| Roima metsuri |
22.02.2018, 19:54 |
Yleisen maailmantilanteen ja suomalaisten huonon kisamenestyksen
johdosta ei seuraavaksi käsitellä pelkästään huippu- ja kilpaurheilua,
vaan ihastellaan työnsankaruutta, joka tahtoo helposti unohtua
tyhjänpäiväisten urheilusankarien ihastelun takia.
Viikonloppuna oli Helsingin Sanomissa juttu roimasta
pohjalaismetsurista, joka ei ollut sairastanut lenssua 45 vuoteen ja
joka pystyi vaihtamaan Volkkarinsa renkaan ilman mekaanisia
apuvälineitä. Mies nosti auton ilmaan toisella kädellään ja vaihtoi
toisella vapana olevalla kädellään renkaan. Tosin pyörän pultit oli
pitänyt esi-irrottaa jakoavaimella, jotta niitä pystyi sitten vapaan
käden sormilla helpommin pyörittelemään.
Minusta
jääkiekkopiireissä yleisesti tunnettu Firsovin tapaus kalpenee
suomalaismetsurin tapauksen rinnalla. Tarinan mukaan Firsov piti
päävalmentaja Tarasovin määräyksestä Volga-autoa ilmassa n. 5-7
minuuttia yhdellä kädellä ja jaloilla päävalmentajan hokiessa koko ajan
vieressä, "sinun pitää kestää tämä tilanne". Miehet olivat tämän
suorituksen jälkeen menneet pelaamaan tennistä Tarasovin huvilalle.
Firsov oli voimankoitoksessa murtanut eturaajansa, mutta pelannut siitä
huolimatta käsi murtuneena niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jutun roimasta metsurista voi lukea tästä linkistä:
https://www.hs.fi/elama/art-2000005566624.html
Kommentit (1)
|
| Maataloustuottajien tyttäret |
21.02.2018, 19:31 |
Alkaa se norjalaistenkin hymy pikkuhiljaa hyytymään! Muistanpa nyt
tilanteeseen sopivasti, kuinka jo olympiavoittaja Sylvi Saimo sattuvasti
totesi, että paistaa se päivä risukasaankin, kun hän kiipesi Helsingin
olympialaisissa bodiumille, jollaista kutsuttiin siihen aikaan
palkintopalliksi. Mieleni keittää nyt mettä, koska meillä suomalaisilla
on näistä meneillään olevista talviolympialaisista jo 27 mitalia.
Se
on yllättävän paljon ja ylittää viralliset tavoitteet ainakin parilla
kymmenellä. Pääansio asiasta kuuluu naarasleijonillemme, jotka voittivat
pronssia kukistettuaan päivällä hyvän itäisen naapurimme tyttäret,
joista sattuneesta syystä käytetään nyt kansainvälistä lyhennystä QAR,
jonka aluksi erheellisesti luulin tarkoittavan Qataria ja ihmettelin
salaa mielessäni, että ovatko öljysheikitkin sitten alkaneet panostaa
talviurheiluun.
Erikoista maamme mitalisateessa on, että
se on suuntautunut pelkästään naisurheilijoillemme; suomalaismiehistä ei
näytä olevan maailman kilpakentillä mihinkään, kuten suomalaisnaiset
ovat jo pitkään tienneetkin ja jopa ääneen todenneet. Arvovaltainen
Maaseudun Tulevaisuus -lehti totesi saman asian jokin päivä sitten
sivuillaan ja jatkoi, että siihen mennessä saavutetut pronssimitalit
olivat kaikki tulleet maataloustuottajien tyttärille. Luulen nyt
tilanteen muuttuneen ratkaisevasti, koska uskon, etteivät kaikki
naarasleijonamme ole MTK:laisia, vaan on siellä joukossa todennäköisesti
jonkun SAK-laisen tamperelaisen metallimiehenkin naispuolinen sikiö.
Kommentit (0)
|
| Koettelee, vaan ei hylkää Herra |
20.02.2018, 19:04 |
Pettynyt olen iloisen helluntailaisen Mika Poutalan puolesta, koska
kyllä hän sen pronssin olisi ansainnut. Nyt jo toisen kerran hän jäi
mietomaisella häviöllä pois mitalipallilta. Mies oli niin pettynyt kisan
jälkeen, että olisin häntä tilaisuuden tullen vanhana
pakana lohduttanut sanomalla, että koettelee, vaan ei hylkää Herra.
Nyt
kun suomalaiset ovat syvällä urheilun aallon pohjassa ja kun Poutalan
tapaus osoittaa, että uskonnollinen hurmos saattaa auttaa urheilijan
ainakin melkein mitaleille, niin mitään Hiihtoliitto ei menetä, vaikka
jokin Niilo Ylivainion kaltainen hurmossaarnaaja, vaikkapa
Nokia-missiosta seksuaalihässimisasioiden vuoksi potkut saanut Markku
Koivisto pestattaisiin maamme huoltoryhmään hurmoksen nostattajaksi.
Tässä
yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa
15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik
Larsson. Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen
yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti
uskonnollisessa hurmiossa. Dopingia ei silloin osattu epäillä.
Larsson oli
kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan
seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että
Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen
jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet
seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät
kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi
saarnaajana.
Siunatuksi lopuksi paljastan, että tämän
hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson
on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole
meänkielinen eikä lestadiolainen.
Kommentit (1)
|
| Valoa näkyvissä maamme urheilussa |
19.02.2018, 18:46 |
Vaan
kyllä nauraa koko urheileva maailma Suomen kisamenestykselle ja
norjalaiset päästelevät luultavasti vallan selkäkeikkanauruja. Mutta
eivät naura pitkään, sillä vihdoinkin on valoa näkyvissä. Tosin ei
perinteisissä talvilajeissa vaan yleisurheilun puolelta. Viikonloppuna
oli yleisurheilun SM-hallikisat ja niissä esille ponnahti uusi lupaava
kyky.
Veikkaan,
että Rami Kareem tulee jo ensi kesänä rikkomaan Arto Bryggaren 110
metrin lyömättömänä pidetyn Suomen ennätyksen. Mies on sellainen
pikajuoksulahjakkuus, että epäilen hänestä tulevan vielä Voitto
Hellsteniäkin suositumpi Ruotsin kaataja. Uskon tämän Elmon kaltaisen
yleislahjakkuuden hallitsevan Pohjolassa kaikkia sileitä pikamatkoja,
kuten Vodekin teki, mutta sen lisäksi hän voittaa Ruotsi-ottelussa myös
ainakin molemmat aitamatkat. 3000 metrin esteissäkin hän olla kova
viimeisen kierroksen mies.
Supisuomalaisesta
Rami-etunimestään huolimatta mies on syntyjään irakilainen. Hän on
oleskellut maassamme neljä vuotta pakolaisena ja oleskelulupa umpeutuu
ensi kesänä. Luulen tuon asian motivoivan miestä, koska hän juoksee
henkensä edestä. Hänellä on oikeus edustaa Suomea ensi kesän
maaottelussa ja jos mies siellä voittaa ruotsalaiset kuudessa lajissa,
saattaa se hellyttää Suomen viranomaiset.
En
kuitenkaan usko, että Irakin mies menestyy seuraavissa
kesäolympialaisissa, koska vastassa ovat Jamaikan hirmuiset
pikapinkojat, mutta yhden olympiakullan uskon tulevan pitkästä aikaa
Suomeen. Se tulee nyrkkeilystä, mutta sitä ei tuo Heinäveden Hyrskeen
kasvatti Mira Potkonen, vaan Arslan Khataev.
Khataev
voitti jo pikkupoikana yllättäen peräti EM-hopeaa nuorten sarjassa ja
on lajissaan sellainen huippulahjakkuus, josta kuullaan vielä. Tällä
hetkellä hänen isoveljensä Rasul Katajev on vielä maailmalla tunnetumpi,
Rasul on menestynyt ammattilaisvapaaottelija. Katajevin veljekset ovat
taustaltaan tsetseenejä, jotka ovat menestyneet erilaisissa
taistelulajeissa historian saatossa.
Kommentit (0)
|
| Jos ja jos |
18.02.2018, 15:40 |
Jos Mari Laukkanen olisi naisten viestissä hiihtänyt Roposen tilalla,
olisi Suomi hyvinkin taistellut mitalista. Jos Kaisa Mäkäräinenkin
olisi ehtinyt viestiin mukaan ja jos Niskanen ja Pärmäkoski olisivat
hiihtäneet pertsaosuudet ja nopea sprintteri Laukkanen viilettänyt
ankkurina, olisi maamme hyvinkin kamppaillut kullasta.
Jos
Hakola olisi ollut terve, niin miestenkin viestistä olisimme hyvinkin
ottaneet mitalin. Jostain syystä miesten ampumahiihtopuolelta ei
olisi löytynyt vahvistusta viestiin. Jostain syystä maamme
miesampumahiihtäjät ovat nykyään suksella hitaita, tosin kuin suurten
hiihtomaiden Norjan ja Ranskan miehet, joiden ampumahiihtäjät ovat
jostain syystä ilman asettakin maailman huipulla.
Ennen
maamme ampumahiihtäjätkin olivat suksella melko nopeita. Muistanpa,
miten Lake Placidin kisoissa pohjalaaset olivat sitä mieltä, että kovana
hiihtäjänä tunnettu maakunnan mies Erkki Antila olisi pitänyt nostaa
vahvistamaan silloista miesten heikkoa viestihiihtojoukkuetta.
Hiihtoliiton herrat tyrmäsivät ajatuksen. He olivat rätingeissään
päätyneet laskelmaan, jonka mukaan Antila häviäisi kolme minuuttia 10
kilometreillä maamme parhaille mieshiihtäjille.
Varmaankin
Hiihtoliiton herrat olivat rätingeissään oikeassa, mutta paljoa Suomi
ei olisi hidastunut Antilan valinnalla, koska Harri Kirvesniemi hävisi
avausosuudella kaksi minuuttia kärjelle.
Kommentit (0)
|
| Pohjolan toiseksi paras mäkihyppääjäkansa |
17.02.2018, 18:59 |
Taisi olla vähän ironiaakin tv-selostajien äänessä, kun he
pohdiskelivat sitä, että olisiko jo Porilaisten marssin paikka, kun
Suomella oli kisan alussa kolmoisjohto. Loppuun asti se ei kestänyt,
vaan lupaava mäkikotka Janne Ahonen oli parhaana suomalaisena 27. Muut
kolme eivät selviytyneet toiselle kierrokselle. Onneksi Tiilikais-Pekan
tai Nopos-Paavon ei tarvinnut tätä päivää nähdä.
Mutta
ollaan me kuitenkin Pohjoismaiden toiseksi paras
mäkimaa. Tanskalaisesta tai islantilaisesta mäkihyppääjästä en ole
kuullutkaan enkä enää edes muista, että vuosikymmeniin kukaan
oikea ruotsalainen olisi uskaltanut hyppyristä leiskauttaa. Viimeisimmät
taisivat olla Lennart Elimäe ja Jan Boklöv, joista ensinnä mainittu oli
taustaltaan virolainen ja jälkimäinen Kiirunan poikia, eli melkein
meikäläinen. Boklöv muuten oli mies, joka keksi kammottavan V-tyylin.
Toisaalta
voi olla, ettei Suomea viime vuosien hallituspolitiikan seurauksena voi
edes lukea pohjoismaaksi, vaan ehkä me olemme enemmänkin Baltiaa. Jos
meidät luetaan Baltiaan, niin Baltian johtava mäkihyppykansa me olemme.
Tänäänkin molemmat virolaiset hävisivät pojillemme. Latviassa ja
Liettuassa ei ole hyppyrimäkeä, mutta sen sijaan Latviassa on kelkkarata
ja kelkkailussa latvialaiset ovat ollet näissä kisoissa lähellä
mitalia.
Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomeenkin
tulisi Latvian mallin mukaan rakentaa kelkkarata. Siinä lajissa Suomen
vauhtiurheilua rakastava kansa saattaisi hyvinkin olla maailman huippua.
Meiltä löytyy myös kosolti lajiin sopivia raskasrakenteisia ihmisiä.
Kuopion Puijolla oli vielä 50-luvulla kelkkarata, joka lakkautettiin
jonkun kuolonuhreja vaatineen onnettomuuden jälkeen.
Olen
jyrkästi sitä mieltä, että Puijon kelkkamäki olisi mitä pikimmiten
otettava uudelleen käyttöön, tosin kelkoissa tulisi olla nykyaikaisia
turvatyynyjä vähän siellä sun täällä henkilövahinkojen välttämiseksi.
Kommentit (0)
|
| Lisää menestyneitä Amerikan suomalaisia |
16.02.2018, 18:56 |
Katastrofaalista häpeää sai taas tuntea suomalaishiihtäjien
suorituksista; ainut vahingonilon aihe oli se, etteivät rakkaat
naapurimmekaan oikein pärjänneet. Sen sijaan menestyneitä Amerikan
suomalaisia tutkiessani paljastui uusi hämmästyttävä seikka;
nyrkkeilyssä raskaansarjan olympiakultaa Melbournessa voittanut Pete
Rademacher luokitellaan ainakin Amerikan suomalaisten silmissä
suomalaistaustaiseksi.
Rademacher on siten myös ainut
ammattinyrkkeilyn raskaansarjan mm-ottelussa ollut suomalaistaustainen
henkilö. Tosin hallitsevalla maailmanmestarille Floyd Pattersonille piti
maksaa ylimääräinen korvaus, jotta hän suostui ottelemaan taidoiltaan
vaatimattomana pidettyä Peteä vastaan. Patterson voitti ottelun
tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Muistelen, että kamppailu oli
Rademacherin ensimmäinen ammattilaisottelu, joten mikään arka mies hän
ei ollut.
Luin tuossa Satu Hassin muistelmat ja sieltä
löytyi se tieto, että toisena ihmisenä kuun pinnalle astunut Buzz Aldrin
on Hassien kaukaista sukua, eli ainakin melkein Amerikan suomalaiseksi
hänetkin voisi luokitella. Tim Kobra ei siis ole ainut miehemme
avaruudessa. Hassi ei kirjassaan paljasta sitä hieman intiimiä asiaa,
minkä minä nyt paljastan. Nimittäin Aldrin tunnusti reilusti, ettei hän
olllut ensimmäinen ihminen kuussa, mutta sen sijaan hän kertoi
ollensa ensimmäinen ihminen, joka on pissinyt housuunsa kuussa.
Kommentit (0)
|
| Maailman johtava 10-ottelukansa |
15.02.2018, 19:06 |
Olen vilpittömän kateellinen Norjan ja Ruotsin mitalivyörylle, joka
näyttää vain kiihtyvän kisojen jatkuessa. Suomella on vain kolme
säälipronssia, joiden vuoksi mieleni ei mettä keitä. Mutta mieleni
keittää mettä sen suhteen, että olen tutkimuksissani onnistunut
paljastamaan, että olemme maailman johtava 10-ottelukansa.
Etsiessäni
ulkosuomalaisia urheilusankareita paljastui, että USA:n 10-ottelija Dan
O' Brian on suomalaisen äidin poika. Äidin nimi näyttää olevan
salaisuus. O' Brian, joka on yksi parhaimmista yleisurheilijoista
maailmankaikkeuden historiassa, voitti Atlantassa 1996 olympiakultaa ja
sen lisäksi hänellä on kolme maailmanmestaruutta. Ilmeisesti mies olisi
voittanut myös Barcelonan olympialaisissa 1992, koska sinä vuonna
hän otteli uuden maailmanennätyksen, mutta kisoihin häntä ei huolittu,
koska USA:n mestaruuskilpailuissa hän jäi seipäässä ilman tulosta. USA
on hyvin armoton kilpailuyhteiskunta myös yleisurheilussa.
Suomalais-ugrilaiset
kansat ovat hyviä 10-ottelijoita, koska O Brianin kanssa yhtä aikaa
maailman huipulla olivat virolainen Erki Nool, joka puhuu täydellistä
suomea ja Eduard Hämäläinen, joka ei juuri puhu suomen sannaa, vaikka on
Suomen kansalainen. Hän on syntynyt Kazastanissa ja muutti
Neuvostoliiton konkurssipesästä Suomeen. Tästä kolmikosta O' Brian on
eniten suomalainen. Hämäläisen isovaari oli nimestään huolimatta
savolaisia, eli Joroisista lähtöisin. Laskujeni mukaan Eetu on 6,75
%:sti suomalainen, O'Brian pääsee 50 %:iin.
Samaan
aikaan, kun suomalais-ugrilaiset hallitsivat miesten 10-ottelua, olivat
myös suomalaiset nuoret erittäin lupaavia tässä lajissa ja Aki Heikkinen
voitti 90-luvun lopulla nuorten maailmanmestaruuden ja Jaakko Ojaniemi
oli samassa kisassa pronssilla. Kumpikin otteli pitkästi yli 8000
pistettä, jota lähellekään kukaan meikäläinen ei ole viime vuosina
päässyt. Jostain syystä molemmat lupaukset jäivät vain lupauksiksi.
Kommentit (0)
|
| Ulkosuomalaiset urheilusankarit |
14.02.2018, 19:11 |
Sen verran on pahamieli ja tunnelma pilalla sen vuoksi, että Norja
ohitti Suomen olympialaisten mäkimitalitilastossa, että tarkistin,
pelastaisiko Björn Wirkola maamme mäkimaineen, jos hänet laskettaisiin
ainakin osittain meikäläisiin. Norjaa edustanut Wirkola nimittäin oli
suomalaista sukujuurta, mutta ei pelasta Wirkolakaan Suomen mäkikunniaa.
Tämä norjalainen mäkikotka ei voittanut olympiakultaa koskaan, tosin
kaksi maailmanmestaruutta hän saavutti.
Tutkimusteni mukaan
ainut suomalaistaustainen norjalainen olympiavoittaja on
kirkkoniemeläinen hiihtäjä Vegard Ulvang, joka voitti Albertvillen
kisoissa peräti kolme kultaa. Miehen äiti on suomalainen. Myös
yhdistetyn ja mäkihypynkin maailman huippu Mikko Kokslienin äiti on
suomalainen, mutta Mikolta puuttuu olympiakulta, mm-mitaleja on hänellä
enemmänkin.
Kaikki ne, jotka yleensä urheilusta jotain
muistavat, muistavat, miten Lake Placidin suurmäen kisaa johti
ensimmäisen kierroksen jälkeen Sveitsin Hansjörg Sumi. Miehen hermot
eivät pitäneet loppuun asti, vaan hän putosi seitsemänneksi ja kullan
vei Jouko Törmänen. Suomen lehdissä kerrottiin silloin, että Sumin vaari
olisi ollut alkuperäiseltä sukunimeltään Suomi ja syntyjään Suomesta.
Kommentit (0)
|
Nuo mainiot mäkikotkamme |
13.02.2018, 19:19 |
Kyllä ei ole maamme kisamenestys satunnaisen urheilunseuraajan mieltä
ylentänyt. Eilenkin kantautui eetterin välityksellä kotikatsomoihin
tieto, että naisten mäkikilpailun lopputuleman myötä Norja ohitti Suomen
olympialaisten mäkihypyn kultamitalitaulukossa. Aikoihin on eletty ja
tähänkin ajatukseen pitää sitten vain yrittää totuttautua, koska elämän
on jatkuttava.
Eikä parannusta maamme
mäenlasku-urheilun aallon pohjaan ole luvassa, sillä miesten
normaalimäen kilpailun jälkeen valotaululla loisti tulikirjaimin, että
suomalaiset olivat kirkkaasti koko joukon kaksi ensimmäistä ja sen
lisäksi vielä kaikki neljä mäkikotkaamme sijoittuivat 12 parhaan
joukkoon, mutta jos tästä suorituksesta jotain kielteistä
hakemalla hakee, niin kielteistä oli se, että poikamme olivat kisan
kärjessä tuloslistan häntäpäästä laskettuna.
Olen
vahvasti sitä mieltä, että Mika Kojonkoski voisi luopua huippu-urheilun
johtajan virasta ja siirtyä pelkästään maamme tulosvastuulliseksi
mäkihyppyvalmentajaksi. Mäkivalmentajana miehellä on hyvät meriitit,
mutta huippu-urheilujohtajana hän ei ole täysin onnistunut.
Muuten
tällä hetkellä Suomi on globaalisti ajatellen syöksylaskussa parempi
kuin mäkihypyssä, jota asiaa ei olisi voinut kymmenen vuotta sitten
uskoa. Tosin Andreas Romar ei oikein onnistunut tämän aamun
alppiyhdistetyn syöksylaskussa, mutta selitys oli ymmärrettävä. Mies
vakuutti aamu-uutisten urheiluosuudessa, että suksista ei löytynyt
pitoa. Pitovoitelu voi näköjään epäonnistua syöksylaskijalta ihan
murtsikan menijän tapaan.
Kommentit (0)
|
| Toini Gustafsson, alk. Karvonen |
12.02.2018, 18:42 |
Täsmennys eiliseen. Minua asiantuntevammalta taholta on informoitu,
että Charlotte Kallan kultamitalista kuuluukin Suomelle 75 % eikä 50 %,
kuten eilen erheellisesti kerroin, sillä hiihtäjättären molemmat mummot
ja toinen vaareista ovat suomalaisia; vielä eilen äänestin vain toisen
isoäidin suomalaisuuden puolesta.
Olen ihastellut tätä
uudempaa ruotsalaista olympiavoittajaa siinä määrin, että olen tyystin
unohtanut kaikkein kirkkaimman ruotsalaisen naishiihdon tähden Toini
Karvosen, joka opittiin paremmin tuntemaan sukunimellä Gustafsson.
Toini syntyi Suomussalmella, mutta päätyi Ruotsiin sotalapsena.
Länsinaapurin
väreissä hän voitti kaksi olympiakultaa 50 vuotta sitten Grenoblessa,
joten tavallaan hän on nyt ajankohtainen. Hänen saavutustaan korostaa
se, että siihen aikaan maailman naishiihtolatuja yleensä hallitsivat
ylivoimaisesti neuvostohiihtäjättäret Galina Kulakovan
johdolla. Ajankohtainen Gustafsson on nyt senkin vuoksi, että hän täytti
juuri 80 vuotta. Toini Gustafsson oli naimisissa olympiavoittaja Assar
Rönnlundin kanssa. Gustafssonin elämänkertakirjaa Från adresslapp till guldmedalj ei ole vielä suomennettu, vaikka syytä olisi.
Toini
Karvonen oli kotoisin itärajalta, kuten monet muutkin menestyneet
naishiihtäjät, joista päällimmäisinä tulevat mieleeni Siiri Rantanen,
Marja-Liisa Kirvesniemi ja viipurilaistaustainen Marjo Matikainen.
Unohtaa ei sovi myöskään Ylämaan Pyrkijöiden 50-luvun Suomen mestaria
Sanna Kieroa, joka oli aikoinaan maamme naishiihdon kaikkein
ylväsryhtisin edustaja.
Kommentit (1)
|
| Ja taas kirjoitin ropakantaa |
11.02.2018, 19:04 |
Valpas lukija paljasti, että eilen taas kirjoitin muunneltua
totuutta. Charlotte Kallan äiti ei olekaan Kiuruvedeltä, vaan hänen
mummonsa on Kiuruveden Huttusia. Mummokin oli aikoinaan niin kova
hiihtäjä, että voitti jostain kilpailuista jopa karamellipussin.
Charlotten vaarikin on nimestä päätellen supisuomalainen, joten kyllä
minä edelleen katson 50 % Kallan kullasta kuuluvan Suomelle aina siihen
asti, kunnes joku meikäläinen voittaa kullan.
Taisin
alitajuisesti sotkea Charlotte Kallan sukujuuret olympiahopeamitalistien
kiekonheittäjä Daniel Ståhlin ja superraskaansarjan painija Thomas
Johanssonin sukujuurien kanssa. Ståhlin äiti on Turusta ja
haaparantalaisen Johanssonin Muhoksen painipitäjässä. Molemmat miehet
puhuvat sujuvaa suomea.
Ståhl kertoi jossain
haastattelussa pitävänsä yleisurheilussa Ruotsin, mutta jääkiekossa
Suomen puolta. Hänellä on siis poikkeuksellisen vahvat siteet Suomeen.
Johanssonin syntymäkoti sijaitsi vain muutaman metrin Ruotsin puolella,
joten kyllä hänelläkin on poikkeuksellisen vahvat siteet meikäläisiin.
Uskon
Ståhlin olevan lähi vuosina maailman parhaan kiekkomiehen ja voittavan
vielä monta olympiakultaa, koska mies on vielä nuori. Johanssonin ura
taisi päättyä jo reilut 20 vuotta sitten eikä hänestä koskaan tullut
olympiakullan voittajaa, koska vastassa oli aina Aleksei Karelin, jonka
kämmenkin oli Hesarin kuukausiliitteen keskiaukeaman kokoinen; se kuva
nimittäin oli kerran kuukausiliitteen keskiaukeamalla.
Sillä
varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys antaa, väitän, että
sukunimi Karelin viittaa Karjalaan ja niinpä Aleksei Karelinillakin
uskon olevan poikkeuksellisen vahvat siteet Suomeen, kunnes toisin
todistetaan.
Kommentit (0)
|
| Ruotsi ja Kiuruvesi |
10.02.2018, 18:59 |
Ja taas paljastui, että olen aiemmin kirjoittanut ropakantaa.
Ennustin, että Suomi saa meneillään olevista olympialaisista yhden
mitalin ja että se on naisjääkiekkoilijoiden tuoma pronssi. Nyt
kuitenkin jo ensimmäisenä oikeana kisapäivänä Krista Pärmäkoski toi
suksenvaihtokilpailusta tarvitsemamme pronssin.
Mielestäni
maamme tarvitsi näistä kisoista vain yhden mitalin, jotta olisimme
olympialaisissa kansakunta keskivertokansakuntien joukossa.
Nimittäin talviolympialaisissa on jaossa 777 mitalia, eli keskimäärin
yksi mitali 10 miljoonaa Telluksen asujaa kohti ja näin ollen alati
kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa tämänpäiväinen pronssi todisti
viisimiljoonaisen Suomen kansan olevan vähintäänkin keskinkertainen
talviurheilukansa globaalisti asiaa ajatellen.
Ja voimme
myös olla ylpeitä Charlotte Kallan kullasta, sillä Kallan äiti on
Kiuruveden tyttöjä. Lisäksi voittajan isältä peritty sukunimi viittaa
vahvasti Kuopioon; Kallavesihän on lappalaisten antama nimi ja
tarkoittaa kylmää järveä. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä
epäillä, etteikö Kallan suku ole lähtöisin Kallaveden rannalta
Kuopiosta.
Ruotsi voisi muuten osoittaa jotenkin
kunnioitusta Kiuruveden kaupunkia kohtaan. Charlotte Kallan äidin
lisäksi Ruotsin urheilua on ollut ratkaisevasti edistämässä Kiuruveden
Jänteen kasvatti Viljo Nousiainen. Hänhän valmensi poikapuolensa Patrick
Sjöbergin korkeushypyssä maailman parhaaksi ja mikäli olen oikein
ymmärtänyt, Nousiaisen opit ovat vaikuttaneet muutenkin siihen, että
Ruotsi on maailman johtava hyppääjäkansa. Valmentaja Nousiainen on
saavuttanut maailman mainetta varsinkin pikkupoikien ohjaajana.
Kommentit (2)
|
| 29 tykinlaukausta |
09.02.2018, 19:28 |
Eilen tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Kuopiossa ratkaistiin,
kumpiko oli voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus. Kaupungissa oli
pitkään ollut vallalla sotaisa tilanne punakaartin ja suojeluskunnan
välillä, mutta täydeltä sodalta oli vältytty. Osapuolten välillä oli
ollut lähinnä erilaista suunsoittoa.
Sitten kaupunkiin
saapui 300 suojeluskuntalaista Pohjanmaalta ja 150 Kajaanin valkoista
sissiä, joiden joukossa oli myös 17-vuotias lapsisotilas Urho Kekkonen.
Kainuulaisilla oli mukanaan peräti kaksi tykkiä, joista toinen
raahattiin Huuhanmäelle, joka on noin kolmen kilometrin päässä
nykyisestä työpaikastani, eli Kuopion kasarmista, joka silloin
oli punakaartin miehittämä.
Huuhanmäeltä ammuttiin 29
tykinlaukausta kasarmia kohti, jonka jälkeen Anselmi Hakkarainen nimisen
punikin valkoinen paita nostettiin riukuun sidottuna kasarmin katolle
antautumisen merkiksi. En ole onnistunut selvittämään, onnistuttiinko
kolmen kilometrin päästä osumaan kasarmin rakennuksiin. Itse en ole
onnistunut löytämään seinistä jälkiä tykkitulesta.
Aapelin
mukaan ensimmäinen laukaus putosi torille, jossa kauppias Miettisen
sika haavoittui vaikeasti ja seuraava kranaatti vaurioitti apteekkia,
joka pisti kumpaakin osapuolta vihaksi syystäkin. Kolmas laukaus mukamas
halkaisi tykin, joka väärä tieto saa epäilemään muutenkin Aapelin
luotettavuutta.
Se asia Aapelin "Meidän herramme
muurahaisissa" pitää paikkansa, että kun Kuopion punakaartia alettiin
perustamaan, työväen talolle ilmoittautui monta sataa miestä ja
enemmänkin olisi tullut, jos vain sisälle olisi mahtunut. Savolaiset
ovat aina olleet innokkaita järjestöihmisiä. Punikkien reilua 400
kivääriä piiloteltiin Kuopion Riennon painisalilla.
Suojeluskunnan
jäsenhankinta oli vähän nihkeämpää. Urheiluseura Kuopion Reippaan
riveissä toimi aluksi 60 miehen salainen ampumajaosta, josta jossain
vaiheessa käytettiin nimitystä Kuopion Aktivistien Salainen
Taistelujärjestö. Myöhemmin perustettiin kaupunkiin myös suojeluskunta,
joka jäi tuhatpunakaartia selvästi pienemmäksi.
Kuopion
kasarmi muutettiin antautumisen jälkeen vankileiriksi, jolla kuoli 475
miestä, joista 21 teloitettiin ampumalla kasarmialueella sijainneessa
hiekkakuopassa. Edelleen jaksan ihmetellä sitä, ettei kasarmialueella
ole edes pronssilaattaa muistuttamassa tapahtuneesta, eihän kenelläkään
pitäisi olla asiassa mitään hävettävää tai salattavaa.
Kuopion
talven 1918 tapahtumiin liittyviä laadukkaita kuvia voi seurata Kuopion
kaupunginmuseon facebook-sivuilla tästä linkistä https://www.facebook.com/korttelimuseo/ .
Kommentit (0) |
Aleksanteri I ja Fjodor Kuzmich |
08.02.2018, 20:32 |
Itsekin olen innolla levittänyt sitä tarinaa, ettei Suomen
kansakunniksi kansakuntien joukkoon kohottanut hyvä tsaari Aleksanteri 1
kuollutkaan Krimillä 1.12.1825, vaan jatkoi sen jälkeen elämäänsä
erakkomunkki Fjodor Kuzmichin nimellä. Monta kertaa hyvä tarina ja
reaalitodellisuus eivät kohtaakaan ja monta kertaa hyvää tarinaa
uskotaan enemmän, koska hedelmällinen valhe on monta kertaa
hedelmällistä totuutta parempi asia.
Tuon viisauden opin
neuvostoliittolaisesta liikuttavasta elokuvasta Bim mustakorva, jossa
vanha viisas mies vakuuttaa pikkupojille, ettei Bimin maallisia
jäännöksiä löytynyt jäteauton lavalta, vaikka kyllä se siellä oli. Vähän
samanlainen tarina liikkuu myös Aleksanteri I:n maallisten jäännösten
osalta. Hyvän tarinan mukaan bolshevikit olisivat avanneet
keisarivainaan arkun ja todenneet sen tyhjäksi.
Toisen
hyvän tarinan mukaan arkussa oli kyllä Aleksanterin kokoinen ja vähän
näköinenkin ruumis, mutta se olisi kuulunut eräälle sotamiehelle.
Kolmannen hyvän tarinan mukaan Aleksanteri I:n kuoleman jälkeen hänelle
tehtiin ruumiinavaus, jonka mukaan vainajan aivot olivat kupan
vaurioittamat ja neljännen hyvän tarinan mukaan se on vankka todiste
siitä, etteivät aivot olleet keisarin, vaikka itse en pidä mahdottomana,
etteikö keisari olisi sairastanut tautia, johon Romanovin suvulla oli
ilmetty taipumus.
Romanovit-kirjan mukaan Aleksanteri I
kuoli Krimillä ilmeisesti lavantautiin 1.1.1825 vain 47 vuoden iässä.
Balsamointi epäonnistui ja niinpä vainajaa Pietariin haudattaessa arkkua
ei voitu ympäristönsuojelullisista syistä pitää avonaisena, kuten
ortodoksipuolella on tapana ja tämä seikka oli omiaan synnyttämään
kaikenlaisia mielikuvituksellisia tarinoita.
Luulen, että
nykyajan geenitekniikalla Aleksanteri I:n kohtalo voitaisiin selvittää,
jos vain halua löytyy. Ellei kuitenkaan halua löydy, Laila Hietamies
voisi julkaista historiallisen romaanin viisaasta erakkomunkki Fjodor
Kuzmichin seikkailuista.
Kommentit (0)
|
| Pietari Julma |
07.02.2018, 19:56 |
Pietari Suuri on nimensä mukaisesti Venäjällä suuri sankari, jonka
kuva koristaa tiettävästi presidentti Putinin työhuonetta. Eikä turhaan
koristakaan, koska paljonhan mies ehti saada aikaan tsaarin urallaan,
vaikka kuolikin jo 53-vuotiaana. Virallisen tiedon mukaan hän
menehtyi keuhkokuumeeseen, jonka sai vilustuttuaan myrskyllä merihätään
joutuneita lähimmäisiään pelastaessaan.
Tarina on kaunis,
mutta Romanovit-kirjassa kuolinsyyksi paljastetaan virtsarakon
tulehdus, joka johtui sukupuolitaudista. Sukupuolitaudin saaminen ei ole
ihme, koska tsaaria vaivasi ylivilkas sukupuolivietti. Sama vitsaus
kalvoi myös monia muita Romanov-suvun edustajia. Romanovit eivät ole
olleet vaivoineen yksin, sillä ylivilkas sukupuolivietti oli ongelmana
myös Kennedyjen hallitsijasuvulla, ja onpa huhuttu, että myös eräillä
Suomen johtavilla poliitikoilla olisi taipumusta samantapaiseen
käyttäytymiseen.
Pietari Suuren väitetään olleen
203-senttisen, vaikka kengännumero oli vain 37 ja tavallaan ymmärtää
miehen saaman lisänimen. Kuitenkin hänestä voisi käyttää myös
lisämäärettä Julma, jolla myös hänen esi-isäänsä Iivanaan
luonnehdittiin, koska Pietari oli niitä harvoja tyranneja, joka pystyi
omin käsin lyödä lihoiksi hallintoalamaisiaan.
Pietari
tosin käytteli ainoastaan henkilökohtaisia lyömäaseitaan, mutta
sivistymättömämpi Iivana pystyi myös paistamaan uhrejaan tähän
tarkoitukseen valmistetulla paistinpannulla. Historia osoittaa, että
tavallinen normityranni ei yleensä itse ole ollut tappohommien
suoritusportaassa; tuskin Hitler, Stalin tai Mao tappoi
henkilökohtaisesti ketään, vaikka he muuten tapattivatkin miljoonia. Sen
sijaan Urho Kekkosella taisi olla muutama punikin kaato tilillään
vuodelta 1918.
.
Kommentit (0)
|
| Muotitietoinen |
06.02.2018, 17:57 |
Eilen telkkarissa kerrottiin, että Venäjän nykyisellä tsaarilla on 40
miljardin euron omaisuus. Se ei ole paljoa, koska tasaisesti jaettuna
siitä riittäisi vain 250 € jokaiselle valtakunnan kansalaiselle, joka
summa ei köyhää paljoa onnellistuta. Tosin eilinen tieto ei ole koko
totuus asiasta, koska julkisten verotietojen mukaan nykytsaari omistaa
vain Lada 1200-merkkisen paljon ajetun auton ja kaverinsa kanssa
kimpassa siihen käyvän peräkärrin, jolla voi tarpeen tullen rahdata
vaikkapa remonttitarpeita mökille. Nykytsaari elää siis virallisten
tietojen mukaan hyvin vaatimattomasti.
Sen sijaan
1700-luvun Venäjän keisarinna Elisabet I, jonka todistin eilen
eittämättä olevan taustaltaan Iisalmen Visan tyttöjä; ainakin moni
savolainen sukututkijakin on sen myöntänyt, vietti makeampaa elämää.
Romanovit-kirjan mukaan Elisabetin kuollessa hänen vaatevarastossaan oli
1500 pukua ja kaksi arkullista silkkisukkia, useita tuhansia
kenkäpareja ja toista sataa käyttämätöntä palaa ranskalaista kangasta.
Hyvällä
syyllä voidaan sanoa, että Elisabet I oli lievästikin sanottuna hyvin
muotitietoinen naisenpuoli. Muistelen, että Filippiinien diktaattorin
Ferdinad Marcosin vaimo Imelda Marcos menetti maineensa ja jopa asemansa
diktaattorin vaimona omistamansa 2700 kenkäparin vuoksi, jotka
kenkäparit johtivat maassa vallankumoukseen, jonka seurauksena
pariskunta joutui lähtemään yönselekään karkuun saareltaan.
Kommentit (0)
|
| Romanovit |
05.02.2018, 18:56 |
Tutkimusteni mukaan maailman paksuin kirja on Peter Englundin Ruotsin
kansan voittoisasta sotahistoriasta kertova teos Voittamaton, jonka
sivumäärä on 910. Maailman toiseksi paksuin kirja on tutkimusteni
mukaan juuri ilmestynyt Simon Montefiorin Ramanovit, jolle on
siunaantunut paksuutta 908 sivun verran ja painoa kunnioitettavat 1320
grammaa.
Luin juuri mielenkiinnolla tuon järkäleen, joka
on huolella tehty ja josta löysin vain yhden lyöntivirheen, joka on
nykyajan painotuotteelle vähän, koska nykyään tekstejä ei enää
oikolueta, vaan tietokone hoitaa tarkastuksen. Sen sijaan vaikka teoksen
lähdeluettelo on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, on
lähdeluettelossa kaksi olennaista virhettä, sillä lähteissä ei mainita
Iisalmen Sanomia tai Savon Sanomia, jotka liittyvät kiinteästi
Romanovien sukututkimukseen.
Edellä mainitsemani puute
johtaa siihen, ettei kirjoita pysty luotettavasti kertomaan Pietari
Suuren vaimon sukutaustaa. Vaimostahan tuli sittemmin jostain
merkillisestä historian oikusta keisarinna Katariina I. Kirjan lukijalle
jää mysteeriksi, mistä Katariina I, jonka Pietari Suuri valloitti
joltain Baltian sotakentältä, oli oikein kotoisin.
Mutta
asiaa on turha enempää spekuloida, koska ensiksi Iisalmen Sanomat
paljasti jo vuosia sitten Katariinan vaietut taustat ja myöhemmin
tavallisesti luotettava Savon Sanomat asian vahvisti. Katariina I on
Kuopion ensimmäisen papin Eskil Kauhasen jälkeläisiä. Kauhasten
pappishaara muutti sukunimensä vähän herraskaisemmalta kuulostavaksi,
eli Argillanderiksi ja eräs Argillander, joka jostain syystä käytti
Krabbe-nimeä, päätyi nykyiseen Latviaan Liivinmaalle ja tämän tytär oli
savolaislehtien eittämättömien todisteiden mukaan tuleva Katariina I.
Iisalmen
Sanomien jutussa suvun edustaja toivookin dna-tutkimusta asiasta.
Lehdestä löytyy vakuuttava todiste Argillandereiden eli Kauhasten ja
Romanovien sukuyhteydestä. Iisalmen Sanomien mukaan luotettava lähde
asian todistelussa on Kuopion kirkon sakastissa oleva kastekirja.
Lainaan tähän hieman artikkelia:
"Yrjö Argillander kiinnostui
Romanoveista, kun hän sai tietää Kuopion kirkon sakastista löytyneestä
vuosien 1691-93 kastekirjasta. Sen kansilehdelle on piirretty kolme
Kauhasten sukupuuta. Yhteen niistä on merkitty Bernt Krabbe ja nimen alle mm. tytär Catharina, keisarinna, Rysland.
Toiseen sukupuuhun on merkitty muita suurempi laatikko, jossa Catharinan lisäksi Elisabet.
Myöhemmin nimet on ruksattu yli. Johtuiko tämä siitä, ettei pappissuvun
intresseissä ollut julistaa sitä, että se kuuluu samaan sukuun
vihollismaan hallitsijoiden kanssa."
Eli mikäli Kuopion
Tuomiokirkon kastekirjoihin on yhtään uskomista, keisarinna Katariina
I:n tytär Elisabeth I olikin oikeasti Kauhas-Ellu Iisalamen suunnalta.
Kommentit (0)
|
| 60 metriä |
04.02.2018, 19:29 |
En aio enää seurata talviurheilulajeja, koska ne synnyttävät
mielessäni vain harmia ja mielipahaa, josta koko lähiyhteisöni saa
kärsiä. Jääkiekossa Kalpan peliesitykset eivät ole enää vakuuttaneet ja
pelkään tulevien talviolympialaisten aiheuttavan pelkästään
katastrofaalista häpeää maallemme. Pahaa pelkään, että Suomi saa
kisoista yhden mitalin ja ennustan että parhaat mahdollisuudet siihen
ovat naisten jääkiekkojoukkueellamme, joka kohtaa pronssiottelussa
Venäjän. Se tulee olemaan elämää suurempi ottelu.
Eikä
talviurheilun tulevaisuuskaan näytä hyvältä, sillä nuorten hiihdon
mm-kisoissa poikamme ja tyttäremme näyttivät järjestään häviävän Norjan
ja Venäjän nuorille noin kolme minuuttia kymmenen kilometrin matkalla.
Epäilen, ettei sitä rakoa kurota umpeen valmennuksillisilla menetelmillä
mitenkään. Mäkihypyn tulevaisuus näyttää vähän paremmalta, koska
poikien kisassa ainakin yksi edustajamme oli sijalla 37 ja muitakin
hyviä sijoituksia meille tuli.
Mutta vaikka en tulekaan
seuraamaan talviurheilulajeja, niin kuopiolaista jalkapalloilua tulen
seuraamaan entistäkin intensiivisemmin. Tänä talvena olen käynyt
katsomassa kaikki miesten ja poikien hallipelit ja ne ovat tarjonneet
suuria tunne-elämyksiä. Suomen cupissa Kupsin miehet voittivat ensiksi
porilaiset 4-2 ja sitten kajaanilaiset hävisivät peräti 6-1.
Suurin
tunne-elämys Kups - Ac Kajaani-ottelussa oli, kun vanttera Kainuun mies
päätyi ns. henkilökohtaiseen ratkaisuun ja yritti laukoa pallon maaliin
heti aloituksesta muutaman metrin keskiviivan huonommalta puolelta.
Epäonnekseen mies potkaisi liian kovaa ja pallo liiteli muutaman metrin
maalin yli. Harvoin jalkapallossa näkee kenttäpelaajalta tuollaisia 60
metrisiä potkuja. Itse pääsin urallani parhaimmillaan puoleen tuosta
mitasta. Oikeaoppinen nilkkalaukaus ei minulta oikein onnistunut.
Ihan
huipputasolla tuollaisia 60-metrisiä potkuja ei näe, koska asiansa
hallitseva valmentaja kutsuu sellaisen yrityksen jälkeen pelaajan
vaihtopenkille.
Kommentit (0)
|
Mannerheim ja Ryti |
03.02.2018, 15:22 |
