Niinistön karisma 29.01.2018, 18:51 Jos asioita ajattelee oikein järjen kanssa, niin on selvää, mistä Sauli Niinistön suosia kumpuaa. Hänellä on karismaa ja karismankin voi  selittää, kun vain ajattelee oikein järjen kanssa. Yleensähän politiikassa pitkälle riittävät pelkästään vallan- ja kunnianhimo sekä täydellinen itsekritiikin puute, mutta ihan huippupaikoille pyrittäessä tarvitaan lisäksi karismaa. Karismaattisella miehellä ovat tuuheat hiukset, suora nenä ja matala ääni. Juuri sellaiset avuthan Niinistölläkin ovat. Erkki Liikasella ja Ele Aleniuksella olisi ollut aikanaan älyllistä kapasiteettia vaikka mihin, mutta vaikka he olisivat toimineet, kuten Niinistö toimii poliittisessa elämässä, niin harvat hiukset ja pystyt nykerömäiset savolaisnenät rajoittivat heidän menestysmahdollisuuksiaan. Molemmat herrat ovat lisäksi vielä vähän liian lyhyenläntiä maamme poliittiselle huipulle. Sen sijaan Paavo Lipponen oli aivan liian iso ja massiivinen ja Matti Vanhanen taas liian pitkä kuikelo presidentin virkaan. Niinistöllä on juuri sopivat raamit, häntä lyhyempi mies on pätkä ja pitempi miehenroikale. Muuten luulen, että seuraavissa presidentinvaaleissa on taas Niinistö vahvoilla, mutta tällä kertaa ei enää Sauli, vaan Ville Niinistö, jolle ovat siunaantuneet monet setänsä piirteet. Presidentiksi häntä ei kuitenkaan valita, ellei hän pysty muuttamaan puheennuottiaan. Nykyään hän lopettaa lauseensa korkeaan naiselliseen loppunaukaisuun, joka rikkoo muuten miehen puheen niinistömäisen miehekkään poljennon. Kommentit (1) Harmi, ettei toista kierrosta tule 28.01.2018, 16:32 Nyt kun Kalpa tai suomalainen maastohiihto ei tarjoa elämyksiä, niin olen ottanut vahingon takaisin seuraamalla presidentinvaaliviihdettä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että presidentti-instituutiosta on ollut niin paljon harmia, että siitä pitäisi kiireen vilkkaan päästä eroon esimerkiksi siitä syystä, että jokin ulkovalta pystyy painostamaan yhtä poliittista päättäjää helpommin kuin koko eduskuntaa, niin siitä huolimatta toivoin salaa mielessäni, että pääsisin nauttimaan presidentinvaaliviihteestä vielä yhden kerran. Tiedän kuitenkin varmasti, että Niinistö saa jo ensimmäisellä kierroksella vaadittavan enemmistön - veikkaan hänelle 54,2 % äänistä. Vaikka en äänestä Paavo Väyrystä ja vaikka olen hänen kanssaan eri mieltä lähes kaikesta, toivoin salaa mielessäni, että Väyrynen olisi ollut Niinistöä vastassa toisella kierroksella. Siinä otatuksessa olisi ollut paljon samaa, kuin Listonin ja Clayn tai Frazierin ja Alin otatuksissa. Arvostan Paavo Väyrystä Suomen harmaan politiikan väriläiskänä jopa niin paljon, että vitriinissäni on kunniapaikalla Paavo ja Vuokko-muki, joka saa minut alakuloon taipuvaisen ihmisen aina hyvälle tuulelle sen nähdessäni. Ja ihailen Paavoa niin paljon, vaikka en häntä äänestäkään, että ryhdyn tulevaisuudessa keräämään hänen teoksiaan. Aiemmin olen kerännyt ainoastaan Kim Il Jongin ja Kalle Päätalon tuotantoa. Ainakin Väyrysellä ja Päätalolla onkin paljon yhteistä. Molemmat vähän karsastavat ja molemmat olivat parhaassa miehuudessaan vahvoja kuin härät. Päätalo sai komppaniasta ainoana miehenä nostettua tykinpyörät suorille käsille ja Väyrynen joutui aina komppanian vahvimpana miehenä aukomaan ne aseöljypullot, joihin muiden käsivoimat eivät riittäneet. Kommentit (1) Kiitos 1918 27.01.2018, 18:15 "Sata vuotta sitten Suomi vajosi vihaan" toteaa päivän Helsingin Sanomat heti toisella sivullaan, joka ajankohtaista onkin. Paljon vihaa ja vihapuhetta tarvitaankin, jotta ihmiset saadaan tekemään yllä olevan kuvan esittämän kaltaisia tekoja. Tosin sitä, että ihmisten tappamista kasapäihin selitetään vihalla, ei ole koko totuus. Joukkioiden johtajiksi nousee poikkeusoloissa paljon kunnon tunteettomia psykopaatteja, jotka eivät anna tunteille sijaa, kuten esimerkiksi Pappilan Ilmari Pohjantähdessä ja he voivat perustella yllä olevan kuvan kaltaiset tapahtumat kylmän rauhallisesti sillä, että noin eliminoidaan vastapuolen alfa-urokset, joista saattaisi olla jatkossa paljonkin harmia. En tiedä, voisiko papin poika kainuulaiskirjailija Ilmari Kiantoa pitää psykopaattina, kun hän kirjoituksissaan kiivaasti vaati ennen kaikkea punikkiakkojen lihoiksi lyömistä, jotta jatkossa ei enää uusia punikkeja sikiäisi. Enkä tiedä, pystyikö toista pohjalaista kirjailijaa Kyösti Vilkunaa, joka oli myös innokas kansanmurhan kannattaja, pitämään psykopaattina ja tunnevammaisena, sillä hänen henkilökohtainen aseensa laukesi tuhoisin seurauksin heti vuoden -18 tapahtumien jälkeen, kun hän oli sitä puhdistamassa. Tapaturma saattoi olla myös posttraumaattinen stressireaktio. Nykyään näkyy olevan erittäin suosittu T-paita, jonka miehustassa on Suomi-konepistoolin kuva ja teksti "Kiitos 1939-1944". Pienkustannusyritys Sorretun Voima on ottamassa tuotantoon esimerkin innoittamana T-paita, jonka miehustassa on yllä oleva kuva ja teksti "Kiitos 1918". Asiasta kiinnostuneet ottakoot yhteyttä. Kommentit (0) Petosmiehiä 26.01.2018, 19:00 Suomalaisia ei pidetä kauppiaskansana. Hyvä esimerkki meikäläisten kauppiastaidoista on surullisen kuuluisa Umts-tapaus, jossa kansallisvarallisuuttamme siirrettiin 3,5 miljardin verran saksalaisille ilman, että siitä Suomi olisi mitenkään hyötynyt. Suomi osti Saksasta pelkkää ilmaa. Tästä katastrofista ei kuitenkaan ketään asetettu vastuuseen. Tosin silloisen viestintäministerin Olli-Pekka Heinosen tuleva selvä presidenttiys taisi siihen tapaukseen kariutua. Mutta välillä suomalaisiakin onnistaa. Kesällä 1944 maamme osti Saksasta kaikenlaisia tappovälineitä suuria määriä, mutta mitään niistä ei maksettu. Ainakin hyvän tarinan mukaan eräät suomalaiset väärensivät asiapapereita niin, että valvontakomission  miehet eivät huomanneet mitään erikoista. Muutenhan Neuvostoliitto olisi voinut vaatia rauhansopimuksen mukaisesti asemaksut itselleen. Saksalaisten kirjanpito tuhoutui sodassa, joten sieltäkään ei mahdollisesti puuttuvia maksukuitteja voinut etsiä. En kehdannut Lasse Lehtiseltä kysyä, että olivatko taitavat ja tarkat talousmiehet Ryti ja Tanner väärennyshankkeen taustalla. Kyseessähän on ilmeisesti maamme historian suurin petos, vaikka kansan enemmistö ei ehkä asiaa rikoksena pidäkään, vaan hyvin isänmaallisena tekona. Epäilen kuitenkin, että saksalaiset Umts-kauppojen yhteydessä ottivat omansa takaisin. Samalla logiikallahan maamme vuorineuvokset myivät ylihintaan tavaraa Neuvostoliitolle perustellen asiaa sillä, että sotakorvauksia tässä vaan peritään takaisin. Kommentit (0) Risto Ryti ja Aino Kassinen 25.01.2018, 18:54 Kuopion Isänmaallisen seuran tilaisuudessa, jossa olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana, tohtori Lasse Lehtinen kertoi Väinö Tannerin ja Risto Rydin merkityksestä maamme historiassa ja kauniistihan Lasse heistä puhuikin. Rohkenin rikkoa kuitenkin tilaísuuden myönteistä ilmapiiriä ja kysyä, että mahtoiko sillä skeptikkopiireissä levitetyssä huhussa olla edes totuuden siementä, jonka mukaa Ryti vieraili selvänäkijä Aino Kassisen puheilla kyselemässä neuvoa maamme asioiden oikein hoitamista varten oikein kovan paikan tullen. Lehtinen myönsi asian laidan ja korosti sitä, että varsinkin Rydin vaimo Gerda oli vielä innostuneempi henkimaailman asioista ja järjesteli kotonaan vallan spiritualistisia istuntoja, joissa keskusteltiin henkiolentojen kanssa. Tässä yhteydessä kannattaa painottaa sitäkin, että Gerda oli myös totinen harras kristitty, jonka aloitteesta Kannaksen suurhyökkäyksen aikaan alettiin päivittäin soittaa maamme radiossa eri paikkakuntien kirkkojen kelloja kuuntelijoiden iloksi. Tämä ohjelmaformaatti oli suosittu vielä minun lapsuudessanikin. Nykyäänhän kaiken maailman huutokauppakeisarit ja suomi lovet ovat syrjäyttäneet kirkonkellojen soittamisen Ylen ohjelmatarjonnassa. Risto Ryti valittiin jokin vuosi sitten maamme historian toiseksi tärkeimmäksi henkilöksi ja yleisesti häntä pidetään maamme presidenteistä kaikkein älykkäimpänä. Niinpä tieto siitä, että hän ihan vakavissaan vieraili kaikenlaisten ennustaja eukkojen luona, saa ilmeeni mietteliääksi. Luulenpa, että jos tämän illan viimeisessä ja ratkaisevassa presidentinvaalikeskustelussa ehdokas Niinistö erehtyisi kertomaan katsovansa kahvinporoista vastausta maamme valtiollisiin asioihin, niin hyvinkin se toinen kierros olisi lähellä. On tämä kansa jo sen verran valistunutta, että kahvinporoihin ei enää uskota, vaan enemmänkin luotetaan horoskooppeihin.  Kommentit (0) Härkä- ja hevosvetoiset kulttuurit 24.01.2018, 18:48 Selvästikin aspergerin taudin oireiden vaivaamana ihmisenä olen paljon salaa mielessäni yrittänyt keksiä selitystä sille, miten vanhat maanviljelyskulttuurit jostain merkillisistä syistä jakautuvat härkä- tai hevosvetoisiin kulttuureihin. Maapallolla viljelijäväestö käyttää menestyksellä sekä häkiä että hevosia yhteiskuntiensa ruokahuollon turvaajina, mutta vaikea löytää aluetta, jossa käytetään molempia rinnan. Tyydyttävää syytä tälle asiantolalle on vaikea keksiä. Suomen rahvaan historia -kirjasta löysin järkeen käyvän selityksen ilmiölle. Kirjan mukaan sotien vaivaamilla alueilla talonpojat alkoivat käyttää härkiä siitä yksinkertaisesta syystä, että riehuvat sotilaat ottivat heidän hevosensa maanpuolustuksellisiin tarkoituksiin, mutta härkien sotilaskäyttö on hyvin vaikeaa niiden kömpelyyden ja uppiniskaisuuden vuoksi. Tosin omat kokemukseni oikeista alkuhäristä, joita edustavat esimerkiksi Uukuniemen biisonit ovat kokonaan toiset. Itse uskon ainakin biisonien synnyttävän pelkoa ja vavistusta vihollisen riveissä. Biisoni painaa yli tuhat kiloa, eli tuplaten suomen hevosta enemmän, ja sen rakenteellinen huippunopeus on noin 60 km/t, joten sitä on vaikea pysäyttää, jos katsoo aiheelliseksi rynnätä ihmisen kimppuun. Tämä seikka kannattaa myös mahdollisen suurvaltavihollisen huomioida tehdessään suunnitelmia Suomen varalle; ainakin Uukuniemellä voi vastassa olla kokonainen kauhistuttava biisoniarmeija. Muuten oma isovaarini Kustaa Koivistoinen vedätti reilut sata vuotta sitten mökkinsä hirret härällä tulevalle rakennuspaikalle, mutta sitä asiaa ei sota ja riehuvat armeijat selitä, vaan syynä oli pelkästään viheliäinen köyhyys. Kommentit (0) Lapin lisä 23.01.2018, 18:39 Lappia käsittelevässä  tv-sarjassaan Peltsi pohdiskeli, mitä Lapin lisällä tarkoitetaan. Minä voin sen paljastaa, koska törmäsin Lapin lisä-käsitteeseen äskettäin lukemassani Kiveen hakattujen viimeisimmästä kirjasta. Siinä Arto Teronen ja Jouko Vuolle selvittävät mäkihyppääjä Jouko Törmäsen liian varhain päättyneen elämän viimeisiä vaiheita ja jututtavat asiasta myös tyypillistä pikisilmäistä Lapin miestä 163-senttistä Esko Rautionahoa, joka urallaan oli muutaman kerran suurkisoissa kymmenen parhaan sakissa, joka seikka nykyään synnyttäisi suuria otsikoita. Rautionaho kertoo, että hänellä on kahdeksan lasta usean eri naisen kanssa ja että epäilee yhden pojistaan jopa edustaneen  Jugoslaviaa olympiamäessä.  Itse olen sitä mieltä, että tuo on sitä Lapin lisää, mitä tyypillisimmillään. Siinä etelän veteliä vähän vedätetään. Kommentit (0) Kampela 22.01.2018, 19:49 Tänään söin ensimmäisen kerran tietoisesti kampelaa ja totesin kalan maukkaaksi ja ruodottomaksi. Soisin kampelan syönnin yleistyvän maassamme, mutta esteenä on sen saatavuus. Sitä esiintyy ainoastaan Porin ja Porvoon välisellä rannikolla. Pääsääntöisesti se elää vain meressä. Tosin kolme poikkeusta tiedän. Ensiksikin kampelaa elää Utsjoen pohjoisosan Pulmankijärvessä. Selitys lienee siinä, että järvi on ihan lähellä Jäämerta. Toinen poikkeus sääntöön on se, että Heinolan läpi virtaavasta Kymenvirrasta Forskullan kartanon edestä on saatu kampela joskus noin sata vuotta sitten. Eräs 1930-luvulla ilmestynyt kalakirja kertoo tämän tapauksen ja pitää sitä käsittämättömänä ihmeenä, koska merestä asti se ei ole voinut nousta. Itse epäilen, että Heinolan kampela on saattanut kulkeutua paikalle mätimunana jonkun muuttolinnun nokassa. Muutama vuosi sitten myös Saimaasta saatiin kampela. Lehtitietojen mukaan sen uskottiin nousseen merestä Savoon jonkun laivan painolastiveden mukana. Wikipedian mukaan kampela on kulkeutunut laivakyydillä myös Pohjois-Amerikkaan ja Iraniin. Kampela näköjään pystyy elämään myös järvivedessä, mutta todennäköisesti lisääntymiseen tarvitaan suolaista vettä, muutenhan se olisi vallannut muutkin maamme järvet. Kirjolohi on sikäli samanlainen tapaus, että sekin elää maamme järvissä, mutta ei pysty lisääntymään. Ehkä kirjolohien tapaan maamme järvissä voisi kasvattaa  myös kampelaa. Luulen myös, että pääministeri Sipilän julistamaa Talvivaaran ihmettä, jolla varmaankin tarkoitetaan sitä, että osa Kainuun ja Pohjois-Savon järvistä on muuttunut suolaisiksi, voisi hyödyntää siten, että kaivoksen saastuttamiin järviin istutetaan kampelaa turvamaan maamme kotitalouksien ruokakalahuoltoa. Kommentit (0) Jänteiden katkaisu 21.01.2018, 15:40 Suomen rahvaan historiaa opiskellessani vahvistui näkemykseni siitä, että !808-09 käyty Suomen sota oli herrasmiesten sotaa. Sivistynyt tsaari Aleksanteri I määräsi Venäjän armeijan käyttäytymään hyvin Suomessa ja yleensä niin tapahtuikin. Suomalaiset muistelevat yhä hyvällä ensimmäistä koko Suomea hallinnutta tsaariaan. Mutta kaikenlaista ikävää tapahtui Suomen sodassakin. Varkauden lähellä Ruotsin armeija tuhosi täysin venäläisten huoltokolonnan; ilmeisesti samanlainen taistelu nähtiin Raatteen tiellä 130 vuotta myöhemmin. Ruotsalaiset, jotka siis olivat sattuneesta syystä suomalaisia,  tappoivat kaikki viholliset ja valtasivat kuormaston. Myös parhaat hevoset otettiin sotasaaliiksi, mutta 400 vähän huonommalta kaakilta tyydyttiin katkaisemaan vain etujalkojen jänteet polven ylä puolelta. Ilmeisesti sellaisen hevosmäärän tappaminen sen ajan vehkeillä olisi ollut liian työlästä. Ilmeisesti minutkin voisi luokitella psykopaatiksi, koska ihmisten tappamisesta lukeminen ei paljoa hätkäytä, mutta 400 hevosen jalkajänteiden katkaisu saa minut tuntemaan jopa fyysistä pahoinvointia. Ymmärrän täysin Tuntemattoman sotilaan sotamies Korpelaa, joka oli ilmeisen paha ihminen eikä hän suostunut ottamaan väsynyttä lotta Kotilaista kärrylleen vedoten siihen, ettei ennenkään ole pyhänä sontaa ajettu, mutta joka kuitenkin kauhisteli sitä, miten viattomia luontokappaleita rääkättään. Korpela ei suostunut ilmahyökkäyksen aikana juoksemaan suojaan, kuten muut tekivät, vaan yritti pelastaa hevosensa, mutta koki itse siinä tilanteessa todellisen sankarikuoleman, vaikka tyhmempi lukija ei sitä heti huomaakaan. Kommentit (0) Musan Salama	20.01.2018, 18:52
Samaan aikaan, kun Kalpa pelasi Lappeenrannassa Saipaa vastaan, pelasi ammattilaisjalkapallojoukkue Kups Kuopio-hallissa Suomen Cupissa harrastelijajoukkue Musan Salamaa vastaan ja kuopiolaisottelujen samanaikaisuudesta huolimatta halli oli tupaten täynnä yleisöä eli reilut 1000 silmäparia. Ammattilaisjoukkue oli luonnollisesti parempi ja voitti harrastelijaporukan 5 - 2. Musan harrastelijamaisuus näkyi mm. siinä, että joukkue pisti kentän pienimmän miehen maalivahdiksi. Samalla tavalla mekin, kun liikuntatunnilla pelattiin potkupalloa, määrättiin porukan pienin ja huonoin maaliin. Eilen opin Suomen maantietoa sikäli, että nyt tiedän, että Musa-niminen paikkakunta on jossain Porin suunnalla. Oma valistunut arvaukseni on, että Musan Salama on entinen suojeluskuntajoukkue, kun taas valtakunnan tasolla tunnetumpi Porin Pallotoverit on sikäläisen punakaartin jatke. Tosin suuri yleisö tuntee Porin Pallotoverit paremmin nimellä FC Porin Jazz. Porin Jazz voitti 90-luvulla kaksi kertaa Suomen mestaruuden ja ensimmäisen mestaruuden ratkaisseessa pelissä Mypaa vastaan paikalla oli 11193 katsojaa. Se on hirmuinen määrä, sillä Porin kokoisessa Kuopiossa jalkapallo-ottelun katsoja ennätys on 7412. Niinpä olen sitä mieltä, että Veikkausliigaa tulisi laajentaa 16 joukkueeseen, jotta myös hyvät jalkapallokaupungit Pori, Oulu, Jyväskylä ja Kotka olisivat edustettuina ylimmällä sarjatasolla. Tyypillisenä työläisjalkapallojoukkueena Porin Jazz kärsi vakavista talous- ja alkoholiongelmista ja pelaa nyt kakkosdivarissa. Joukkueen historian paras pelaaja oli Jari Litmasen kaltainen pallovirtuoosi Jarno Alatensiö, josta on tehty elämänkertakirjakin. Miehestä käytettiin ironista lempinimeä Tenu, koska uransa alkupuolella hän oli joukkueen ainut raitis. Sittemmin mies ilmeisesti kyllästyi pilkankohteena olemiseen ja menehtyi alkoholismiin hyvin nuorena. Kommentit (0)
Tar ja nen	19.01.2018, 19:03
Suurella mielenkiinnolla olen lukenut Perttu Immosen massiivista Suomen rahvaan historiaa, joka paljastaa ennen kaikkea sen, että tavallisen suomalaisen elämä oli vuosisatoja sitten viheliäistä ja viheliäisen elämän harvoja hyviä puolia oli se, että kärsimyksen täyteinen elämä oli onneksi lyhyt. Varsinkin sodat söivät miehiä. Tosin taisteluissa kuoli vähemmistö, selvä enemmistö kuoli sotien mukanaan tuomiin tauteihin. Se tavallinen tarina oli, että jostain Savon saloilta vietiin väkipakolla miehiä puolustamaan Ruotsin kuningasta jonnekin kauas ulkomaille ja puolen vuoden kuluttua oli puolet miehistä sortunut erilaisiin tauteihin. Epäilen, että harvaan asutussa Suomessa, jossa pakkasetkin pitivät bakteereja kurissa, ihmisten vastustuskyky suuren maailman sairauksia vastaan oli heikko. Samalla tavallahan Pohjois-Amerikan intiaanit menehtyivät kasapäin eurooppalaisiin lastentauteihin, kun valkoinen mies astui Uudelle Mantereelle. Mutta on ainakin Savon rahvaan historiassa ollut myönteisiäkin asioita. Nimittäin naisten asema oli vahva, sillä Savon miehet olivat jo silloin kovia reissaamaan eikä heitä juuri kotona nähty. Jatkuvasti oltiin sodissa, erällä tai kaskimailla ja naiset pitivät sillä aikaa taloja pystyssä. Itä-Suomessa oltiin nimiasiassa jopa tasa-arvoisempia kuin nykyään. Nainen säilytti avioliitossa sukunimensä, jossa oli tytärtä tarkoittava tar-pääte. Miehillä sen sijaan sukunimissä oli nykyäänkin muodissa oleva nen-pääte, joka tarkoitti jonkun poikaa. En ole päässyt vielä selvyyteen, milloin tar- ja nen-päätteistä luovuttiin, mutta ainakin vuonna 1910 ilmestyneessä Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa-romaanissa eräs kirjan keskeinen vaikuttajahahmo on Kaisa Karhutar; nykyään hän olisi Kaisa Karhunen. Kommentit (0)
Karalahden viimeiset sanat Puijonsarven pihalla	18.01.2018, 18:58
Luin tuossa Jere Karalahden muistelmat ja kirjan lukemisen jälkeen arvostan jalkapalloa ja jalkapalloilijoita entistäkin enemmän. Karalahti-kirjassa pistää silmään varsinkin sen paksuus. Yllättävää, että mies muistaa vielä kaiken kokemansa jälkeenkin niin paljon asioita. Itseironiakaan, joka on yksi huumorin parhaista muodoista, ei kirjasta puutu. Kuopiossa käydessään Karalahti joutui Puijonsarvessa jonkinlaiseen selkkaukseen tunnetusti lupsakkaiden savolaisten kanssa. Selkkauksen alkusyynä oli se, ettei Karalahden hyvää kaveria Olli Jokista voinut syyttää ainakaan kaikin ajoin liiasta vaatimattomuudesta. Karalahti päätti rauhoittaa tilanteen ja ehdottaa eräällä savolaiselle kovanaamalle, että he poistuisivat kaksistaan pihalle selvittämään rehdisti tilanne, ilman että muiden hauskanpito siitä kärsisi. Sitten seuraavat Karalahden viimeiset sanat: "OJ, pidä takkia. Tässä ei mene kauan." Mielestäni taistelupaikalle olisi saatava pronssinen muistolaatta, yleensähän valtiot ja paikkakunnat pystyttävät muistomerkkejä tärkeille taistelupaikoilla. Samalla kerralla toisen muistolaatan voisi pystyttää vähän matkan päähän sille taistelupaikalle, jossa mestari mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen löi vastaan tullutta Savo-lehden toimittaja Hemmo Kuuranhallaa turpaan ihan mitään sanomatta, mutta ihan syystä. Toimittaja Kuuranhalla oli vastuussa siitä, että Savo-lehti julkaisi vähän väritetyssä muodossa Hemmo Silvennoisen kisaraportteja Cortinan olympialaisista, jonka johdosta maamme mieshiihtäjät antoivat Hemmolle niin perusteellisen sakinhivutuksen, että vahvalta ennakkosuosikilta meni mäkikisa pieleen. Onneksi Antti Hyvärinen ja Aulis Kallakorpi ottivat kaksoisvoiton. Kommentit (0)
Itsenäisyysmiehet	17.01.2018, 18:54
Tuokin on maamme itsenäisyyteen elimellisesti kytkeytyvä kuva, joka on lähtöisin Gennadiy Frelken pensselistä ja nimeltään From revolutionaries. Siinä palaveeraa joukko Suomen itsenäisyyden takuumehiä eli bolshevikkien johtoa. Kuva oli esillä uutena vuotena Pietarin Erartan  taidemuseon näyttelyssä, jossa aiheena oli Venäjän vallankumouksen juhlavuosi. Väitän tunnistavani kuvasta Leninin, Trotskin, Zinovjevin ja Kamenjevin, jotka kaikki olisivat nykyään oikeutettuja Israelin kansalaisuuteen, eli he täyttävät juutalaisuuden kriteerit. Leninkin oli äitinsä puolelta juutalaissukua, vaikka sitä ei hänestä nenän perusteella uskoisi, tosin äidillä oli myös ruotsalaisgeenejä. Isän puolelta Leninillä oli suomalaisugrilaisia eli mordvalaisia geenejä. Leninilläkin onkin savolaisnenä; muilla itsenäisyysmiehillä on sangen tyypillinen juutalaishaistin. Ilmeisesti taulun maalari on ainakin alitajuisesti korostanut sitä, etteivät oikeat venäläiset olleet Venäjän vallankumouksesta vastuussa, vaan syy vieritetään juutalaisille. Juutalaisvastaisuus taitaa olla Venäjällä vieläkin hengissä, sillä ainakin Pietarin suuren synagogan  ohi ajettaessa pisti silmään, että eräs paikan vartija näytti pahasti mukiloidulta. Neuvostoliiton aikaan juutalaisia oli maassa 2 miljoonaa, nyt enää 200.000.

Ristlahden venäläinen muistomerkki	16.01.2018, 18:43
Tavallaan tämä on hyvin ajankohtainen maamme itsenäistymiseen liittyvä kuva. Viime syksynä rajan takana käydessäni törmäsin tähän hämmästyttävään Ristlahden taistelun muistomerkkiin ymmärtääkseni Uukuniemen luovutetulla alueella. Uukuniemen kirkonmäellä seisoo toinen saman kahakan muistomerkki, mutta näköjään vuonna 2014 on vastaava pystytetty myös Venäjän puolelle oikealle tapahtumapaikalle. Vaikka muistomerkin tekstit ovat valtaosin venäjää, uskon suomalaisten olevan hankkeen takana, sillä venäläisillä ei juuri syytä muistella tätä sotahistoriallista selkkausta. Kiven kuvat ovat juuri samoja, mitä on Uukuniemen kirkonmäelle vuonna 1982 pystytetyssä paadessa, joten epäilen, että ne on siirretty nykyaikaisen tietotekniikan keinoin. Uukuniemellähän kuvat ovat pronssia ja ne ovat peräisin 1930-luvun lopulla Ristlahdelle pystytetystä muistomerkistä, jotka käsittääkseni Moskovan rauhansopimuksen artikloita väljästi tulkiten evakuoitiin rajan tälle puolelle. Ristlahden taistelu käytiin vuonna 1614 ja sen seurauksena Laatokan Karjala siirtyi Lännen etupiiriin. Sillä seikalla oli maamme myöhemmän kehityksen kannalta suuri merkitys. Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, suomalaisten lukutaitoaste oli yksi Euroopan ja koko maailman korkeimmista, mutta venäläisten lukutaito oli maanosan huonoimpia. Se oli yksi selitys Suomen itsenäistymiselle. Nykyään muuten Pisa-tutkimuksen mukaan venäläislapset ovat sen sijaan suomalaisia parempia lukijoita. Kiitos siitä, että Laatokan Karjala jäi Lännen etupiiriin, kuuluu Hannu Munckille ja hänen sotilailleen,  joiden ansiosta Ristlahden kahakka päätyi luterilaisten voittoon. Evankelis-luterilainen kirkko on satoja vuosia kannustanut alamaisiaan kirjan ääreen, kun taas ortodoksipuolella lukutaitoa ole ei pidetty niin kovin tärkeänä asiana. Ristlahden taistelussa Idän joukkoja johti karjalainen sissipäällikkö Maksima Räsänen, josta asiasta voisi päätellä, että kyseessä taisi pitkälle olla savolaisten ja karjalaisten välinen koitos, koska uskon Hannu Munckin joukoissa olleen vankan savolaisedustuksen. Vähän Ristlahden tapauksen jälkeen suuri osa alkuperäisistä karjalaisista läksi evakkoon Tverin Karjalaan melkein tuhannen kilometrin päähän ja siellä pagistaan vieläkin karjalan kielellä. Sen sijaan Uukuniemellä viännetään seleväksi savoksi, sillä Savonlinnan suunnasta vyöryneet imperialistiset renkipojat valtasivat pitäjän 1600-luvulla. Kommentit (0)
SM-hiihdot 1963	15.01.2018, 18:53
Innostuin viikonlopun SM-hiihtojen innoittamana selaamaan nettiä etsiessäni vanhoja kisatuloksia ja suureksi ilokseni löysin Suomi-Filmin uutispätkän vuoden 1963 Suomen mestaruuskisoista. Siitä ilmenee eittämättä, että ennen sauvottiin huomattavasti näyttävämmin kuin nykyään, jolloin kilpahiihto lähinnä pelkkää sätkyttelyä. Tosin maisemat vaihtuivat entisajan hiihtäjiltä huomattavasti nykyistä hitaammin, vaikka lumi pöllysikin muinoin ankarammin. Mäkihypytkin olivat uljaampaa katseltavaa. Silloin mäkihyppyä harrastivat oikeat raavaat aikamiehet; nythän se on pelkästään aliravittujen pikkupoikien ilmavirtausten mukana tapahtuvaa liitelyä. Jostain syystä miesten hiihtomatkojen loppuajat olivat kuitenkin vuonna 1963 noin kaksi kertaa nykyistä huonompia, eli 50 kilometrillä voittaja hätyytteli silloin 3 tunnin maagista haamurajaa ja naisten vitosella viivyttiin yli 20 minuuttia. Mäkihypyssä haamuleiskautukset saattoivat ylittää nippanappa 60 metriä.Nykyäänhän mäkihypyn maailmanennätys on muistaakseni 253,5 metriä. Tarkastakaa itse, miten vuonna 1963 talviurheilutapahtumat olivat rehdimpiä ja mieltä ylentävämpiä kuin nykyään. Meitä kaikkia suonenjokelaisia hiihtourheilun ystäviä elähdyttää lisäksi se, että Hiihto-Niilo Väisänen, Suonenjoen Vasama, on viidelläkympillä ihan kärkiporukoissa ja vilahtaa kuvassakin. Katsokaa vaikka itse: http://www.elonet.fi/fi/elokuva/134900 Kommentit (0)
Kenttäpiispa ja Tabe	14.01.2018, 19:18
Yleensä väitöskirjat ovat huumorinpuolesta vähän kuivanpuoleisia, mutta Pekka Niirasen väitöskirjaa Kekkosen ja kirkon suhteesta lukiessani jouduin päästämään yhden selkäkeikkanaurun. Nimittäin kenttäpiispan virkaa täytettäessä joskus iloisella 1960-luvulla paljastui, että kenttäpiispaehdokas Yrjö Massalla ja aikansa kohukaunottarella Tabe Slioorilla saattoi hyvinkin olla suhde. Tosin täyttä varmuutta asiaan ei saatu ainakaan suhteen syvyyden suhteen. Nimittäin arvovaltaisessa Jallu-lehdessä julkaisemassaan muistelmasarjassa Miehet ja minä Slioor paljastaa seuraavan otteen kirjeestä, jonka eräs herra, josta käytetään nimitystä "George, teologian tohtori, pastori" oli vihreällä musteella kirjoittanut mielitietylleen ja jonka jostain syystä arveltiin lähteneen kenttäpiispaehdokkaan kynästä: "Teidän kiehtovan olemuksenne tuntu, Teidän ihonne tuoksu. Se tuo entistä elävämpänä mieleeni ne hetket, jolloin Te olitte minua niin lähellä - hyvin lähellä, jolloin me molemmat värisimme onnesta painautuessamme toisiamme vastaan kuitenkin onnen täyttymyksen maljaa pohjaan saakka juomatta - jolloin Teidän ihanilta huuliltanne kuulin niin kuumana, polttavana, sykähdyttävänä, huumaavana, unohtumattomina helliä kuiskauksia." Kauniistipa siinä lemmestä luriteltiin. Arveluttava piirre kirjeessä on se, että Yrjö Massa oli jo naimisissa toisella taholla. Kekkonen oli kuitenkin vapaamielinen mies eikä tapaus estänyt Massan valintaa kenttäpiispaksi. Korkeintaan se oli vain vähän hidaste sotilaskielellä ilmaistuna. 60-luku oli iloista aikaa; nythän jo piispan muutaman kokis-pullon osto synnyttää iltapäivälehdissä isot lööpit ja jopa poliisitutkintaa vaaditaan, vaikka luulisi poliiseilla olevan tärkeämpääkin tutkittavaa. Ainakin Aarnion ja Ulvilan tapaukset ovat vielä lopullisesti selvittämättä. Kommentit (0)
Henkinen valmennus	13.01.2018, 18:45
Suomalaiset johtajat ja urheilujohtajat ovat yleensä hyvin jämäköitä ja se on hyvä se ja silläkin normaalitilanteissa pärjää, mutta urheilujohtaja Kustaa Levälahti oli jämäkkyyden lisäksi myös taitava henkinen valmentaja. Jääkenttien Nurmeksi kutsuttu Clas Thunberg hermoili niin kovasti Chamonixin talviolympialaisissa vuonna 1924, ettei pystynyt enää syömään eikä nukkumaan. Kuultuaan vaikeasta tilanteesta Levälahti kertoo menneensä Thunbergin luokse ja sanoneensa vain yksinkertaisesti, että "sie syöt ja makkoot ja sillä hyvä." Se henkinen valmennus auttoi  ja valmennettava voitti kisoista kolme kultaa. Yhteensä Thunberg voitti urallaan viisi olympiakultaa, mutta enemmänkin hän olisi todennäköisesti voittanut, mutta hän ei suostunut kilpailemaan Lake Placidin kisoissa, koska siellä luisteltiin yhteislähtökilpailuina, joita Thunberg ei hyväksynyt, kuten ymmärrettävää onkin. Aina Levälahden psykologiset taidot eivät riittäneet, vaan hän joutui turvautumaan myöskin lääkitykseen. Antwerpenin olympialaisissa Oitin Kanuuna Elmer Niklander hermoili ennen kilpailua niin, että Levälahti katsoi parhaaksi juottaa hänelle viime tipassa puolipulloa konjakkia ja se auttoi. Niklander heitti voittotuloksen hyvin hilpeällä mielellä jo ensimmäisellä kierroksella. Levälahden oivallista psykologista silmää osoittaa se, että Niklander olisi halunnut koko pullon mukaansa kilpailupaikalle, mutta siihen joukkueen johtaja ei suostunut. Hopealle sijoittunut Armas Taipale oli kisan jälkeen katkera, koska hänelle ei voittolääkettä oltu tarjottu. Kommentit (0)
Kustaa Emil Levälahti	12.01.2018, 18:38
Ja taas löytyi oivallinen väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille. Nimittäin suuren suomalaisen urheilu- ja yhteiskuntavaikuttaja Kustaa Emil Levälahden elämä on vielä perusteellisesti selvittämättä. Kiveen hakattujen-sarjan viimeisimmästä osasta löytyy muutama mielenkiintoinen tieto Levälahdesta, mutta paljon asioita on vielä tutkimatta. Taustatiedoiksi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille kerron sen verran, että Kustaa Levälahti syntyi 1882 Rantasalmella suutari Taavetti Kämäräisen ja neiti Klaara Mullin ilmeisesti aviottoman rakkauden hedelmänä. Eräs kylän talollinen turvasi kuitenkin jostain syystä Kustaan Mullin, jolla nimellä hänet aluksi tunnettiin, ylläpidon ja tämä opiskeli itsensä vallan yliopistossa voimistelunopettajaksi. Sosiaalisen nousun myötä Kustaan nimikin vaihtui Mullista Levälahdeksi, ilmeisesti mies kyllästyi alituiseen mullitteluun ja kullitteluun. Ilmeisen lahjakas Levälahti kohosi yhteiskunnassa tärkeäksi vaikuttajaksi ja organisaattoriksi. Urheilupuolella hän kunnostautui ennen kaikkea maamme olympiajoukkueiden pitkäaikaisena johtajana ja Vierumäen urheiluopiston johtajana. Lisäksi hänellä oli tärkeitä tehtäviä urheiluelämän ulkopuolellakin. Hän oli mm. mukana organisoimassa vuonna 1918 Varkaudessa ns. Huruslahden arpajaisia, joissa punikeiksi luokiteltuja Ahlströmin työmiehiä järjestettiin Huruslahden jäälle riviin ja tietty määrä arvottiin tarinan mukaan ammuttaviksi. Ainoastaan osa voitiin ampua, koska sahan toiminta olisi muuten kärsinyt kohtuuttomasti. Seuraavan sodan aikaan Kustaa Levälahti toimi aluksi suomalaisen SS-pataljoonan yhdysupseerina. Tietoa ei ole siitä, oliko hän myös SS:n-jäsen ja vannoiko hän uskollisuuden valan Hitlerille, kuten asia vaati. Sitten Levälahti siirtyi Itä-Karjalaan keskitysleirin päälliköksi. Ne leirit eivät olleet mitään virkistysleirejä asiakkailleen. Mahdollisen väitöskirjan tekijä voisi selvittää varsinkin sen, oliko Huruslahdelle, SS-joukoissa ja keskitysleirillä johtajana toimimisella vaikutusta myös maamme urheilukulttuurin kehittymiseen. Senkin itsensä pöhköksi lukenut lisenssi voisi selvittää, oliko rantasalmelainen Kustaa Levälahti Pekka Lipposen esikuva. Jotkut asiantuntijat tosin väittävät, että Lipposen esikuva oli eräs Korhonen-niminen maanviljelijä. Kommentit (1)

Mäkiviikot	07.01.2018, 17:30
Tällä kertaa en seurannut lainkaan Keski-Euroopan mäkiviikkoja. Lehdestä luin, että paras suomalainen oli kokonaiskilpailussa sijalla 52 ja pari muutakin hyvää sijoitusta poikamme saivat.  Ennen muinaisessa nuoruudessani mäkiviikot tarjosivat huikeita tunne-elämyksiä ja jännitysnäytelmiä. Suurin jännitysnäytelmä nähtiin silloin, kun tv-selostaja Kukkos-Anssi katosi kesken mäkiviikkojen ja Suomen kansa pelkäsi jo pahinta. Anssi löytyi sitten lopulta kuitenkin ja niin syntyi kieleemme monimerkityksellinen sanonta "viettää mäkiviikkoja". Tv-selostajilla on ollut, kuten eilinenkin tarinani Seppo-nimisestä tv-selostajasta jo kertoi, paha tapa käyttäytyä todella sopimattomasti. Sen sijaan radioselostajat ovat aina hoitaneet asialliset hommat, vaikka välillä on oltukin kuin Ellun kanat. Radion viihdetoimittaja Markus Similän muistelmat  vahvistavat asian. Similä kertoo muistelmissaan, kuinka myös hän oli seuraamassa Cortinan olympiakisoja vuonna 1956. Hän vuokrasi paikallisen vossikan ajeluttamaan itseään reellä ihaillakseen vuoristonäkymiä. Kuinka ollakaan hän näki jonkun miehen väsyneen lumihankeen. Koska oli kylmä, Similä pelkäsi jo pahinta. Mutta reessä mies virkosi ja selvisi, että kysymyksessä oli ruotsinkielinen urheiluselostaja Enzio Sevon. Tämä ymmärsi vielä sen verran maailman menosta, että sairaalan sijaan vaati pääsyä radioselostamoon, ja täytyihän siihen suostua. Selostamossa mies terhistäytyi ja alkoi suorassa lähetyksessä kertoilla päivän urheilutapahtumista kuulijoiden mukaan kauniilla ja jäntevällä ruotsinkielellä. Selostuksen jälkeen mies oli sitten taas aivan vetämättömässä kunnossa. Kun Similä ihmetteli asiaa, neuvoi Sevon kollegaansa: “Nuori mies! Urheiluselostaja tarvitsee kolme asiaa. Ensiksi: hemmetin kovaa kuntoa! Toiseksi: teräksenlujaa rutiinia! Kolmanneksi: teräksenlujaa itseluottamusta!” . Pekka Tiilikaisen elämäkertateoksessa Paavo Noponen kertoo, kuinka Pekka ja Enzio Sevon joivat kerran kahdessa viikossa 12 litraa pirtua ilman että se mitenkään heikensi miesten työtehoa tai että kuuntelijat olisivat huomanneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Noposen mukaan suoritus on aivan uskomaton ja sen pitäisi kelvata Guinnesin ennätysten kirjaan osoituksena Suomen radiomiesten poikkeuksellisen lujasta fysiikasta ja psyykestä. Urheilu- ja tilastomies Noposen mukaan määrä vastaa kahta kokonaista ja yhtä seitsemäsosaa Koskenkorva-pulloa miestä kohti päivittäin. Kommentit (0)
Talvisodan hengessä	06.01.2018, 18:16
Paljon sanomatta jäi Urheilu-Suomen urheiluselostajista kertovassa jaksossa. Itselläni olisi esittää paljonkin täydentäviä lisäkysymyksiä. Ohjelmassa kuultiin asiantuntijana arvostettua entistä radioselostajaa Seppo Kannasta ja itse toivoin, että häneltä olisi kysytty vaikkapa sitä, mitä mieltä hän on Paavo Noposen Tiilikais-Pekka-kirjassa kerrotusta sattumuksesta. Sattumuksen taustalla on se, että Noponen korostaa kirjassaan pitkin matkaa sitä, että vaikka Pekan kanssa liikuttaessa ei aina pystytty pitäytymään päihteettömään elämään, niin siitä huolimatta taistelijapari Noponen-Tiilikainen käyttäytyi aina herrasmiesmäisesti. Sen sijaan nuoremmilta se ei aina onnistunut, ei ainakaan tv-selostajapuolella. Kerrankin Leningradissa hotelli Europeiskajassa Paavo ja Pekka heräsivät yöllä käytävältä kuuluvaan hirveään suomenkieliseen karjuntaan: "Älkää perkele puristako ranteista! Mä olen pieni mutta vahva! ... Koetettihan te tullatalvisodassakin, mutta... perkele, minua ei puristeta! ....Ei mitään harashoo kun irti!" Lopuksi huuto peittyy valtavan kokoisen hissipeilin särkymisen synnyttämän helinään. Kun radiomiehet uskaltautuvat kurkistamaan, mitä on tapahtumassa, näkevät he, että kaksi karhumaista miliisiä on siellä vain saattelemassa erästä Seppo-nimistä TV-selostajaa huoneeseensa nukkumaan. Kommentit (0)
Martti Jukolan seksuaalinen suuntautuneisuus	05.01.2018, 19:16
Teeman maamme urheiluhistoriaa luotaavassa sarjassa Urheilu-Suomi käsiteltiin viimeksi maamme urheiluselostuksen historiaa. Asian erikoisasiantuntijana kuultu Finlandialla juuri palkittu kirjailija Juha Hurme ihasteli ihan aiheesta yleisradion ensimmäisen urheiluselostaja Martti Jukolan haltioitunutta tyyliä. Hän kertoi Jukolan kuvailleen selostuksissaan miesurheilijoiden vartaloiden kauneutta siihen malliin, että epäili, ettei Jukolan seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ole ihan täyttä varmuutta. Rohkenen olla Hurmeen kanssa eri mieltä asiasta. Martti Jukolan seksuaalisesta suuntautuneisuudesta antavat luotettavan kuvan eräät poliisitutkinta-asiapaperit. Nimittäin jo radiotoiminnan alkuvuosilta löytyy kuulustelupöytäkirja, josta voi lukea, kuinka kieltolain aikaan Yleisradion ensimmäinen urheiluselostaja tohtori Martti Jukola aiheutti melkoisen skandaalin, kun poliisi sattui pysäyttämään pääselostajan ohjastaman raskaasti kuormatun reen, joka oli matkalla urheilutoimittajien pikkujoulupaikalle. Poliisitutkintapöytäkirjan mukaan reestä löytyi suuri määrä pirtukanistereita ja lisäksi vielä epämääräisenoloinen naisenpuoli.Pojathan ovat poikia, vaikka he olisivat urheilutoimittajia. Urheiluhistorian tutkijoiden pitäisi kiireesti selvittää asiapapereissa mainitun epämääräisenoloisen naisenpuolen henkilöllisyys ja se, miten hän kytkeytyy maamme kilpaurheiluun. Runoudesta väitellyt tohtori Martti Jukola oli selostajan ammatissaan loistava. Ikävä kyllä miehen uran katkaisi sairastuminen alkoholismiin, mikä vei hänet ennenaikaiseen hautaan heti Helsingin olympialaisten jälkeen vasta 52-vuotiaana. Työnsä hän hoiti kalvavasta sairaudestaan huolimatta yleensä mallikkaasti. Jukola oli ilmiömäisen nopea puhuja ja ehkäpä kuuntelijoidenkin kannalta on vain hyvä, että selostaja on vähän juttutuulella. Kommelluksitta tosin ei Jukolakaan sairautensa vuoksi selvinnyt. Oslon olympialaisten näytöslajina oli jääpallo. Ruotsin ja Norjan välisen ottelun edellä selostaja tunsi vatsahermojensa reistailevan ja niinpä hän lääkinnällisistä syistä sulkeutui selostuskoppiin viskipullo eväänään. Selostus onnistui muuten ihan hyvin, mutta ottelun loppupuolella Jukola alkoi nähdä pelikentällä myös suomalaisia pelaajia. Vaikka senhän ei pitäisi olla mikään puute, sillä tokihan Suomessa ylipäätäänkin seurataan urheilutapahtumia ikään kuin sinivalkoisten silmälasien läpi. Kommentit (0) Karttulalaisia mestariurheilijoita 11.01.2018, 17:53 Lukaisinpa tuossa Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirjoittaman Urheilun nousuja ja laskuja, jossa läpi käydään eräiden maamme urheilijoiden urheiluvaikuttajien elämäntarinoita. Tämä kirja on laskujeni mukaan noin neljäs teos, joka perustuu miesten Yleisradiolle tekemään mainioon Kiveen hakatut-sarjaan. Tällä kertaa pisti kirjassa silmääni karttulalaisten urheilijoiden näkyvä rooli, olenhan itsekin melkein karttulalainen. Kaikki suomalaiset, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät luonnollisesti Aulis Rytkösen, joka on yksi maamme jalkapalloilun kirkkaimmista tähdistä. Rytköstä pidetään kuopiolaisena, mutta kyllä hän syntyi Karttulan Syvänniemellä. Minusta eniten Rytkösen arvostuksesta kertoo, että nykyään Kupsin ja Hjk:n ottelujen kahdeksannella peliminuutilla katsojat spontaanisti osoittavat Rytköselle kunnioitusta seisomaan nousten minuutin kestävillä aplodeilla. Aalishan pelasi uransa aikana numerolla 8 sekä Kupsissa että Hjk:ssa. Huonommin karttulalaisista mestariurheilijoista muistetaan Eevi Huttunen. Hänkin syntyi Karttulassa, vaikka muutti kypsemmällä iällä Kuopioon. Eevi Huttunen voitti yhteispisteissä luistelun maailmanmestaruuden 1951 Eskilstunassa ja olympiapronssia 38-vuotiaana Squaw Valleyssä  1960 3000 metrillä. Hänet valittiin neljänä vuotena maamme naisurheilijaksi, joka on melkoinen saavutus, koska naishiihtäjämme olivat niihin aikoihin maailman parhaita. Eevi Huttusen nimi muuttui urheilu-uran jälkeen naimisiinmenon seurauksena Eevi Piriseksi. Hän kuoli reilut pari vuotta sitten 93-vuotiaana ja testamenttasi suuren osan huomattavasta omaisuudestaan Karttulan nuorisotyölle sekä Kuopion Luisteluseuralle. Ongelmallista testamentin täytäntöönpanossa on se, että Karttula liitettiin Kuopioon vuoden 2011 alussa. Kommentit (0) BKT ja HDI 10.01.2018, 19:32 Ihmetyttää tuo Pietarin kaupungin autojen määrä ja laatu. Määrä ihmetyttää siksi, että kaupungissa on loistavasti toimiva halpa metro eikä yksityisautolle pitäisi olla juurikaan tarvetta. Mutta tarvetta kuulema on, koska venäläiset ovat suomalaisten lailla kesämökkikansaa eikä mökkeily tahdo onnistua ilman omaa autoa. Autojen laatu ihmetyttää, koska pietarilaisilla näyttää olevan varaa parempiin autoihin kuin suomalaisilla, vaikka keskipalkka on Venäjällä järkyttävän pieni, eli noin 500 euroa kuussa ja keskieläke on alle 200 euroa, eli ihan käsittämättömän vähän. Venäjällä on jopa Kiinaa pienemmät palkat. Palkkataso hämmästyttää sikälikin, että Venäjän BKT/asukas on sentään 17.000 euroa vuodessa eli noin 40 % Suomen tasosta. Baltian maissa BKT on asukasta kohti pienempi kuin Venäjällä, mutta käsittääkseni palkat ja eläkkeet ovat Virossa, Latviassa ja Liettuassa kuitenkin jokseenkin järjelliset Venäjään verrattuna Venäläisen elämän laatu on sitä mittaavan HDI:n mukaan maailman 200 valtion joukossa sijalla 50. Suomalaiset ovat sijalla 24. Itänaapureiden elämän laatu on alhaisempi kuin vaikkapa Baltian maissa, vaikka baltit ovat BKT:llä mitattuna köyhempiä. Itse epäilen, että Venäjällä palkkatulot ovat suhteellisen pienet, mutta pääomatulot ja yrittäjävoitot ovat kansantalouden tulonmuodostuksessa sen sijaan suuret. Venäjällä kannattaa olla rikas liikemies, koska tavallisella työnteolla ei todennäköisesti pääse rikastumaan. Yksi selitys Pietarin hienoihin autoihin on myös se, että ainakin hyvien tarinoiden mukaan melkein kaikki Venäjän kansantalouden rahat kulutetaan Pietarissa ja varsinkin Moskovassa. Moskova lienee nykyään yksi maailman kalleimmista kaupungeista eikä sielläkään tule toimeen pienellä palkalla. Nettikirjoittelun mukaan sihteeriäkään ei Moskovassa saa alle 4000 euron kuukausipalkalla. Kommentit (0) Lamborghini 09.01.2018, 18:18 Harva on se suomalainen, joka ymmärtää Pietarin matkallaan pistäytyä nykytaiteenmuseossa Erartassa, joka on sikäläinen Kiasman vastine, tosin paljon suurempi, koska suurvalloilla on suurvaltojen vehkeet. Itse kuulun harvoihin suomalaisiin Erartan  vakioasiakkaisiin, vaikka en kuvataiteesta mitään ymmärrä, josta osoituksena on se, että olen tiettävästi ainut, joka on jäänyt piirustuksesta laiskanläksylle, kun en osannut vaahteranlehteä oikein hahmottaa paperille enkä osaa vieläkään. Tällä kertaa Erartassa oli mm. Lamborghini-autojen näyttely. Merkkihän on suomalaisille hyvin tuttu, koska maahamme on tuotu ainakin kolme tällaista kalliimman puoleista ajoneuvoa, joiden omistajina ovat olleet Rytsölän veljekset ja Vesa Keskinen. Pietarissa näkee muuten ökyautoja huomattavasti enemmän kuin Suomessa, mutta Ladoja on siellä vähemmän. Itse bongasin kaupungin liikennekaaoksessa yhden perinteisen Ladan, ehkä minulle tuntemattomia moderneja Lada-malleja on enemmän. Lamborghini on tunnettua italialaista muotoilua ja minustakin, joka en tyylikkyydestä paljoa ymmärrä, hyvin tyylikäs, vaikka itse en kyllä sellaista huolisi. Sen yllättävän tiedon näyttelystä  löysin, että tehtaan perustaja herra Lamborghini aloitti uransa valmistamalla aluksi äärimmäisen kömpelön näköisiä traktoreita, mutta siirtyi myöhemmin urheiluautoihin. Nykyään on vaikea uskoa, että traktorimiehet siirtyivät suoraan urheiluautoihin, yhteisiä komponentteja löytyy laitteista hyvin vähän. Volvokin on valmistanut sekä traktoreita että autoja, mutta se ei ole yllättävä tieto, koska kyllä Volvo-autoissa on mielestäni paljon traktoriin viittaavia piirteitä. Lamborghini-näyttelyyn voi tutustua tästä linkistä: https://www.erarta.com/en/calendar/exhibitions/detail/e5ff4d92-6620-11e7-8be6-8920284aa333/ Kommentit (0) Rukkas-Antti 08.01.2018, 21:49 Radiotoimittaja soitteli Kuopion Tammimarkkinoiden tiimoilta ja halusi keskustella kanssani Miss-Mariasta. Kuten kaikki varmasti tietävät ja kuten isot pojat ovat minulle kertoneet, Miss-Maria oli Kuopion Tammimarkkinoiden vakiokalustoa käsittääkseni vuosikymmeniä. Isojen poikien mukaan hän vietti 50-vuotistaiteilijajuhlaansa henki huuruten vähissä vaatteissa erityisessä hänelle varatussa alastomuustanssiteltassa vuonna 1992. Jouduin kertomaan toimittajalle, että vanhana konservatiivisena herrana en ole koskaan nähnyt Miss-Mariaa elävänä luonnossa, mutta kuullut olen hänestä isoilta pojilta sitäkin enemmän. Sen sijaan neuvoin toimittajaa tekemään jutun Uukuniemellä syntyneestä Rukkas-Antista ja jopa haastattelemaan häntä. Rukkas-Antti, kuten kaikki varmaankin muistavat, oli Suomen helppoheikkien kuningas, joka myös kuului vuosikymmeniä Tammimarkkinoiden vakiokalustoon. Etsin netistä Rukkas-Antin yhteystietoja, mutta niitä on vaikea löytää, koska kunnon liikemiehen tavoin, hän karkasi vankilasta kesken tuomion ja katosi tiettävästi Uudelle Mantereelle. Kaikki tietävä Wikipedia kertoo Rukkas-Antista seuraavaa: Rukkas-Antti, oikealta nimeltään Urho Aadolf Albert Kuronen, (s. 13. toukokuuta 1924 Uukuniemi) oli suomalainen markkinoiden helppoheikki. Hän toimi muun muassa Kuopion Tammimarkkinoilla, jossa helppoheikit ovat perinteisesti olleet osa yleisötapahtumaa. Rukkas-Antti oli taitava sanankäyttäjä olematta rivo. Hän muun muassa kohdisti hyväntahtoista pilantekoaan asiakkaita kohtaan. Hän kauppasi muun muassa työrukkasia ja paristoja. Hänen tunnusmerkkinään oli asemapäällikönlakki, jota hän nimitti ”pääkassaksi” ja laittoi sinne suurieleisesti suurimmat setelit. Lahtelainen.net-blogin mukaan Rukkas-Antti kävi Lahden markkinoilla 1950- ja 1960-luvulla. Kuronen joutui sotaan 18-vuotiaana. Hänen kauppamiesuransa sai vauhtia, kun hän osti kirjansitomon Keravalta. Sitä kautta – nahkakansien hukkapaloista – syntyi rukkastuotanto. Kuronen on omistanut Pertunmaan Kuortissa tuotantohallin. Kuronen oli kansanedustajaehdokkaana Kymen vaalipiirissä vuoden 1983 eduskuntavaaleissa SMP:n sitoutumattomana ehdokkaana. Hän sai 1 658 ääntä eli puolueessaan toiseksi eniten, ja hänestä tuli kansanedustajaksi valitun Urpo Leppäsen varamies. Kurosen ammatti vaalilistoissa oli toimitusjohtaja ja kotipaikka Järvenpää. Vaalimainoksissa hänellä oli päässään asemapäällikönlakki. Kuronen on ollut myös Suomen Yksityisyrittäjäin Puoluejärjestön puoluesihteerinä. Kuronen sai ehdottoman vankeusrangaistuksen 1980-luvulla Tuusulan kihlakunnanoikeudessa. Alibi-lehden (12/1988) jutun mukaan hän kärsi rangaistustaan Katajanokan vankilassa, mutta pakeni kärsittyään puolet kahden vuoden tuomiostaan. Hovioikeus oli määrännyt Kurosen vapautettavaksi, mutta hän uskoi, että hovioikeuden käsittelyssä tuomio olisi vielä noussut. Hän pakeni ”Suureen Länteen”. Alibin mukaan Kuronen on kirjoittanut muistelmat, joita hän aikoi markkinoida Suomeen. Muistelmien toisen osa nimi on lehden mukaan Tuliko Suomesta polliisivaltio. Kommentit (0)
Rasputinin henkilökohtainen ase	04.01.2018, 19:13
Yleensä venäläismuotoilua arvostetaan vain, jos kyseessä on posliiniastia- tai sinkkiämpärituotanto, mutta hyvin on naapuri onnistunut myös konjakkipullomuotoilupuolella.  Maailman tunnetuin venäläinen kestokulutushyödyke Kalashnikov on valjastettu myös konjakkikaupan palvelukseen, kuten kuva todistaa. Karjalan tienvarsien metsäkauppiaat ovat keksineet kuvan esittämän hittituotteen ja niinpä seurueemme lähes joka jätkällä oli paluumatkasta  henkilökohtainen konjakkikalashnikov kainalossaan. Missään en ole törmännyt yhtä laadukkaaseen asiakaspalveluun kuin Karjalan metsämarkettien pk-yrittäjien kanssa asioidessani ja niinpä minäkin vanha raittius- ja rauhanmies suostuin moraalisesti arveluttavaan hankintaan. Suomalaisten kauppojen henkilökunta voisi hyvällä syyllä käydä opintomatkalla metsämarketeissa oppimassa hyvää asiakaspalvelua. Kalashnikov-pullon lisäksi konjakkia myytiin myös miekan mallisissa purnukoissa. Isot pojat tiesivät kertoa, että eräissä metsämarketeissa myydään myös Rasputinin henkilökohtaisen aseen mallisia ja kokoisia konjakkipulloja. Rasputinin henkilökohtainen asehan oli hirveä ja sen avulla tuhottiin koko Venäjän imperiumi sata vuotta sitten. Isot pojat tiesivät kertoa, että Rasputinin henkilökohtainen ase oli peräti 35 senttiä pitkä. Lisäksi isot pojat kertoivat, että jokainen miehenpuoli voi itselleen helposti hankkia Rasputinin henkilökohtaisen aseen kokoisen henkilökohtaisen aseen. Työkaluiksi tarvitaan vain pöytä, kirves ja mittanauha, joiden hankkimisen jälkeen Rasputinin henkilökohtaisen aseen haluava asettaa oman henkilökohtaisen aseensa pöydälle, mittaa siitä 35 senttisen pätkän ja lyhentää kirveellä oman henkilökohtaisen aseensa määrämittaiseksi. Kommentit (1)

Katariina Suuren rehabilitointi 03.01.2018, 19:04 Ja taas olen kirjoittanut ropakantaa. Saamani palautteen johdosta minun täytyy rehabilitoida eli palauttaa Katariina Suuren menetetty maine. Katariina ei ollutkaan se psykopaatti, joka syötti alamaisilleen huvittelumielessä sokeripalojen seassa kiviä, vaan tämä kyseinen ihmishirviö oli Katariinan puolison, nuorena peräpukamiin menehtyneen, Pietari III:n äiti naiskeisari Elisabet. Ellu oli muutenkin erikoinen naisenpuoli. Hänellä kerrotaan olleen 15.000 kpl ranskalaista pukua ja 5.000 paria kenkiä. Filippiinien diktaattorin puoliso Imela Marcos menetti maineensa maailmalla paljon vähemmilläkin vaateostoksilla. Luulen, että tuon kohtuuttoman vaatekaappinsa vuoksi Elisabet ei koskaan saanut lisämääritettä Suuri nimeensä, vaikka oli huljakka 180-senttinen mannekiinityyppi. Hän oli perinyt kaksimetrisen isänsä Pietari Suuren geenit. Sen sijaan  pieni ja pyöreä 154-senttinen Katariina II sai Suuri-lisämääreen. Lyhyenläntä Katariina oli geeneiltään puhtaasti saksalainen eikä hänellä ollut Romanovien taipumusta jättikasvuisuuteen. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Neuvostoliiton ja nyky-Venäjänkin suurin sankari kosmonautti Juri Gagarin oli vain 157-senttinen. Hän oli itseasiassa niin lyhyt, että oli saada potkut ilmavoimista, koska hän ei ylettynyt kunnolla näkemään Mig-hävittäjän kojelaudan yli. Ongelma ratkaistiin rakentamalla lentäjän istuimelle koroke. Toisaalta Gagarinin penikokoisuus saattoi olla ratkaiseva tekijä siihen, että hänet valittiin maailman ensimmäiseksi avaruuslentäjäksi. Hän mahtui hyvin Vostokin ahtaisiin tiloihin. Kova kilpailija German Titov oli peräti 163-senttinen ja sitä paitsi hänellä oli epäilyttävän saksalainen etunimi. Yleisradion entinen johtaja Erkki Raatikainen kertoi jossain kirjassaan, että kerran radiotalossa vieraili German Titov ja hän näki siellä jonkinlaisen avaruudellista hahmottamiskykyä testaavan "pirunnyrkin", siis eräänlaisen sen ajan Rybikin-kuution, jota kukaan ei osannut kunnolla koota. Titov kasasi sen kädenkäänteessä ilman, että kädenliike olisi kertaakaan pysähtynyt suorituksen aikana. Kommentit (0) Savolainen henkivartiokaarti 03.01.2018, 19:06 Minun on käytävä tässä elämässä vielä ainakin kerran Pietarissa. Luulin, että Katariina Suuren seuraajan Paavali I:n savolaisia henkivartiokaartin sotilaita esittävät patsaat löytyisivät Katariinan palatsin puistosta, mutta eivät löytyneetkään. Ne ilmeisesti ovat muutaman kilometrin päässä Pavlovskin palatsin puistossa. Noissa patsaissa minua kiinnostaa se, että ne esittävät tiettävästi Jaakko Tepon näköisiä miehiä preussilaisissa univormuissa. Sen lisäksi, että Paavali I oli hullu, oli hän myös sotahullu ja sairaalloisen innostunut preussilaisesta sotilasmeiningistä. Niinpä hän varusti henkivartiostonsa preussilaisilla sotasovilla. Ilmeisesti Paavali oli ihastunut myös omaan ulkomuotoonsa ja hän halusi henkivartijoikseen itsensä näköisiä uroita, joiden nenienkin piti olla Paavalin mallisia eli savolaistyyppisiä pystysieraimisia. Paavalin savolaista pienviljelijä-metsuria muistuttavaan ulkonäköön ovat historiantutkijat pyrkineet löytämään selityksen ja parhaan selityksen luin tavallisesti luotettavista Iisalmen Sanomista, jossa kerrottiin, että Paavalin mummo, joka oli Pietari Suuren toinen vaimo, olisi ollut alunperin Iisalmen Kauhasia. Savon Sanomat vahvisti myöhemmin tämän tiedon. Erityisen hyvin Paavali I:n henkivartiosto ei tehtävässään onnistunut, koska viidentenä hallitsijavuotenaan keisari tukehtui nukkuessaan tyynyynsä. Hänen kohtalonsa oli siis melkein yhtä surullinen kuin isänsä, joka kuoli peräpukamiin pian keisariksi tulonsa jälkeen.  Kommentit (0) Psykopaatti Katariina Suuri 03.01.2018, 19:07 Muistanpa, kuinka Putinin kovana kilpailijana pidetty ja sittemmin lento-onnettomuudessa kuollut möreä-ääninen kenraali Lebev kertoi suosikki tsaarinsa olevan Katariina Suuren. Itse pidin vastausta myönteisenä yllätyksenä. Nyt en kuitenkaan enää pidä Katariinaa hyvänä tyyppinä sen jälkeen, kun tutustuin Tsarskaja Selossa häneen lähemmin. Ymmärrän hyvin pitkälle sitä, että Katariina kaappasi vallan vouhkalta mieheltään Pietari III:lta, mutta minun on vaikea hyväksyä täysin sitä, että hän samalla myös murhautti puolisonsa. Toisin ymmärrän sitä pitkälle. Itse hän tosin väitti Pietarin kuolleen kaappauksen yhteydessä peräpukamiin. Mutta sitä en voi hyväksyä, että Katariinalla oli tapana huvitella kätkemällä sokeripalojen sisään kiviä, jotka aiheuttivat ikäviä yllätyksiä alamaisten purukalustolle. Se on osoitus ainakin huonotapaisuudesta, ellei peräti psykopatiasta. Kommentit (0) Hevosten sukukalleudet 31.12.2017, 20:35 Anitskovin siltaa Pietarissa komistavat Peter Clodtin veistämät uljaat hevosten kesyttämistä esittävät patsaat, jotka kyllä kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät. Ne ilmeisesti symboloivat sitä, kuinka ihminen pystyy alistamaan luonnonvoimat palvelemaan kansantalouden tarpeita, kun vain sitä oikein järjen kanssa yrittää. Sitä moni ei kuitenkaan tiedä, että ainakin hyvän tarinan mukaan yhden hevosen sukukalleudet olisi taiteilija kullannut, tai ehkä tässä tapauksessa olisi parempi sanoa, että kullittanut. Saman tarinan mukaan yhden hevosen sukukalleudet olisi muotoiltu Ranskan keisari Napoleonin näköisiksi. Äsken kaupungilta palattuani tarkastin pimeän turvin sillan itäpuolen hevosten sukukalleudet, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa en niistä havainnut. Niinpä luulen, että sillan länsipuolen hevosten sukukalleudet on kullitettu tai muotoiltu Napoleonin näköiseksi. Joku satunnainen lukijani voisi tulevaisuudessa tarkastaa asian, mutta taskulamppu on syytä varata mukaan. Muuten tuo kuvan veistäjä Peter Clodt oli Kuopiossakin vaikuttaneen Elisabeth Järnefeltin setä. Kuopiossa Ellun väitetään olleen itseään 30 vuotta nuoremman Juhani Ahon kaa silleen. Se ei kuitenkaan juuri vaikuttanut Ellun avioliittoon läänin kuvernööri Aleksanteri Järnefeltin kanssa, vaan parisuhde oli sopuisa, koska vuosikymmeniin he eivät puhuneet toisilleen, vaan kommunikoivat paperilappusin. Kommentit (0) Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä 29.11.2016, 18:12 Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä. Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Kommentit (1) Kilpavarustelu 30.12.2017, 19:58 Kun 1970-luvulla ensimmäisen kerran kunnioitin nykyistä Pietaria, jota silloin jostain syystä Leningradiksi kutsuttiin, oli kaupunki valaistusolojen puolesta hyvin kestävän kehityksen mukaisella linjalla ja valosaastetta oli niukan puoleisesti. Vain välttämättömät valoneuvot olivat käytössä ja ainoastaan erilaisten teollisuuskombinaattien erityisesti kunnostautuneiden työläisten valokuvat kombinaattien portinpielissä olivat ylenmääräinen valaistut, joka viittasi lievään turhuuteen. Kun eilen saavuin nykyiseen Pietariin pisti ensimmäiseksi silmääni ällistyttävä jouluvalomeri. Se oli vaikuttava näky. Joulun alla telkkarissa näytettiin amerikkalaisten jouluvalohulluutta, mutta se on vain amatöörimäistä puuhastelua Pietarin kaupungin jouluvalojen rinnalla. Venäläiset ovat taiteellista ja väreistä tykkäävää kansaa ja se näkyy myös jouluvalojen väreissä, monet valoteokset ovat sangen elegantteja. Luulen itänaapureiden olevan tässä jouluvalokilpavarustelussa tällä hetkellä voitolla. Eräs paikallinen asukas kertoi Pietarin keskustan jouluvalaistuksen maksaneen 30 miljoonaa ruplaa eli puolimiljoonaa euroa ja että 90 prosenttia summasta meni lahjuksiin, mutta vakuutin hänelle, etteivät ne rahat ole hävinneet minnekään kansantalouden kiertokulusta ja että kyllä jouluvalot houkuttelevat paikalle turisteja tuon 30 miljoonan ruplan edestä, kuten varmaan tapahtuukin. Kommentit (2) D-poika ja T-poika tappelivat 29.12.2017, 21:11 Kunnollisia ovat nykyajan nuoret ihan tilastojenkin mukaan; sen myöntää moni kapitalistinenkin tiedemies. Eivät ne juo, tupakoi tai edes tappele, kuten ennen tehtiin. Nykyään vain räplätään tietokoneita, vaikka sitä paheksutaankin laajalti.  Sen sijaan Kultaisen Aapisen D-poika ja T-poika tappelivat ja saivat siitä vapausrangaistuksen, joka oikein onkin. Poikien äiti oli sen verran edistyksellinen, että säästi vitsaa, josta voi päätellä, että hän vihasi lapsiaan. Ainakin sattuva sananlasku niin opettaa. Kommentit (0) Orjatsalo 28.12.2017, 18:08 Väinö Linna sai varmasti virikkeitä tuotantoonsa Laukon ja Tottijärven kartanoiden häädöistä.Kartanot omisti paroni Herman Standertskjöld-Nordenstam, joka hallitsi torppareitaan kovalla kädellä. Esimerkiksi kartanon pihan poikki ei saanut kulkea lakki päässä edes silloin, kun siellä ei ollut ketään , vaan lakkia piti nostaa ja kumartaa kiinni olevalle ovelle. Jotaarkka Pennanen kertoo juuri ilmestyneessä kirjassaan Orjatsalo - taiteilija politiikan kurimuksessa, kuinka nuori radikaali Aarne Riddel oli Yhdenvertaisuus-lehden toimittajana seuraamassa torppareiden "laittomia" lakkoja seuranneita häätöjä ja kirjoitti, että "Sanoin ei voi sitä hävityksen kauhistusta kuvata. Ovet, ikkunat ammottavat vastaasi, sisällä näet muurin tiiliä lattialla hujan hajan." Aarne Riddelin Kuopiossa asunut porvarismielinen metsänhoitaja isä suomensi vähän myöhemmin nimensä Ritarsaloksi, mutta Aarne-poika ei sitä nimeä hyväksynyt, vaan otti nimekseen Orjatsalo. Se lienee ollut jonkinlaista isäkapinaa. Aarne Orjatsalosta tuli sittemmin aikansa suurin näyttelijä, nykyään 204-senttinen Jussi Lampi on vähän suurempi. Kommentit (0) Papin perkeleet 27.12.2017, 19:39 Väinö Linna antaa Pohjantähti-sarjassaan vähemmän mairittelevan kuvan Pentinkulman Salpakarien pappisperheestä. Kylällä vieraillut työväenliikkeen puhuja suutari Eetu Salin totesikin osuvasti kuultuaan Koskelan Jussin ongelmista isäntänsä kanssa, että papithan ne vasta perkeleitä ovatkin. Mutta Salinin arvio ei ole ihan totuutta vastaava. Vuoden 1918 joukkolahtausta arvosteli ainakin yksi maamme yli tuhatlukuisesta papistosta. Sisällissodan aikana Hollolan seudulla tapahtui kuvottavia asioita, joissa epäilen olleen mukana myös Linnan kirjasarjan tutuksi tekemät Pentinkulman punakaartilaiset. Wikipedian mukaan kesäkuun lopulla 1918 tuomiokapituliin raportoinut kappalainen Hjalmar Paunu mainitsi Hollolan kirkon vieressä ammuttuja punikkeja olleen lähes 500. Hänen mukaansa ruumiit lojuivat röykkiöinä pitäjänmakasiinin luona useita päiviä, ennen kuin ne siirrettiin haudattaviksi. Tuomiokapitulille tekemässään selonteossa Paunu paheksuu kirkon vierustan käyttämistä teloituspaikkana, mutta ei teloituksia itsessään. Hänen mukaansa ”metsää ja mäkeä olisi hiukan kauvempanakin ollut miten paljon tahansa.” Virallinen historiankirjoitus myöntää virallisesti teloitettuja olleen vain 200, mutta Parinpellon joukkohautaan parin kilometrin päähän Hollolan kirkosta päätyi kuitenkin 500 punikkia. Vuonna 1948 Parinpellon joukkohaudalle pystytettiin kirkkoherra Rafael Saartion suunnittelema pyramidinmuotoinen muistomerkki. Saartio on myös siunannut haudassa olevat vainajat. Hollolan kappalaisena vuonna 1918 toimineen Hjalmar Paunun pojantytär oli vuosi sitten kuollut laulaja Päivi Paunu. Kirjailija Hannu Salaman elämänkerrasta luin, että Päivi Paunu olisi ollut jossain vaiheessa kihloissa työläiskirjailija Hannu Salaman kanssa. Minulle tieto on uusi ja yllättävä. Olisiko niin, että Paunun suvussa on ollut salaista punahenkeä, jollaisesta Pentinkulman isännät epäilivät myös Koskeloita vielä kapinan jälkeenkin. Kommentit (4) Pentinkulman ja Metsolan joulut 26.12.2017, 19:08 Joulu on rauhan ja hyväntahdon juhla. Niinpä aattoillan harrasta tunnelmaani hieman häiritsi, kun telkkarissa näytettiin Täällä Pohjantähden alla-elokuvan uusin versio eikä sisuni antanut periksi jättää sitä katsomatta. Täällä Pohjantähden alla-elokuva ei synnytä samanlaista lapsekasta joulumieltä kuin vaikkapa monena vuotena peräkkäin esitetty Metsolan joulu. Itsekään en jouluaattoiltanakovin mielelläni seuraa sitä, kun ihmisiä tapetaan kasapäihin. Tosin Väinö Linnan romaanisarja antaa jouluisen kaunistellun kuvan Urjalan ja Pentinkulman tapahtumista. Tällä hetkellä Urjalassa on noin 5000 asukasta ja tuskinpa heitä vuonna 1918 oli sen enempää. Sota surmat-tietokannan mukaan sisällissodan seurauksena urjalalaisista 378 kpl pääsi ainutkertaisesta elämästään. Toinen maailmansota ei missään Suomen kunnassa vienyt läheskään niin suurta osaa väestä ennenaikaiseen hautaan. Tänä iltana nähdään tapaninpäivän iltaan sopivasti  Pohjantähti-elokuvan toinen osa nimeltään Akseli ja Elina ja se on hyvä se. Tapaninpäivä on jo vähemmän harras juhla, jolloin voidaan jo vähän huvitellakin. Minua huvittaa suuresti, kun elokuvan jatko-osassa paljastuu, että kaikille kunnon alfa-uroksille käy Pentinkulmalla huonosti ja he tuhoutuvat, mutta sen sijaan elämän vähän rennommin ottavat ja mitättömyyksinä pidetyt Kankaanpään Elias ja Leppäsen Preeti sen kun vain porskuttavat. Kommentit (0) OIKEIN AISTILLISTA JOULUA! 24.12.2017, 16:14 Tämän tyypillistä neuvostoliittolaista suurperhettä esittävän kuvan myötä toivotan OIKEIN AISTILLISTA JOULUA kaikille. Tuota suurpeheen joulujuhlaa tarkasteltaessa väkisinkin tulee mieleen, että kyllä Lenineilläkin on sänkyn mänty, mutta ei nukuttu, kuten Savossa ennen sattuvasti asia ilmaistiin. Kuvan näppäsin puolisalaa kännykälläni Tampereen työväenmuseon seinällä roikkuvasta taulusta; luulen kuvan olleen vain lainassa Lenin-museolta, jota parhaillaan remontoitiin, kun kunnioitin Tamperetta läsnäolollani vajaat pari vuotta sitten. Pikkuisen amatöörimäistä puuhastelua tuo Leninin pariskunnan lapsenteko on verrattuna vaikkapa isovaariini Risto Könösen saavutuksiin. Tällä suonenjokelaisella Kanta-Könösellä oli virallisesti ainakin 24 jälkeläistä tosin suuremmistakin jälkeläismassoista puhutaan.  Risto saattoi nuorikkonsa raskaaksi vielä 74-vuotiaana, joten Niinistölläkin on vielä asiassa oppimista. Kommentit (0) Sukupuoliroolit 23.12.2017, 19:07 Tämänkin julkaisen varoittavana esimerkkinä nykynuorisolle. Kultaisessa Aapisessa miehet ovat miehiä, naiset naisia, pojat poikia ja tytöt tyttöjä ja heillä kaikilla oli oma selkeä roolinsa yhteiskunnassa. Urokset ovat rohkeita ja väkivaltaisuuteen taipuvaisia avuttomien naaraiden suojelijoita. Eikä eläinsuojeluaatekaan vielä siihen aikaan turmellut maamme nuorisoa. Käärme oli lajia tarkemmin määrittelemättä Suomen ilkein elukka ja pojan vaativa tehtävä oli lyödä se lihoiksi ja vielä kiireesti. Saattoipa siinä tohakassa joku vaskitsakin, joka on lisko eikä käärme päästä ainuvastaan. Vaskitsat eivät ole ilkeitä, mutta tyhmänpuoleisia ne ovat. Olen kerran vaskitsan nähnyt eikä se osannut autoja pelätä ollenkaan, vaan jouduin ohjaamaan sen pois keskeltä Uukuniemen tietä. Kommentit (1) Kiihotus kansanryhmiä kohtaan 22.12.2017, 18:37 Ei ole ihme, että minustakin on tullut näin huono ihminen, koska tuollaisten ihmisten etnistä alkuperää halventavien ja rasismia sisältävien stereotypioiden avulla opettelin lukemaan 50-luvun Kultaisesta Aapisesta. Onneksi maailma on mennyt näissä asioissa parempaan suuntaan. Tämä nykyihmistä pöyristyttävä näkymä avautuu ihan kyseisen ABC-kirjan alkusivuilta. Tuomitsen kirjan sisällön jyrkästi ja pitkään mietin, uskaltaako tällaista yleensä julkoa, mutta teen sen varoittavana esimerkkinä jälkipolville. Kommentit (1) Miedon sadasosa 21.12.2017, 17:58 Urheilu-Suomi-sarjassa käsiteltiin eilen jälleen kerran sitä kuuluisaa Miedon sadasosaa. Uutta asiassa oli se, että Pitkä-Jussi olisi partansa vuoksi menettänyt olympiakullan. Jopa urheilun johtavan asiantuntijan suulla kerrottiin, että Miedon partalaite olisi hidastanut miehen vauhtia 15 kilometrillä ainakin puoli minuuttia. Itse en moiseen mielipiteeseen yhdy, mutta paljon mahdollista, että parta hidasti matkantekoa ainakin sen 5,6 cm:n verran, jonka sadasosa sekunti tekee matkaksi muutettuna. Myös sellaisen laskelman on eräs kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt oikeaksi, että Mieto menetti kullan, koska eräs kreikkalainen maakuntasarjan mies ei antanut käskytettäessä latua, vaan Kurikan jätti joutui ohittamaan hänet loivassa kaarteessa ulkokautta, jolloin matka piteni karkeastikin arvioiden 36 senttimetriä. Siihen hupeni peräti viisi sadasosaa. Itse keksin eilen vielä yhden selityksen kullan luisumiselle Ruotsiin. Loppumatkasta Norjan vanha maaotteluratsu ja kova viimeisen kierroksen mies Ove Aunli hiihti aivan Wassergin kannassa ja vaikka tyhmempi ei sitä huomaa, niin aerodynamiikan lakien mukaan edellä hiihtävä hyötyy perässä tulijasta, koska häneen kohdistuva vauhtia hidastava imu pienenee merkittävästi. Itse olen sitä mieltä, että ellei Ruotsi ja Norja olisi tehnyt jälleen kerran yhteistyötä suomalaisten päänmenoksi, olisi Mieto voittanut lähes sekunnilla. Eikä Pitkästä-Jussista olisi koskaan tullut niin suosittua kuin nykyään ja kansanedustajan paikkakin olisi jäänyt saamatta. Kommentit (1) Pörröpää Päivi Räsänen 20.12.2017, 18:39 Kohu kansanedustaja Härski-Hakkaraisen ympärillä ei ota laantuakseen. Nyt lööpit kertovat, että mies olisi retuuttanut kollegaansa kristillisdemokraatti Päivi Räsästä vallan tukkalaitteesta. Eli vielä löytyy yli-ikämies Teukasta mieskuntoisuutta, koska ainakin Jaakko Tepon mielestä mieskuntoisuutta osoittaa sekin, jos mies kykenee edes saamaan vielä naiselta tukan sekaisin. Päivi Räsänen, joka on herttainen ja kiltti ihminen, ei osannut arvioida, missä mielessä herra Hakkarainen häntä lähestyi tarratessaan tukkalaitteeseen kiinni. Hän epäili, että kansanedustajakollega halusi vain osoittaa hellyyttä. Itse luulen, että kyse ei ollut vain hellyydestä, vaan muusikko-raitiovaununkuljettaja Arska Tenkasen, joka lienee Hakkaraisen sielunveli, antamasta esimerkistä eikä Räsäs-tapauksessa kyse ollut pelkästään hellyyden osoittamisen halusta, vaan muustakin. Tenkanenhan on tunnettu artisti varsinkin Uukuniemellä, jossa hän joka kesää kokoaa ladollisen kuulijoita konserttiinsa ja jonka musiikki saattaa puhutella Hakkaraisen kaltaista tosi miestä ja uskon, että kappale nimeltään Hemaisevan seksikäs pörröpää on hänen mielimusaansa. Siinähän mm. sanotaan seuraavaa vertauskuvallisen syvällistä: Hemaisevan seksikäs pörröpää, kun tahdoin pörröäs pörröttää, sä annoit sen minkä sulta saada tahdoinkin. "Ja kiitokset siitä." Kommentit (0) Härski-Hakkaraisen tulisuudelma 19.12.2017, 19:03 Lehtitietojen mukaan Teuvo Hakkarainen on jo käynnistänyt vaalityönsä seuraavia eduskuntavaaleja varten ja antanut eduskunnan kuppilassa todellisen tulisuudelman itseään kookkaammalle kokoomuslaiselle naispoliisikansanedustajalle sillä seurauksella, että rakkauden kohteen niska on ollut tämän päivää jäykkänä ja huulet turvoksissa. Alkoholilla epäillään olevan osuutta asiassa. Tiettävästi Teukkaa on kiihottanut toimintaan eduskunnassa viime päivinä vellonut alkoholi- ja häirintäkeskustelu, joka osoittaa, miten polttavasta ongelmasta asiassa on kysymys. Hakkaraisen vaalityöllä tulee olemaan merkittävät poliittiset seuraukset. Uskon miehen kannatuksen tupalaantuvan seuraavissa vaaleissa, sillä tähän asti häntä ovat äänestäneet vain juopot, mutta jatkossa hän tulee saamaan myös naippojen äänet Keski-Suomen vaalipiirissä. Harmi, ettei Hakkarainen ole nyt ehdolla presidentiksi, sillä hän olisi vähintäänkin Paavo Väyrysen kaltainen väriläiskä, joka voisi mainostaa itseään vaikka iskulauseella "kansanmies presidentiksi". Itse asiassa Teukassa olisi ainesta peräti Suomen Trumpiksi. Trumpkin totesi, että hän voisi vaikka ampua vastaantulijan Manhattanilla eikä hänen kannatuksensa siitä laskisi. Myös miesten mielipiteet ja sivistystaso ovat lähellä toisiaan. Tosin Trump ei menestyisi Suomen vaalikentillä Hakkaraisen lailla, koska tiettävästi hän on täysin vesipoika, joka herättää meillä epäilyksiä. Muuten myös Putin ja Hitler tunnetaan kiivaina raittiusmiehinä. Kommentit (1) Tärkein kirjani 18.12.2017, 19:00 Muudan medianedustaja kyseli presidenttiehdokkailta, että mitä he pitävät elämänsä tärkeimpänä kirjana. Jokaisella ehdokkaalla oli antaa selkeä vastaus, istuva presidentti tosin ei uskaltanut ottaa jyrkästi kantaa, vaan korosti sitä, että hän on lukenut monia kirjoja ja ne kaikki ovat tärkeitä. Harmi, ette ole ehdokkaana. Minä olisin voinut ihan ämpyilemättä vastata, että elämäni tärkein kirja aivan ehdottomasti on Kultainen Aapinen, jonka ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet Haavio-Tynni-Hinkkanen. Siitä ABC-kirjasta opettelivat siskoni lukemaan ja samalla opettivat myös minut, josta asiasta oli paljon harmia, koska kansakoulun ensimmäiselle luokalle menevän ei ole hyvä osata lukea. Se synnyttää levottomuutta luokassa. Itselläni oli eka luokalla jokin tylsä kokeiluaapinen eikä se ole jättänyt lähtemättömiä jälkiä alitajuntaani, kuten Kultainen Aapinen on tehnyt. Hankin tuon kirjan syntymäpäivälahjaksi tasavuosia täyttäneelle siskolleni ja samalla pystyin verestämään muistojani. Mieleeni on jäänyt tuon aapisen ensimmäisen sivun ensimmäinen runo ja luulen, että noin kolme miljoonaa suomalaista on sen opetellut. Kuusikymmentä vuotta sitten ei ilmeisesti oppikirjoja kilpailutettu, vaan valtion monopoli määräsi, miten Suomen lapset oppivat lukemaan. Auto Satumaahan ajaa. Katsos kuutta matkustajaa. Valo paistaa Satumaasta, ajetaanpas sisään A:sta. Itse jäin pysyvästi tuohon satumaahan ja olen koko ikäni kärsinyt parantumattomasta kirjajuoppoudesta. Tulen heti hermostuneeksi, ellei jotain uutta luettavaa ole ja ahdistun kun katselen kaikkia lukemattomia kirjoja. Ttämänkin syksyn kirjauutuuksista en ehdi lukea kuin pienen osan. Kommentit (0) Raja 17.12.2017, 16:53 Eilen Teemalla näytettiin eräiden helsinkiläisten rippikoululeiriläisten muodostamasta Agit-Prop-yhtiöstä kertova dokumenttielokuva Utopia eikä turhaan näytetty. Kyllä se kosketti ja herätti ajatuksia. Erityisesti minuun vaikutti Agit-Propin esittämä Aira Sinervon runoon sävelletty Raja, jonka sanoma ontällä hetkellä  erittäin ajankohtainen. Aira Sinervon runo liittyy kylmään sotaan, joka on taas palannut. Toisaalta ihmettelen, että Agit-Prop suostui kappaleen esittämään, koska kyllä sen sanoma on kaikkea muuta kuin yhtiön perinteisesti esittämän luokkakantaisen musiikin sanoma. Väitänpä, että aikoinaan Neuvostoliitossa runo olisi tulkittu pahimman luokan revisionismiksi ja runoilija olisi saattanut hyvinkin päätyä vaikeuksiin. Vai mitä sanotte seuraavasta: Kaiken maailman välillä raja, kahden rintaman välillä viha, kahdelta taholta kaikuu huuto: ”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!" Aira Sinervo on meille kaikille suonenjokelaisille tuttu, sillä 50-luvulla hän oli Iisveden työväenopiston johtajana ja julkaisi tästä ajasta kertovan romaanin Koskessa kolisten. Kylmän sodan vuosina teos jotenkin unohdettiin, oli se sen verran edellä aikaansa. Mikään aatesuunta ei kirjaa hyväksynyt. Kirjasta löytyy muuten selvästi tunnistettavia paikkakunnan henkilöitä, kannattaa tutustua asiaan. Teos ei anna suonenjokelaisista kovin mairittelevaa kuvaa. Youtubesta löytyy Rajasta seuraava koskettava tulkinta: https://www.youtube.com/watch?v=Qm8x8LdKF2k Kommentit (0) 0,8 % 16.12.2017, 17:36 Suomen kansa nauroi taas eilen ties mitä ruumiinosaansa repien vapaissa vaaleissa valitsemilleen edustajille, joiden katsottiin kinastelevan jälleen kerran ihan tyhjän päiväisestä asiasta. Rohkenen taas olla eri mieltä Suomen kansan enemmistön kanssa. Väkijuomaongelma ongelma on sen suuruusluokan ongelma tässäkin maassa, jotta kyllä siitä sopii keskustella perusteellisesti ja hyvä olisi nojata keskustelussa tieteellisiin tosiasioihin. Esimerkiksi sitä ei eilen kukaan älynnyt eduskunnassa kertoa, että Etelä-Euroopan meitä vapaammissa alkoholikulttuurin maissa on alkoholin kanssa läträtty jo vuosituhansia, meillä vasta vuosisatoja. Etelässä on luonnollisen valinnan kautta väestöstä hävinnyt alkoholismia aiheuttava geeni lähes anhittomiin, mutta meillä tuon geenin karsiminen väestöstä tulee viemään vielä satoja vuosia nykymenetelmillä, ellei massiivinen maahanmuutto muuta kansamme geneettistä perintöä nopeammin. Sitäkään ei eilisessä eduskuntakeskustelussa kerrottu, että äskettäin on kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt, että osalla suomalaisista on myös rähinäviinageeni. Tämä tosiasia tunnettiin arkikokemuksen perusteella jo yli sata vuotta sitten eräillä Uuden Mantereen  paikkakunnilla, joissa oli kielletty viinan myyminen intiaaneille ja suomalaisille. Muistanpa, että oikeushistorian professori Heikki Ylikangas hymähteli edeltäjälleen Veli Verkolle, joka perusteli suomalaisten korkeita väkivaltarikostilastoja huonolla viinapäällä. Ylikankaan mukaan meikäläisen ja varsinkin pohjalaisen tappelunhalun syyt historiassa olivat yhteiskunnalliset. Kovan kilpailun oloissa alenevaan säätykiertoon joutuneet odotuksissaan pettyneet talollisen pojat tarttuivat puukkoon saavuttaakseen siten arvostusta. Nyt uskon molempien professorien olleen osittain oikeassa. Muuten vaikka Putinia arvostellaankin monesta asiasta ja ihan syystäkin, on Venäjällä juopotteluun puututtu tomerasti. Ravintolamainoksissa lukee tarvittaessa jopa suomen kielellä, että liika alkoholin nauttiminen vaarantaa terveyden, jollainen asia Suomessa synnyttäisi selkäkeikkanauruja. Viinan myyntiinkin on tullut rajoituksia ja kun yritin Viipurin isoimmasta valintamyymälästä ostaa 9 % oluttölkkejä työkavereilleni tuliaisiksi, ei moista janojomaa enää löytynyt, mutta pilsutölkkejä oli sentään vielä iso vuori tarjolla. Kommentit (0) Lainkunnioitus 15.12.2017, 17:53 Hyvin lainkuuliaisia ihmisiä ovat presidenttiehdokkaamme, mikäli MTV:n vaalikeskustelusta voi jotain päätellä. Kaikki muut korostivat, että lakia on visusti noudatettava; vain Pekka Haavisto rohkeni epäillä, että erittäin painavista syistä lakia voi olla noudattamatta kansalaistottelemattomuuden filosofiaan vedoten, mikäli lain noudattamatta jättäminen tehdään avoimesti omalla nimellä. Toivoa sopinee, että presidenttiehdokkaamme ovat pelkästään epärehellisiä eivätkä tyhmiä. Epärehellinen, mutta viisas ihminen selviää presidentinkin tehtävistä mainiosti, mutta tyhmä voi ajautua vaikeuksiin.  Nimittäin jos historia nyt ylipäätään jotain opettaa, niin sen se opettaa, että laillisesti historiassa on tehty hirmutekoja. Olen jyrkästi sitä mieltä, että täysin moraalittomia lakeja ei tarvitse ateistinkaan noudattaa ja mielestäni uskovaisten pitää olla piittaamatta synnillisistä laeista helvetin uhkaan vedoten. Esimerkiksi nykyisen työpaikkani tiloissa surmattiin vajaa sata vuotta sitten pääasiassa aliravitsemukseen 476 ihmistä ihan laillisesti. Aikuiset miehet liikkuivat tuhoamisleiriksi muutetun Kuopion kasarmin pihalla ryömien etsien ruohoa syötäväkseen. Ruokapaketteja tuovia ja siten lakia törkeästi rikkovia lähimmäisiä uhkasi ampuminen. Vaalikeskustelussa joku nokkela ja korkeamoraalinen ehdokas olisi voinut hyvinkin oikaista vähän yksinkertaisia tai vähän epärehellisiä kollegoitaan mainitsemalla esimerkiksi tämän tapauksen ja korostamalla, että siinä tilanteessa lain rikkominen oli arvostettava teko ja hän olisi varmistanut ääneni. Itse olen niin arka ja nahjusmainen mies, että minussa ei ole ainesta moraalisiin sankaritekoihin moraalittomia lakeja rikkomalla ainakaan avoimesti omalla nimellä, mutta minua rohkeammat kansalaiset voivat niin luvallani tehdä. Korkeintaan kävelen Kuopion autiossa keskustassa päin punaisia ja joskus kauan sitten olen vetänyt kahta uistinta yhtä aikaa Petäisellä, vaikka viehelupa oikeuttaa vain yhteen enkä siitä huolimatta mitään saalista saanut. Sen lainrikkomuksen uskon olevan jo vanhentuneen. Kommentit (2) Pallokuvioiset presidentin sukat	14.12.2017, 19:19
Hieman väritön oli eilinen MTV 3:n vaalikeskustelu. Sen jälkeen olin entistäkin vakuuttuneempi siitä, ettei kehittyneessä demokratiassa, jollainen Suomikin on, ole tarvetta poliittisilla valtaoikeuksilla varustetulle presidentille. Presidentti-instituutiosta on ollut niin paljon harmia tällekin maalle, että siitä olisi pikimmiten päästävä eroon. Varsinkin nyt, kun kukaan ei oikein tiedä, kumpi maamme ulkopolitiikkaa johtaa, presidentti vai hallitus, jonka epäselvyyden seurauksena voi tulla katastrofi, kuten Ukrainassa jokunen vuosi sitten. Hieman eiliseen keskusteluun kuitenkin toivat väriä RKP:n edustajan huomiota herättävät pallokuvioiset sukat, jollaiset monien mielestä presidentillisessä käytössä voisivat osaltaan rapauttaa presidentin arvovaltaa. Itse sen sijaan haluaisin juuri samanlaiset suuripallokuvioiset sukat, sillä ne käyvät hyvin yhteen syylinkieni kanssa. Vaikka en ole mikään kielimies, niin melkein pääsen kyseisen RKP:n ehdokkaan nimen päälle, mutta koska en osaa sitä oikein kirjoittaa, niin jätänpä kirjoittamatta. Senkin minä tiedän tuosta edellä mainitusta ehdokkaasta, että nuorena hän oli kovasti radikaali Nalle Wahlroosin tavoin. Kerrotaan, että hän olisi reilut neljäkymmentä vuotta sitten RKP:n nuorisojärjestön tilaisuudessa alkanut osoittelemaan kokousedustajia konepistoolilla huutaen samalla. että "nyt riittää paskan puhuminen". Tiettävästi konepistooli ei ollut oikea vaan jäljitelmä. Hieman toivoin, että hän olisi eilen piristänyt tylsähköä tapahtumaa hyppäämällä ylös ja kaivamalla  yhden käden Jatimatic-jäljitelmän povestaan, sehän mahtuu mainiosti povitaskuun ja huutanut, että "nyt riittää paskan puhuminen". Se olisi lisännyt RKP:n kannatusta ja  toiveita toisesta vaalikierroksesta. Muuten olen sitä mieltä, että Suomessa alkaa olla liikaa erilaisia vaaleja, kun Eu-vaalejakin on alettu viime aikoina  järjestämään perinteisten oikeiden vaalien lisäksi, joissa äänestysvilkkaus on neljännes, eli Amerikan luokkaa ja kun nyt on vielä luvassa uutuutena maakuntavaalit. Presidentin valinnan voisi järjestää puhelinäänestyksenä vaikkapa Syksyn sävel äänestyksen yhteydessä. Tai sitten Suomi voitaisiin muuttaa kuningaskunnaksi ja kuningattareksi valita Ruotsin prinsessa Madelaine, koska erään kärkkääläisen pienviljelijämetsurin mielestä tämä on ihan naetavan näkönen naenen; sen kauniimmin ei Savossa voi naisesta sanoa. Kommentit (0)
Kourinta ja maailmanpolitiikka	13.12.2017, 19:15
Eilisten tv-uutisten tärkein sanoma oli se, että vaikka seksuaalinen häirintä on maassamme vähentynyt, on se polttava ongelma edelleenkin. Toiseksi tärkein uutinen oli se, että syntyvyys on maassamme huolestuttavasti vähentynyt. Mietin, että onko edellä mainituilla asioilla jotain tekemistä keskenään. Tv-uutisissa näytettiin, miten varsinkin miespuoliset kansanedustajat jostain syystä hyvin mietteliään näköisinä kuuntelivat keskustelua työpaikkavonkaamisesta ja ymmärrän täysin heidän huolensa. Toisaalta vonkaamisasia ei ole vain vakava asia, vaan sen tiimoilta löytyy myös ihan hauskaa kansanperinnettä. Esimerkiksi Otavan entinen johtaja Heikki Reenpää  kertoo muistelmissaan karjalaisen osakunnan riennoissa tapaamastaan taidehistorian professori Onni Okkosen, joka oli nuorena ylioppilaana ollut Raja-Karjalassa tutkimassa kansanomaisia tekstiilejä ja syyllistyi sillä matkalla tahtomattaan seksuaaliselta häirinnältä vaikuttavaan toimintaan . Erään talon tuvassa hän oli nähnyt mielenkiintoisia tekstiilejä ja emäntä  kertoi, että talon aitassa olisi vielä lisää talon  tyttären tekemiä käspaikkoja ja muitakin kankaita. Okkonen lähti aitan ovea kilkuttelemaan, mutta oven avatessaan ja hintelän ylioppilaspojan nähdessään talon tytär käsitti tämän aikeet väärin ja tokaisi: " A miun tähe katsho sie älä muniais paisuttele:" Tuon karjalaistytön asenteesta olisi meidän tiukkapipoisilla paljon oppimista. Itse epäilen, että seksuaalisen häirintäasian on nostanut esille Venäjän presidentti Putin.  Se on osa hybridisodankäyntiä, jolla pyritään saattamaan Länsimaat ja varsinkin USA kaaokseen. Luulen, että Trump joutuu kohta jatketun kourinnan vuoksi luopumaan virastaan ja läntinen supervalta on sen jälkeen vailla toimivaa johtoa. Venäjällä sen sijaan seksuaalista häirintää ei tiedetä tapahtuneen ja sikäläinen poliittinen järjestelmä jatkaa vakaata kulkuaan kohti uusia kansainvälisiä saavutuksia. Ymmärrän täysin työpaikkojen seksuaalisen häirinnän aiheuttaman ahdistuksen. Itsekin olen kokenut työpaikkojen sen hyvin kipeänä asiana, koska toiveistani huolimatta minua ei ole koskaan edes pikkusormella seksuaalisesti häiritty. Se kyllä vetää mielen aika katkeraksi. Kommentit (3)
Urheilu ja tasa-arvo	12.12.2017, 19:11
Urheiluruudussa suomalainen naisjalkapalloilija valitti, että hän ansaitsee vain 40 osan siitä, mitä suomalaismiehet lajinhuipulla. Ymmärrän katkeruuden, mutta ymmärrän myös sen, että moni urheiluruudun katselija mylvähteli ja tömisytteli takaraajojaan mielenosoituksellisesti. Mylvähtelijöiden sukupuoli jääkööt arvailematta. Naisjalkapalloilijalta kysyttiin, että katsooko hän olevansa 40 kertaa miespuolista kollegaansa huonompi pelaaja. Kysymys on ajatuksia herättävä tasa-arvonäkökulmasta. Mielenkiintoista olisi järjestää jalkapallo-ottelu, jossa 11 Suomen maajoukkuemiestä vastassa olisi 440 parasta naisfutaajaamme. Mutta ei se urheilupalkkioiden logiikka noin taida mennä. Messi tienaa yksin enemmän kuin kaikki Suomen palloilulajien harrastajat yhteensä, mutta sitä ei ole nähty tasa-arvoon liittyvänä asiana. Tero Pitkämäki heittää keihästä vajaa 90 metriä ja  tienaa sillä työllä varmaankin 100.000 euroa vuodessa. Itse luulen heittäväni 15 metriä, mutta en katso sen taidon oikeuttavan minua 16.666 euron vuositienestiin. Itse vapaan markkinatalouden vankkumattomana kannattajana jätän kysynnän- ja tarjonnanlain vastuulle yksityisen sektorin urheilijoiden palkat. Yhteiskunta voisi tietysti halutessaan sosiaali- ja veropolitiikan keinoin pyrkiä lieventämään eriarvoisuuden ongelmia. Naisjalkapalloilijoiden kannattaa myös harkita työtaistelutoimia palkkakehityksensä turvaamiseksi, jos katsoo sellaisen toimenpiteen järkeväksi. Sen sijaan valtion maksaman huippu-urheilun osalta olen tiukka feministi. Mielestäni olympiakomitean niukat määrärahat kannattaa keskittää pelkästään naisnyrkkeilijöiden, naispainijoiden ja naispuolisten raskaansarjan pumppuhaulikkoampujien tukemiseen, koska kannatan tiukkaa panos-tuotosajattelua. Kesäolympialaisten harvat Suomen mitalimahdollisuudet ovat edellä mainituissa lajeissa. Ehkä keihäänheitossakin on pikkuriikkisiä mitalimahiksia, jos Antin käsi kuntoutuu ja Tero jaksaa jatkaa kolme vuotta. Kommentit (0)