Metsiemme mätänevät kantarellimiljoonat 17.08.2016, 18:26 Kerrassaan kohtuuton on Uukuniemen rehevä luonto. Keväisin Karjalan kunnailla koivut tuuhehtuvat kohtuuttomasti ja käkien raivoisa kukuntakin näissä tuuhehtuvissa koivikoissa menee keväisin kohtuuttomuuksiin. Syksyisin kantarellien kasvu on täysin kohtuutonta samaisissa edellä mainituissa koivikoissa. Paikoitellen kantarellit muodostuvat suoranaiseksi ongelmajätteeksi, kuten tänä syksynä Uukuniemellä yleisesti tapahtui. Nuokin kuvan kantarellit poimittiin hetkessä pieneltä alalta. Kantarellikilo maksaa Kuopion torilla 6-8 euroa, joten kantarellinpoimijan nettoansiot tunnilta ohittittivat tässä tapauksessa ministerin vastaavan täyden tuntirahan. Nyt kun kansantaloutemme tukijalka Nokia on vaikeuksissa, elinkeinoelämän kannattaisi panostaa kantarellin viljelyyn. Kantarellit ovat varmasti arvostettuja herkkuja tulevaisuuden talousjäteissä Kiinassa ja Venäjällä. Muuten Kärkkäälän kantarellisato jäi vaatimattomaksi. Kärkkäälän ja Korholanmäentien varsilta tietyöt tuhosivat monta hyvää kasvupaikkaa, ja joku ymmärtämätön metsätraktori möyri pilalle minun ja Nurmen Arvin huippusalaisen huippuesiintymän. Olen sitä mieltä, että puunkorjuussa tulisi huomioida se, että paikoitellen kantarellisadon arvo ylittää reilusti puuntuotannon arvon. Kommentit (0) Ronssin tuntua myös jalkapallossa 16.08.2016, 18:14 Eilen katselin olympialaisia kahdelta kanavalta yhtä aikaa sekä samaan aikaan ja samalla seurasin myös Hjk - Kups-ottelua sekä sosiaalisen median että teksti-tv:n välityksellä. Karkeasti kiroten lopetin 90 minuutin jälkeen jalkapallopelin seuraamisen karkeasti kiroten, sillä pisteet näyttivät jäävän Helsinkiin. Noin vartin tauon jälkeen palasin sosiaaliseen mediaan, jossa Twitter kertoi tuli kirjaimin, että "hyvät naiset ja herrat, Kups voitti juuri Hjk:n kahdella lisäaikamaalilla. Päästin eläimellisen rääkäisyn. Suomen naisten nyrkkitappeluronssi ei ole mitään Veikkausliigan ronssimitalin rinnalla, johon Kupsilla on kaiken järjen mukaan mahdollisuudet. Kuopiolaisten sarjakausi on ollut sangen erikoinen. Kups on kohdannut sarjaa johtavat kolme joukkuetta, eli Mifk:n, Hjk:n ja Ropsin tällä kaudella Veikkausliigassa yhteensä kuusi kertaa ja voittanut otteluista neljä ja pelannut kahdesti tasan. Sen sijaan eräille sarjan häntäpään porukoille joukkue on onnistunut häviämään, jos siihen on ollut pieninkin mahdollisuus. Muuten kummallinen on ihmisen sielunelämä. Jokseenkin täysjärkisenä pidetty mies tuijottaa telkkarista iltakaudet jotain naisten nyrkkitappelua tai sitä, että kaksi hikistä miestä nojaa toisiinsa ruumiin ääniä päästellen ja riemuitsee siitä, että Kuopioon lennätetyt Afrikan pojat voittavat  Helsinkiin lennätetyt Afrikan pojat. Kommentit (0) Ronssin tuntua 15.08.2016, 21:02 Olen onnellinen ihminen. Urheileva maailma ei enää naura meille selkäkeikkanauruja, vaan tuntee meitä kohtaan syvää kunnioitusta, sillä naisten kevyensarjan nyrkkitappelussa Mira Potkonen tappeli meille ronssia. Antti Ronssi Ruuskasen tuleva keihäsronssi ei siis jääkään Suomen, isiemme maan, ainoaksi ronssiksi. Savolaiset siis pelastavat jälleen kerran maamme urheilumaineen. Ronssi Ruuskanen on Pielaveden Sammon poikia ja Ronssi Potkosen kasvattajaseura lienee Heinäveden Hyrske, koska hän on ainakin syntyjään heinäveteläisiä. Nykyään Potkonen kuitenkin edustaa Tampereen Voimailuseuraa. Potkonen lienee siirtynyt työn perässä Tammerkosken partaalle. Ammatiltaan hän on baarityöntekijä, joka seikka saa ilmeeni mietteliääksi. Jos hyvin käy, niin Suomi saattaa juhlia vielä kolmattakin ronssia, koska purjevenettä kuljettavalla Tuula Tenkasella on hyvät mahdollisuudet ronssiin. Tenkasta en saa liitetyksi Savoon mitenkään, mutta Uukuniemen tyttöjä hän on ainakin melkein. Nimittäin Tenkanen on erittäin harvinainen sukunimi eikä minulla ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö purjeveneenkuljettaja Tuula Tenkanen ole raitiovaununkuljettaja Aarne Tenkasen sisko. Muusikko ja raitiovaununkuljettaja Aarne Tenkasta voi hyvinkin pitää puoliksi uukuniemeläisenä, koska hän viihtyy kylällä hyvin ja on antanut paikkakuntalaisille eräässä puimaliiterissä konsertin harva se kesä. Tilaisuudessa on musiikkikulttuurin lisäksi tarjoiltu myös pyttipannua ja olutta. Paikalla on ollut hyvin paljon uukuniemeläisiä, mutta ei kuitenkaan ihan kaikki, koska moni on paheksunut sitä, että Aarne Tenkasen on epäilty nauttineen alkoholia ennen konserttia. Kommentit (0) Traktorin munat 14.08.2016, 18:16 Kaunis vaikkakin vähän surumielinen on uukuniemeläinen loppukesän ilta. Minun vanhan romantikon silmään tosin pistävät nuo valkoiset traktorin munat, jotka ovat valtaamassa suomalaista maalaismaisemaa. Toivon hartaasti, ettei ainakaan sitä eteläpohjalaista kansallismaisemaa, joka on ikuistettu Korkenkorva-pullon etikettiin, tulla uusimaan. Olen joskus vasiten käynyt Ilmajoella ihailemassa kyseistä kansallismaisemaa ja sen muistaakseni 24 latoa ja toivon, ettei niitä latoja koskaan korvata noin 2400 traktorin munalla. Tosin ymmärrän kyllä vaikeuksissa olevien maataloustuottajien ongelmat ja sen, että tuollainen traktorin muna on oivallinen asia karjan talvisen ruokahuollon kannalta, ja niinpä minä sovinnonhaluinen mies esitän rakentavana kompromissina, että maataloustuottajat edelleenkin suosivat traktorin munia, mutta niitä ja myös niitä ympäröivää maisemaa voisi elävöittää siten, että niiden kyljistä voisi myydä mainostilaa sellaista halajaville. Esimerkiksi syksyllä on kunnallisvaalit, ja luulen, että varsinkin erään agraaripuolueen ehdokkaat innolla maksaisivat tuollaisesta mainostilasta. Sitä paitsi kyseisen agraaripuolueen ehdokkaat monta kertaa ovat sellaisia riskin puoleisia isäntiä ja emäntiä, joiden rintakuvat sopisivat tuollaisen traktorin munan kylkeen kuin nyrkki silmään. Kommentit (0) Ystävyysottelu 13.08.2016, 18:30 Eilen pelasivat jääkiekon SM-liigajoukkueet Kuopion Kalpa ja Mikkelin Jukurit harjoitusottelun, jollaisia ennen kutsuttiin ystävyysotteluiksi. Ilmeisesti sen jälkeen, kun Etelä-Saimaa-lehti uutisoi, että Saipa ja Imatran Ketterä ystävyysottelussa - viisi miestä sairaalaan, tällaisista epävirallisista pelejä on alettu kutsua harjoitusotteluiksi. Eilen kaukalossa vältyttiin onneksi henkilövahingoilta. Tietooni ei ole tullut, että henkilövahinkoja olisi syntynyt myöskään pelin jälkeen jäähallin pihalla. kuten muutama vuosi sitten Kalpan ja Jukureiden kohtaamisessa tapahtui. Silloinhan eräs katsomossa ollut kuopiolainen ravivalmentaja löi mikkeliläisten jääkiekkovalmentajaa, koska Kalpa oli hävinnyt. En muista, oliko pahoinpitelyn uhrina silloin nykyinen valmentaja Risto Dufva. Dufva on kyllä innokas ravimies, joten se seikka saattaisi jotenkin liittyä edellä kerrottuun selkkaukseen ravivalmentajan kanssa. Alkuperäiseltä ammatiltaan Dufva on lihanleikkaaja ja sekin seikka saattaa lisätä hevosmiesten kiukkua. Vaikka eilinen peli oli vain harjoitusottelu ja vaikka liput maksoivat melkein saman verran kuin Kupsin otteluihin, paikalla oli 1950 silmäparia, elikkä saman verran kuin normaalissa Veikkausliigan pelissä. Mielestäni paikalla olivat ihan erilaiset ihmistyypit, kuin jalkapallo-ottelujen katsomoissa. Jalkapallo- ja jääkiekkokatsomojen ihmistyyppien eroavuudet olisi oivallinen väitöskirjan paikka jollekin itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille. Kommentit (0) Kaksijalkainen kärkimies 12.08.2016, 17:24 En ole mikään rasisti, mutta mielestäni eilen vietettiin Kuopion Keskuskentällä suurta jalkapalloilu-urheilujuhlaa, kun Kuopion ja Mikkelin kaupunkien parhaat omat pojat ottelivat Savon hegemoniasta. Vastakkain olivat kakkosdivarin ottelussa Kupsin reservijoukkue Kufu ja Mikkelin Palloilijat. Tosin mikkeliläisillä oli joukkueessaan nimistä päätellen kaksi ulkomaan apua ja Kufussakin yksi Jyväskylässä syntynyt. Vastakkain eivät siis olleett kaksi ulkomaalaisista palkkasotureista muodostettua porukkaa, kuten Veikkausliigan otteluissa tahtoo olla, vaan kahden kaupungin omat pojat ratkaisivat maakunnan jalkapalloherruuden. Kufu voitti ylivoimaisesti 5 - 0, joten nyt voi alkaa pelätä sitä, että kuopiolaiset nousevat vielä I-divisioonaan. Se olisi katastrofi kaupungin jalkapalloilulle, koska Kupsinkin talous on tiukilla. Mikkelin resurssit ehkä riittäisivät sarjanousuun, mutta pelilliset ansiot eivät siihen eilisen perusteella oikeuta, vaikka joukkue onkin vielä sarjassa toisena yhden sijan Kufun edellä. Eilisestä pelistä jäi päällimmäisenä mieleen, että Kufun 19-vuotias kärkimies Patrik Alaharjula oli todella surkea. Tosin hän teki kolme maalia ja syötti yhden, mutta mitään muuta hän ei tehnytkään ja niinpä mies vaihdettiin kentältä vähän ennen loppua. Muuten tuo edellinen kappale oli vitsi. Samalla tavalla kirjoitettiin joskus 60-luvulla Arto Tolsasta. Ja aika paljon Tolsaa Alaharjula muistuttaakin. Vaikka hän on isokokoinen, on hän silti kummallakin jalalla taitava. Kuopiolainen jalkapalloilu on vihdoinkin saamassa hyvän kaksijalkaisen kärkimiehen. Tähän asti kuopiolaiset kärkimiehet ovat olleet yleensä yksijalkaisia, joka ominaisuus on jalkapalloilijalle selvä puute. Kommentit (0) Ormo heti takaisin 11.08.2016, 20:14 Kyllä ei suomalaismenestys päätä huimaa uintilajaissakaan, vaikka lähes kaikki uimarimme ovat olleet tulessa. Odotin salaa mielessäni uimareilta yllätysmitalia, mutta sellaista ei näytä tulevan. Vahvin valttikorttimme Matti Mattssonkin oli vasta 16. paras mielimatkallaan, joka on tietysti kelpo tulos yli 7 miljardin ihmisen joukossa, mutta minua se ei tyydytä, koska olen niin vanha mies, että muistan ajan, jolloin Suomi, isiemme maa, oli sekä hiihdossa että uinnissa maailman mahtimaa.   Valmentaja Kari Ormo oli se ihmemies, joka nosti maamme uintiurheilun. Ennen hänen kauttaan Suomi oli jokseenkin Päiväntasaajan Guinean kanssa maailman huonoin uintimaa. Sitten valmentajaksi valittiin Kari Ormo, ja meikäläiset olivat pian valmentajan vaihdoksen jälkeen maailman ehdotonta uintieliittiä yhdessä Pohjaois-Amerikan Yhdysvaltojen kanssa. Sitten jostain merkillisestä syystä Ormo siirrettiin vähin äänin muihin tehtäviin ja maamme uinnin taso palasi jokseenkin Päiväntasaajan Guinean tasolle.   Nyt sitten koko urheileva maailma päästelee tällä hetkellä selkäkeikkanauruja suomalaisille urheilijoille. En näe asiaan muuta ratkaisua kuin sen, että valmennusmenetelmiä on tehostettava ja ansioitunut valmentaja Kari Ormo on kutsuttava takaisin maamme uinnin päävalmentajaksi. Tässä videolinkki, joka todistaa, miten jännittävää uintiurheilu voi parhaimmillaan olla. Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000 koko urheileva maailma jännitti kotikatsomoissa sitä, että selviääkö Päiväntasaajan Guinean mies Eric Moussambani hukkumatta maaliin 100 metrin vapaauinnissa. Kyseessä oli vapaauinti, jolloin osallistuja voi halutessaan uida vaikka koiraa ilman hylkäyksen pelkoa, kuten Moussambani loppumatkasta tekikin. https://www.youtube.com/watch?v=8rqI8xwXVac Kommentit (0) Oekeusmurha 10.08.2016, 20:33 Pienet ovat marginaalit maamme potkupalloilun ylimmällä sarjatasolla. Marianhamina, joka on Veikkausliigan terävintä kärkeä ja luultavasti voittaa Suomen mestaruuden, vieraili äsken Kuopiossa. Sarjan keskikastiin lukeutuva Kups oli parempi joukkue ja voitti 1 - 0. Istuin Keskuskentän veteraaniosastolla, jossa asintuntijat myönsivät lopputuloksen oikeaksi, mutta tuomitsivat yksimielisesti Kupsin saaman rangaistuspotkun, josta voittomaali syntyi, selkeäksi oekeusmurhaksi. Veteraanit osasivat suhtautua kenttätapahtumiin viileän ammatillisesti. Jääkiekkokatsojat eivät pysty samanlaiseen objektiivisuuteen. Peli oli harvinaisen hyvätasoinen suomalaiseksi potkupallo-otteluksi ja niinpä kuopiolaiset veteraanit vakuuttivat kentällä harrastetun liikuntamuodon ajoittain muistuttavan oikeaa jalkapalloilua ja lupasivat tulla uudemmankin kerran katsomoon. Toivottavasti niin tapahtuu, koska paikalla oli vain 2085 katsojaa. Sotkamossa ja Kiteellä pesäpallo-otteluita kuopiolaisten jalkapalloveteraanien näkemyksen mukaan seuraa jopa 3000 silmäparia. Kommentit (0) Olympiamössöä 09.08.2016, 17:59 Muistan kristallin kirkkaasti seuraamieni olympialaisten tapahtumat vuoden 1988 talvi- ja kesäkisoihin asti ja ennen ennen vuotta 1964 pidettyjen olympialaisten tapahtumat olen lukenut alan kirjallisuudesta ja muistan nekin kristallin kirkkaasti, tosin tuulilukemien kanssa on nykyään jo ongelmia, mutta Soulin kisojen jälkeiset tapahtumat ovat minulle pelkkää harmaata mössöä. Tosin sen verran  viimeaikaisista talviolympialaisista on jäänyt  muistini sopukoihin, että hiihtokilpailuissa on neljä ensimmäistä sijaa yleensä mennyt punakoille sätkyttelevällä tyylillä eteneville norjalaisille ja pitkän matkan juoksuissa kymmenen ensimmäistä sijaa on mennyt sinimustille sätkyttelevällä tyylillä eteneville afroafrikkalaistaustaisille juoksijoille. Nimien päälle en nyt millään pääse. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos minulla olisi valta, komentaisin sätkyttelevät norjalaiset riviin ja näyttäisin miten ennen Mäntyrannan Eero eteni hevosenkengässä tyylitellen kaunista vuorovetohiihtoa hyväksi käyttäen ja sätkyttelevät Afrikan pojatkin komentaisin myös riviin ja näyttäisin miten valkoinen mies juoksee sulavasti voimia säästävällä tyylillä turhia sätkyttelemättä. Muuten ennen lapsuudessani talitiaiset lauloivat nätisti ja rauhallisesti, että titityy, titityy,  mutta nyt ne hokevat  vain hermostuneesti, että tityy, tityy. Turhan hektistä on nykyinen aikamme. Kommentit (0) Evvk-kisat 08.08.2016, 18:22 Päätin jo visusti, että korkeintaan miesten keihään seuraan, mikäli Ronssi-Ruuskanen saa kylkensä kuntoon, näissä olympiakisoissa, joita mielessäni evvk-kisoiksi nimitän, koska ulkomaalaisten eittämättä epäpuhtaiden urheilijoiden ylivoimaisuus pilaa jalon urheilutapahtuman tunnelman, joten nämä olympialaiset eivät voisi minua vähempää kiinnostaa, mutta siitä huolimatta olen veiviradiostani täällä erämaaoloissa kisoja seurannut ja koska Hollannin kilpapyöräilijätär kaatui veiviradion selostuksen mukaan pahasti, katsoin IPadilta tapahtuneen ja kerrassaan kauheaksi sen totesin. Hollannittaren kaatuminen on olympialaisten urheilutapahtumien pahin onnettomuus sitten vuoden 1960 Rooman kisojen, jolloin tanskalainen pyöräilijä kuoli kesken kilpailun ilmeisesti piristeiden vuoksi, ja sen jälkeen urheilumaailmassa on pyritty ainakin hieman hillitsemään kiellettyjen lisäaineiden käyttöä ja puututtu asiaan viimeistään silloin, jos näytteen otossa tarvittavan sinkkiämpärin pohja on sulanut. Mielstäni brasilialaiset kisaisännät ovat lyöneet laimin pyöräilijöiden työturvallisuudesta huolehtimisen. Toivokaamme Hollannin tytölle pikaista paranemista. Tässä yhteydessä joudun häpeäkseni tunnustamaan, että kävin lapsuudessani seuraamassa Karsikonmäen erikoiskokeella Jyväskylän suurajoja juuri siinä pahimmassa kurvissa nähdäkseni kauheuksia ja kävin myös Kyöpelin mäkikilpailuissa nähdäkseni kauheuksia ja pahaa pelkään, että sama taka-ajatus on ollut myös nykyisten olympialaisten pyöräilyradan suunnittelijalla. Hollannittaren kaatumisen voi katsoa tästä linkistä, mutta en suosittele sitä herkille ihmisille. http://areena.yle.fi/1-3656546 Kommentit (0) Kiimaiset poliisit 07.08.2016, 17:36 Joskus Jouko Turkan eläessä ihmettelin blogillani miehen ohjaaman Kiimaiset poliisit-sarjan järjellisyyttä, kun en itse siitä järjen häivääkään keksinyt. Nyt kun ohjaajamestari on kuollut, löysin eräästä muistokirjoituksesta selityksen Kiimaisille poliiseille. Viisiosainen Kiimaiset poliisit tuotettiin 90-luvun alussa rangaistukseksi Suomen kansalle siitä, että kansa suostuu seuraamaan kaiken maailman typeriä ulkomaalaisia poliisisarjoja. Olen vahvasti sitä mieltä, että Kiimaiset poliisit-sarja on pikimmiten esitettävä tv:ssä uusintana Jouko Turkan muistoksi. Wikipedia tietää kertoa Kiimaisista poliiseista seuraavaa; tosin eduskunnan oikeusasiamiehen nyrkkeilyseuran olen itse lisännyt, jota asiaa Wikipediakaan ei tiennyt:     Kiimaiset poliisit on huhti-toukokuussa 1993 Yle TV2:ssa esitetty Jouko Turkanohjaama televisiosarja. Se koostui viidestä tunnin pituisesta jaksosta. Kiimaiset poliisit sai ristiriitaisen vastaanoton ja aiheutti jopa kirjallisen kysymyksenhallitukselle. Kysymyksen tehneet kansanedustajat Sulo Aittoniemi ja Maunu Kohijokiepäilivät sarjan pilaavan Suomen poliisin maineen.Kohijoki pyysi hallitusta hyllyttämään sarjan vielä esittämättömät jaksot ja halusi myös oikeusasiamiehen selvittävän, onko Yleisradio rikkonut ohjelmatoiminnan säännöstöä esittämällä ”poliisivoimia rienaavaa” sarjaa. Oikeusasiamies Jacob Söderman (Helsingin Jyry) ei kuitenkaan katsonut Yleisradion ohjelmapolitiikkaan puuttumisen kuuluvan toimenkuvaansa ja kehotti sulkemaan television, mikäli ohjelma ei miellytä. Ilta-Sanomien kriitikko kehui sarjaa Kiimaisia poliiseja ei ole esitetty uusintana tekijänoikeudellisista syistä, eikä sitä ole julkaistu DVD:llä tai videona.Turun Sanomien mukaan yksi sarjan pääosissa olevista näyttelijöistä on kieltänyt uusintojen esittämisen sekä kaupallisen julkaisun. Sarja julkaistaan DVD:llä maaliskuussa 2016. Kommentit (0) Turkka ja proletariaatin diktatuuri 06.08.2016, 16:53 Jouko Turkkaa on sattuneesta syystä muisteltu mediassa ja neroksikin häntä on mainittu, joskin häntä on myös hulluksi epäilty. Eittämättä viisas ihminen hän oli ja vieläpä kaukaa viisas. Jo pari vuosikymmentä sitten hän esitti ajatuksen, että maailma on siirtymässä proletariaatin ja nimen omaan älyllisen proletariaatin diktatuuriin. Turkan analyysi maailman menosta on osoittautumassa oikeaksi. Viimeaikaiset tapahtumat maailmalla osoittavat, että valta on siirtymässä yksinvaltaisille öykkärimäisille koulukiusaajan oloisille miehille ja Ranskassa ehkä öykkärimäiselle naiselle proletariaatin, varsinkin älyllisen proletariaatin, suosiollisella avustuksella. Nähtäväksi jää, miten Yhdysvalloissa käy kolmen kuukauden päässä, kun sikäläinen kansa valitsee vapaissa vaaleissa kympin tytön ja viitosen pojan väliltä maan seuraavan ja ehkä viimeisen presidentin. Tilanne on äärimmäisen tasaväkinen. Siihen aikaan kun nykyään roistoiksi leimatut Nixon, Brezhnev ja Kekkonen johtivat maailmaa, harva uskoi, että mualiman kirjat olisivat 40 vuotta myöhemmin näin sekasi. Kommentit (0) Anna ja Rautavaara 05.08.2016, 18:19 Alan asiantuntijat kehuvat Tapio Rautavaaran roolisuoritusta vuonna 1970 valmistuneessa Anna-elokuvassa, jonka Jörn Donner ohjasi. Siinä Rautavaara esittää eduskunnasta pudonnutta, alkoholisoitunutta ja elämässään muutenkin syrjäpolulle joutunutta kommunistipoliitikkoa. Rooli liippasi läheltä Rautavaaran elämää, koska hänestäkin oli tulla kansanedustaja. Hän nimittäin suostui 60-luvulla silloisen Tpsl:n ehdokkaaksi Pohjois-Karjalan vaalipiiriin, mutta viime tingassa puolueen piirijärjestön johto onnistui pudottamaan miehen listoilta, koska hän uhkasi viedä kansanedustajan paikan joltain Tpsl:n napamieheltä. Luultavasti Rautavaara olisi mennyt heittämällä läpi, vaikka hän ei ollutkaan Pohjois-Karjalan poikia. Rautavaaralta oli aika erikoinen valinta sekä tuo Pohjois-Karjalan vaalipiiri että Tpsl, joka taisi tarkoittaa siihen aikaan Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattista liittoa, vaikka minusta Pieneläjäin liitto olisi ollut parempi. Myöhemmin niimi taisi muuttua pariinkin kertaan. Puoluetta rahoitti Neuvostoliitto ja Neuvostoliiton lisäksi puolueen keskeisinä vaikuttajina olivat  ainakin yhteen aikaan, jonka minäkin jo muistan,  Lahja ja Sulo Kivinen, jotka kuitenkin parhaiten tunnetaan näyttelijä Mikko Kivisen vanhempina. Rautavaara oli siis ainakin vanhemmalla iällä jonkinlainen sosialidemokraatti, vaikka olympiakultaa hän voitti Oulunkylän Tähden riveissä, jota pidettiin kommunistiseurana. Myöhemmin Tapsa siirtyi johonkin sosialidemokraattisen seuraan, jonka nimen päälle en nyt pääse; olisiko ollut vaikka Oulunkylän Kistoverit. Sen seuran nimeä ei siis kukaan muista, mutta Oulunkylän Tähden kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät. Kommentit (0) Kultamitalivaimo 04.08.2016, 17:14 Eilen oli telkkarin urheiluelokuvana Kultamitalivaimo vuodelta 1947. Elokuva on sikäli historiallisesti mielenkiintoinen, että miespääosan esittäjä Tapio Rautavaara voitti olympiakultansa vasta  seuraavana vuonna. Jos filmi olisi tullut levitykseen olympiakullan jälkeen, olisi se kerännyt paljon suuremmat katsojajoukot. Kulttuuriarvoja Kultamitalivaimolla ei juurikaan ole, vaan nykykriitikot leimaisivat sen armotta Junttilan tuvan seinäkoristeeksi.  Minusta monet näyttelijät lukevat kuitenkin vuorosanansa selkeästi ja Rautavaara jopa luontevasti, joten kyllä hänellä oli myös näyttelijän lahjoja. Juonensa puolesta Kultamitalivaimo olisi mitä sopivin vaikkapa jonkin kesäteatterin puskakomediaksi ja Seppo Räty saattaisi sopia miespääosaan kuin nyrkki silmään. Naispääosan, eli naispika-aiturin roolin, antaisin Noora-Lotta Nezirille tai Manuella Boscolle. Rautavaara itse ei elokuvasaavutuksillaan muuten ylpeillyt, mutta piti kuitenkin Synnin jäljet-nimistä elokuvaa, jossa hän näytteli ensilikistäjän roolia, ihan yhteiskunnallisesti merkittävänä filminä. Synnin jäljet rahoitti Väestöliitto, joka pyrki elokuvalla vähentämään sukupuolitautiongelmaa maassamme; sukupuolitautiongelma oli melkoinen ongelma oli melkoinen ongelma tässäkin maassa sodan jälkeen. Ensilikistäjän roolia esittäneen Rautavaaran mukaan Synnin jäljet-elokuvalla oli niin dramaattinen merkitys sukupuolitautiongelmien ehkäisemisessä, että sen jälkeen syntyi yleisesti käytetty sanonta "lähti kuin kuppa Töölöstä". Kommentit (0) Tullin miehet 04.08.2016, 19:57 Tuo eilen mainittu elokuva Veteraanin voitto oli Työväen urheiluliiton sponsoroima ja niinpä tässä urheilun ja alkoholismin välistä suhdetta kuvaavassa filmissä korostettiin Tullin miesten saavutuksia huippu-urheilun saralla. Pääosaa esittäneen olympiavoittaja Rautavaaran mainetekoja ei tuotu esille, mutta silloisten yleisurheilun Suomen ennätysmiesten Soini Nikkisen, Voitto Hellstenin ja Valto Oleniuksen nimet ja ennätykset mainittiin. Tavallaan mainitut ennätysmiehet sopivatkin hyvin tähän urheilun ja alkoholismin suhdetta käsittelevään elokuvaan. Sini Nikkisen edesottamuksista olen joskus aiemmin kirjoittanutkin. Jossain 50-luvun Saksa-maaottelussahan Soini oli ennen keihäskilpailua vieraillut niin ahkerasti Hampurin oluttuvissa, että oli ensimmäistä heittoaan suorittaessaan sen verran juhlatuulella, että oli nakata keihään väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon. Eräässä Ranska-maaottelussa Nikkinen katosi Pariisin kaduille ja muu joukkue hälytettiin miestä etsimään. Helpostihan mies sitten löytyi, koska erään ravintolan terassin suunnalta kuului äänekäs karjaisu "vermuttia perkele". Eli hyvin tuli tämä Suomen mies toimeen ulkomailla, vaikka ei puhunut vieraita kieliä Seppo Rätyä paremmin. Voitto Hellsten meni sankariurheilijan maineellaan vallan eduskuntaan asti, mutta kansanedustajan ura päättyi rattijuoppoustuomioon. Vode oli yleisurheilumaajoukkueelle niin tärkeä lenkki, että hänelle sallittiin maaottelumatkoilla erivapauksia. Sääntönä miehelle oli se, että kun hän aamuyöstä palaili reissuiltaan, hän ei saanut rymistelyllään herättää muita. Valto Olenius oli seiväshypyssä Suomen ennätysmies, mutta parhaat saavutuksensa hän hankki valmentajana. Hän valmensi suomalaiset maailman huipulle 60-luvun alussa. Oleniuskaan ei ollut mikään vesipoika, vaikka taitava uimari olikin. Uimataidostaan huolimatta hän hukkui vuonna 1983 Heinolan edustalle eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Kommentit (0) Rainer Stenius	28.07.2016, 18:17
Keskuudestamme tuonilmaisiin siirtyneistä urheilusankareista kertova Kiveen hakatut-sarja jatkuu taas radiossa. Jaksot ovat kuunneltavissa Yle Areenassa. Kiveen hakattujen parissa aion tulevan kesälomani viettää. http://areena.yle.fi/1-1582377 Otin sen verran jo ennakkoa, että kuuntelin ohjelman pituushyppääjä Rainer Steniuksesta, joka vuonna 1966 leiskautti 816 cm, joka siihen aikaan oli maailman kaikkien aikojen tilastossa neljänneksi paras tulos. Silloin Suomi, isiemme maa, oli kuului maailman johtaviin hyppääjäkansoihin, vaikka kansamme onkin valtaosin hitaanpuoleista ja persjalkaisuuteen taipuvaista väkeä eikä tuolloin ollut edes astmalääkkeitä käytössä. Muistan kuinka viisivuotiaana kuuntelin radiosta Belgradin vuoden 1962 EM-kisojen pituushyppykilpailua ja olin kovasti surullinen, koska poikamme eivät voittaneet, vaan olivat sijoilla 2-3. Sen sijaan en muista kuunnelleeni sitä,  kuinka seiväsmiehemme olivat  sijoilla 1,3 ja 4. Olisiko seiväskisa tapansa mukaisesti venynyt yömyöhään, jolloin pikkulapset olivat jo nukkumassa. Pekka Tiilikainenkin oli kuulema ihastellut, miten Belgradin tummentuvan stadionin vauhdinottoradan päässä seisoo uljaana Suomen mies ja Suomen miehen sinivalkoinen seiväs.  Lisäksi hän oli kuulema valitellut sitä, että selostamon kiikari oli jo ihan tyhjä. Rainer Stenius kuoli vajaat pari vuotta sitten ja tapaus oli hyvin surullinen. Kiveen hakatut ohjelmassa kerrotaan, että hän oli ollut ilmeisesti kuolleena kotonaan puolitoista kuukautta ja löydettiin lopulta hajun perusteella. Ilmeisesti mies oli viime aikoinaan erakoitunut pahasti. Kommentit (0)
Bobrikoffin ampujan veli	27.07.2016, 18:17
Ainakin hyvän tarinan mukaan tapahtuma hetkellä lähes satavuotias tunnettu taidemaalari Sigrid Schauman syyllistyi 1970-luvulla johonkin liikennerikkomukseen, uskoakseni ylinopeuteen ja poliisit tiedustelivat vanhalta rouvalta, että onko hän aiemmin joutunut tekemisiin virkavallan kanssa. "Kyllä, silloin kun veljeni ampui Bobrikoffin", kivahti vanha rouva. Luin tuossa juuri Kekkosta ja Neuvostoliittoa vastustaneen äärioikeistolaiseksi nimetyn Georg C. Ehrnroothin elämäkerran ja siinä kerrottiin toinen tarina Sigrid Schaumanista, joka ihaili Bobrikoffin ampunutta veljeään ja piti Ehrnroothia hengenheimolaisenaan, koska molemmat kritisoivat ankarasti Kekkosta. Schauman kertoi  Ehrnroothille, että hän oli kerran sattunut olemaan valtioneuvoston kirjaamon portaikossa samaan aikaan kun Kekkonen tuli alas portaita. "Minä löin sateenvarjollani lattiaan", Schauman sanoi ja kuulosti Georg C:n mukaan hyvin tyytyväiseltä. Tuolla samalla paikallahan noin 70 vuotta aikaisemmin kertojan veli oli väijynyt kenraalikuvernööri Bobrikoffia, joka oli erinomainen virkamies ja teki kaikkensa estääkseen työnantajaansa Venäjän supervaltaa ajautumasta sekasortoon, mutta epäonnistui tehtävässään. Mämmikouramaisen terroristi Schaumanin ensimmäinen laukaus osui kenraalikuvernöörin takin nappiin ja kimposi siitä. Toinen laukaus osui kunniamerkkiin ja kimposi siitä. Kolmas laukaus osui vyösolkeen ja pirstoutui, mutta metallinsirpaleita tukeutui uhrin vatsaan aiheuttaen myöhemmin verenmyrkytyksen ja kuoleman. Eli nykykielellä melkoiseksi ryssimiseksi meni sekin suomalainen terroriteko. Kommentit (0)
Veteraanin voitto ja Rautavaara 02.08.2016, 16:40 Näin olympialaisten alla on ajankohtaan sopivasti alettu telkkarissa esittää iltapäivisin vanhoja urheiluaiheisia elokuvia. Eilen näytettiin alkoholisoituneesta työläiskeihäänheittäjästä kertova Veteraanin voitto. Siinä on pääosassa itse Tapio Rautavaara, ja olen joskus vähän hihitellyt asialle, koska Rautavaara on siinä hyvinkin luonneroolissaan. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus filmin kuvauksien aikaan. Nimittäin elokuva on valmistunut vuonna 1955 ja pääosanesittäjä Tapio Rautavaara oli Internetistä löytyvien tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan ostanut ensimmäisen viinapullonsa vasta kaksi vuotta aiemmin kypsässä 38 vuoden iässä. Kovin pitkälle hän ei siis ollut alkoholisoitunut elokuvaa tehtäessä. Ensimmäisen kerran Rautavaara oli tosin maistanut miestä väkevämpää samaisen tavallisesti luotettavan lähteen mukaan jo sota-aikana 28-vuotiaana. Sota-aikanahan tehtiin paljon muutakin sopimatonta, josta herkkä ihminen saa lähtemättömät vammat mielelleen. Tätä asiaa Rautavaara korosti muistelmissaan seuraavasti: "Väitän, etten koskaan ole ollut kovin paha ihminen. Mutta sellaisia heijastuksia sota sai aikaan lopuksi elämäkseni, että sisälläni jokin vaatii minua jatkuvasti tavalla tai toisella paikkaamaan niitä pahoja tekoja, joita jouduin sodassa – muiden tavoin – tekemään. Tunnen, että minun on yritettävä olla ihmisille mahdollisimman hyvä, kiltti, hellä. Minun on tehtävä kaikkeni Suomen parhaaksi ja suomalaisten parhaaksi. Koin tappamisen, joka sodassa oli välttämätöntä, lähinnä pahantekona ihmisyyttä kohtaan, hirvittävänä pakkona, käskyjen täyttämisenä, loputtomana valintatilanteena: jollen minä ehdi, kaveri ehtii ja minä kuolen." Kommentit (0) Patton ja Trump 01.08.2016, 17:43 Tuo eilinen vihjaus panssarikenraali Pattonin mielenvikaisuuteen saattoi olla liioittelua. Ehkäpä hän oli luonteeltaan vain J. K. Paasikiven sukulaissielu. KOP:n johtokuntahan lähetti pääjohtaja Paasikiven 1930-luvulla mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voinut siirtää eläkkeelle mahdottomana ihmisenä, mutta tutkimukissa todettiin, ettei J.K. ollut mielisairas, vaan hän oli saanut vain huonon kotikasvatuksen. Lisäksi hänellä oli sopimattomat tekohampaat. Niillä oli paha tapa singahtaa suusta, kun pääjohtaja korotti ääntään. Luulen, että ehkä tuleva Usa:n presidentti Trump, joka on ehkä jäävä Usa:n viimeiseksi presidentiksi, saattaa olla samanlainen tyyppi kuin kenraali Patton. Molemmat ovat räyhääviä öykkäreitä ja heillä on suuri kannatus varsinkin räyhäävien öykkärimiesten keskuudessa. 60-lukua luotaavasta Kutka-kirjajsesta löytyy käännös Pattonin puheesta, jonka hän piti amerikkalaisjoukoille juuri ennen Normandian maihinnousua ja samankaltaisia puheita on viime aikoina pitänyt myös presidenttiehdokas Trump. Pattonin puhe huipentuu lopussa seuraaviin ohjeisiin, ja uskon puheen lopun selittävän 20 vuotta myöhemmin tapahtunutta rakkaudenaatetta korostavan hippi-aatteen syntyä: "Jos teihin osuu, te voitte silti vielä taistella. Sekään ei ole paskapuhetta... Joka saatanan miehellä on oma tehtävänsä. Yhdenkään miehen ei pidä ajatella vain itseään vaan myös kaveriaan, joka taistelee hänen vierellään. Me emme halua pelkureita tähän armeijaan. Heidät pitäisi nitistää kuin kärpäset. Jos he jäävät eloon niin he palaavat kotiin ja siittävät lisää pelkureita. Naimatouhut pitää jättää niille jotka taistelevat. Rohkeat miehet siittävät lisää rohkeita miehiä. Painakaa tämä mieleenne miehet! Te ette tiedä, että minä olen täällä... Näytetään niille saatanan saksalaisille. Minä tahdon, että ne saksalaiset kusipäät nousevat takajaloilleen ja ulisevat: "JEESUS KRISTUS! NYT SE PERKELEEN KOLMAS ARMEIJA JA SE SAATANAN PATTON TULEE TAAS!"" Kommentit (1) Sapeli 31.07.2016, 18:18 Opiskelin siis eilen sapelinkäytön perusteita, jotta uskallan pelotta kulkea työmatkani Kuopion Sankaripuiston läpi. Sapeli painaa vain puolitoista kiloa ja sitä on kevyempi käsitellä kuin  vastaavan mittaista puukeppiä, joten ainakin teoriassa asia tuntuu helpolta. Enemmän sapelinkäsittelytaitoa voi opiskella vaikkapa panssarikenraali Pattonin kirjoittamasta teoksesta nimeltään Sapelinkäyttöopas, jonka hän kirjoitti ollessaan vielä ratsuväen miehiä. Myöhemmin panssarikenraali Patton nousi sotasankarina suureen maailmanmaineeseen, johon asiaan saattoi vaikuttaa myös se, ettei hänen mielenterveydestään ollut ihan täyttä varmuutta. Sapelin käyttötavoissa on monia kansallisia erityispiirteitä Esimerkiksi japanilaisilla samurailla oli niin kalliisti tehdyt ja hienot työkalut, että niiden teriä pyrittiin suojelemaan taisteluissa toisin kuin Euroopassa, jossa sapelit olivat halpoja massatuotteita. Italialaiset käyttivät taistelussa aseena myös miekan kahvaa, jota seikkaa brittiherrasmiehet pitivät epäherrasmiesmäisenä. Erityisen epäherrasmiesmäisenä britit pitivät italialaisten tapaa lyödä sapelilla salakavalasti alhaalta ylöspäin kohti ns. vastustajan arkaa paikkaa, joka ymmärrettävää onkin. Onneksi nykyään aseteknologia on kehittynyt humaanimpaan suuntaan. Kommentit (0) Ei-makeat mansikat 30.07.2016, 20:45 Mieltävirkistävä on ollut ensimmäinen lomapäiväni. Ensin seurasin museon pihalla perinnemiekkailuiltaa ja ilmeisesti tulen hankkimaan tapahtuman innoittamana itselleni sapelin. Ennen ajattelin, että tyydyn hankkimaan vain Nurmon Jymyn painijoiden verkkaripuvun, mutta sapeli onkin hyödyllisempi hankinta. Työmatkani nimittäin kulkee Kuopion sankaripuiston läpi ja sen puiston läpi kulkeminen vaatiikin melkoista sankarillisuutta. Väkijuomaongelma on melkoinen ongelma tässäkin kaupungissa. Olen tänään myös katsonut kaksi mielenkiintoista jalkapallo-ottelua ja kaikkein mielenkiintoisin tapahtuma otteluissa oli se, kun Tampereen Ilveksen A-juniorit olivat porukalla pieksää kuopiolaistuomarin. Vieraat pitivät oikeudenjakajaa puolueellisena, kuten hän olikin. Tuomari oli puolueellinen, koska hän tuomitsi selvästi tamperelaismyönteisesti. Harvoin näkee, että päätuomari ja rajamies ovat eri mieltä asioista. Nyt  niin kävi. Rajamies liputti kotijoukkuetta suosivasti, mutta päätuomari oikaisi virheet. Päivän päätteeksi söin kesän ensimmäisen mansikkamaidon. Söin samalla kertaa kaksi mansikkamaitoa, eli kesän ensimmäisen ja viimeisen. Lapsuudessani mansikat olivat makeita jaa yyteni-merkkiset vallan suussa sulavia, mutta niin on maailma mennyt huonompaan suuntaan tässäkin asiassa. Marjat eivät ole enää makeita, vaan niin happamia, että suusta oli nahkat irrota. Kommentit (1) Koontavirheinen 29.07.2016, 18:20 Tuollaisen kuvan löysin kännykästäni. Lomailin alkukesästä Tampereella ja yhdessä kaupungin 20 museosta oli edesmenneen Pahkasika-lehtinäyttely. Pahkasika-lehti ilmestyi viime vuosituhannella ja oli silloin varsin suosittu varsinkin nousevan nuorison ja kasuavan kansan keskuudessa. Lehteen osoitti mielenkiintoa myös neuvostoliittolainen tullimies löytäessään sen laukustani vuonna 1986, kun olin Samarkandiin ja muuallekin silkkitielle menossa. Tullimies selasi lehteä kärsivän näköisenä. Glastnos ja muu sekasorto olivat silloin vasta tulossa hyvään itäiseen naapuriimme. Minä muuten päästin vallan selkäkeikkanaurun  tuolle kuvalle, vaikka nykymaailmassa ei juuri ilon aiheita ole. Museossa oli myös tuon ohjeen mukaisesti koottu koontavirheinen käymälä. Luulen, että noin minullekin kävisi, jos ryhtyisin elementtipikkulaa kokoamaan. Nykyään en edes vaivaudu lukemaan laitteiden kokoamisohjeita, koska en niistä kuitenkaan mitään ymmärrä, koska olen teoreettisesti suuntautunut ihminen. Olen kuitenkin monia vehkeitä ja hökötyksiä sitkeydellä koonnut ja toimeen olen lievästi koontavirheisten laitteitteni kanssa tullut, vaikka yleensä on koko joukko osia jäänyt tähteiksi. Kommentit (0) Nevalan rooppinki	26.07.2016, 18:12
Olen arvostanut kirjailija Antti Tuuria nerona, mutta enpä arvosta enää. Nyt ymmärrän, ettei Tuurin tuotannossa ole nerokkuutta eikä taiteellisuutta eikä luovaa mielikuvitusta, vaan hän on pelkästään mekaanisesti kirjannut paperille Etelä-Pohjanmaalla tekemiään havaintoja sikäläisestä elämänmenosta. Tämän asianhaaran ymmärsin kuunneltuani Ilta-Lehden nettisivuilta olympiavoittaja Pauli Nevalan haastattelun, jossa mies kertoi näkemyksiään aikamme suurimmasta ongelmasta rooppinkista. Toimittajan ja keihäshirmun haastelu on kuin suoraan Tuurin Pohjanmaata käsittelevistä romaaneista. Kun Nevala on äänessä, vastuu ei jää kuulijalle, vaan asia sanotaan juustihin sellaasena kuin se on. Suoraselkäinen lakeuksien mies Pauli Nevalan paljasti jossain aiemmassa haastattelussa avoimesti, että he Jorma Kinnusen kanssa kävivät Viron urheilulääkärin puheilla vuoden 1966 Em-kisojen katastrofin jälkeen. Kaveruksia alkoi ihmetyttämään, miksi vanhat ulkomaalaiset kilpakumppanit paransivat hetkessä tuloksiaan monta metriä. Virolaislääkäriltä löytyivät lääkkeet vaivaan. Nevala myönsi lehtihaastattelussa syöneensä pillerit, mutta sitä hän ei osannut sanoa, mitä Jorma niille teki. Keihäskaaret pitenivät viitisen metriä rooppinkin avulla, mutta se haittavaikutus aineilla oli, että ne lisäsivät kiukkuisuutta. "Semmoisen varjopuolen niis (anabolisissa stereoissa) havaitsi, että ne ärsyttivät jonkin verran hermostoa. Ei pahemmin, mutta jonkin verran vihaiseksi tuli...Perkeles, mitään ei tahtonut sietää. Kilpailupaikallakin jos joku vähänkään tunaroi, niin heti suuttui. Että jumalauta, eikö siellä ala jo tulla järjestystä? Heittämähän tänne on tultu eikä leikkimähän...Eikä aina tarvittu mitään. Pääskynen, jos läheltä päätä suhahti, niin vihaksi pisti." . Nykyään varsinkin nuoren ihmisen suurin elämäntavoite on saada telkkariin oma talkshow. Olen sitä mieltä, että Pauli Nevalalle olisi tarjottava mahdollisuus omaan talkshow-ohjelmaan. Eteläpohjalaiset ovat maamme hauskin heimo ja Pauli Nevala on lakeuksien hauskin mies. Todellinen verbaalivirtuoosi. Kuunnelkaa vaikka itse. http://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/2016072521958022_yl.shtml Kommentit (0)