Suomi - Viro-tietokilpailumaaottelu	12.11.2015, 19:11
Eilen meni vähän kiireen puolelle, koska yritin samaan aikaan kuunnella radiosta Kalpan peli, seurata telkkarista Suomen visailuhistoriasta kertovaa Teemakanavan Muistikuvaputkea, napsutella Teksti-tv:ltä jääkiekkokierroksen tilanteita ja erityisesti Kalpan junioripelien tapahtumia ja joutohetkinä yritin myös lukea loppuun Rehti-Korhosen Mammuttia.   Loppuillasta oli sitten paha mieli ja tunnelma pilalla. Tosin Kalpan miehet voittivat sarjajohtaja Tapparan vieraissa, joka oli jo seitsemäs voitto putkeen, joten kuopiolaisten Suomen mestaruus alkaa olla selviö ja Kalpan B-junnut kukistivat selvästi Kärpät, mutta sen sijaan A-junnut johtivat pitkään Kärppiä vieraissa 0-2, mutta romahtivat viimeisessä erässä ja hävisivät lopulta 4-2.   Mutta tuokin oli vielä pientä sen rinnalla, että Muistikuvaputkesta palautui mieleeni se karu tosiasia, että pieni Viro voitti 1960-luvulla Suomen tietokilpailumaaottelussa. Maaottelussa kunnostautui erityisesti heimoveljien Hardi Tiidus, joka oli liian kova luu Esko Kivikosken kipparoimalle Suomen joukkueelle. Tuollaisessa kisassahan aidosti mitataan kansakuntien sivistyksen tasoja, jonka vuoksi tunnen syvää myötä häpeää koko Suomen kansan puolesta. Yhtään ei lohduta se, että maamme tietokilpailujoukkue voitti sentään Pohjoismaiden mestaruuden.   Esko Kivikoski oli aikansa julkkis, joka ylsi muistaakseni lajissaan jopa mm-otteluun australialaista Barry Jonesia vastaan, mutta hävisi pistein. Kivikosken tietäjä perinnettä jatkoi viime vuosituhannen lopulla mikkeliläinen hammaslääkäri Erik Toivanen, joka voitti seitsemän Suomen mestaruutta putkeen. Olen muistavinani, että Toivasen kilpauran päätti häpeällinen karsiutuminen jo joidenkin Sm-kisojen alkuerissä. Muistikuvani mukaan hän ei hallinnut rintaliivien kuppikokoa koskevaa kysymystä. Kommentit (2)
Taidetta koteihin	11.11.2015, 19:18
Taas huomaan olleeni täysin väärässä. Olen uskonut, että maassamme on noin viisi kuvataiteilijaa, jotka elättävät itsensä taiteella ja muut 10.000 kpl taiteilijoita, joutuu elättämään itsensä sosiaalitoimiston elämänluukulta käsin. Näin ei ole asiainlaita todellisuudessa. Nimittäin kaikkien vaalien alla on maamme tauluntuotanto erittäin hyvä bisnes, koska poliitikot rahoittavat kampanjointinsa suurelta osin kaupittelemalla taidetta koteihin. Mikäli Rehti-Korhosen Mammuttiin ja poliitikkojen vaalirahoitusilmoituksiin on yhtään uskominen, ja miksi ei olisi uskominen, ovat maamme kotitalouksien seinät ja jopa sisäkatotkin taiteella vuoratut.   Taulukauppa on parahultainen tukimuoto poliitikolle, koska näin ansaittu raha ei ole vastikkeetonta eikä rahanantajaa tarvitse nimetä vaalirahaselvityksissä. Tulo on myös verotonta, koska myyjinä toimivat verovapaat tukiyhdistykset. Taulukaupan myyntivoitot voivat olla huimat, koska köyhä taiteilija ei kovin paljoa vaikkapa jostain grafiikan lehdestä voi pyytää.   Entinen puoluesihteeri Rehti-Korhonen epäilee, että ainakin erään pienen, mutta sitäkin vikkelämmän, merkittävän yhteiskunnallisen toimihenkilön taulujen myyntivoitot saattoivat olla senkin vuoksi huimat, koska työt edustivat siinä määrin abstraktia taidetta, ettei itse taideteoksia ehkä  ollut ollenkaan; tuskin edes kehyksiäkään.   Minulla on mielestäni erinomaisen hyvä näyttelyidea jollekulle maamme lukuisista taidekartanoista. Jonkun kesänäyttelyn aihe voisi olla poliittinen taide, ja poliitikoilta taidetta ostaneet henkilöt asettaisivat kohtuullista korvausta vastaan katseltaviksi poliitikkojen myymiä taideteoksia.   Minulla on lisäksi myös se hyvä idea, että kunhan omat yksityisasiani ovat lopullisesti toivottomassa solmussa, niin siirryn politiikkaan ja alan panemaan yhteisiä asioita kuntoon. Vaalirahoitus ei tule tuottamaan ongelmia, koska rahoitan sen myymällä arvotaidetta koteihin, kuten muutkin alan toimijat tekevät. Tosin kaupittelen vain omia töitäni, sillä ryhdyn tekemään lastulevylle jäljitelmiä yllä olevan kuvan esittämästä Katzimir Malevichin maailmankuulusta Mustasta neliöstä, jonka arvo lienee taidemarkkinoilla kymmeniä miljoonia euroja. Itse tulen myymään sitä kuitenkin huomattavasti edullisemmin eräänlaisena vaalierikoistarjouksena.   Kommentit (0)
Rehti-Korhonen	10.11.2015, 19:13
Jarmo Korhosen Mammutti on nyt loppusuoralla ja alan ymmärtää, että miehen yleisesti tunnettu hellittelynimi "Kelmi-Korhonen" on täysin harhaanjohtava ja sopimaton. Tästä lähtien miehestä tulisi käyttää hellittelynimeä "Rehti-Korhonen", koska Mammutista olen oppinut sen, että Keskustan johto oli täynnä kelmejä ja Korhonen todellakin oli yksi rehdeimmistä siinä porukassa.   Herjauskanteiden pelossa en rohkene mainita nimiä. Sen verran valotan kuitenkin asiaa, että eräs pääketkuista oli harmaana kalvinistina tunnettu merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö, joka todellisuudessa olikin mitä kiivain sen muuvanniin värkin mies. Kuitenkaan hän ei onneksi ollut lämmin jaloviinan ystävä, eli juoppo, kuten monilla naippouteen taipuvilla miehenpuolilla on tapana, joten asialliset valtakunnan hommat tulivat kyllä hoidettua.   Joskus aiemmin olen kirjoittanutkin, että Keskustalla ei ole oikeassa seurassa, kun tämä Lapin lestadiolaisten ja Savon körttiläisten muodostama puolue, kuuluu Euro-parlamentissa liberaalien ryhmään. Mielestäni puolueen tulisi muodostaa yhteinen ryhmittymä eräiden Etelä-Italiasta valittujen parlamentaarikkojen kanssa.   Lopuksi kuuntelemme tunnelmaan sopivaa musiikkia. Eräs entinen merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö esittää ajanhenkeen sopivan kappaleen Kysymyksiä; niitähän Korhosen Mammutti synnyttää. Muuten kiinnittäkääpä huomiota laulajan yhdennäköisyyteen Marlon Brandon kanssa. Luulen, että miestä on pidetty Brandon esikuvana, kun tämä esittää Mafia-johtaja Don Vito Corleonea. Videon sankaritenorin ja Don Vito Corleonin yhdennäköisyys on hämmästyttävä.   Jotkut jopa väittävät, että Kummisetä-elokuva liittyy muutenkin Suomeen ja että se filmattiin Suomessa ja Malmin mustalaiset näyttelivät mafiosoja. Itse kuitenkin epäilen tuota tietoa. Sen sijaan uskon vahvasti siihen, että käydessään Suomessa 1960-luvulla elokuvamies Peter Fonda sai idean Easy Rider-elokuvaan nähdessään TV-uutisissa jutun Eino Poutiaisesta ja hänen mopetistaan.   Sitten siunatuksi lopuksi laulua: https://www.youtube.com/watch?v=0O4zXAXd2AQ   Kommentit (0)
Viimeinen patruuna	09.11.2015, 20:13
Matti Pitkon hulvattoman huumorikirjan innoittamana omistan tämän illan Juuso Waldenille. Hänestä löytyy hyviä juttuja Pitkon kirjan lisäksi myös esimerkiksi Jukka Virtasen muistelmista ja edesmenneistä urheilijoista kertovasta Kiveen hakatut-kirjasta. Kiivas urheilumies Juuso Walden oli Kiveen hakatut-kirjan mukaan varsinkin jalkapallohullu.   Jalkapalloinnostus periytyi Juuson Englannin vuosilta. Hän oli siellä nuorena opiskelemassa bisneksen tekoa ja omaksui brittiläisen elämänmuodon. Juuson mukaan työpaikalla ensin syötiin alkupala, sitten puhuttiin 3 - 4 tuntia jalkapallosta, sen jälkeen mentiin lounaalle ja vasta sitten ryhdyttiin puhumaan bisneksestä.   Viime aikoina on Suomessa tehostettu julkisen sektorin tuottavuutta erilaisilla ohjelmilla, jotta julkisellakin puolella päästäisiin yksityisen sektorin tehokkuuteen. Minulla on vahva näkemys Juuso Waldenin päiväjärjestykseen tutustuttuani, että pikku hiljaa myös maamme virkamiehet alkavat saavuttaa saman tason.   Waldenilla itsellään ei ollut mainittavaa menestystä urheilunsaralla. Tosin Valkeakosken tehtaan puulaakijoukkueeseen hänestä tehtiin keskushyökkääjä. Valintaan varmaankin vaikutti hänen asemansa tehtaan johdossa, mutta lisäksi myös eräs Waldenin harvinainen anatominen erityispiirre oli ratkaisun taustalla. Juuson jalkaterät nimittäin muodostivat 90 asteen kulman ja sitä pidettiin potentiaalisen keskushyökkääjän merkkinä.   Kova jalkapallomies Juuso Walden harrasteli palloilun ohessa jonkin verran myös puunjalostustoimintaa. Viimeisenä patruunana, jollaisia ei enää ole, hän kantoi kokonaisvaltaisen sosiaalisen vastuun työntekijöistään. Näinä kasvottomien pääomien aikoina, jolloin lakkautetaan kokonaisia kaupunkeja ilman, että kukaan on asiasta vastuussa, on ikävä puunjalostuskapitalisti Juuso Waldenia. Hän kantoi huolta koko Valkeakoskesta puuttuen rohkeasti jopa kaupunkilaisten yksityiselämään.   Waldenin hallintokaudella Yhtyneiden paperitehtaiden jalkapallomestaruusturnaus oli kova juttu. Sellaiseen osallistui Valkeakoskella nuoruudessaan myös Jukka Virtanen Jämsänkosken tehtaan joukkueessa. Pahaksi onnekseen hän sattui ensimmäisen turnauspäivän iltana sammumaan patruuna Juuso Waldenin ikkunan alle. Siihen aikaan, jolloin patruunat vielä kantoivat kokonaisvaltaisen vastuun työläisistään, Juuso katsoi velvollisuudekseen selvittää, kuka oli turnauksen hengen pilannut nuorukainen.   Jämsänkoskelaiset valehtelivat tapauksen tutkinnassa, että tämä epäurheilijamainen palloilija oli joku Kaipolan tehtaan jätkä. Juuso uskoi ja kaipolalaiset lähetettiin kotimatkalle kesken turneen. Sen tapauksen jälkeen taiteilija Jukka Virtasta ei ole Kaipolan suunnalla arvostettu. Kommentit (0)
Itävalta-Suomi 1967	08.11.2015, 18:38
Vaikka itselläni on vanhoissa urheiluasioissa lähes absoluuttinen muisti ja väitän luotettavasti muistavani vaikkapa eri urheilutapahtumien tuulilukemat ja esimerkiksi senkin, että Helsingin olympialaisten maratonjuoksun kääntöpaikalla kilpailijoiden oli kierrettävä jämerä poliisimies nimeltään Eero Hämäläinen. se on urheilutieto, joka viimeistään erottaa miehet pojista, niin sitä en muista, että eilen mainittu pakinoitsija Matti Pitko oli vanha maaotteluratsu ja hän pelasi esimerkiksi Suomen jalkapallomaajoukkueessa Itävaltaa vastaan vuonna 1967.   Tuon ottelun muistan kyllä muuten selvästi. Se peli oli masentava kokemus. Poikamme hävisivät 2-1, vaikka siihen aikaan Suomi oli Pohjolan johtava jalkapallomahti. Poikiemme peliesitykseen vaikutti ratkaisevasti se, että vanttera puolustaja Timo Kautonen ajettiin kentältä, koska hänelle tuli jonkinlainen ajatuskatkos ja mies potkaisi täysin pelitilanteen ulkopuolella vastustajaa polvella ns. arkaan paikkaan.   Myöskin yleensä luotettavalle maalivahdille Martti Halmeelle sattui tuolloin heikompi päivä ja miehen maajoukkuepelit taisivat loppua tuohon peliin. Parhaimmillaan Halme oli loistava maalivahti. Hän esimerkiksi torjui Olympiastadionilla kesäkuussa 1966 Englannin tulevan maailmanmestarin Allan Ballin rangaistuslaukauksen.   Martti Halme oli patruuna Juuso Waldenin palkkalistoilla, eli hän pelasi Valkeakosken Hakassa. Se on osoitus suurkapitalisti Juuson avarakatseisuudesta. Hakan jälkeen halme siirtyi parin seurasiirron jälkeen Suomen kommunistiseen puolueeseen ja toimi Skp:n piirisihteerinä. Ainakin Matti Pitkon tavallisesti luotettavien muistelmien mukaan Halme pyysi myöhemmin Tiedonantaja-lehdessä tovereilta anteeksi pelaamistaan riistokapitalistin joukkueessa.   Matti Pitkon mukaan Martti Halme on rehellinen, tinkimätön suomalainen mies. Hieman meitä muita komeampi naisten sankari, mutta periaatteistaan hän ei ole koskaan tinkinyt. Kommentit (0)

 

 

Entinen työläiskiekkoilija	08.11.2015, 11:21
Tänään olen pitänyt lomaa Jarmo Korhosen raskaansarjan politiikkakirjasta ja lukenut urheilumies-pakinoitsija Matti Pitkon hulvattoman hauskoja puolikarkeita muistelmia, jotka eivät ehkä kaikilta osin täytä tieteellisyyden vaatimuksia, koska monta kertaa hyvä juttu ja totuus ovat sovittamattomassa ristiriidassa. Pitko itse myöntääkin kirjan takakannessa, että puolikarkeiden muistelmien totuusaste on kohtuullinen, mutta hyvää tarinaa hän ei pilaa kaikilla tosiasioilla.   Suomalaisen jääkiekkoilun rautakansleri Kalervo Kummolasta Pitko kertoo mm. seuraavanlaista mielenkiintoista:   Kummolan juuret ovat Hauhon Soijalan kylässä. Kalervo muutti perheensä mukana Australiaan 13-vuotiaana. Hänen ensimmäinen urheiluseuransa oli kommunistiseura Turun Veikot.  Niinpä ainakin tämän kirjoittajan mielestä Kokoomuksen kansanedustajanakin toiminut Kummola on eittämättä vanha työläiskiekkoilija.   Isä oli helluntalainen rakennusyrittäjä. Kalervo palasi Turkuun opiskelemaan ja sotaväkeen. Pitkon pakinan mukaan Kummola lähti Australiaan opiskelemaan kieltä ja sivistystä, mutta aika loppui kesken. Kale oppi vain englannin kielen.   Kummola jäi lopulta Suomeen, koska hän pelkäsi joutuvansa Vietnamin sotaan. Muut sisarukset asuvat yhä Australiassa ja liikemiesveli Ari Hagelberg Uudessa-Seelannissa. Veli muutti sukunimensä, koska  Kummola merkitsee paikallisessa kielessä miehen kalua. Eli nimellä on siellä sama merkitys kuin Jortikalla Suomen kielessä.   Kommentit (0)
Maailman paksuin kirja	06.11.2015, 19:06
Olen tähän asti kuvitellut, että Ruotsin kansan voittoisasta sotahistoriasta kertova Peter Englundin kirja nimeltään Voittamaton on maailman paksuin kirja, mutta tapani mukaisesti olen taas ollut väärässä. Nimittäin maailman paksuin kirja onkin Jarmo Korhosen maamme puolueiden rahanhankintatavoista kertova kirja Maan tapa. Tosin teos on vain 750-sivuinen, mutta jos se olisi kirjoitettu normaalilla kirjasinkoolla, se olisi 1500-sivuinen. Ja jos kirjassa olisivat normaalit otsikot, tekstiä elävöittäviä kuvia normaalista ja vielä normaali viiteluettelo, nousisi sivumäärä pitkästi kolmannelle tuhannella.   Olen lukenut Maan tavan puoliväliin ja olen kirjoittajan puolesta iloinen siitä, että kirja on niin paksu, että vain kaltaiseni henkisesti häiriintyneet ihmiset sen pystyvät lukemaan. Ne poliitikot, joita kirja käsittelee, eivät sitä ehdi tai jaksa lukea,  ja täten vältytään monilta kunnianloukkausoikeudenkäynneiltä.   Entinen Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen vetäytyi puoluekokoustappionsa jälkeen pahansuopien juorujen mukaan perunakuoppaan, mutta itse uskon, että vetäytyminen tapahtui tutkijankammioon ja ryhtyi tietokirjailijaksi, joka asia on menetys maamme kestävyysjuoksulle, koska mies oli yhteen aikaan lupaava maratoonari. Nyt Korhonen on ilmeisesti keskittynyt kirjoittamisen ohella voimaharjoitteluun ja hankkinut valokuvista päätelleen paljon uutta lihasmassaa. Olen varma, että jos kaltaiseni yleisurheiluvalmentaja saisi edes puoli vuotta opettaa hänelle kuulantyönnön tekniikkaa, niin meillä ei olisi mitään vaikeuksia päästä mukaan  yleisurheilun Timanttiliigan rahakentille. Kommentit (0)
Hyvät, pahat ja rumat	05.11.2015, 19:25
Tämä tarina on sitten tosi. Öylönnä kirjoitin rakkaassa päiväkirjassani siitä suomalaisen tv-viihteen huippuhetkestä, joka on se tapaus, jolloin juontaja Simo-Pekka Rantalainen Hyvissä, pahoissa ja rumissa kysyi tasavallan presidentti Martti Ahtisaarelta tämän alleen laskemisesta.   Yritin Youtubesta, josta yleensä täysin laittomina kopioina löytyvät kaikki mielenkiintoiset videot, löytää myös tätä kohtausta, mutta turhaa oli se vaivaa. Uskoin, että tämä hetki 22 vuoden takaa on poliittisella päätöksellä haluttu pyyhkiä pois kansakunnan muistista koska se vahingoittaa poliittisen järjestelmämme uskottavuutta.   Jutun kirjoitettuani avasin telkkarin ja tapani mukaisesti napsuttelin uutisten aikana kanavalta toiselle ja ohjelmassa Muistikuvaputki näytettiin juuri kyseinen kohtaus. Olen vanha skeptisyyteen taipuvainen herra, mutta häivähdyksen omaisesti uskoin tuolla hetkellä yliluonnollisiin ilmiöihin. Korostettakoon sitä, että Muistikuvaputki ei ole Yle-areenalla nähtävissä, mutta ohjelma tulee kuitenkin uusintana Teemalta tänään klo 23.30 ja muistaakseni myös lauantaina päiväsaikaan.   Muuten olen vahvasti sitä mieltä, että Hyvät, pahat ja rumat- ohjelmasarja tulisi näyttää kokonaisuudessaan uusintana. Vaikka sarjan esittämisestä on lähes neljännesvuosisata, niin vieläkin ihmiset sitä muistelevat. Samoin muistellaan myös sarjaa Hyvät herrat enkä keksi yhtään kappaletta syitä, miksi sitäkään ei voitaisi uusia. Kommentit (0)
Jäljet johtavat sylttytehtaalle	04.11.2015, 18:57
Entisen talkshow-juontaja Simo-Pekka Rantalaisen aikamiespoika pullisteli tänään lööpeissä Viivi Pumpanen-nimisen naisenpuolen kanssa, jota en tunne, mutta joka näytti hyvin syvähenkiseltä ja kauniilta nuorelta ihmiseltä. Lööpit palauttivat mieleeni pullistelijan isän Simo-Pekka Rantalaisen.   Mielestäni suomalaisen tv-viihteen korkein huippuhetki oli se, kun Simo-Pekka Rantalainen kysyi silloiselta tasavallan presidentti Martti Ahtisaarelta suorassa lähetyksessä, että pitääkö paikkansa uutinen, jonka mukaan Ahtisaari olisi laskenut lentokoneessa alleen, kuten kansa yleisesti uskoi.   Ahtisaari ei allekirjoittanut väitteitä alle laskemisestaan. Vaan vakuutti perättömän tiedon jälkien johtavan sylttytehtaalle. Noin neljännesvuosisadan olen miettinyt, mitä tekemistä sylttytehtaalla on asiassa, mutta onneksi meillä on Internet, joka meille asian paljastaa. Löysin vastauksen Helsingin kaupunginkirjaston ”Kysy mitä vaan ”-sivuilta, jossa kerrotaan seuraavaa:   Sanonnalla on karmea alkuhistoria: Syyskesällä 1931 Tattarisuolta, läheltä Helsinkiä, oli löydetty ihmisten ruumiinosia. Ne oli kuljetettu sinne noituuden harjoittamisen tarkoituksessa läheiseltä Harjun ruumishuoneelta. Jutun tutkinnan yhteydessä joutui epäilyksen alaiseksi myös Sörnäisissä ollut pieni sylttytehdas, jonka liepeiltä oli tavattu pahentuneita lihanjäänteitä. Ajan Sana repäisi asiasta otsikon: "Tattarisuon arvoitus selviää. Jäljet johtavat sylttytehtaaseen?". Lehti sai jutusta sakkoja, sillä raastuvanoikeus osoitti sylttytehtaan syyttömäksi mutta lentävä lause oli jo syntynyt.     1930-luku oli Lapuan liikkeen ja muilutusten aikaa. Ihmisiä katosi hämärissä oloissa ja silloin yleistyi Lapuan liikkeen äänenkannattajan käyttämä sanonta: "Johtavatko jäljet sylttytehtaaseen?" Hokema oli vilkkaassa käytössä poliittisissa pakinoissa ja eduskunnassa. Vähitellen sen sävy keveni, ja sylttytehdas alkoi merkitä ylimalkaan jonkin hämäränä olleen asian alkulähdettä. Lähde: Virkkunen Sakari: Suomalainen fraasisanakirja Kommentit (0)
Sivistyksen voima ja merkitys	03.11.2015, 18:05
Mikäli yhtään Uutisvuoto-nimiseen tv-ohjelmaan on uskominen, ja miksi ei olisi uskominen, niin 67 % suomalaisista uskoo horoskooppeihin. Horoskooppeihin uskoivat luultavasti yhtä vankasti jo muinaiset babylonialaiset, jotka osasivat ennustaa tulevaa ja määritellä ihmisten luonteita ja kohtaloita heidän syntymähetkensä perusteella tähtien sijaintien avulla.   Tosin muinaisten babylonialaisten aikaan ei tunnettu edes kaikkia aurinkokunnan planeettoja. Lisäksi babylonialaisten horoskooppien nykyistä luotettavuutta vähentää mielestäni se, että poliittisin päätöksin tehtyjen kalenterimuutosten vuoksi vuotuinen ajankiertokin on muuttunut viikkoja horoskooppiennustamisen keksimisen jälkeen.   Pahaa pelkään, että Georg Ots-vainaa kertoi meille suuren totuuden pohtiessaan eräässä laulussaan sitä, että muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan. Ilmeisesti kansa ei ole uskomustensa suhteen juurikaan muuttunut sitten muinaisten babylonialaisten.   Tosin uskomusrintamalta kuuluu hyviäkin uutisia, jotka lisäävät toivoani siitä, että taikauskoa ja typeryyttä vastaan voidaan menestyksellä taistella valistuksen ja sivistyksen avulla. Nimittäin opiskeluaikaani tutkittiin Helsingin yliopiston opiskelijoiden, eli isänmaan suurimpien toivojen, näkemyksiä elämästä ja tämän tutkimuksen mukaan ainoastaan 37 % Helsingin yliopiston opiskelijoista uskoi horoskooppeihin.   Muuten jonkun itsensä pöhköksi opiskelleen maisterin kannattaisi tehdä väitöskirja astrologian kanssa kilpailevasta tulevaisuuden ennustusmenetelmästä sporologiasta. Wikipedia paljastaa asiasta seuraavaa:   Sporalogia on skeptikko Nils Mustelinin esittämä parodia astrologiasta. Sana on johdettu Helsingin slangin raitiovaunua tarkoittavasta sanasta spora, jonka juurena on ruotsin kielen sana spårvagn. Mustelin esitti sporalogia-oppinsa Ursan kustantamassa kirjassa Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle vuonna 1989.   Mustelin huomautti kirjoituksessaan, että Helsingin kaupungissa liikkuvat raitiovaunut vaikuttavat kaupungin asukkaisiin paljon suuremmalla painovoimalla kuin kaukaiset planeetat, ja lisäksi ne synnyttävät tehokkaina sähkölaitteina sähkömagneettisia aaltoja. Mustelinin mukaan olisi aivan mielekästä laatia raitiovaunuhoroskooppeja, karttoja raitiovaunujen sijainneista jonkun henkilön syntymän hetkellä, ja yrittää päätellä niistä jotakin henkilön ominaisuuksista. Tähän Mustelin yhdistäisi raitiovaunulinjojen numeroiden numerologista tulkintaa. Kommentit (0)

 

 

Sivistyssuku	02.11.2015, 18:59
Arvokkaan, vakavamielisen ja sivistyneen vaikutelman antavat kuvan 1920 -luvun Suonenjoen Rieponlahden nuorisoseuralaiset. Pyhävuatteet on jokaisella eikä kukaan irvistä tai tee aasinkorvia toiselle, kuten nykyajan nuorilla on tapana tehdä vastaavanlaisissa tilanteissa. Etualalla istuva hienostunut neiti on yksi äitini tädeistä, eli hän on joko Hanna tai Elina Könönen.   Eilen kerroin siitä, kuinka jääkiekkoilija Ruudut ovat vanhaa sivistyssukua, josta moni on edennyt professorin arvoon ja asemaan. Mutta vanhaa sivistyssukua olen tavallaan itsekin, koska kuvan Hanna tai Elina Könönen oli pitkään piikana professori Nevanlinnalla. Luulen, että kyseinen Nevanlinna saattoi olla jopa maailmankuulu matematiikan professori Rolf Nevanlinna, joka tunnettiin äärimmäisen älykkäänä herrana.   Hän oli niin älykäs, että vuonna 1940 hän piti radiossa esitelmän, jossa hän ylisti natsi-Saksan valtakunnan marsalkka Herman Göringiä, jonka älykkyysosamäärän amerikkalaiset psykologit määrittivät olevan noin 140, sankarilliseksi valtiomieheksi. Nevanlinnan mukaan Göring toteutti häntä vielä älykkäämmän Adolf Hitlerin rinnalla Saksan uutta nousua. Sittemmin huippuälykäs Rolf Nevanlinna toimi myös suomalaisten vapaaehtoisten SS-miesten toimikunnan puheenjohtajana. Siihen porukkaan ei kusipäitä huolittu.   Kommentit (0)
Vakavarainen jääkiekkotappelija	01.11.2015, 15:55
On vaikea ymmärtää sitä, että yhteiskunnassa pidetään arvostettuna toimintona urheilulajia, jossa täysin sääntöjen mukaan voidaan aiheuttaa vastustajalle ainakin aivovamma ja johon lajiin näyttää kuuluvan erottamattomana osana myös tappelut ilman sääntöjä, toisin kuin esimerkiksi vapaottelussa tai nyrkkeilyssä, joissa on tiukat säännöt. Jos vaikkapa pesäpallossa tai curlingissa osallistuja ryntäisi kanssapelaajansa kimppuun ja alkaisi takomaan nyrkeillä tämän aivoaluetta, olisi tapahtuma skandaali ja päällekarkaaja saisi pitkän lähestymiskiellon pelikentälle ja tuomion pahoinpitelystä.   Mutta jääkiekon ystävät ovat jopa valmiita maksamaan huomattavia summia moisen urheilulajin katselusta. Joukkueet ymmärtävät värvätä riveihinsä hyviä tappelijoita ja heille myös maksetaan tappelullisesta lahjakkuudestaan. Älykäs urheilijanuorukainen Jarkko Ruutu, jonka peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo urheiluharrastuksesta huolimatta oli 9,4, ymmärsi tämän elämän realiteetit. Hänen lahjakkuutensa ei olisi riittänyt jääkiekon huipulle puhtaana taitopelaajana, mutta Ruutu oivalsi sen, että joukkueen sikaosaston miehille maksetaan maailmalla ihan hyvin, koska kansa haluaa nähdä väkivaltaa ja niinpä hän kouli itsestään hyvän jääkiekkotappelijan.   Tällä ominaisuudella hän peruskoulupohjalta tienasi NHL:n rahakaukaloissa monin kertaisesti sen, mihin olisi yliopistomiehenä yltänyt. Tämän ja monta muuta mielenkiintoista asiaa voi lukea Jarkko Ruudun juuri ilmestyneestä Tuomas Nyholmin kirjoittamasta muistelmateoksesta nimeltään Jarkko Ruutu - Jumalainen näytelmä.   Luulen, että hyvää professorisukua oleva Jarkko Ruutu olisi menestynyt myös tiedemaailmassa. Hänen isoisänsä oli aatehistorioitsijana kunnostautunut professori Martti Ruutu. Tietääkseni samaa tiedemiessukua on myös professori Yrjö Ruutu, joka toimi mm. valtio-opin professorina ja harrasti siinä sivussa innokkaasti myös käytännön politiikkaa. Hän oli mm. ennen sotia perustamansa Suomen Kansallissosialistisen liito:n puheenjohtaja.   Kysyin kerran  fasismintutkija Oula Silvennoiselta, että voisiko Yrjö Ruutun luokitella fasistiksi, mutta ei voi. Vaikka mies nuoruudessaan toimi jääkärivärvärinä ja oli kuningasmielinen, niin hän ei ollut edes äärioikeistolainen vaan selvästi vasemmistolainen. Kansallissosialismista luovuttuaan hän liittyi ennen sotia sosialidemokraatteihin ja sodan jälkeen mies siirtyi joksikin aikaa SKDL:n jäseneksi. Tosin kansanedustajaehdokkaaksi ei entistä kansallissosialistia huolittu.   Kommentit (0)
Suvorov-Suhonen	31.10.2015, 21:08
Viime viikolla oli kaupunginmuseolla tilaisuus, jossa museo- ja matkailuihmiset keskustelivat tykkilotjan rakentamisesta. Suomen sodan aikaan Saimaan vesistössä sekä ruotsalaiset että venäläiset käyttivät toistensa teurastamisessa apunaan tykkilotjia. Ne olivat noin 14 metriä pitkiä, nelisen metriä leveitä ja vajaan metrin syvyisiä aluksia, jotka liikkuivat purjein ja soutamalla. Lotjissa oli yksi tai kaksi tykkiä.   Saimaan alueen matkailupäälliköllä oli idea siitä, että tuollainen lotja voisi kierrellä matkailunähtävyytenä eri puolilla Saimaata ja sitä voisi myös vuokrata monenlaisten tilaisuuksien, vaikkapa polttareiden tai hautajaisten pitopaikaksi. Matkailupäällikkö itse oli suunnitellut, että hänen tuhkansa voisi vallan mainiosti ampua tuollaisen lotjan tykillä Saimaaseen.   Idea todettiin hyväksi ja kannatettavaksi ja ainoastaan rahoitus koettiin ongelmaksi. Eu:lta todennäköisesti saisi jotakin, koska sen tiedetään yleisesti tukevan mitä kummallisimpia hankkeita. Kunniltakin voisi saada jotakin ja firmoiltakin tietysti kannattaa ainakin pyytää.   Itse keksin mielestäni hyvän idean, joka sai paikalla olleet katselemaan minua mietteliään näköisesti. Minusta rahaa voisi pyytää venäläisiltä oligarkeilta. Ovathan he isänmaallista väkeä ja heidän isänmaallisuuteensa kannattaa vedota. Heille on syytä korostaa sitä, että myös venäläisillä oli käytössä tykkilotjat.   Kannattaa myös tähdentää sitä, että Suomen sodassa venäläisiä johti generalissimus Aleksander Suvorov, jota pidetään tällä hetkellä Venäjän sotahistorian suurimpana sankarina. Hän on venäläisille sama kuin monille suomalaisille Mannerheim, mutta toisin kuin Mannerheim, Suvorov ei hävinnyt ainuttakaan taistelua ainakaan venäläisen virallisen sotahistoriankirjoituksen mukaan.   Tuollainen jykevä purjeilla ja airoilla liikkuva tykkilotja lienee mykyihmiselle liian hidas kulkupeli ja niinpä siihen on syytä asentaa akulla käyvä sähkömoottori. Tässä vaiheessa on syytä muistaa, että Varkauden konkurssiin menneen litiumakkutehtaan osti venäläinen liikemies ja hän saattaisi innostua asiasta, jos firman logo näkyisi jossain edes pikkuisen-   Tykkilotjan nimeksi kannattaa perinteisessä YYA-hengessä laittaa Suvorov-Suhonen. Nimi saattaisi houkutella itänaapurin turisteja ja aluksella voisi vaikkapa kiertää Saimaan rantoja, joissa vielä löytyy Suvorovin rakennuttamia linnoitteita. Tuo nimen jälkiosa Suohonen taas viittaa siihen, että ainakin Savon Sanomien mukaan generalissimus oli alkujaan Savon Suhosia, kuten myös Ruotsin historian suuri sankari Tage Erlander.   Muuten vieraillessani viime kesänä uukuniemeläisten mukana kannaksella, siellä sikäläinen äärimmäisen viisas ja tietävä opas kertoi, että presidentti Putinin vaari oli Tverin karjalaisia ja että hän oli ollut Stalinin luottokokki. Savon Sanomathan tiesikin jo vuosia sitten kertoa, että Putinit olivat alunperin Pulkkisia. Ja kyllähän presidentti Putin onkin ihan savolaisen pienviljelijä-metsurin näköinen ja jopa tapainenkin. Kommentit (0)
Luonnonsuojelutyötä	30.10.2015, 19:08
Eläinsuojeluasia on tällä hetkellä ajankohtainen asia viime maanantaina telkkarissa nähdyn teurastusohjelman ansiosta, jonka vain lujahermoisimmat pystyivät katsomaan, ja se on oikein. Kummallista on, että jos kerta viattomia luontokappaleita pitää tappaa, niin niistä ei nykyvehkeillä saada henkeä hetkessä pois. Kiiskin-Aaro Kärkkäälässä osasi vuosikymmeniä sitten tehdä asian sen aikaisilla välineillä ihan siististi. Hän ei edes puhunut sian teurastamisesta vaan sian pesusta, joka kuulostaa vähemmän ahdistavalta asialta.   Itsekin päätin viime kesänä keskittyä eläinsuojelutyöhön ja pyysin lankomiestä virittämään Uukuniemelle Pyhäjärven rannalle minkinloukkuja. Ennen nimittäin maisemaa elähdyttivät erilaiset vesilintupoikueet, jotka saattoivat marssia reippaasti rivissä emonsa johdolla makkaran grillauspaikalle norkoamaan erilaisia herkkuja. Nykyään ei noita siivekkäitä pikku nisäkäsystäviämme enää näy, mutta minkkejä sen sijaan näkyy. Yksikin juosta jolkutti häpeämättömästi keskellä päivää pihan läpi muina miehinä ja siitä sain ajatuksen loukkujen virittämisestä.   Luulen, että minkkien lisääntymisellä ja lintujen katoamisella on jonkinlainen syy-seuraus-suhde. Wikipedia näyttää kertovan senkin, että minkit ovat ainakin Amerikassa hävittäneet piisameja, joita ei nykyään enää näe missään. Vielä 70-luvulla Petäiselläkin oli rikas piisamipopulaatio, joka raivasi innolla rehevöityneitä rantavesiä, mutta enää ei ole jäljellä ainuttakaan. Ilmeisesti maamme kahdesta vieraslajista minkki on perinyt voiton ja se on selvästi suurempi paha alkuperäislajien kannalta. Piisamista minulla ei ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa.   Mutta ei mennyt minkki lankomiehen loukkuihin. Jos olisi jäänyt, olisin pyytänyt lankomiestä varovasti kantamaan pikkupedon jonnekin vähän kauemmaksi ja järkeäkin sille olisi voinut yrittää vähän puhua siitä, että lintupoikueet pitää jättää tästä lähtien jättää rauhaan.   Kommentit (0)
Suomi-verkkarit ja monot	29.10.2015, 19:23
Ja taas vaikuttaa siltä, että olen kirjoittanut ropakantaa. Olisin nimittäin ollut valmis kaksi sormea vaikka missä vannomaan, että Olavi Virta lauloi Punaiset lehdet Seutulan reissunsa aikana Suomi-verkkariin sonnustautuneena. Mutta nyt sain lukijapalautetta luotettavista lähteistä, jonka mukaan Olavi Virta ei laulanutkaan suomiverkkari päällä Punaisia lehtiä vaan Peter von Bagh ja kumppanit todistavat painetussa sanassa seuraavaa:   "Ja eräänä kauniina päivänä klo 11.30 Virta tuli Suomi-verryttelypuvussa ja monoissa ja lauloi Kun ilta ehtii, joka oli hänelle tuttu tango. Jälkeenpäin selvisi että hän oli päässyt kaupunkiin pyykkiauton mukana puntikselle. Hän lauloi kaksi otosta kummastakin levynpuolesta - toinen oli Annabella - ja siihen meni varttitunti. Pyykkiauto odotti sen aikaa".   Eli tällä kertaa todellisuus oli vielä taruakin ihmeellisempää. Toisaalta mielikuvani Suomi-verkkarista ja Punaisista lehdistä on niin vakuuttava, että uskon, että Ola on ehkä jollain toisella Seutulan keikallaan levyttäneen sen. Hän ei ollut nimittäin mikään vesipoika, kuten eivät muutkaan kansan rakastamat viihdetaiteilijat, koska arvostetun suomalaisen viihdetaiteilijan tulee olla renttu eikä mikään pyhäkoulupoika.   Muuten olen sitä mieltä, että koko ajan latistuvia Seinäjoen tangokuningaskilpailuja voisi elävöittää se, että esiintyjät sonnustautuisivat Suomi-verkkareihin ja monoihin, kuten perinteet edellyttävät.Lopuksi tunnelmaan sopivaa musaa. Ola laulaa sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. https://www.youtube.com/watch?v=tYpy88fwKP0 Kommentit (0)

 

 

258 minuuttia 28 sekuntia	28.10.2015, 18:06
Kalpan viimelauantainen peli oli ilo silmälle. Joukkueen pelityyli toi mieleen vallan muinaisen Neuvostoliiton punakoneen esitykset parhaimmillaan, tosin sillä erotuksella, että kuopiolaisten vauhti oli huomattavasti kovempaa kuin muinaisten haalistuneiden punanuttuja. Vahva mestarisuosikki Hifk oli täysin altavastaajana kaksi ja puoli erää. Tosin Kalpa johti kenttätapahtumiin nähden ansaitsemattomasti vain 3 - 0. Totesinkin siinä vaiheessa ääneen, että kuopiolaisten ensimmäinen Suomen mestaruus näyttää olevan selviö.   Sitten kolmannen erän puolivälissä Hifk teki minuutin sisällä yllättäen kaksi helppoa maalia ja jouduin toteamaan ääneen, ettei Kalpan mestaruus taida sitten ollakaan selviö. Ilmeisesti on niin, että nopeaa ja taitavaa jääkiekkoa pelaavan joukkueen peli myös sekoaa helposti, ainakin mikäli erotuomari sallii sen, että jääkiekon pelaamisen sijasta aletaan painimaan. Niinhän kävi myös Neuvostoliitolle talviolympialaisissa vuonna 1980 Usa:n koulupoikia vastaan, kuten kaikki, jotka urheilusta jotain tietävät, tietävät.   Muuten Kalpan maalivahti Eero Kilpeläinen on ennen tätä iltaa pelannut jo 209 minuuttia päästämättä maaliakaan. Tps:n Kimmo Lecklinin ennätys 258 minuuttia 28 sekuntia kaudelta 97-98 on siis vaarassa rikkoontua. Jäämme seuraamaan tilannetta. Kommentit (0)
Reliikki	27.10.2015, 19:13
Uskonnollista herätyskokousta muistutti viimeisin Kalpan peli lauantai-iltana, sillä alkuseremonioiden yhteydessä Sami Kapsen pelipaita nostettiin hallin  kattoon eräänlaiseksi pyhäinjäännökseksi, joka tapahtuma sopi hyvin uskonnollisen herätyskokouksen henkeen. Tosin meillä evlut-puolella noita reliikkejä ei juurikaan harrasteta toisin kuin katolisella puolella.   Muistelenpa, että jopa Jeesuksen esinahkoja on pyhäinjäännöksenä ainakin kolmessa eri katolisessa kirkossa, ja ongelmia tulee asiasta syntymään sitten, kun Jeesus geeniteknologin turvin kasvatetaan esinahasta uudelleen kokonaiseksi ihmiseksi. Kuka senkin sitten ratkaisee, kuka kolmesta Jeesuksesta on se oikea?   Täpötäysi Kuopion jäähallin katsomo seurasi paidan nostoa hurmioituneena ja tuskin monikaan silmä säilyi kuivana. Itse törmäsin juhlallisuuksien aikana häivähdyksen omaisesti siihen itselleni harvinaiseen tunteeseen, että ajattelin olevani yksi tervejärkisimmistä ihmisistä kaikkien 5100 lajitoverin joukossa.   Kapasta itseään muistettiin lämminhenkisin puhein ja lopuksi juhlakalu itsekin avasi sanaisen arkkunsa ja kiitti lämminhenkisesti kaikkia muita, paitsi ei itseään. Erityisesti mieltäni lämmitti ex-rouvan kiittäminen 20 yhteisestä vuodesta. Sami on hyvä ja jalo ihminen sekä herrasmies. Harva suomalainen mies jaksaisi kiittää ex-rouvaansa sen jälkeen, kun ex-rouva lähtee itseään 16 vuotta nuoremman ex-jääkiekkojuniorin mukaan ja saa vielä pian sen jälkeen rattijuoppoustuomion sen vuoksi, että ohjasi juopuneena pensatonta autoa, jota työnsi yhtä juopunut ex-jääkiekkojuniori.   Niin ainakin kertoi arvovaltainen 7-lehti, jota parturissa tutkin noin vuosi sitten. Puoli vuotta sitten samaisen arvovaltaisen 7-lehden mukaan ex-rouva Kapanen ja ex-Kalpan juniori ovat kasvaneet erilleen ja ex-rouva on nyt sillee ex-jalkapalloilija Pele Koljosen kaa. Kuten aiemminkin olen todennut, Kuopio on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki. Kommentit (0)
Vilpittömät onnittelut Seinäjoelle mestaruuden johdosta	26.10.2015, 18:42
En ole katkera, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että kyllä maamme jalkapalloilun painopiste on edelleenkin Kuopiossa vaikka Seinäjoki mestaruuden tällä kertaa veikin. En syytä enkä väitä, mutta totean, että eilen ottelussa Hjk:a vastaan Kups marssitti pelin loppuvaiheessa kentälle seitsemän oman maakunnan miestä, jotka pyörittelivät kankeita helsinkiläisiä mennen tullen, mutta sen sijaan koko Sjk:n joukkueessa on pelkästään kolme oman maakunnan miestä, joita tuskin, niin ainakin vahvasti uskon, vaikka en tiedä, ei voi päästää yhtä aikaa kentälle.   En ole kateellinen, mutta suorittaessani kymmenisen vuotta sitten maakuntamatkan Pohjanmaalle ostaakseni Pauli Nevalan runokasetin, havaitsin, että Seinäjoella ei panosteta hengenkulttuuriin, vaan kaupungin kirjasto oli ylivoimaisesti Suomen huonoin. Mainitsinkin ääneen asiasta ja nyt olen saanut kuulla, että seinäjokelaiset innostuivat asiasta ja rakensivat maamme parhaan kirjaston. Silminnäkijöiden mukaan joka hyllylle ei edes riitä kirjoja.   Ilokseni huomasin maakuntamatkallani myös sen, ettei siihen aikaan Seinäjoella ollut minkäänlaista merkkiä jalkapallokulttuurista ja uskoin, ettei Seinäjoki koskaan tule uhkaamaan Kuopiota maamme johtavana jalkapallokaupunkina. Nyt tosin vierastyöläiset hankkivat Sjk:lle Suomen mestaruuden, mutta uskon kuitenkin, että se jää historian viimeiseksi mestaruudeksi, koska jo Sanassa muistaakseni sanotaan, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.     Huolestuttavaa kuitenkin Kuopion jalkapallomaineen kannalta on se, että Seinäjoelle on valmistumassa Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, paras jalkapallostadion. Se on kuulemma niin suuri, ettei joka riville tule katsojia riittämään. Korostettakoon sitä, että jalkapallo saapui Seinäjoelle vasta viisi vuotta sitten ja nyt siellä jo on maamme paras jalkapallostadion. Turhaan eivät seinäjokelaiset sanokaan, että se, mitä muualla vasta suunnitellahan, niin se on Seinäjoella jo tehty. Kommentit (0)
Peliäly	26.10.2015, 18:36
Eittämätön tosiasia on, että jalkapalloilu on maailman suurin ja tärkein kulttuurimuoto. Minulla on unelma suomalaisesta jalkapalloilusta. Unelmani on, että koska maamme huippulahjakkuuksia on nykyään ihan turha lähettää kasvamaan korkoa Keski-Euroopan rahakentille, koska siellä heidän perustaitotasonsa ei riitä, vaan he tulevat istumaan kolmosdivisioonien vaihtopenkeillä ja menettävät siellä loputkin taitotasostaan, joten heidät tulisi koota johonkin suomalaiseen seuraan, jossa heistä valmennettaisiin maallemme fyysisesti ja henkisesti vahva maajoukkue, joka edellä mainituilla ominaisuuksilla korvaisivat puuttuvan taitotasonsa ja nostaisi maamme maailman 50 parhaan kansakunnan joukkoon Fifan listoilla.       Edellä mainitun unelmani vuoksi kannatin Hjk:a päivän ottelussa Kupsia vastaan. Helsinkiläisillä olivat vielä pienet mahdollisuudet Suomen mestaruuteen, jonka toivon heidän voittavan. Mutta eivät voittaneet, koska myös Seinäjoki ja Rovaniemi voittivat omat pelinsä ja Hjk jäi pronssille, joka asia on vakava takaisku maamme jalkapallokulttuurille.       Mutta kuitenkin iloitsin ottelussa kuopiolaisten osoittamasta oivallisesta peliälystä, vaikka muuten pidin vierasjoukkueen puolta. Kups oli loppuhetkillä häviöllä 0-1. Sitten joukkue päästi kentälle lupaavat juniorinsa ja Hjk jäi näiden poikasten pyörityksessä täysin alakynteen. Loppuminuuteilla Kups sai ihan ansaitun rankkarin.       Hjk:n kannattajat alkoivat tuomion protestiksi rikkomaan oman katsomoläävänsä aitoja, joita oli pystytetty joukkotappelun estämiseksi. Järjestysmiehet osoittivat tässä tilanteessa oivallista peliälyä eivätkä puuttuneet mitenkään katsomoaitojen rikkomiseen, koska henkilövahinkojen vaara oli tilanteessa ilmeinen. Nimittäin Kuopion ylipainoiset ja yli-ikäiset järjestysmiehet olisivat saaneet useita sydänkohtauksia, mikäli he olisivat alkaneet tapella hesalaisten huligaanien kanssa.       Myös rankkarin laukaissut Urho Nissilä osoitti oivallista peliälyä. Hän ampui todellisen tussun maalivahdin hyppysiin. Varmaankin Urho katsoi, että jos hän olisi maalin tehnyt, olisi mellakka ollut valmis. Kupsin rankkarin epäonnistuminen oli hyvin epätodennäköinen asia. Nimittäin tilastojen mukaan 80 % rangaistuspotkuista onnistuu ja koska Kups oli missannut kaksi edellistä rankkariaan, oli todennäköisyys tasan 0,8 % sille, että joukkue epäonnistuu kolme kertaa peräkkäin.       Nissilä epäonnistui taktisesti viisaasti, mutta helsinkiläiset huligaanit jatkoivat edelleenkin katsomorakenteiden rikkomista, mutta nyt he eivät tehneet asiaa surusta vaan ilosta. Kun kävelin pois pallokentän laidalta huomasin, että suuri joukko savolaispoliiseja oli täysissä lähitaisteluvarusteissa nakkikioskin takana piilossa tarkkailemassa tilannetta. He eivät halunneet provosoida tilannetta, vaan pysyttelivät näkymättömissä, jotta henkilövahingoilta vältyttiin. Näin he osoittivat suurta peliälyä. Kommentit (0)
Kansanedustaja Kalle Pykälän murhasta 100 vuotta	24.10.2015, 21:08
Jatkamme henkirikosteemalla, koska ne kiehtovat ihmismieltä. Tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin, että Karjalassa vaikuttaneen maalaisliittolaisen kansanedustaja Kalle Pykälän murhasta on kulunut sata vuotta. Kyseessä ei ollut poliittinen teko, vaan taustalla olivat riidat metsäkaupoista.   Pykälä ammuttiin saunansa lauteille, joka olikin hänelle sovelias paikka siirtyä tuonilmaisiin, sillä hän oli tunnettu saunamies. Kerrankin hän saapui eduskunnan täysistuntoon paljasjaloin, koska oli saunareissunsa yhteydessä päättänyt pistäytyä myös eduskunnassa. Nykyisenä vakavana aikana puhemies varmasti huomauttaisi kansanedustajaa paljasvarpaisuudesta, koska sen katsottaisiin loukkaavan eduskunnan pukeutumiskoodia.     Aikoinaan Pykälä oli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Väinö Tanner kertoo muistelmissaan siitä, kuinka hänen nuoruudessaan silloisen laman aikana sosiaaliturvaa ei ollut eikä myöskään työttömyysturvaa. Niinpä Helsingin työttömät järjestivät kokouksen, joka johti oloissamme harvinaiseen päätökseen. Kun yhteiskunta ei ollut millään tavalla huolehtinut työttömien toimeentulosta, päätettiin ottaa ruokaa sieltä, missä sitä oli saatavana. Yhdessä sitten marssittiin kaupungin kauppahalliin ja ryöstettiin se.       Operaatiota Kalle Pykälä. Tapauksen seuraamuksista tiedän vain sen, että Kalle Pykälä valittiin myöhemmin Maalaisliiton kansanedustajaksi vuosiksi 1907-1915 Viipurin vaalipiiristä. Kalle Pykälä oli aito populisti ja hänen tunnuslauseensa oli, että "herroja soppii aina eppäillä", joka näkemys on edelleenkin perusteltu ja laajalti hyväksytty. Pääministeri Juha Sipilän kannattaa muistaa Kalle Pykälän poliittinen perintö, mikäli hallitus aikoo jatkaa nykyistä leikkauspolitiikkaansa.       Joskus 1910 luvun vaaleissa Pykälän liikoja lupailematon, pelkistetty ja konstailematon vaalislogan kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat. Tuo mainoslause osoittaa sen, että mies ymmärsi sen, mistä kansa tykkää. Toivottavasti joku ehdokas seuraavissa vaaleissa ymmärtää mainostaa samalla tavalla, niin hän saa ääneni puoluekantaan katsomatta, koska antaa itsestään kuvan ehdokkaana, jolla ovat jalat tukevasti maassa.     Pitäisi muuten selvittää, että onko Petri Pykälä vaikkapa Kallen pojanpoika. Petri Pykälä tunnetaan maamme elokuvahistoriassa siitä, että hänen vuonna 1985 tuottamansa urheilumaailmaan kytkeytyvä jännityselokuva "Tappavat sekunnit" lienee Suomen huonoin tai ainakin vähiten katsotuin elokuva. Lieneekö sen nähnyt noin 100 maksavaa katsojaa. Myöhemmin Petri Pykälä siirtyi kirjallisuuden pariin ja tunnetaan nykyään maamme myydyimpänä kirjailijana, joka käyttää salanimeä Ilkka Remes. Kommentit

 

 

 

Jo muinaiset kreikkalaiset	23.10.2015, 18:20
Viikolla filosofiakahvilassa alusti oikeustieteen tohtori Ari Hirvonen antiikin teatteritaiteesta, joka liippaa varmasti läheltä juridiikkaa, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaisikaan. Itse en ymmärrä tuon taivaallista kummastakaan asiasta enkä edes koe sitä suurena puutteena, mutta kaikesta huolimatta pyysin heti luennon päätyttyä puheenvuoroa ja heti sen myös sain.   Kysyin tohtori Hirvoselta, että pitääkö paikkansa yksi niistä harvoista asioista, joita kouluopetuksesta muistan, että muinaisessa Ateenassa julkiset teatteripalvelut olivat kansalaisille maksullisia sikäli, että katsojille maksettiin siitä, että he jaksoivat suoriutua teatterikatsomoihin. Hirvonen ei kiistänyt muistikuvani oikeellisuutta.   Antiikin Ateenasta meillä ja varsinkin työvoimaviranomaisilla olisi paljon opittavaa. Kreikassakin oli sama tilanne kuin meillä, eli kaikille ihmisille ei riittänyt palkkatyötä; tosin robotit eivät silloin vieneet ihmisten töitä, vaan työt tehtiin edullisella orjatyövoimalla. Niinpä kaikki 25.000 vapaata ateenalaista miehenpuolta sai vapaasti vailla työhuolia politikoida, filosofeerata, urheilla ja harrastaa teatteria aikansa kuluksi kansalaispalkan turvin eikä sitä edes pidetty suurena ongelmana. Oikeus työttömyyteen ei koskenut naisia eikä orjia eikä tietääkseni myöskään koiria. Kommentit (0)
Syksy taas soittelee	22.10.2015, 18:04
Monet ymmärtämättömät ihmiset hokevat sitä, että miten on hyvä, kun meillä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Kun nyt katson ikkunasta, niin tajuan kristallin kirkkaasti, että minulle riittäisi vallan mainiosti  yksikin vuodenaika, jos se vain olisi hyvä vuodenaika.   Viime yönä taas yllätti syksy Etelä-Suomen autoilijat ja suvi on siis mennyt syksy taas soittelee. Lyhyt oli kesän ihana aika. Tuntuu, että ei ole kulunut kuin hujaus siitä, kun Uukuniemen laituri tuli nostettua. Silloin oli kesä, vaan nyt on syksysää, kuten kuvasta ilmenee, että silloin oli vielä hyvin kesäistä.   Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musaa. Helsingin Ponnistuksen jalkapalloilija Olavi Virta oli levytyshetkellä Seutulassa kärsimässä rattijuoppoustuomiotaan, mutta pääsi lyhyelle lomalle joko silmälasien tai hampaiden hankkimista varten. Samalla reissulla hän käväisi neljässä minuutissa laulamassa suomiverkkarit päällä levylle tämän terapeuttisen, eli mielenterveyttä ennalta ehkäisevän, kappaleen sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. https://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o           Kommentit (0)
Kirvessurmien kakkosmies	21.10.2015, 22:06
Innokkaana urheilumiehenä pitkään tilastoja tutkittuani ilmenee, että Toivo Harald Koljonen on kirvessurmien määrissä vasta pronssille. Hopealle yltää Nurmijärven Klaukkalassa vaikuttanut renki Karl Emil Malmelin, joka lopetti kirveellä koko isäntäväkensä vuonna 1899. Ruumiita syntyi seitsemän, eli yksi enemmän kuin Koljosen tapauksessa.   Ajan tiedotusvälineet suhtautuivat tapaukseen yllättävän ymmärtävästi. Ilmeisesti katsottiin, että teon taustalla olivat mielenterveyden ongelmat. Lisäksi lieventävä asianhaara oli se, että renki Malmelin katsoi tulleensa nykytermeillä työpaikkakiusatuksi. Erikoista murhaajan toiminnassa oli se, että seuraavana päivänä hän palasi tekopaikalleen ruokkiakseen ja juottaakseen talon karjan. Eläimiä hän siis kykeni säälimään. Seitsenkertainen murhamies vältti kuolemanrangaistuksen, vaikka sellainen vielä laissa tunnettiin.   Edellisen kerran mestaus oli pantu täytäntöön rauhanoloissa historiakirjojen mukaan Pieksämäellä vuonna 1828, mutta tosiasiassa murha tapahtui nykyisen Suonenjoen alueella Aatami Koivistoisen kotibileissä, joissa Tahvo Putkonen sivalsi halolla torppari Lassi Hirvosta päin otsikkoa sillä seurauksella, että kanssajuhlijan henki pakeni hänen ruumiistaan.   Malmelin sen sijaan selvisi elinkautisella, joka siihen aikaan periaatteessa oli oikea elinkautinen. Siperiaan suomalaisia ei kuitenkaan enää siihen aikaan lähetetty kuten aiemmin tsaarin aikaan oli tapana ollut. Murhamies kärsi elinkautistaan kuitenkin vain 13 vuotta, eli saman ajan mitä nykyisetkin ek-miehet ja -naiset, sillä Nikoilai I suuressa viisaudessaan armahti tuomitun vuonna 1912.   Vapautumisen jälkeen Malmelin avioitui ja eli loppuelämänsä kunnolla. Niinhän nykyäänkin usein tapahtuu entisille vangeille, sillä maamme vankilat ovat tänä päivänä ennen kaikkea kuntoutuslaitoksia, joissa rikoksen tehneet sopeutetaan yhteiskuntakelpoisiksi, tosin kuin eräissä muissa maissa, joissa vankilat ovat koston välikappaleita. Nähtäväksi jää koska maailmalla ymmärretään, että Suomen vankilat ovat samanlainen ihastelun aihe kuin peruskoulut. Kommentit (0)
Kirvessurmien Suomen ennätysmies	20.10.2015, 18:23
Toivo Harald Koljonen ei ole suinkaan SE-mies kirvessurmien määrässä. Olen joskus aiemminkin kertonut Heinolan värikkäästä rikoshistoriasta, johon liittyy parahultaisesti myös vuosien takainen Tiede-lehden juttu Suomen suurimmasta sarjamurhaajasta Juhani Adamin pojasta, josta oli tulla maamme viimeinen rauhan aikana mestattu henkilö. Vuonna 1853 oli mestauslava jo pystytetty Heinolan pitäjän kirkonmäelle, jossa oli tarkoitus mestata tämä 26-vuotias renkipoika irrottamalla hänen päänsä muusta ruumiista.     Yhteensä Juhani Adamin poika oli surmannut 12 ihmistä; enemmän kuin kukaan toinen maassamme. Teot tehtiin Hämeen seudulla ja esimerkiksi Heinolan Hujansalossa mies löi kerralla lihoiksi äitinsä, isäpuolensa sekä sisko- ja velipuolensa. Ilmeisesti tämän tapauksen innoittamana syntyi Itä-Hämeessä yleisesti tunnettu sanonta, jonka mukaan ei lopu heikkomielet Heinolasta, hullut Hujansalosta.     Yleensä eteläpohjalaista Matti Haapojaa pidetään Suomen suurimpana murhamiehenä, mutta kyllä hän jää virallisessa tilastossa harrastelijamaiseksi puuhastelijaksi Itä-Hämeen pojan rinnalla. Tosin Haapojan Matin kaikkia saavutuksia ei ilmeisesti tiedetä, koska hän karkasi kirveen kanssa Siperian kaivoksesta takaisin kotiinsa ja ilmeisesti tämän reissun tilastot ovat vielä keskeneräiset.     Vaikka Heinolan kirkonmäellä oli kaikki valmista tuomion täytäntöönpanoa varten ja sarjamurhaajan pääkin jo pölkyllä ja kirves kohotettuna iskuun, peruuntui tapahtuma, sillä keisari muutti rangaistuksen. Armahduksesta ei voine varsinaisesti puhua, koska Jussi muurattiin kahlehdittuna Viaporin linnoituksen muuriin ihan pieneen komeroon, jossa hän ei pystynyt kunnolla liikkumaan. Siellä häntä näyteltiin vierailijoille varoittavana esimerkkinä. Kansanperinteen mukaan Juhani Adamin poika menehtyi nopeasti matoja kuhiseviin paiseisiin. Kommentit (0)
Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus	19.10.2015, 17:57
Teemu Keskisarja jatkaa hoipertelematta perinteisellä linjallaan. Hän on havainnut aivan oikein, että seksi ja väkivalta kiinnostavat kansaa, ja niinpä mies lienee niitä harvoja kirjailijoita, joka pystyy kirjojensa myyntituloilla elättämään itsensä ja perheensä ilman veronmaksajien apua. Uusin teos nimeltään Kirves, eli Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus, oli niin vaikuttava, että luin sen yhdeltä istumalta.   Minuun teki vaikutuksen varsinkin se, että kansikuvassa totisena toljottava miehenroikale on jotenkin tutunnäköinen. Hän taitaa muistuttaa ainakin ulkoisesti harvinaisen paljon itseäni; samanluonteisuutta en tunnusta. Vallan mainiosta voisin vaihtaa Koljosen kuvan henkilöllisyyteni todistaviin dokumentteihin eikä kukaan huomaisi eroa. Se ero meillä kuitenkin on, että Koljonen oli taitava kirveen käsittelijä ja kykeni ilman järjellistä syytä hakkaamaan kuusi ihmistä kuoliaaksi. Itse olen täysin tumpelo kirvestouhuissa.   Tv:ssä haastateltu kirjailija Keskisarja oli vahvasti sitä mieltä, ettei yhteiskunta mitään menettänyt, vaikka Koljosesta tuli maamme viimeinen siviilirikoksista kuolemaan tuomittu. Hakalan perheen ja yhden naapurin täysin järjetön joukkomurha oli rikos, jonka rinnalla Bodom-järven kolmen nuoren telttasurma oli kirjoittajan mielestä pelkkä vallaton kepponen.   Toivo Haraldista on kirjasta vaikea löytää mitään myönteistä. Hän oli harvinaisen paha ja julma ihminen. Jos hakemalla pitää jotain myönteistä hakea, niin ainakin epävarmojen tietojen mukaan Koljonen oli kuvataiteellisesti lahjakas ja oli ainakin oman hyvän tarinansa mukaan Akseli Gallen-Kallelan jonkinlaisena apupoikana.   Toiseksi minusta oli ihan myönteinen asia se, että kun Koljonen asteli vankilan käytävällä sotilasrivistön muodostamaa kunniatonta kujaa pitkin hitaasti ja arvokkaasti viimeistä matkaansa kohti teloituspaikkaa, tuo täysin tunteettomaksi psykopaatiksi uskottu mies pysähtyi vankilapastori Suomelan kohdalla ottaen vanginlakin päästään ja lausui: ”Minä sanon pastorille hyvästit”. Kommentit (0)

 

 

 

Alzheimer	18.10.2015, 18:00
Vanhasta kehätyöläisestä Olli Mäestä on valmistumassa elokuva, joka tietysti kaikkien urheilunystävien on syytä käydä katsomassa. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa on juttu 78-vuotiaasata Mäestä ja siinä kerrotaan, että viime vuodet mies on sairastanut Alzheimeria ja muisti pätkii, vaikka mieli onkin iloinen.   Kovasti tavallista on, että nuo entiset pugilistit poistuvat tuonilmaisiin kohtuuttoman nuorina ja syynä on jokin aivoperäinen sairaus. Mieleen tulevat päällimmäisinä Pertti Purhonen, Gunnar Bärnlund, Floyd Pattersson ja eiköhän Ingemar Johanssonkin ollut viime aikoinaan kovasti huonomuistinen.Muhammed Ali sinnittelee vielä aivosairaudestaan huolimatta. Reilut 20 vuotta sitten Ali sai kunnian sytyttää Atlantan olympialaisten tulen ja hän oli jo silloin siinä kunnossa, että oli sytyttää soihdullaan kaiken muun, muttei sitä mikä oli pääkohde.   Ihmispää ei olekaan tarkoitettu alasimeksi. Pitäisiköhän työsuojeluviranomaisten puuttua ainakin ammattinyrkkeilijöiden työturvallisuuteen. Lisäksi myös jääkiekkoilijat ja jopa jalkapalloilijat saavat jatkuvasti aivotärähdyksiä. Niiralan montusta ja Keskuskentältä melkein joka pelistä talutellaan toestaitoisia nuorukaisia vaihtoon, kun itse eivät enää pysty. Moni huippu on jopa joutunut lopettamaan jääkiekon, koska pää ei enää kestä.   Olen vahvasti sitä mieltä, että työsuojelupiiri voisi määrätä ainakin Kuopion halliin taklauskiellon ja Keskuskentän jalkapallo-otteluihin kypäräpakon. Mieliin palautettakoon esimerkiksi se, että joskus 80-luvulla jalkapalloilija Jallu Rantasen kallo murtui Kuopiossa, kun hän törmäsi Kupsin maalivahtiin. Rantasen pelasti elämälle se, että tapaturma sattui kaupungissa, jossa sijaitsi yliopistollinen keskussairaala. Kommentit (0)
Lupsakka Pohjois-Karjalan mies	17.10.2015, 18:09
Olen vahvasti sitä mieltä, että entisen keihäshirmun Seppo Rädyn, joka nyt köpsähtelee eläkeukkona ja jolla siis olisi joutoaikaa, tulisi siirtyä politiikkaan ja asettaa tavoitteekseen kulttuuriministerin paikan. Uskon hänen joukkokannatuksensa keski-ikäisten haalarimiesten keskuudessa olevan vankka.   Monet pitänevät Seppoa pelkästään yksinkertaisena kenttäurheilijana, mutta näin ei ole. Mies on verbaalinen nero ja tässä lajissa melkein Matti Nykäsen luokkaa. Ja hänellä on myös luontaista poliittista pelisilmää, jota asiaa todistaa se, että hän on suostunut saksalaisen Lidl-ketjun mainosmieheksi. Se on yllätysveto. Kaikkihan muistavat Rädyn lausunnon viime vuosituhannelta, jonka mukaan Saksa on paska maa.   Ylen alueuutisten toimittaja yritti Tohmajärven urheilukentällä saada Rädyltä vastausta siihen, millaisista rahoista asiassa on kysymys, mutta haastateltava kiersi kysymyksen suorastaan pääministerimäisesti. Hän kertoi hyvin vakavalla naamalla olevansa markka-ajan mies, joka ei euroista osaa sanoa mitään. Katsokaa itse Rädyn haastattelu tämän videon noin 7 minuutin kohdalta alkaen. http://areena.yle.fi/1-3085837   Korostettakoon sitä, että Räty kertoo mainosrahojen siirtyvän suoraan Tohmajärven urheilijoiden toiminnan tukemiseen. Toivon kuitenkin, että seura ymmärtäisi tulevaisuudessa maksaa reilusti edes bensarahoja Oona Sormusen valmentajalle.   Seppo Räty on kunnostautunut haastatteluissa aiemminkin. Muistanpa noin 20 vuoden takaa, kuinka eräänä kesäisenä sunnuntaina radion silloisessa Musiikkia ja urheilua- ohjelmassa läähättävän yli-innostunut toimittaja kyseli kyllästyneen oloiselta keihäshirmulta kaikenlaisia typeryyksiä ja lopulta sitten tietenkin, että "mikäs se onkaan se tämän kauden päätavoite?" "Vuan 15-vuotiasta kun saes", vastasi keppimies leveähköllä Itä-Suomen murteella. Lähetys siirtyi heti musiikkiviihteen puolelle.       Ja Helsingin EM-kisojen aikaan TV:n kisastudiossa olivat Seppo Räty ja Kimmo Kinnunen kuultavina kilpailun aattona koko perheen katseluaikaan ja toimittaja uteli, että kukas se onkaan keihäskisan ennakkosuosikki. "Miehistä en ossoo sannoo miittään, mutta naesten kilipailussa on vahvoilla sellainen kuin Tatjana Rakopaljaana", tokaisi Räty. Korostetakoon, että haastateltava ei ollut täysin perillä naisurheilun tilasta. Nimittäin venakko Tatjana Rakopaljana oli keskimatkojen juoksija, ei keihäänheittäjä. Kommentit (0)
Ei mikään lupsakka savolainen	16.10.2015, 17:57
Vaikka jääkärikapteenin poika ja runoilija Matti Rossi on taustaltaan rautalampilaisia, niin kuitenkaan hän ei ole perusluonteeltaan lupsakka savolainen, mikäli yhtään on uskominen Hannu Mäkelän kirjaa Muistan - Otavan aika, ja miksi emme uskoisi.   Kerrankin Kirjailijaliiton kokouksessa Mäkelä erehtyi puolustamaan ääneen silloista puheenjohtajaa Lassi Nummea, mutta ennen kuin hän ehti aamenta sanoa, eteen hypähti Matti Rossi ja löi Mäkelää kaksi kertaa kasvoihin, niin että nenästä alkoi valua verta. Sitten onneksi taistelevan työväenliikkeen vahvat naiset Aulikki Oksanen ja Marja-Leena Mikkola tarttuivat Rossiin ja taluttivat tämän pois.   Tapahtuman jälkeen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Lassi Nummi tuli ja sanoi: "Minä tuota luulen, että voisin tarjota sinulle konjakin, koska luulen, että se isku oli tarkoitettu minulle". Rossista oli kaavailtu Kirjailijaliiton tulevaa puheenjohtaja, mutta tempaus ei ehkä lisännyt hänen joukkokannatustaan. Tuskin on hyvää mainosta, että puheenjohtajaksi pyrkivä lyö tulevia lampaitaan. Mäkelä, joka taitaa italiaa, paljastaa, että Matti Rossi on monikkomuoto sanoista matto rosso. Matto rosso tarkoittaa suomeksi hullua punaista. Kommentit (0)
Malesialaisen koneen mysteeri	15.10.2015, 20:25
Surkea oli malesialaisen matkustajakoneen kohtalo toissa kesänä Itä-Ukrainan taivaalla. Juuri julkaistun hollantilaisen tutkimuksen mukaan kone pudotettiin venäläisvalmisteisella ohjuksella, ja sen asian myöntää nykyään Venäjäkin. Tosin ohjuksen ampujista ei ole vielä tieto, mutta eiköhän totuus siitäkin joskus selviä, koska silminnäkijöitä ja tekijöitä on lukuisia.   Erikoisen joukkomurhasta tekee se, että ohjuksen lisäksi konetta ammuttiin myös samaan aikaan kahden ukrainalaisen hävittäjän 30 mm:n pikatykeillä. Tai ainakin niin kerrotaan hyvin vilpittömästi ja ennakkoluulottomasti rautalampilaislähtöisen runoilija-kirjailija Matti Rossin teoksessa Raunioista nousee Donbass. Kirjassa asiantuntijana esiintyvä lentokapteeni Peter Haisenko on perusteluissaan hyvin vakuuttava. Hänen mukaansa hylyssä näkyvät selvästi kranaattien jäljet.   Asiantuntijoita ihmetyttää se, miksi matkustajakone tuhottiin, koska kenen tahansa pitäisi pystyä sellainen erottamaan sotakoneista. Lentokapteeni Haisenkolla on hyvä selitys sillekin asialle. Hänen mukaansa lähistöllä liikkui samaan aikaan myös saman värinen matkustajakone. Siinä oli matkustajana Venäjän presidentti Vladimir Putin. Kommentit (0)
Neekerimellakka	14.10.2015, 18:20
Luultavasti eilen käsittelemääni rotuongelmaan liittyen oli tänään Helsingin Sanomissa palstalla ”50 vuotta sitten” uutinen Usa:n neekerimellakoista, jotka olivat 14.10.1965 jatkuneet jo 16 päivää. Jutun mukaan Georgiassa sotilaat ja 21 neekeriä tappelivat siitä, että saavatko neekerit tulla valkoisille tarkoitettuun bussiin. Neekereillä ei nimittäin silloin ollut laillista oikeutta tulla valkoisille tarkoitettuun bussiin.   Jutussa kerrottiin myös siitä, että erään tapahtumia kuvanneen neekerivalokuvaajan kimppuun hyökkäsi kaksi Ku Klux Kaanin jäsentä, joita vuosi aiemmin oli syytetty neekerikasvattaja (ei siis opettajan, vaan kasvattaja) Lemuel Pennin surmaamisesta. Päälle karanneet valkoiset oli heti vapautettu tapahtuman jälkeen, mutta pahoinpidelty neekerivalokuvaaja oli jäänyt vankilaan, koska hänen vapauttamisekseen olisi tarvittu 1500 markkaa. Tappelun aikana eräs valkoinen nainen oli uutisen mukaan huutanut: "Te keltaiset ja mustat oliot, te neekerit ". Sotilaille hän huusi: "Toivon, että saatte kameramiehet ennen neekereitä".   Kummasti on maailma muuttunut 50 vuodessa. Usa on saanut mustan presidentin ja jos tänä päivänä Helsingin Sanomat käyttäisi 11 kertaa samassa pikkujutussa sanaa neekeri, kuten vuonna 1965 teki, sitä paheksuttaisiin yleisesti. Kommentit (0)