Voihan Venäjä
|
28.12.2014, 18:28
|
Lännessä arvostettuja Gorbatshovia ja Jeltsiniä ei arvosteta itänaapurissamme. Heidän kannatuksensa jää vain pariin kymmeneen prosenttiin. Molemmat miehet yrittivät kehittää demokratiaa ja seurauksena oli se, että demokratiaa pidetään Venäjällä synonyymina sekasorrolle. Itsekin olen kuullut paluumuuttajan suusta sen, että Jeltsinin aikaan valta siirtyi rikollisille ja Putinin aikaan valtaa sen sijaan on käyttänyt salainen poliisi, joka on vaihtoehdoista tavallisen kansan kannalta parempi. Saattaa hyvinkin olla, että jos Arabimaihin liberaalin demokratian juurruttaminen vie eräiden asiantuntijoiden arvion mukaan 100 vuotta, niin Venäjällä se saattaa hyvässä lykyssä onnistua jo 50 vuodessa. Putinia ei tosin pidetä maan historian parhaana hallitsijana, vaan niin uskomatonta kuin se onkin, Leonid Brezhnev on selvästi parhaaksi rankattu; asia jota länsimaisella järjellä on vaikea ymmärtää. Tosin Pentti Linkola ymmärsi asian jo 1980-luvulla. Linkola arvosti pysähtyneisyyden aikaa. Hänen mukaansa hyvän johtajan on estettävä kaikki yhteiskunnalliset uudistukset, koska jos uudistusten tielle lähdetään, niin siinä piilee tuhon siemen. Ja kaiken lisäksi Linkola piti Leonid Brezhneviä myös hyvin kauniina ihmisenä. |
|
Ulvahtelua
|
27.12.2014, 18:05
|
Itse en käynyt jouluiltana uistelemassa, mutta pilkillä kävin Petäisellä. Vaikka Petäinen on maailman paras haukikosteikko, se on maailman huonoin pilkkijärvi. Monina talvina sieltä ei saa nykäystäkään edes kevätjäillä, jouluillasta nyt puhumattakaan. Ei purrut kala pilkkiin. Kärkkääläistä sanontaa lainatakseni meni pili pattaan. Eräs pienviljelijä-metsuri ilmaisi asian vastaavassa tilanteessa, "ettei aata muu, kuin ruveta mulukun suomustukseen". Huonoon kalan tuloon vaikutti sekin, että pitkästä aikaa kuulin jään ulvahtelevan, kun kiristyvä pakkanen repi selälle railoja. Sitten aloin minäkin ulvahtelemaan joululauluja täysin palkein, koska kukaan ihminen ei ollut kuuntelemassa. Ihmeekseni kalatkaan eivät nousseet avannon reunalle hurmioituneina ihastelemaan. |
|
Mitä sain joululahjaksi
|
26.12.2014, 19:07
|
Tänä vuonna olen ollut niin ennennäkemättömän kiltti, että sain joululahjoja peräti 2kpl. Finlandia-voittaja He eivät tiedä mitä he tekevät oli iloinen ylläri, sillä kirjaston varausjonossa olen sijalla 118. Sirpa Kähkösen uutuuden Graniittimies osalta olisin ollut jonossa sijalla 182, mutta jostain syystä rouva sai sen lahjaksi. Tällä kertaa mieluisin lahja oli pehmeä paketti. Sain matkailukalsarit. Niihin on painettu Kuopion kartta. Erinomainen idea Kuopion kaupungin matkailutoimelta tuottaa matkailukartta, jota on vaikea hukata. Harva ei ole ollut se kerta, jolloin avuton satunnainen matkailija, varsinkin ulkomaalainen, on minulta tietä kysynyt enkä ole pystynyt häntä kunnolla auttamaan. Nyt minulla on siihen materiaaliset edellytykset. |
|
Mikko-sika
|
25.12.2014, 21:43
|
Söpö on sika pienenä. Tämä sika käyskenteli kesällä Kuopion kaduilla elämäänsä tyytyväisenä. Näky oli hellyttävä. Sika on älykäs ja sympaattinen kotieläin. Sika on niin älykäs eläin, että se pystyisi pelaamaan vaikka tietokonepelejä, jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Mielestäni sikojen kotikasvatusta olisi voimaperäisesti kannustettava. Olisi ihan perusteltua, että sika syrjäyttäisi nykyään hyödyttömät kissat ja koirat kotitalouksiemme lemmikkeinä. Sikojen kotikasvatus tarjoaisi kotitalouksillemme mahdollisuuden hankkia onnellisen sian lihaa kotitalouksiemme lihahuoltoa järjestettäessä. Sikojen tehokasvatus teuraaksi täyttää eläinrääkkäyksen tunnusmerkistön, joten toivon EU:n sen pikaisesti kieltävän. Sen sijaan yksittäiset kaupunkikotitaloudet voisivat ottaa kesällä kesäsikoja lihotettaviksi ja joulun alla ne voisi sitten taluttaa teuraaksi, pistää hengiltä ja lyödä lihoiksi. Veretkin voisi valuttaa sinkkiämpäriin hyötykäyttöön. Sian potkasta, eli liikkiöstä, jota myös pöystiksi nimitetään eräissä murteissa, perheenemännät voisivat valmistaa kinkkuja. Sian suolista ja verestä saa herkullista mustaa sianverimakkaraa, jota Tampereella jostain syystä kutsutaan harhaanjohtavasti vain mustaksimakkaraksi. Sian sorkista saisi keitettyä hyvää askarteluliimaa eikä niitä tarvitsisi kantaa biojätteeseen. Sian harjaksista pystyy tekemään lujaa lankaa vaikkapa jalkineiden korjausta varten. Sian isoista aivoista voi taitava perheenäiti valmistaa terveellistä ja ravitsevaa sianpääsylttyä lapsilleen. Lopuksi kuuntelemme tunnelmaan sopivaa sika-aiheista joulumusiikkia. https://www.youtube.com/watch?v=CatC2uGhcpY |
|
Rauhallista joulua
|
24.12.2014, 18:01
|
RAUHALLISTA JOULUA!!!!! Tuon nykyiseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen harvinaisen hyvin soveltuvan joulukortinkortin myötä toivotan kaikille oikein hirvittävän aistillista joulua. Kaiken ylensyönnin keskellä lukekaa jouluevankeljuiluksi Kalle Päätalon Nouseva maa-teoksesta se kohta, jossa kuvataan ensimmäistä rauhanajan joulua Pispalan rinteessä. Sota-ajan pahin pula oli jäänyt taakse ja niinpä esimerkiksi herkullista lanttua oli saatavilla kansan tarpeisiin riittävästi. Päätalon Kassu ahmii sen ajan suurinta kuviteltavissa olevaa herkkua, eli lanttulaatikkoa, niin paljon, että uhkasi ihan oikeasti räjähtäen haljeta. Hän kuvaa tapausta omalla perusteellisella ja pikkutarkalla tyylillään hyvin rehellisen tuntuisesti. Lopuksi hiljentykää seuraamaan Kotikadun Tiernapoikia. |
Valkea joulu
|
23.12.2014, 19:24
|
https://www.youtube.com/watch?v=aShUFAG_WgM Suomessa Valkea joulu ei ole ollut kovin suosittu, koska se on vähän imelä. Se ei ole meille tarpeeksi surumielinen joululauluksi. Siinä ei muisteta riittävässä määrin edesmenneitä miespolvia eikä kärsiviä eläimiä varsinkaan lintuja. Vaikka venäläiset ovat mollikansaa, niin eivät he siinäkään asiassa meille pärjää. Meillä joulu on harras ja surumielinen surujuhla, mutta jo Ahvenanmaalla juhlan luonne on ihan toinen. Italiassa se sitten vasta toisenlainen onkin. Siellä ainakin teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvistin mukaan joulua vietetään pelaamalla perhekunnittain rahasta bingoa ainakin mikäli on yhtään uskominen hänen Iltalehdessä pitämäänsä blogia. Epäilen myös, että siinä samalla italialaiset kiusaavat koko perheen voimin meidän häkkiin suljettua sylviaamme. |
|
Viktor Klimenko, olympiavoittaja
|
22.12.2014, 20:20
|
Ja hyvin Raittiustalolla laulu raikui ja haitari soi. Viki osaa laulaa ja säestäjätkin hallitsivat asiansa eikä esiintyjä ainakaan häiritsevässä määrin todistanut uskoaan. Konserttia mainostettiin slaavilaisena joulukonserttina, mutta luulen, että järjestäjänä eivät olleet slaavit, vaan paikallinen Helluntaiseurakunta. Tosin sitä ei missään mainittu, ja niinpä sali oli tupaten täynnä väkeä. Ostin viisi euroa maksaneen ohjelmalehtisen, johon toimenpiteeseen ei ketään mitenkään painostettu ja samalla pääsin kysymään tyypillisen uteliaana savolaisena ja innokkaana urheilumiehenä nimikirjoitusta pyytäessäni, että mahtaneeko artisti olla sukua kuuluisaan neuvostoliittolaiseen voimistelijaan Viktor Klimenkoon, joka voitti kasakalle sopivasti kultaa hevosella Munchenissä 1972. Taiteilija Viktor Klimenko ei myöntänyt sukulaisuuttaan voimistelija Viktor Klimenkoon. Innokkaana poliittisen historian harrastajana myös kysyin, että syyllistyikö mahdollisesti joku suomalainen nimismies virkavirheeseen, kun ei palauttanut Klimenkon perhettä Jatkosodan jälkeen Neuvostoliittoon, kuten käsittääkseni rauhansopimus olisi edellyttänyt. Suoraa vastausta kysymykseeni en saanut, mutta taiteilija muisteli, että kyllä paikkakunnan poliisit antoivat ymmärtää, että heidän perheensä voidaan tiukan paikan tullen pikaisesti kuljettaa rajalle, mutta Ruotsin rajalle. Viktor Klimenko vietti elämänsä kolme ensimmäistä vuotta suomalaisessa keskitysleirissä Itä-Karjalassa. Ne olivat kammottavia paikkoja. Venäläisten väitteiden mukaan 24000 vangista puolet olisi kuollut, suomalaisten mukaan viidennes. Tuosta keskitysleiriasiasta minäkään en kehdannut kysellä, koska se ei oikein sopinut joulujuhlan tunnelmaan. Toivottavasti Viktor Klimenko julkaisee joskus muistelmansa. |
|
Kirkko markkinapaikkana
|
21.12.2014, 17:42
|
Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että ainakin hyvän tarinan mukaan Jeesus Nasaretilaiseksi kutsuttu aikansa yhteiskunnallisesti radikaalihäirikkö ja militanttianarkisti vallan ruoskan avulla karkotti joukon pk-yrittäjiä Jerusalemin temppelistä ja kaiken huipuksi jopa kaatoi näiden pk-yrittäjien toimitilojen pöydät. Muistelen, että kyseiset pk-yrittäjät toimivat jonkinlaisella pankkialalla. Ja mikä raskauttavaa, niin teko ei ollut tehty pikaistuksissa, koska pahoinpitelystä epäilty oli ilmeisen harkitusti vakain tuumin ennen tekoaan punonut narunpätkistä astalon, jota hän käytti rikoksen tekovälineenään. Epäilen, että jos tapahtumapaikalla olisi sattunut olemaan pyöräteline olisi hän saattanut turvautua siihenkin samalla tavoin, kuin suomalaiset militanttianarkistit pari tuhatta vuotta myöhemmin. Nähtäväksi jää, koska joku suomalainen radikaalikristitty ymmärtää kaataa konserttilipunmyyjien pöydät. Se tapaus ylittäisi uutiskynnyksen varsinkin iltapäivälehdistössä. |
|
Vuoden poliisit
|
20.12.2014, 18:57
|
Itse epäilen, että Aarnion jutun oikeuskäsittely tulee jatkumaan vähintään yhtä pitkänä ja värikkäänä kuin Ulvilan tapauksen. Tämä ensimmäinen käsittelyvuosi on luultavasti ollut pelkkää verryttelyä urheilukielellä. Eli vuosiksi tulee kansalle riittämään ihan uudenlaista Poliisi-tv:tä. Toivottavasti oikeudenkäynnit televisioidaan suorina, kuten syytetty Aarnio toivoi. Kotikatsomoissa tulee olemaan miljoona yleisö, mikäli syytetyn toive toteutuu. Aarnion tapaus on alkanut saada niin huimia piirteitä, että vahvasti epäilen miehen olevan syytön. Alamaailma ja kateelliset virkaveljet ovat ihan hyvin saattaneet lavastaa rehdin poliisipäällikön syylliseksi. Ainakin syytetyn asianajajat tulevat niin väittämään ja elättävät väitteillä itsensä ja perheensä vuosiksi. |
|
Salakuuntelua
|
19.12.2014, 19:24
|
Mutta ovat omatkin viranomaiset harrastaneet samaa asiaa. Ainakin professori Lauri Puntila kertoi joku vuosi sitten julkaistussa päiväkirjassaan, kuinka hän meni kerran tapaamaan puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinosta pääesikunnassa sijainneeseen komentajan työhuoneeseen. Isäntä talutti arvon professorin heti kättelystä vessaan ja laski kraanan lorisemaan. Siellä hän rohkeni kertoa, että häntä salakuunnellaan eikä muualla kuin vessassa voi rauhassa jutella. Puntila epäili silloin isäntänsä mentaalihygienian tilaa. Myös Keinosen tyttären kirjassa vihjaistaan Keinosen salakuunteluun. Se oli siihen aikaan oli maassamme yksiselitteisesti kiellettyä. Muistelen, että vuosia sitten olisi eräs maakuntalehti kysynyt tästä puolustusvoimain komentajan salakuunteluasiasta 60-luvun Supon päälliköltä ja tämä olisi vastannut jotakin sen kaltaista, että totta kai sitä miestä salakuunneltiin. Ilmeisesti asian tunnustamista pidettiin korkean iän aiheuttamana dementiana eikä asiasta ei puhuttu enempää julkisessa sanassa. |
Sisäänheittotuote
|
18.12.2014, 18:55
|
Uusi terveyspoliittinen ongelma uhkaa kansamme olemassaoloa. Kauppaketjut ovat holtittomalla hinnoittelupolitiikallaan vaarantamassa kansamme terveyden. Vielä ihan vähän aikaa sitten kuvan piirakat maksoivat vajaan euron kipaleelta, nyt enää 20 centtiä. Kauppaketjuilla on kova kilpailu tämän sisäänheittotuotteen osalta. Itsekin olen jäänyt pahaan piirakkakoukkuun. Luulen, että joudun kohta muuttamaan sukunimeni Pönäkkäläksi. Tiedostan kyllä, että piirakat suorastaan tirisevät voita eikä se ole hyvä se. Sydänsairaudet yleistyvät, joka ei ole hyvä asia muuten kuin sen vuoksi, että se parantaa Suomen huoltosuhdetta. Uskon, jonkun kansanedustajan, puolue ja sukupuoli jääkööt mainitsematta, pikaisesti puuttuvan tähän haitalliseen piirakka-asiaan lakialoitteella. Muuten noiden kuvan einesten nimestä väännetään nykyään kättä ja taitetaan peistä jopa Eu-tasolla. Minulle nuo herkulliset leivonnaiset ovat Savon piirakoita. Nuo ovat sellaisia mölökäreitä, kuten Savossa sanotaan. Karjalan piirakat ovat paljon ohuempia ja myös parempia. Huipputekijät käyttävät vallan läpinäkyviksi kaulittuja levyjä, joita sitten asetellaan päällekkäin useaksi kerrokseksi ja kerrosten väliin ripotellaan sideaineeksi jauhoja. En oikein hallitse näitä kotitalousasioita, mutta lopputuloksena lienee jonkinlainen komposiittirakenne. |
|
Kuohuva vuosi 1964
|
17.12.2014, 18:54
|
Teeman
historiasarjassa kerrottiin eilen Amerikan kuohuvasta vuodesta 1964. Se oli
vuosi, jolloin opiskeleva nuoriso radikalisoitui. Itsekin aloitin opintoni
syksyllä 1964 Kärkkäälän alakansakoulussa, ja vieläkin harmittaa, ettemme
onnistuneet valtaamaan tuota laitosta suuren maailman malliin.
Myöhemmin Amerikan
nuorisolevottomuudet ulottuivat kuitenkin sentään Savoon asti, koska
vallankumouksellinen kuopiolaisnuoriso kaatoi ainakin eräänä kuumana
kesäiltana monta toripöytää ilmeisenä yhteiskunnallisena protestina.
Kärkkäälässä eräät nuoret miehet vierittivät valtavia kivenjärkäleitä
Vepsäläisen Alinan mökkitielle, mutta täyttä varmuutta ei ole teon
yhteiskunnallisesta luonteesta. Askolan Ollin Zetorin hevosvoimat eivät
olleet riittää kivien poistamiseen. Savon Sanomat paheksuivat toripöytien
kaatamista sivuillaan ja siskoni teki samoin kouluaineessaan. Hän oli
konservatiivisuuteen taipuvainen.
Mutta itse muistan
päällimmäisenä asiana vuodesta 1964 Cassius Clayn ja Sonny Listonin
kohtaamisen. Kärkkäälässä sympatiat olivat rehdin alamaailman miehen Listonin
puolella ja toivottiin hänen tukkivat ammattinyrkkeilyn historian toiseksi
suurimmalla nyrkillään Clayn ammattinyrkkeilyn historian suurimman turvan.
Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Alamaailmalla huhuttiin olleen osuutta ottelun
yllättävässä lopputuloksessa samaan malliin kuin Suomen pesäpalloilussa 30
vuotta myöhemmin.
Liston ei
tappiostaan koskaan täysin toipunut ja hän menehtyi muutama vuosi myöhemmin,
koska oli piikittänyt selkäänsä yliannoksen heroiinia. Tapahtumapaikalta
löytyi myös rikottuja huonekaluja, joten suuria ponnistuksia on itsensä
selkään piikittäminen vaatinut. Sonny Listonin hautakivessä lukee lyhyesti ja
ytimekkäästi Sonny Liston – A Man. Mainittakoon, että suomalaisnyrkkeilijä Tarmo
Uusivirran haudalla oli pitkään pelkkä keppi, jossa ainakin Tony Halmeen
mukaan luki ”Uusivirta 1m X 2M.
|
|
Tiedustelu-upseerit
|
16.12.2014, 18:51
|
Georgij Alafuzoffin tiedustelutoiminta palautti mieleeni japanilaisen tiedusteluluutnantti Hiroo Onodan, joka Toisen maailmansodan jälkeen jäi jatkamaan 30 vuodeksi sotaansa Filippiinien viidakkoon, koska ei ilmeisesti onnistunut tiedustelutoiminnassaan sen vertaa, että olisi saanut selville sodan päättyneen. Itse hän perusteli myöhemmin jatkamaansa yhden miehen sotaa sillä, että oli saanut esimieheltään viimeiseksi käskyn, jonka mukaan tulee pysyä lujana ja odottaa vahvistusten saapumista, kuten luutnantti Onodo sitten sitkeästi tekikin. Häntä tosin houkuteltiin kovaäänisten avulla miehissä tulemaan pois viidakosta, mutta hän tuli tiedustelutoiminnassaan siihen johtopäätökseen, että kaikki huutelijat pyrkivät vain häntä hämäämään. Tai niin hän ainakin väitti sitten, kun suostui vihdoin palaamaan ihmisten ilmoille. Se tapahtui sen jälkeen, kun hänen sodanaikainen esimiehensä kävi kovaäänisellä peruuttamansa 30 vuotta aiemmin antamansa käskyn. Itse kyllä luulen, että mies puhui muunneltua totuutta ja piileskelyn perussyy oli se, että luutnantilla oli kotona vaikeuksia akkansa kanssa. Hiroo Onodasta tuli tiedotusvälineissä suuri sankari, ja hänen tarinastaan tehtiin maailmalla hyvin myynyt kirja. Myös Henrik Tikkanen innostui asiasta ja kirjoitti tapauksesta suomalaisen version. Siinä eräs sitkeä sotamies unohdettiin Jatkosodassa vartiopaikalleen eikä hän suostunut lyömään laimin annettua tehtävää, vaan jatkoi vartiointiaan vuosikymmeniä, kunnes kuoli sydän ja sepelvaltimosairauksiin; unohdettu sotilas oli itäsuomalaisia, joilla on taipumusta sydänsairauksiin. Tikkasen kirjan sotilas ei ollut suuri sankari, vaan pelkästään vähän yksinkertainen mies. |
|
Lätkäpallo
|
15.12.2014, 19:29
|
Sählyn kehittivät ruotsalaiset sosiaalidemokraatit, jotka halusivat luoda urheilumuodon, jossa kaikki ovat yhtä hyviä ja joka on äärimmäisen turvallinen harrastus. Alunperinhän sählymaila oli letkuvartinen, jonka hallinta oli kaikille yhtä mahdotonta eikä sillä pystynyt aiheuttamaan henkilövahinkoja. Mutta nyt on toisin. Mailat ovat kallista hiilikuitua, ja henkilövahingotkin ovat sitä luokkaa, että Elinkeinoelämän keskusliiton tulisi pyrkiä pelin kieltämiseen. Uskoakseni sähly aiheuttaa työpaikoilla viinan jälkeen eniten sairauspoissaoloja. Itsekin olen todistanut, miten sählymailalla on lyöty mieheltä hampaat suusta. Ja jos lavan päälle astuu pelintuoksinassa, kuten joka ottelussa tapahtuu, on luunmurtumien riski ilmeinen. Nykyajan pallotkin ovat niin kovia, että sellaisen päälle taklaaminen vaarantaa tallaajan terveyden. Olen myös tutkimuksissani mitannut pallon Huippunopeudeksi yli 200 km/t, joten kyllä sählypallollakin voi silmän puhkaista, nenän murtaa tai hampaat katkaista. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tulisi pikimmiten alkaa kehittelemään uutta turvallisempaa palloilumuotoa maamme työpaikoille. Minusta laji voisi olla vaikkapa lätkäpallo. Sitä pelattaisiin isojen kärpäslätkien kaltaisilla joustavilla astaloilla, ja pallo voisi olla erittäin pehmeää vaahtomuovia. Pallon sisällä voisi olla tiuku, jolloin heikko- ja likinäköisetkin voisivat osallistua lajin harrastamiseen. |
|
Tarva ja Lenita
|
14.12.2014, 17:02
|
Juhlakahvia juodaan juhlapöydän ääressä ja pidetään juhlapuheita. Tilaisuuden kohokohta on, kun Tarva lahjoittaa perheenemännälle maustehyllyn; todennäköisesti omilla rahoillaan ostamansa. Nykyään ei enää yhtä puhdashenkisiä viihdeohjelmia näytetä, vaan aina niihin on jossakin muodossa ympätty seksiä ja väkivaltaa tai mikä pahinta, nykyajan nuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia, joka ainakin minun korviini sattuu pahasti. Ohjelma näkyy vielä lähes kuukauden tässä linkissä: http://areena.yle.fi/tv/2253066 Mielestäni viihdeohjelman ehdoton kohokohta on tämä Marjatta ja Martti Pokelan kantelesäestyksellä esittämä Setä-Hermannin valssi. Sitä katsellessa ja kuunnellessa tulee mieleen, etteikö Suomi voisi seuraavaan Euroviisu-kisaan lähettää jotain tämänkaltaista. Ainakin se erottuisi muista kilpailukappaleista. Se ei esimerkiksi koskisi vanhemmankaan väen korviin, ja sitä paitsi esiintyvillä artisteilla olisi yllään ihmisen vaatteet toisin kuin muilla kilpailijoilla. Ja esitettävä kappalekin olisi niin vapaa seksistäja väkivallasta, että ainakin Venäjän ja Vatikaanin äänet tulisivat meille. Venäjähän on kaiken muun ohella viime aikoina kunnostautunut moraalisten asioiden edellä kävijänä ja vartijana. Julkinen kiiroilukin on maassa kiellettyä sakon uhalla. Hiljentykää taidenautinnon ääreen: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/marjatta_ja_martti_pokela_seta_hermannin_ valssi_22948.html#media=22951 |
Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen perustaja
|
13.12.2014, 17:55
|
Eilen jäi
muistamatta vielä yksi suomalaistaustainen Amerikan keskeinen
vaikuttaja, eli rautalampilaistaustainen Jussi Marttinen eli John Morton
(1724 - 1777), joka käsittääkseni rautalampilaisten mielestä perusti
Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen valtion. Joittenkin lähteiden mukaan haän
tosin ainoastaan ratkaisi äänellään USA:n itsenäistymisen.
Ainakin hyvän
tarinan mukaan Marttis-Jussi myöhästyi itsenäisyyskokouksesta pahasti ja
vihdoin sinne saavuttuaan antoi ratkaisevan äänen. Sen sijaan yleisesti ei
tunneta sitä, että ainakin hyvän tarinan mukaan meikäläiset ratkaisivat myös
sen, että USA:n viralliseksi kieleksi tuli englanti. Saksan kieli hävisi
äänestyksen niukasti, koska saksalaismielinen suomalaisdelegaatio oli
ratkennut matkalla juopottelemaan eikä saapunut kokoukseen ollenkaan.
Mikäli Usa:n
viralliseksi kieleksi olisi valittu saksa, saattaisi maailmanhistoria olla
kovasti toisenlainen. Näin ainakin arveli aikoinaan Ilta-Sanomien
pakinoitsija Loka-Laitinen, joka sukunimestään, ulkonäöstään ja
yhteiskunnallisista asenteistaan päätellen on jostakin Savosta päin.
|
|
Usa:n keskeisiä amerikansuomalaisia poliittisia
toimihenkilöitä
|
12.12.2014, 18:15
|
Myös Emil Hurja (1892 - 1953) oli Amerikassa keskeinen poliittinen vaikuttaja. Hän oli presidentti Rooseveltin tärkeä talouspoliittinen neuvonantaja. Sittemmin hän riitaantui demokraattien kanssa ja siirtyi republikaanien joukkoihin. Vuonna 1946 Hurja oli ehdolla Edustajainhuoneeseen, mutta häntä ei valittu. Tietooni ei ole tullut, etteikö epäpoliitikkomaisella sukunimellä olisi ollut vaikutusta äänisaaliin vähäisyyteen. |
|
Pete Rademacher - amerikansuomalainenko?
|
11.12.2014, 19:59
|
Ottelun voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=irumwJT_xsU Meitä suomalaisia kuitenkin eniten kiinnostaa se, että amerikansuomalaiset pitävät Nettitietojen mukaan Pete Rademacheria omana miehenään. En ole onnistunut selvittämään, miten miehen sukujuuret kiertyvät Suomeen. Sukunimi viittaa Saksaan ja ilmeisesti Pete- etunimi tunnetaan myös Suomen ulkopuolella. Luettelo maineikkaista amerikansuomalaisista löytää täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Amerikansuomalaiset Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, että jos mennään kymmenen sukupolvea taaksepäin, meillä kaikilla on jo tuhat esi-isää ja -äitiä ja 20 sukupolven päässä heitä on jo miljoona. Eli on täysin ymmärrettävää, että Paavo Lipponen on sukututkimuksissaan päässyt niin pitkälle, että Kaarle Suurikin oli Lipposia. Paavon pikkuveli olikin sitä mieltä kuultuaan isoveljen sukututkimusharrastuksesta, että jos Lipposten historiaa selvitetään tarpeeksi pitkälle, paljastuu Jeesus Nasaretilainenkin Lipposeksi. |
|
Suomen kestävyysjuoksun isä
|
10.12.2014, 18:54
|
Viljam oli hyvä valmentaja, mutta osasi hän itsekin juosta. Hän alitti ensimmäisenä maratonilla 2 t 30 minuutin haamurajan vuonna 1912. Ennätys säilyi Suomen ennätyksenä 37 vuotta. Vasta 1949 Suonenjoen Salomon Könönen paransi aikaa minuutilla juostessaan Turussa 2.28,39. Tosin Suomen kestävyysjuoksun historia epäilee Turun radan olleen noin 400 metriä liian lyhyen. Toisaalta täyttä varmuutta ei ole Viljaminkaan ennätysreitin tarkasta pituudesta. Maratonin Suomen ennätys kuitenkin tavallaan säilyi suvussa, koska ainakin tarinan mukaan Könönen-sukunimen otti ensimmäisenä käyttöönsä eräs jäykkäliikkeinen Kolehmainen. Könönen-nimen kantasanana on tiettävästi sana könöttää. Ihan täyttä varmuutta Könösten ja Kolehmaisten sukulaisuudesta ei ole, mutta se on kuitenkin varmaa, että maratonin Suomen ennätys säilyi silloin sisäsavolaistaustaisilla juoksijoilla, koska Kolehmaisen sukujuuret ovat Karttulassa ja Könösen Suonenjoella. |
|
Vainion tapaus
|
09.12.2014, 22:05
|
Suomalaisten mainetta rehellisenä kansana vahvistaa myös se Suomen kestävyysjuoksun historiasta luettu tieto, jonka mukaan 80-luvulla maailman ainoat veridopingin myöntäneet juoksijat, joita oli yhteensä 3 kpl, olivat kaikki suomalaisia. Suomalaiset ovat niin rehellisiä, etteivät kerta kaikkiaan pystyneet valehtelemaan moisesta asiasta. Kun Hymy-lehti soitti Kaarlo Maaningalle, usovalle miehelle, verenvaihdosta kysyäkseen, tämä ei mitenkään salaillut asiaa, vaikkakin lievensi syytteitä sillä, ettei verta oikeasti vaihdettu. Kaksi pussia, eli 1600 grammaa, veripuuroa työnnettiin suoneen lisää, mutta yhtään ei imetty pois. Teoria, jonka mukaan Vainion tapauksen olisi selittänyt se, että juoksijaan pumpattiin kisojen alla talvella talteen otettua harjoituskauden verta, jossa olisi näkynyt peruskuntokaudella nautittuja lisäaineita, voidaan unohtaa, koska italialaiset eivät testeissä kärynneet. Asiantuntijat ovat nimittäin kertoneet, että kun italiaanot kävivät Losin kisojen alla Suomessa tankattavina, heihin olisi pumpattu varmuuden vuoksi pelkkää Vainion harjoituskauden verta, jonka ei pitänyt paljoa vauhtia lisätä, mutta siitä huolimatta he eivät kärynneet Losissa kielletyistä lisäaineista. |
Pitkät listat
|
08.12.2014, 19:20
|
Suomessa on toisin. Keskivertokansanedustaja joutuu uhraamaan kymmeniä tuhansia euroja paikkansa varmistamiseen ja niinpä viime vaalien jälkeen, jolloin meillä päädyttiin poliittisesti mahdottomaan tilanteeseen, uusintavaaleja ei haluttu järjestää, koska kansanedustajien vaalikassat olivat tyhjät. Ja kansa siitä kärsii. Vallan mainiosti ymmärtää Linnanjuhlien poliittisen tärkeyden, koska siellä näyttävällä pukuluomuksella tai parittelukumppanin esittelyllä korvaa valtavan vaalikampanjan. Niinpä kaikenlaiset hömppäpoliitikot menestyvät meillä ja kansa siitä kärsii. Kaikkitietävä Wikipedia kertoo pitkien listojen vaalista seuraavaa: Pitkät listat tarkoittaa sellaista suhteellista listavaalitapaa, jossa puolueet tai vaalilistan muodostavat vaaliryhmittymät määrittelevät listansa ehdokkaille läpimenojärjestyksen. Näin ollen äänestäjä ei tosiasiassa äänestäkään ehdokkaiden vaan vaalilistojen välillä. Pitkien listojen vastakohtana suhteellinen listavaali voidaan toimittaa henkilöitynä listavaalina (henkilövaali), jossa listan ehdokkaiden läpimenojärjestykseksi tulee heidän saamiensa henkilökohtaisten äänimäärien suuruusjärjestys. Näin äänestäjä äänestää ensisijaisesti koko ehdokaslistaa lisäten sen mahdollisuuksia saada enemmän edustajapaikkoja, mutta parantaa myös oman ehdokkaansa mahdollisuuksia nousta listan läpimenojärjestyksessä. Pitkien listojen vaalia käydään Pohjoismaista muun muassa Ruotsissa ja Norjassa. Suomessa sen sijaan on käytössä henkilöity listavaali. Yleensä vasemmistopuolueet, jotka katsovat, ettei ehdokkaan henkilöllä ole niin suurta merkitystä kuin puolueella, kannattavat pitkien listojen vaalia siksi, ettei ehdokkaiden tarvitse sijoittaa varoja niin paljon henkilömainontaan ja siksi, että ajattelutavan mukaan puolue ja vaaliohjelma ovat tärkeämpiä kuin ehdokkaiden kulloinenkin henkilöllisyys. Toisaalta pitkien listojen menetelmässä puolueiden jäsenten muodostamat puolue-elimet päättävät äänestäjien puolesta ketkä vaalilistalta tulevat valituiksi. Suomessa porvarilliset puolueet haluavat korostaa enemmän yksilöllisyyttä ja pitävät siksi pitkiä listoja vähemmän demokraattisena kuin henkilöityä listavaalia, koska vain se pieni vähemmistö, joka kuuluu puolueisiin, voi olla päättämässä pitkän listan ehdokkaiden läpimenojärjestyksestä. Suomessa pitkiä listoja on kannattanut erityisesti SDP, niin entisen puoluesihteerinsä Feldt-Rannan kuin Demarinuortenkin suulla. |
|
Pukuloistoa ja suodatinpusseja
|
08.12.2014, 18:47
|
Illan kuningatar oli kuulemma Satu Taiveaho, joka oli kuulemma sonnustautunut käytetyistä kahvisuodatinpusseista tikattuun luomukseen, ja se on hyvä se, että niillekin löytyy jotain hyötykäyttöä. Joku voisi ensi vuonna kokeilla maitotölkeistä tikattua luomusta. Jo tässä vaiheessa näyttää selviöltä, että Taiveaho palaa heittämällä eduskuntaan, koska vaalivauvakin on tullut hankittua. Itse asiassa Kaikkosen-Taiveahon pariskunta saattaa vaalien jälkeen olla vahva poliittinen toimija maassamme. Nimittäin jos Kokoomus ei kiireellä pääse eroon nykyisestä puheenjohtajasta, joka kansan syvissä riveissä synnyttää mielikuvan adh-häiriöstä kärsivästä ylivilkkaasta kouluhäiriköstä, niin ensi keväänä meillä on vallassa perinteinen punamultahallitus. Enkä usko, että Suokustan nykyinen puheenjohtaja tulee pitkään selviämään. Miehestä tulee kansan syville riveille vaikutelma Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta tutuksi tulleesta Kummun Kallesta, joka oli toivoton lätystelijä, jahnaaja ja entiijan pellaaja. Kaiken lisäksi nykyinen Suokustan puheenjohtajan terveyskin vaikuttaa helposti sassaroivan stressin seurauksena, tosin kuin puolueen tulevan puheenjohtajan Antti "Kanki" Kaikkosen. Kanki sai jonkin mitättömän rahoitussotkun vuoksi, joka oli sen verran mitätön, että Johannes Virolainen olisi asialle päästänyt selkäkeikkanaurun, ehdollisen vankeusrangaistuksen eikä asia näyttänyt Kaikkosta yhtään hetkauttavan. Antti Kaikkonen on siis hyvä kriisiajan pääministeri ja hänen vaimonsa Satu Taiveaho on selvää valtiovarainministeriainesta.Hän on perusnuuka ihminen, joka ei heitä edes suodatinpusseja haaskuuseen. |
|
Lentolehtinen itsenäisyyspäivän ratoksi
|
06.12.2014, 18:49
|
Huonosti olisi todennäköisesti Suomenkin käynyt, jos Saksa olisi sodan voittanut, koska me emme kuulu herrarotuun. Ja lähellähän se Saksan voitto oli. Sen on jo myöntänyt kommunistinenkin tiedemies. Voi olla, ettei Pöystin pommeilla ollut kovin ratkaisevaa merkitystä ja että sodan lopputuloksen saattoi ratkaista se, että kesällä 1941 kelirikko jatkui Venäjän aroilla harvinaisen pitkään ja sen vuoksi Saksan hyökkäys viivästyi muutaman tärkeän viikon. Moskova jäi nippanappa valtaamatta, vaikka saksalaiset pääsivät kaupungin uloimmille raitiovaunupysäkeille ennen talven ja Siperiasta siirrettyjen joukkojen tuloa. Tämän lentolehtisen sisältöön kannattaa syventyä itsenäisyyspäivän iltana sinivalkoisten eikä punamustien kynttilöiden syttyessä ikkunalaudoilla:
Toverit!
Muodostakaa
sissi- ja tuholaisryhmiä hävittämään rauta- ja maanteitä, siltoja,
yhteyslinjoja, – kaikkea mikä on yhteydessä sodan ja nykyisen
valtakomennon jatkuvaisuuden kanssa. Harjoittakaa sabotaashia teollisuudessa,
– jarrutusta, lakkoja, epätäsmällisyyttä j.n.e. Tehkää fasistien elämä ja
oleskelu sietämättömäksi. Älkäämme epäilkö, arkailko ja viivytelkö, –
fasismin voitto merkitsee kansamme tuhoa, mutta Puna-Armeijan ja sitä
tukevien edistyksellisten voimien voitto kansamme elämää!
Kun
miehemme ja poikamme rintamilla ja sissijoukoissa taistelevat fasistien
hyökkäys-sotaa vastaan, maamme ja kansamme vapauden puolesta, velvoittaa se
meitä kaikkia, millä paikalla olemmekaan, tekemään kaikkemme fasistien
hyökkäysrintaman murtamiseksi ja heidän karkoittamisekseen maastamme. Suomen
kansan on nyt kokonaisuudessaan liityttävä yhteiseen fasismin vastaiseen rintamaan!
Toverit!
Kaikki voimat ja keinot fasistisen selkäpuolen murtamiseksi! Ei minkäänlaista
apua ja tukea fasistien sotaretken hyväksi!
Tehkää
käyttökelvottomaksi koneet joilla valmistetaan sotatarpeita! Tuhotkaa
tarveaineita ja raaka-aineita joita käytetään sodan hyväksi! Muistakaa: Ei
yhtään ammusta ja asetta fasistisille hyökkääjille!
Katkaiskaa
ja tuhotkaa huoltoyhteyksiä, tuhotkaa viesti- ja yhteysvälineitä, rikkokaa
rautateitä ja tuhotkaa siltoja!
Suistakaa
sotatarvejunia ja fasistien sotilasjunia kiskoilta! Tuhotkaa sotatarpeita
kuljettavia laivoja, autoja, junia!
Polttakaa,
räjäyttäkää, tuhotkaa sotatarve- ja polttoainevarastoja ja varikkoja!
Ottakaa
kansan käyttöön elintarvikevarastot jotka Ryti-Tanner-Mannerheim on
varastoineet saksalaisia ja omia fasistisia hurttia varten! Nämä elintarpeet
kuuluvat kansalle. Ottakaa ne!
Iskekää
maahan Suomalaiset sotahullut upseerit ja suojelukunta-lapualaisfasistit,
jotka ovat myyneet maamme natsisaksalle! He ovat kansamme todellisia
vihollisia! Häpeä niille, jotka veljeilevät noiden maamme anastajien kanssa!
Toverit!
Aseistautukaa! Järjestäkää taisteluryhmiä tehtaisiin, työpaikoille, kyliin,
kotinurkille! Valmistautukaa yhdessä sissien ja rintamamiesten kanssa
ratkaisevaan taisteluun fasistien karkoittamiseksi Suomen kamaralta ja oman
kansanvallan pystyttämiseksi Suomeen!
|
|
Vastarintamies Pöysti
|
05.12.2014, 18:41
|
Eilen kertomani tapauksen lisäksi Martti Innanen kytkeytyy sodanaikaiseen vastarintaliikkeeseen muutenkin. Hänen setänsä oli poliisi, joka sai konepistoolinluodin päänsä läpi joulun aatonaattona 1943 Vantaan Hiekkaharjussa, jossa käytiin raivoisa tulitaistelu vastarintamies Veikko Pöystin ja kymmenien poliisien sekä suojeluskuntalaisten välillä. Innanen oli vaihtamassa konepistoolinsa lipasta eikä muistanut pitää päätään alhaalla. Piiritetty oli ollut mukana kommunistien vastarintaryhmässä suorittamassa sodan aikana useita sabotaasitekoja eri puolilla Suomea, mm. Helsingin ilmatorjunnan ammusvarasto yritettiin räjäyttää, mutta suurta vahinkoa ei sillä kertaa saatu aikaiseksi. Pöysti oli Karjalan evakkoja ja syntyjään jostain Sortavalan suunnalta. Myös muut Helsingin vastarintaryhmän jäsenet Urho Kaipainen ja Martti Koivistoinen olivat Karjalan poikia eli kotoisin Viipurista, vaikka Koivistoisen kaukaiset sukujuuret tietysti kiertyivät Suonenjoen Kärkkäälän suunnalle. Se, että Helsingin vastarintamiehet olivat karjalaisia, on aika mielenkiintoinen asia. Pöystin tyttöystävä Irja Jalkanen, jolla oli tärkeä rooli ryhmän toiminnassa, oli sentään Savosta Suonenjoelta. Pöysti oli linnoittautunut erääseen rakenteilla olevaan taloon Hiekkaharjussa osoitteessa Mäntytie 17 eikä hän antanut periksi, vaikka piirittäjät ampuivat rakennukseen yli 1300 laukausta eli rakennus ammuttiin seulaksi. Tarinan mukaan Pöysti oli suojautunut leivinuunin sisälle. Pöystiltä loppuivat patruunat ja hän yritti paeta tapahtumapaikalta vain yksi panos mukanaan, jonka hän oli luultavasti säästänyt itselleen. Valpon raportin mukaan: ”Ikkunasta hypännyt mies juoksi peltoa pitkin ampuen taakseen. Juostessaan ammuttiin häntä kohti ja ilmeisesti osuttiin, koska hän horjahti. Mies heittäytyi ojaan, josta ampui edelleen. Miehelle huudettiin antautumiskehoitus, josta huolimatta mies ampui edelleen huutaen, että tulkaa tänne. Miestä ammuttiin edelleen, kunnes hän vaikeni.” Tuo Pöystin ampumistapaus tuo mieleen elokuvan Bonnie ja Clyde ja mielikuvaa vahvistaa myös se, että kun tyttöystävä Irja Jalkanen yritettiin pidättää asunnoltaan vähän myöhemmin, niin räiskinnäksi sekin meni. Jalkanen alkoi tulittaa poliiseja, jotka sitten ampuivat häntä lantioon ja reiteen. Siitä huolimatta hän onnistui juoksemaan pakoon pimeään yöhön ja kahlata haavoittuneena jopa Keravanjoen yli. Jalkasta ei tavoitettu myöhemminkään. Tietääkseni hän piileskeli sodan ajan jossain Kymenlaakson suunnalla ja jäi sinne asumaan sodan jälkeenkin eikä sodan aikaisista asioista myöhemmin paljoa kertoillut. |
|
Martti Innanen lähti
|
04.12.2014, 21:00
|
Alan asiantuntijoiden mukaan Innanen oli naivisti, mutta minulle hän on vankka realisti, kuten tämä maalaus nimeltään Suviyön taikaa osoittaa. https://tonninstiflat.wordpress.com/category/museossa/ Tuossa kesäyön maisemassa ei ole muuta lämmintä, kuin verestä punertavan kirveen terä. Sellaisiahan ne Suomen kesäyöt tahtovat olla. Asia, jota ilmeisen harva tietää on, että Martti Innanen oli niitä harvoja suomalaisia, joka on taistellut ase kädessä Natsi-Saksan miehitysarmeijaa vastaan. Sota-aikana pikkupoikana hän oli tavannut halkopinojen välistä saksalaisen sotilaan tekemässä ties mitä erään ilmeisesti puolimaailmallisen suomalaisnaikkosen kanssa ja ampunut lähietäisyydeltä herrakansan edustajaa kavalasti takaapäin tritsalla ties mihin ruumiin osaan sillä seurauksella, että tämä oli karjaissut kuin eläin. Innanen oli siis tavallaan vastarintamies. |
Kääriäinen
|
28.11.2014, 19:14
|
||||||||||||||||||||
Korhosen mukaan "Kääriäinen on äkkipikainen, pitkävihainen ja kavala mies vihamiehilleen. Puoluesihteerinä hän miehitti puoluetoimiston uskotuilla miehillä, jotka olivat valmiit uhrautumaan johtajansa puolesta. Kääriäisen kädet ovat tuoksahdelleet monen operaation jälkeen bensalta, koska hän osasi rakentaa Molotovin cocktailin vastustajiensa tuhoamiseksi. Kääriäinen on iso ujo mies, joka osaa taitavasti vetäytyä hölmön ja yksinkertaisen savolaismiehen kaapuun niin, ettei häntä ole osattu viedä tuomiolle. Jokainen keskustajohtaja 1970-luvulta alkaen on vuorollaan saanut maistaa Kääriäisen julmuuden. Kääriäisen, Väyrysen ja Ahon välit ovat yhtä lämpimät kuin tammikuinen talviaamu Siperian pakkasilla. Kääriäisellä on ollut hallinnassaan keskustapuolueen pimeät ja julkiset tilit, joihin virtasi yritysten rahaa hyvistä palveluista isänmaan hyväksi. Kääriäinen osasi kirjoittaa kuittiin "omaa rahoo" ja nimen alle." En muuten usko, että Kääriäinen olisi kirjoittanut kuittiin "omaa rahoo", kuten pohjoiskarjalalainen Korhonen kertoo, vaan luulen kuittiin kirjoitetun savolaisittain, että "ommoo rahhoo". |
|||||||||||||||||||||
Jarmo Korhosen järkäle
|
27.11.2014, 19:07
|
||||||||||||||||||||
Suomen keskustan
eli Suokustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen vetäytyi julkisuudesta
kärsittyään erinäisiä poliittisia vastoinkäymisiä, ja puhuttiin, että hän
olisi piiloutunut perunakuoppaan nuolemaan haavojaan.
Nyt sitten
Korhonen on näköjään kömpinyt esiin pottukuopastaan, jossa hän on
kirjoittanut kaikessa rauhassa valtavan kirjajärkäleen nimeltään Väyrysen
valtakunta. 800 sivua pientä pränttiä täyttä asiaa ilman häiritseviä suuria
väliotsikoita, kuvia tai lähdeluetteloita, jotka yleensä kasvattavat tämänkaltaisten
kirjojen kokoa.
Olen tähän asti
pitänyt maailman paksuimpana kirjana Peter Englundin Ruotsin sotahistorian
voitoista kertovaa teosta, mutta kyllä Korhosen lähinnä Keskustapuolueen
varainhankintamenetelmistä kertova kirja on paksumpi.
Ihmettelen, ettei
Väyrysen valtakunta ole synnyttänyt valtakunnassa enempää kohua. Luulen, että
kohua ei ole syntynyt, koska kukaan muu ei ole vielä ehtinyt kirjaa loppuun
lukea. Itse sen tein enkä turhaan, koska lukeminen kannattaa aina ja kun
lukee enemmän, niin luulee vähemmän.
Tähän asti olen
luullut, ettei Suokustalle löydy Europarlamentista luontevaa puolueryhmää,
johon voisi vaivatta liittyä; nythän Suokusta joutuu kuulumaan
liberaalien ryhmään, vaikka on hieman vaikea uskoa, että Savon ja Pohjanmaan
körttiläiset ja Pohjoisen lestadiolaiset olisivat pohjimmiltaan kovin
vapaamielisiä.
Luettuani
Suokustan varainhankintamenetelmistä kertovan järkäleen tiedän, että
Suokustalle löytyy Europarlamentista luonteva puolueryhmä. Se on Italian Cosa
Nostraa, joka paremmin tunnetaan nimellä Mafia, edustavat poliittiset voimat,
joita siellä kyllä riittää.
|