi kuin maataloustuotannon tai elintarvike-, rakennus-, tai tekstiiliteollisuuden, joita hyvällä syyllä voi pitää ihmiskunnan selviämisen kannalta tärkeämpinä tuotannonaloina kuin nettipelien kehittämisen. Tosin tuskinpa peliteollisuuden liikevaihto vielä pystyy kilpailemaan huume-, porno-, musiikki- tai aseteollisuuden kanssa. Kuisman viisaita ajatuksia voi kuulla tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4219290?autoplay=true Kommentit (2) Identifioiminen
23.01.2019, 19:10 Saattoivat ne vastaiskuun valmistautuvat uukuniemeläiset Kollaan miehet veisata myös Isänmaan virttä, joka on virsikirjassa numerolla 577 ja tunnetaan paremmin nimellä Sun kätes herra voimakkaat. Hyvin vaikuttava musiikkiesitys tämä Runebergin sanoitus onkin. Tähän virteen on ihastunut kertomansa mukaan myös filosofi-kalastaja Pentti Linkola. On helppo kuvitella  Linkolaa soutamassa verkkovenettä Isänmaan virren tahtiin voimallisesti veisaten. Televisiossa Itse asiassa kuultuna-ohjelmassa mies kertoi, että häntä viehättää varsinkin säkeet, joissa sanotaan, että:  3. On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on. 4. Ja meidän polkuamme saa taas lapsemmekin taivaltaa. He kyntää kerran peltomme ja uskoo kuin me uskomme. Noissa säkeissä piilee Linkolan mielestä huomattavasti suurempi viisaus kuin nykyajan kiihkeän kasvun nimeen vannovissa talousopeissa, jotka ovat katastrofaalisesti väärässä. Isänmaan virressä korostetaan, että jatkuvan kiivaan muutoksen sijasta muuttumattomuus on hyväksi luonnolle ja ihmiselle. Itsekin olen viime aikoina taistellut siihen malliin koko ajan vaihtuvien atk-ohjelmien, käyttäjätunnusten ja salasanojen kanssa, että olen hyvin pitkälle samaa mieltä Linkolan kanssa. Erityisen ihastunut Linkola oli nuorempana Brezhnevin pysähtyneisyyden ajan Neuvostoliittoon. Hänen mielestään pääsihteeri Brezhnev oli kaiken lisäksi vielä ihmiseksi hyvin kaunis. Nykyään Pohjois-Korea lienee filosofi-kalastajan mieleen. Ohjelman Linkolasta voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-2629602  Kommentit (0) Mörönsyötti ja huussinkummi 22.01.2019, 19:09 Eilinen Ylen Itä-Suomen uutislähetys oli valtaosin uhrattu mullistavalle maasäteily asialle. Uutisen uskottavuutta onneksi vähensi se, että toimittaja Pekka Niirasen oli selvästikin vaikea olla päästämättä selkäkeikkanaurua asianosaisia haastatellessaan. Sääli, ettei juttua huolittu valtakunnan pääuutislähetykseen. Ylen uutisten mukaan maasäteilyehkäisimen keksijä Risto Skottman on saanut keksintöönsä pienen, 5 000 euron innovaatiosetelin valtion rahoittamalta Business Finlandilta. EU:n leader-rahoitusta hallinnoiva Kalakukko ry on puolestaan esittänyt laitteelle 10 000 euron tukea, mutta tuki vaatisi vielä ELY-keskuksen hyväksynnän. Lisäksi yksityinen kiinteistösijoitusyhtiö RHVT-Invest on tukenut hanketta. Skeptikkopiireissä tapausten kulku on synnyttänyt selkäkeikkanauruja. Skeptikkojen sosialistisessa mediassa joku ilmoitti hakevansa yhteiskunnan tukea kehittämälleen peikonkarkottimelle. Itse voisin panostaa mörönsyötteihin. Ainakin lapsuudessani pimeällä ulkohuussissa kävijät kaipasivat seurakseen mörönsyöttiä, jollaista joissain kulttuureissa myös huussinkummiksi kutsuttiin. Kommentit (0) Maasäteilynehkäisin 21.01.2019, 18:04 Kuten yleisesti tiedetään, on tahaton komiikka huumorin paras, vaikkakin sen vaikein muoto. Tämä tosi asia tuli mieleeni, kun luin Ylen sivuilta löytyvän uutisen, jonka mukaan Kaavin kunta alkaa työllistää työttömiä siten, että nämä pannaan kokoamaan erään vaihtoehtoisen tiedemiehen kehittämää maasäteilyn torjuntalaitetta. Ennustan Kaavin kunnan olevan vahvoilla seuraavasta arvostetusta Huuhaa-palkinnosta kisattaessa. Torjuttava maasäteily paikallistetaan eräänlaisella yksinkertaisella, mutta varmaankin hyvin luotettavalla heilurilaitteella, jollaista pystyttäisiin valmistamaan varmasti myös Kaavin innovaatiokeskuksella, jos vain joku sen asian hoksaisi ottaa esille. Itse maasäteilyn ehkäisimen muodostaa neljä vankkaa muovitolppaa. Luulenpa, että unettomuutta ja masennusta torjuva korvavalolaite alkaa olla menneen talven lumia, kunhan maasäteilyä torjuvat muovitolpat saadaan kunnolla markkinoille. Kaavin innovaatiokeskus voisi ottaa tuotevalikoimaansa myös salaman ehkäisimen. Se on laite, jota eräs savolainen kiertelevä kaupustelija myyskenteli ovelta ovelle. Sekin laite oli rakenteeltaan yksinkertainen. Peltipurkin pohjalle oli kaadettu suolaa ja siitä törrötti kuparilangan pätkä valmiina ottamaan vastaan mahdolliset salaman iskut. Laite on testatusti toimiva. Yhteenkään kotitalouteen, johon peltipurkki ostettiin, ei ole tiettävästi salama lyönyt. Ja jos löisi, kiertelevä kaupustelija palauttaisi varmaankin peltipurkista maksetun hinnan. Lisätietoa maasäteilynehkäisemisestä löytyy tästä linkistä: https://yle.fi/uutiset/3-10603767?fbclid=IwAR1AnCivz-uMocKzi1Pj6D9qGNyohuBE28JqwJs2Bq1-fxGlLVr_wbk-knY  Kommentit (0) Otepää 20.01.2019, 15:55 Muistanpa, miten 19 vuotta sitten Otepään hiihdoissa ihmettelin Jari Isometsän ja Janne Immosen menoa. Niin kiivas oli miesten tahti koko matkan, että käsien ja jalkojen kohdalla näkyi vain pelkkä harmaa vyyhti. Silloin ymmärsin Eero Mäntyrantaa, joka joskus kertoi olleensa niin kovassa kunnossa, ettei hän ehtinyt hiihtää niin kovaa kuin olisi jaksanut. Isometsällä ja Immosella oli varmaan sama tunne Otepäässä vuonna 2000. Harmi, ettei Mika Myllylä silloin päässyt flunssan vuoksi ollenkaan viivalle. Jostain syystä Myllylän sairaus sai norjalaisissa aikaan röhönaurun ja mietteliään pään nyökyttelyn. Sekin terveysongelma hiihtojoukkueellamme oli, että paluumatkasta Kyrön lääkelaukku jäi Ylä-Tikkurilan Shellille, josta se sitten päätyi Urheilumuseon lasivitriiniin historiallisesti arvostetuksi muistokaluksi. Katselin tuossa juuri äsken Iivo Niskasen menoa ja sekin vaikutti uskomattomalta. Mies ei edes yrittänyt tosissaan, vaan hiihtää lepsutteli kaikessa rauhassa, mutta siitä huolimatta vain rehti Venäjän mies pystyi antamaan edes jonkinlaisen vastuksen. Yleensä voittamattomat norjalaiset jäivät valovuoden. Ilmeisesti Sundbyn pitäisi vaihtaa hiihdosta voimanoston puolelle. Pikkuinen Norjan mies punnertaa raakana penkistä 130 kiloa ja punnerruspaidan kanssa mies kamppailisi mm-kullasta sarjassa alle 68 kiloa. Hiihdossa astmasta kärsivällä Sundbyllä on tulevaisuudessa vaikeuksia pärjätä maailman huipulla.    Kommentit (0) Musiikkia ja urheilua 19.01.2019, 19:59 Tänään ei enää käsitellä virsimusiikkia, vaan nykyajan nuorison kovaäänistä ns. rock n roll-musiikkia. Netissä törmäsin 70-luvulla toimineeseen Tabula Rasa-yhtiöön, joka esitti ymmärtääkseni rock n roll-musiikin pienempiäänistä tyylisuuntausta, joka kutsuttiin progressiiviseksi rockiksi, josta en tiedä muuta, kuin etteivät ainakaan suosikkivokalistini Vera Telenius tai Reijo Taipale sitä esittäneet. Asia, jota ei yleisesti tiedetä, on Tabula Rasan elimellinen yhteys huippu- ja kilpaurheiluun. Nimittäin yhtiön laulusolistina jossakin vaiheessa toimi Jukka Salmela, joka hyvin lauloikin, mutta vielä paremmin hän menestyi pikaluistelijana. Salmela alitti ensimmäisenä maailmassa 500 metrillä 36 sekunnin haamurajan. Muutenkin hän kunnostautui urheilussa, koska harva on se rockari, joka on punnertanut penkistä 210 kiloa ja juossut Cooperissa 3750 metriä kuten Salmela teki. Tabula Rasa-yhtiön kitaristina työskenteli Heikki Silvennoinen, joka nykyään tunnetaan Kummeli-sarjasta. Silvennoinen liittyy myös vahvasti huippu-urheiluun, koska hän on syntynyt Säämingin Kiviapajan kylässä. Samassa kylässä on syntynyt myös suurhiihtäjä Arto Tiainen. Minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta, etteikö Silvennoinenkin ole Kiviapajan Vesan kasvatteja kuten myös Tiainen, joka melkein voitti Oslon mömmönkisoissa 50 kilometrin kisan, mutta jäi hopealle, koska juottomies Aku Kiuru antoi hänelle viimeisellä virkistäytymisasemalla maustamatonta mustikkasoppaa. Basistin virkaa yhtiössä hoiti Tapio Suominen, jonka täyskaima oli yhteen aikaan maamme tunnetuin urheiluselostaja. Nykyään urheilutoimittaja Suominen on lehtitietojen mukaan siirtynyt kamppailu-urheilun puolelle, koska on antanut asennekasvatusta jollekulle Ylen vartijalle. Jossain vaiheessa ennen uskoontuloaan yhtiön vokalistina toimi Jukka Leppilampi, joka paremmin tunnetaan näyttelijä Mikko Leppilammen isänä. Sitä asiaa harva tietää, mutta itse uskon vahvasti, että Leppilampien lähisukua on estejuoksija Mikko Ala-Leppilampi, joka oli 70-luvun alussa maailman huippu. Muistan elävästi, miten Ala-Leppilampi juoksi eräässä maaottelussa, taisi olla se maaottelu, jossa Suomi voitti DDR:n, vain muutaman kymmenyksen päähän maailmanennätyksestä, vaikka vilkuili koko loppusuoran ajan tulostaulun kelloa.  Alla olevasta linkistä voi kuulla Tabula Rasan esitystä - vain muutama vuosi myöhemmin yhtiön laulusolisti luisteli ensimmäisenä maailmassa alle 36 sekunnin.   https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/03/21/tabula-rasa-uskollinen  Kommentit (0) Isänmaan virsi 18.01.2019, 17:46 Saattoivat ne vastaiskuun valmistautuvat uukuniemeläiset Kollaan miehet veisata myös Isänmaan virttä, joka on virsikirjassa numerolla 577 ja tunnetaan paremmin nimellä Sun kätes herra voimakkaat. Hyvin vaikuttava musiikkiesitys tämä Runebergin sanoitus onkin. Tähän virteen on ihastunut kertomansa mukaan myös filosofi-kalastaja Pentti Linkola. On helppo kuvitella  Linkolaa soutamassa verkkovenettä Isänmaan virren tahtiin voimallisesti veisaten. Televisiossa Itse asiassa kuultuna-ohjelmassa mies kertoi, että häntä viehättää varsinkin säkeet, joissa sanotaan, että:  3. On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on. 4. Ja meidän polkuamme saa taas lapsemmekin taivaltaa. He kyntää kerran peltomme ja uskoo kuin me uskomme. Noissa säkeissä piilee Linkolan mielestä huomattavasti suurempi viisaus kuin nykyajan kiihkeän kasvun nimeen vannovissa talousopeissa, jotka ovat katastrofalisesti väärässä. Isänmann virressä korostetaan, että jatkuvan kiivaan muutoksen sijasta muuttumattomuus on hyväksi luonnolle ja ihmiselle. Itsekin olen viime aikoina taistellut siihen malliin koko ajan vaihtuvien atk-ohjelmien, käyttäjätunnusten ja salasanojen kanssa, että olen hyvin pitkälle samaa mieltä Linkolan kanssa. Erityisen ihastunut Linkola oli nuorempana Brezhnevin pysähtyneisyyden ajan Neuvostoliittoon. Hänen mielestään pääsihteeri Brezhnev oli kaiken lisäksi vielä ihmiseksi hyvin kaunis. Nykyään Pohjois-Korea lienee filosofi-kalastajan mieleen. Ohjelman Linkolasta voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-2629602  Kommentit (0)
Kukkivat roudan maat	17.01.2019, 19:00
Juoksija-kirjailija Jouni Tossavaisen mainiota uutuuskirjaa Kuoharit lukiessani palautti se mieleeni liian nuorena hukkuneen kirjailija Eino Säisän ja hänen romaanisarjansa Kukkivan roudan maat, jolla on keskeinen rooli Tossavaisen kirjassa. Hienon nimen Säisä on aikoinaan kehittänyt kirjasarjalleen, ja taustoja tutkiessani sain netistä selville, mistä kirjailija nimen keksi. Nimittäin heinolalainen mielisairas ja tuberkuloottinen sekä kaiken lisäksi homoseksuaalisuuteen taipuvainen runoilija Uuno Kailas julkaisi vähän ennen kuolemaansa  minun julkijumalattomankin miehen mielestä kauniin runon Suomalainen rukous, jonka runon kohtuuttoman vähälle huomiolle jääneessä toisessa säkeistössä mainitaan ”kukkivan roudan maat” seuraavaan tapaan: Herra, valista meihin kasvosi laupiaat, kunnes armosi alla kukkivat roudan maat! Vaivassa vaeltaneihin, Herra, valista meihin kasvosi laupiaat! Yritin musiikkimiehenä laulaa tämän säkeistön, mutta eihän siitä mitään tullut ja sen asian näyttää huomanneen myös virsikirjan tekijä, koska nykyisessä virsikirjassa, jossa Kailaan Suomalainen rukous on nimellä Siunaa ja varjele meitä, kyseinen säkeistö on rusteerattu laulettavaan muotoon lisäämällä siihen jopa ylimääräinen rivi, jonka teon tekijän oikeuteen liittyvät näkökulmat saavat ilmeeni mietteliääksi: Herramme, kirkasta meille kasvos laupiaat, niin että armosi alla toivoa rohkaisemalla kukkivat roudan maat. Vaivoissa näytä meille kasvosi laupiaat. Taneli Kuusisto sävelsi Suomalaisen rukouksen juuri Talvisodan alla ja sen ensiesitys julkisuudessa oli viisi päivää ennen sodan alkamista. Kollaalla polvirukouksia pitäneet uukuniemeläiset vastaiskumiehet, joista eilen kerroin, eivät siis Suomalaista rukousta veisanneet, vaan ehkä 1600-luvulta periytyvää virttä Jumala ompi linnamme. Virsikirjaan Kailaan runon muunnelma hyväksyttiin vasta 1986. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan soveltuvaa musaa: https://www.youtube.com/watch?v=yA814qcjdqE Kommentit (0)
Kommentit (0)
Luutnantti Toiviaiset	15.01.2019, 19:34
Jorma Heiskanen kertoo kirjassaan Kenttäpappina Kollaalla uukuniemeläisestä komppanianpäällikkö Viljam Toiviaisesta erittäin ihanteellisessa valossa. Toiviainen oli raitis uskovainen mies toisin kuin Kollaalla palvellut ja enemmän mainetta niittänyt upseeri Aarne Juutilainen, jota muukalaislegioonalaistaustansa vuoksi myös Marokon Kauhuksi kutsuttiin. Marokon Kauhu ei ollut kovin uskonnollinen eikä raitis, vaan pikemminkin päinvastoin. Talvisodan jälkeen hän humalapäissään ampui pistoolilla erästä vänrikkiä ja sai syytteen murhayrityksestä. Hänet kuitenkin tuomittiin vain pahoinpitelystä, koska hän sai oikeuden uskomaan, ettei hän ammu ohi kolmesta metristä. Viljam Toiviaisen Talvisodan vaiheista en tiennyt ja tarkistin uteliasuuttani Sankarivainajat tietokannasta, onko siellä mainintaa miehestä. Eräs luutnantti Villiam Toiviainen sieltä löytyikin, jonka ikä suunnilleen vastasi  Uukuniemen luutnantin ikää. Sankarivainajat tietokannan mukaan tämä Villiam Toiviainen sai surmansa 6.6. 1944 Riihimäellä muusta kuin sotatoimiin liittyvistä syistä. Ihmettelin asiaa eräälle uukuniemeläiselle asiantuntijalle ja hän lähetti alla olevan kulttuurineuvos Eero Niikosken selvityksen Uukuniemen Viljam Toiviaisen Talvisodan jälkeisistä vaiheista. Nyt ymmärrän, että kesällä 1944 surmansa saanut luutnantti Villiam Toiviainen olikin eri mies kuin uukuniemeläinen luutnantti Viljam Toiviainen - tosin Karjalan poikia olivat molemmat: Viljam Toiviaiselle anottiin kevättalvella 1941 1. luokan Mannerheim-ristiä. Perusteluina mainittiin mm: ”Taisteli vaikeissa olosuhteissa koko sodan ajan, ja jonka henkilökohtaisen urhoollisuuden, taidon ja neuvokkuuden ansiota suurelta osalta on, että Kollaa kesti.” Mannerheim-ristin ritaria Toiviaisesta ei kuitenkaan tullut, koska talvisodan sotilasansioista niitä ei myönnetty lainkaan. Ilmeisesti jatkosodan alkaminen hautasi anomukset arkistoihin ikuisiksi ajoiksi. Sotien päätyttyä Toiviainen toimi muutaman vuoden siirtoväen huollon palveluksessa, kunnes muutti Kuusankoskelle v. 1949 toimien vuoteen 1954 Kuusankosken seurakunnan taloudenhoitajana. Hän menehtyi kesken siviiliuransa vaikeaan sairauteen vain kuukautta ennen 60-vuotispäiväänsä. Kommentit (0)
Jorma Heiskanen, Kollaan kenttäpappi	14.01.2019, 18:35
Luin joululomalla Uukuniemellä tavallaan pitäjän historiaan liittyvän Jorma Heiskasen välirauhan aikana kirjoittaman muistelmateoksen Kenttäpappina Kollaalla. Kollaallahan oli paljon Uukuniemen miehiä. Kirjassaan Heiskanen kertoo mielenkiintoisesta tapauksesta, miten joutui käymään syvällisen keskustelun erään uskovaisen sotamiehen kanssa, miten tulisi menetellä, jos olisi vaarassa joutua sotavangiksi. Sotamies ei nimittäin totisena kristittynä hyväksynyt itsemurhaa edes tällaisessa tapauksessa. Heiskanen ei kerro, mihin lopputulemaan he keskusteluissaan päätyivät. Hän kyllä mainitsee, että oli tehnyt itselleen selväksi, miten hän henkilökohtaisesti tulisi tällaisessa tapauksessa menettelemään.  Rivien välistä voi päätellä jotakin hänen suunnitelmistaan. Heiskasella lienee ollut selvä näkemys, ettei vihollinen tulisi kovin hyvin kohtelemaan IKL:n toiminnassa mukana ollutta pappia. Turhaan Heiskanen ei pohtinut vangiksi jäämisen vaihtoehtoa. Jatkosodan ensimmäisenä päivänä tapahtui sitten se kaikkein pahin ja hän joutui hengissä vihollisen käsiin. ¨Ensoon tehdyllä partiomatkalla hän jäi vangiksi, koska ilmeisesti menetti haavoittuessaan molemmat kätensä. Tapauksessa on paljon epäselvää, mutta Jorma Heiskasen pojantyttären Marjo Heiskasen tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että kädetön Heiskanen hoidettiin kuntoon. Sota oli vasta alussa ja haavoittuneitakin vielä otettiin vangeiksi. Henkiin jäämiseen saattoi vaikuttaa sekin, että kyseessä oli upseeri ja pappi, jollainen oli arvokas tietolähde. Heiskanen selvisi ilmeisesti elossa vankileirillä koko sodan ajan, koska ystävystyi leirin päällikön kanssa. Kädetön mies menehtyi vasta sodan päättymisen jälkeen paettuaan vankileiriltä. Jostain syystä hän ei jaksanut jäädä odottamaan palautustaan kotimaahan. Kommentit (0)

Puoli-ilmainen kartano	13.01.2019, 16:20
Suru-uutinen kantautuu Uukuniemeltä. Joululomalla ihastelin pitäjän vanhaa Pappilaa, joka on nykyään Kristillisen työväenliiton omistuksessa. Mutta eipä taida olla pitkään, sillä paikka on nyt näköjään myynnissä. Paikkakuntalaisen asiantuntijan mukaan vähän aikaa sitten kiinteistöstä olisi pyydetty ihan järkevä hinta eli 800.000 €, mutta nyt sitä kaupitellaan 285.000 €:lla. Se on todella vähän koska rakennuksen pinta-ala on 385 m2 ja kiinteistöön kuuluu viljalti erilaisia rakennuksia sekä pitkälti hiekkarantaa juotavan kirkkaan Pyhäjärven rannalta. Toivottavasti, joku tarmokas matkailuyrittäjä innostuu asiasta. Tai jos kukaan matkailuyrittäjä ei innostu, niin sitten joku uskonnollinen tai ateistinen yhteisö voisi perustaa tilalle luostarin. Kiinteistöön kuuluu esimerkiksi syrjäinen kalamaja, johon minä voisin asettua erakkomunkiksi. Olen nimittäin jonkin verran jo verrytellyt kalastajamunkin elämää ja viettänyt majassa pari hyvää pääsiäislomaa. Suomen talouskehitys näyttää nyt aiheuttavan sen, että Suomi kallistuu hyvää vauhtia länteen. Länsi-Suomessa on työpaikkoja, vaikkakin asunnoista on pulaa; sen sijaan Itä-Suomessa ei ole työpaikkoja, mutta asuntoja on tyhjillään siinä määrin, että ne alkavat olla jo ongelmajätteitä. Lisätietoa myytävästä upeasta kartanosta löytyy tästä linkistä:  https://www.etuovi.com/myytavat-loma-asunnot/parikkala/uukuniemi  Kommentit (0)
Suomi rikollisuuden kourissa	12.01.2019, 18:51
Kyllä ovat maamme asiat sekaisin rikollisuuden vuoksi, mikäli mediaan yhtään uskoo ja varsin Pohjois-Suomessa tilanne on paha. Lapissa Lemmenjoen vapaaehtoisissa ilmavoimien kertausharjoituksissa on kenraalitason mies loukannut harjoitukseen osallistuneiden kunniaa ja itsepintaisten huhujen mukaan haistatellut sitä muuvvattakin paikkaa ainakin Nurmeksen kaupunginjohtajalle. Oulussa taas ulkomaalaistaustaiset miehet ovat tiettävästi ahdistelleet teinityttöjä ja se on synnyttänyt valtavan tunnekuohun maassamme, joka tietysti oikein onkin, koska aiemmin moista syntiä harrastettiin Oulun seudulla lähinnä vain lestadiolaispiireissä ja silloinkin se lähinnä rajoittui vain perheiden ja sukujen sisälle. Monta kertaa tekijät myös tiettävästi pyysivät tekojaan anteeksi Jeesuksen sovintoveressä ja niin teko oli sovitettu. Mutta muunkinlaista häiriökäyttäytymistä Oulun puolessa tapahtuu, mikäli yhtään on uskominen Ilta-Sanomien tästä linkistä löytyvää juttua: https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000005962215.html Ilta-Sanomat kertoo oululaisesta yrityksestä, jonka johtaja motivoi työntekijöitään uhkailemalla ja pahoinpitelemällä. Lehti paljastaa mm, että "syyttäjän mukaan sanomalehden jakeluyhtiötä Pohjois-Pohjanmaalla pyörittänyt toimitusjohtaja antoi työntekijöilleen palautetta tehdystä työstä säännöllisesti nyrkiniskuin ja avokämmenellä läpsimällä. Välillä työntekijöitä kuritettiin syyttäjän mukaan jopa sorkkaraudalla ja puisilla astaloilla. Yrityksessä kerrotaan vallinneen kammottava pelon ja väkivallan ilmapiiri." Lehti kertoo senkin, että pahoinpitelyt eivät rajoittuneet vain työpaikalle, vaan johtaja kävi myös erään työntekijän kotona takomassa tätä paistinpannulla päähän siinä määrin, että materiaalisiltakaan vahingoilta ei vältytty, sillä paistinpannun varsi katkesi ja sen pohjaan tuli lommo. Kommentit (0)
Suomi-Inkeri	10.01.2019, 19:29
Historian kaltoin kohtelemia inkeriläisiä on eri puolilla maailmaa yhteensä vain noin 40.000 kpl. Siitä huolimatta, että heitä on vajaa prosentti suomalaisten määrästä, en ole varma, miten kävisi Suomen ja Inkerin välisessä jalkapallomaaottelussa. Esimerkiksi toissailtaisessa Suomi-Ruotsi-pelissä Suomen maajoukkueen puolustusta vahvisti uusi inkeriläinen lupaus, eli 197-senttinen hujoppi Robert Ivanov, joka on äitinsä puolelta Inkerin Pakkien sukua. Pakki onkin hyvä puolustajan sukunimi. Huomenna Suomi kohtaa surullisen kuuluisalla Qatarin turneella Viron, ja ainakin edellisessä maiden välisessä kohtaamisessa viiletti Viron joukkueen keskushyökkääjänä, joka muistaakseni on viron kielellä sentraalimönkijä, tuulen nopea Rauno Sappinen. Luulenpa hänenkin sukujuuriensa kiertyvän Inkeriin. Piskuinen Inkerin kansa on kasvattanut monia muitakin hyviä jalkapalloilijoita edellä mainittujen lisäksi. Suomen jalkapallomaajoukkueessakin on esimerkiksi pelannut Boris Rotenberg, jonka suku lienee yksi maailman rikkaimmista ja ainakin rikkain inkeriläissuku. Suomen maajoukkueen johdon kannattaisi muistaa, että Rotenbergeiltä saattaisi löytyä apua jalkapalloilumme krooniseen rahapulaan. Tietääkseni ainakin pari kautta sitten Veikkausliigan maalikuningas Ropsin Aleksandr Kokko ja aikoinaan KTP:ssä pelannut Valeri Minkenen ovat inkeriläistaustaisia. Nykyään Maarianhaminan ifk:ssa pelaava Aleksei Kangaskolkka on syntynyt Viipurissa, ja täyttä varmuutta hänen inkeriläisjuuristaan minulla ei ole, mutta ihan hyvin niitä voi olla tai sitten olla olematta. Kommentit (2)
Tasauspyörästön ihmeellinen toimintamekanismi	11.01.2019, 23:09
Suhteellisuusteoriaa en ymmärrä enkä myöskään ompelukoneen toimintamekanismia, mutta tasauspyörästön toimintamekanismin melkein ymmärrän, kun katson alla olevasta linkistä löytyvän videoselvityksen ilmiöstä. Luulen, että harva on se ihminen, joka ymmärtää vaivatta tuon yliluonnolliselta tuntuvan mekaanisen ilmiön. En ole onnistunut selvittämän, kuka on nerokkaan tasauspyörästömekanismin keksijä, mutta jonkun Nobelin palkinnon hän kyllä olisi ansainnut. Sitä keksijää voidaan perustellusti pitää jo pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttamana viisaana miehenä. En ole suinkaan mikään sovinisti, mutta uskon silti tämän keksinnön olevan miehen päästä lähtöisin.  https://www.youtube.com/watch?v=yYAw79386WI  Kommentit (0)
Ei ne jyrännykkään meitiä	09.01.2019, 19:02
Mikäli emmentaalin vaivaama muistini ei petä, niin lähes 52 vuoden odotus päättyi eilen. Vanhat asiat muistan vielä kristallin kirkkaasti, vaikka emmentaali huonontaakin lähimuistiani ja niinpä muistan, miten Olympiastadionilla pelatussa maaottelussa vuonna 1967 Ruotsia vastaan hyökkääjä Tommy Lindholm epäonnistui keskitysyrityksessään pahasti, jonka seurauksena pallo leijaili vastustamattomasti Ruotsin maalin ylänurkkaan ja Suomi voitti Ruotsin 1-0. Samalla Suomi voitti myös Pohjoismaiden mestaruuden, joka nykyään tuntuu kovalta saavutukselta, koska onhan esimerkiksi Islanti maailman ehdotonta eliittiä. Eilen Suomi vastoin ennakko-odotuksiani voitti Ruotsin Eero Markkasen tahtomaalilla ja mieleni valtaa syvä riemu. Onhan Markkanenkin tavallaan Suonenjoen Pallon kasvatteja, koska Markkasten suvun ensimmäinen edustaja, joka alkuperäiseltä nimeltään oli Esko Kolehmainen ja ruotsalaisten antamalta nimeltään Eskil Utmärkare, jonka voi kääntää Erämaan Eskoksi, asui Suonenjoen Suonteen  kylällä 1500-luvun lopulla. Hän ei ollut tiettävästi niinkään palloilumiehiä, vaan hän kunnostautui enemmänkin Nuijasotapäällikkönä. Tietääkseni Eero Markkasella on nykyään vaikeuksia mahtua joukkueeseen Ruotsin rahakentillä ja niinpä eilen, kun katselin hänen esityksiään Kupsin oululaislähtöisen Markus Karjalaisen rinnalla, tuli mieleeni, että Kups voisi satsata ensi kesän Eurokenttiä varten ja ostaa Markkanen tuomaan fyysisyyttä kuopiolaisten riveihin.  Onhan mies tavallaan Savon poekia, joista alkaa olla pula nykyään. Minun lapsuudessani noin puolet Suomen jalkapallo maajoukkueesta oli syntyisin Kuopiosta, mutta eilen Savoa edusti ainoastaan juonikas laitahyökkääjä Robert Taylor, joka on syntynyt Kuopiossa. Hänen isänsä pelasi siihen aikaan Kupsissa. Kommentit (0)