Dimitri Tutšin alias Mitro Pilvehinen

Kun suomalaiset valtasivat syksyllä 1941 vepsäläisten asuttaman Soutjärven kylän, tapasivat he siellä reippaan hyvin suomea puhuvan talvisodassa puna-armeijan riveissä haavoittuneen Dimitri Tutšinin, joka teki miehittäjiin niin hyvän vaikutuksen, että hänet nimettiin Soutjärven kylänvanhimmaksi eli tärkeään luottamustoimeen. Hän sai kulkuluvan koko Aunuksen alueelle sekä oikeuden kantaa pistoolia. Suomalaisvallan aikana Tutšin muutti venäläisen nimensä karjalaiseksi Mitro Pilvehiseksi.

Mitro Pilvehistä pidettiin mallikelpoisena kylänvanhimpana. Tammikuussa 1942 hänet kutsuttiin Helsinkiin, missä presidentti Risto Ryti henkilökohtaisesti kiitti häntä toiminnasta, luovutti hänelle 1. luokan Vapaudenmitalin ja kävi laajan keskustelun kahden kesken Itä-Karjalan tilanteesta. Tapaamisen jälkeen Pilvehisestä tuli koko Itä-Karjalan piirien paikallisväestön edustaja. Isäni muisteli hankkineensa Pilvehiselle armeijan varusvarastosta uudet vaatteet ja saattaa olla, että vaatteiden uusiminen liittyi miehen matkaan presidentin luokse.

Sitä suomalaiset eivät kuitenkaan Mitro Pilvehisestä tienneet, että tämä oli Neuvostoliiton vakoilija, joka vakoilutietojen välittämisen lisäksi piilotteli talossaan desantteja. Kun suomalaiset kesällä 1944 olivat vetäytymässä Soutjärveltä, Pilvehinen jostain syystä ampui ohi pyöräilleen korpraali Rautiaisen, jonka tapauksen jälkeen häntä yritettiin tavoittaa ja hänen peräänsä ammuttiin konepistoolilla lippaallinen, mutta ilmeisesti häneen ei osuttu.

Sotahistoriallisen seuran tietojen mukaan Neuvostoliitto kuitenkin teloitti mestarivakoilija Dimitri Tutšinin vuonna 1946. Toisaalta itse olen jossain törmännyt sellaiseen tietoon, että soutjärveläiset olisivat epäilleet, että suomalaiset olisivat käyneet sodan jälkeen tappamassa hänet kostoksi, mutta tuota tietoa epäilen vahvasti.

Tässä linkissä Sotahistoriallisen seuran näkemys asiasta: https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/665

Vepsäläiset

Sen lisäksi, että minua harmittaa se, että en enää tässä elämässä taida päästä tutkimaan eilen mainitsemiani Inon raunioita, minua harmittaa myös se, etten taida päästä myöskään tutkimaan Äänisen rannalla asuvien vepsäläisten taidokasta veistokulttuuria, jollaisesta todistavat hirsirakennusten taiteellisesti veistetyt päädyt ja ikkunan puitteet sekä puutaiteilija Ivan Martsenjukin veistokset.

Onneksi löysin äsken netistä kiristillis-siveellisen Irrtv-kanavan arkistosta Soutjärven vepsäläisistä kertovan ohjelman. Vepsäläisiä on nykyään enää vain noin 6.000 henkeä ja hekin ovat hyvää vauhtia vaihtamassa puhekielensä venäjäksi. Jatkosota-aikana moni suonenjokelainen palveli Soutjärven suunnalla ja silloin siellä vielä pärjäsi hyvin suomen kielellä.

Kannattaa katsoa linkistä löytyvä Soutjärvi-ohjelma varsinkin kohdasta 19min 45 sek. eteenpäin, koska siitä lähtien Ivan Martsenjuk esittelee taidettaan. Tosin itse hän ei pidä näyttäviä veistoksiaan taiteena eikä hän edes ymmärrä, miksi hän on niitä tehnyt eikä hän usko asiassa edes olevan mitään järkeä. Minusta hän vaikuttaa olevan suuri taiteilija, joka yrittää taistella paikallisen kulttuurin puolesta päälle tunkevaa globalisaatiota vastaan.

Jostain syystä, jota en oikein ymmärrä, hän oli ohjelman tekovaiheessa veistämässä Matteuksen evankeliumia 52:lle puulevylle. Jotenkin asiasta tulee mieleen Daniel Medelplan, joka isovihan aikaan yritti pelastaa suomalaisten lukutaidon veistämillään puuaapisilla.

Ivan Martsenjukin Suonenjoen kärkkääläinen sukulaissielu oli ite-taiteilija Aulis Jalkanen, jonka tuhansia töitä esittelevä museo aukeaa tänäkin kesänä satunnaisten matkailijoiden iloksi.

https://www.permanto.fi/embed/video/229401409/338245907

 

 

Ino

Arvo Tuomisen Karjalan kierrosta katsoessani minussa heräsi halu, että vielä tässä elämässä pitäisi päästä käymään Karjalan kannaksen Uudellakirkolla sijaitsevan Inon linnoituksen raunioilla. Paikka on tietysti sotahistoriallisesti mielenkiintoinen, mutta se liittyy myös maailman kulttuurihistoriaan, koska siellä kuvattiin ainakin osittain Andrei Tarkovskin Stalker-elokuva, jonka elokuvan mystistä vyöhykettä räjäytetty linnake esitti. 

Stalker on jossain asiantuntijaäänestyksessä valittu maailman 29. parhaaksi elokuvaksi. Itsekin olen sen nähnyt elokuvakerhossa, mutta en sitä ymmärtänyt ja luulen, että ymmärtämystäni ei yhtään vaikeuttanut se, että filmin kelat esitettiin väärässä järjestyksessä.

Tarton rauhansopimuksen perusteella suomalaiset sitoutuivat räjäyttämään Inon linnakkeen, mutta vaikka meikäläiset ovat maailman rehellisintä kansaa ja melkein saksalaisten luokkaa täsmällisyydessä, niin siitä huolimatta linnakkeen viittä valtavaa 305 mm:n rannikkotykkiä ei onnistuttu tuhoamaan, vaan ne siirrettiin palvelemaan Suomen meripuolustusta. Vieläkin kaksi Inon tykkiä on asemissa Helsingin edustalla ja ainakin jonain itsenäisyyspäivänä niillä ammuttiin kunnianlaukaukset. Muistelen lukeneeni, että kranaattien sijasta putket oli täytetty vedellä, joten aseet oli muutettu vesitykeiksi.

Arvo Tuomisen ohjelmassa kerrotaan, että Inon linnakkeessa olisi valtavan kokoisia luolia, jotka ovat 300 metriä pitkiä ja 80 metriä leveitä. Korkeutta ei kerrottu, mutta yleensä kallioluolat ovat holvimaisia, joten korkeutta näillä kolmen jalkapallokentän kokoisilla luolissa saattaa olla kymmeniä metrejä. Numerohulluna ihmisenä mietiskelen, että 30 metriä X 8 metriä olisi jotenkin uskottavampi luolien koko.

Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Inosta kerrotaan noin varttitunnin kohdalla https://areena.yle.fi/1-3458750

Monte-Criston kreivi

Vaikka olen kirjajuoppouteni vuoksi ollut valtaosan elämästäni nenä kiinni kirjassa, Monte- Criston kreiviä en ole koskaan lukenut ja vaikka en yleensä seuraa tv-sarjoja, koska pidän niiden katselua ajanhaaskuuna, joka johtaa tärviöön, niin tänä iltana aion ryhtyä seuraamaan tv-sarjaa Monte-Criston kreivi.

Tavallaan Monte-Criston kreivi liittyy sukuni historiaan sikäli, että se radioitiin kuunnelmasarjana jo ennen sotia ja vaarini Jussi Könönen kuunteli sarjaa innokkaasti. Vaarini radiokuunteluharrastuksen oli mahdollistanut kirjailija-päätoimittaja Jussi Kukkosen teknisesti erittäin lahjakas vanhin poika Veli Kukkonen, joka oli valmistanut vaarilleni radion ja tuonut siten kulttuurin Suonenjoen Rieponlahden erämaakylään.

Luulen, että kyseessä oli ns. kideradio, jonka kuunteluun ei sähköä tarvittu, sillä mikäli asiaa yhtään ymmärrän, laite otti käyttövoimansa suoraan radioaalloista. Kideradio oli pieniääninen ja ilmeisesti sitä kuunneltiin kuulokkeiden avulla. Mikäli kansalaisopisto joskus järjestää kideradion teko kurssin, tulen kurssille ilmoittautumaan, koska luulen, että kideradio toimii myös poikkeusaikoina silloinkin, jolloin netti- ja sähköverkko lakkaavat toimimasta.

Kukkosten suku on enemmänkin taiteellisuuteen taipuvaista, joka taipumus välillä on ilmennyt suoranaisena taiteellisena boheemiutena, joten luulen, että Veli Kukkonen oli perinyt kiinnostuksensa tekniikkaan äitinsä puolelta Könösten suvusta.  Esimerkiksi hänen enonsa liikemies Otto Könönen, joka hankki Rieponlahden kylän ensimmäisen auton jo kieltolakiaikaan, suunnitteli sota-aikana ihan vakavissaan tuulivoiman hyödyntämistä kylän sähköistämisessä.

Lahjakas Veli Kukkonen ei koskaan päässyt hyödyntämään kekseliäisyyttään siviilissä, koska hänen nuoruutensa meni sodassa ja jatkosodan lopulla hän kaatui luutnanttina Ilomantsin kovissa korpitaisteluissa. Monenlaisia sotatieteellisiä tutkimuksia on maassamme tehty, mutta vielä on tekemättä tutkimus siitä, miten paljon kansamme älykkyysosamäärä laski, kun suhteettoman suuri osuus kansamme parhaista pojista kaatui nuorina joukkueen johtajina viime sodissa. 

Jostain olen lukenut, että suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä oli vähän aikaa sitten pari pistettä muiden pohjoismaalaisten alapuolella ja sen asian saattaa sota selittää. Nykyään suomalaiset menestyvät älykkyystesteissä jopa muita pohjoismaita paremmin, jonka seikan saattaa selittää pitkä rauhanaika ja ehkä jossain määrin myös se, että muissa Pohjoismaissa on paljon maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet muualta kuin Kauko-Idästä.

https://www.geni.com/people/Veli-Johannes-Kukkonen/6000000027892976811

Birgerin syrjähyppy

Harmi, että Yle on tällä hetkellä vähissä varoissa, koska Kuopion kaupunki on niin paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki ja kaupunkia hallinnut Hallmanien yrittäjäsuku niin värikästä, että suvun vaiheista saisi tv-sarjan, jonka rinnalla jokin Dallas olisi vain amatöörimäistä puuhastelua.

Lasse Lehtisen Hallman-kirja ei ole pelkkää hymistelyä, kuten sukuhistoriat yleensä ovat, vaan Hallmaneista kerrotaan rehellisesti myös vähemmän myönteisiä asioita. Kirja paljastaa, esimerkiksi sen, että sukukonsernin perustaja Birger Hallman oli bisneksien lisäksi kovasti kiinnostunut myös naisista. Harva ei ollut se kerta, jolloin hän asuntonsa ikkunasta kadulle katsellessaan huusi pojalleen, että: "Tuuppa paeka kahtommaan! Nyt on hyvännäkönen naenen".

Birger oli myös innokas mies saunomaan Väinölänniemen kuuluisassa kylpylässä ja kerran eräs häntä paljon vanhempi kylvettäjä Anna, joka oli jo seitsemän lapsen äiti, kylvetti häntä niin perusteellisesti, että seitsemäntoista vuotta myöhemmin Anna kuolinvuoteellaan tunnusti nuorimmalle tyttärelleen, ettei tämän isä olekaan hänen aviopuolisonsa juoppo renkimies Pekka Voutilainen, vaan tunnettu kauppaneuvos Birger Hallman.

Kylvettäjän suvussa säilyi tieto tapauksesta ja kun geenitekniikan kehitys teki mahdolliseksi lähes sadan vuoden takaisen isyysasian selvittämisen, kylvettäjä Annan tyttärenpoika, joka toimi Kuopion yliopistollisen keskussairaalan silmäosaston ylilääkärinä ja dosenttina, teetätti tarvittavan testin ja se paljasti, että hän tosiaankin oli Birgerin jälkeläisiä. Kirjan valokuva todistaa, ettei Hallmanin suvun edustaja ollenkaan pahastunut, kun uusi yllättävä sukulaismies esittelee hänelle geenitestin tulosta.

Hellittämättömät Hallmanit on iso ja kaunis eikä suinkaan halpa kirja: https://www.prisma.fi/tuotteet/111024358/lehtinen-hellittamattomat-hallmanit-kuopiolaisen-kauppahuoneen-150-vuotta-111024358

Nilsiän kirkon alttaritaulu

Vaikka Telluksen tilanne onkin katastrofaalinen, jouduin juuri päästämään oikein selkäkeikkanaurun, kun luin Lasse Lehtisen kuopiolaisesta Hallmanien yrittäjäsuvusta kertovaa kirjaa Hellittämättömät Hallmanit. Tosin teoksen alkuosasta päätellen kirjan parempi nimi saattaisi olla Hillittömät Hallmanit.

Selkäkeikkanauruni pääsi siinä vaiheessa, kun luin taiteilija Juho Rissasen Nilsiän vaiheista, hänhän vietti nuoruudessaan pitkän ajan Nilsiässä, jossa hän maalasi alttaritaulun pitäjän kirkkoon. Boheemiuteen taipuvaisen Rissasen maalausurakka venähti pitkäksi ja taulun hinnastakin syntyi taiteilijan ja seurakunnan välillä eriävä näkemys, jonka seurauksena taiteilija kosti kokemansa vääryydet, tosin suhteellisen lempeällä tavalla.

Nimittäin Lehtinen kertoo, että taulun yksikään kasvo ei täsmää Lähi-Idän kansojen rotupiirteiden kanssa, vaan paremminkin taulun väki muistuttaa nykyään Nilsiän Pallohaukkojen jalkapallokatsomon yleisöä. Taulun sadan päämiehen kypärän mallikin on löytynyt Nilsiän VPK:n varusvarastolta. 

Tosin kaikkien nilsiäläisten kanssa Rissanen ei riitaantunut, vaan moni sikäläinen naisenpuoli jäi kaivaten muistelemaan hurmaavaa taiteilijaa. Uskon, että varsinkin eräs alttaritaulun mallina ollut Saimi jäi Rissasta kaipaamaan, koska taiteilija oli saattanut hänet raskaaksi. Vihille meno tosin jäi, koska Saimi ei halunnut lähteä kulkumiehen matkaan.

Sikäli Juho Rissanen liittyy Hallmanien vaiheisiin, että kauppaneuvos Birger Hallman tarjoutui maksamaan Rissasen lasimaalauksen Kuopion Tuomiokirkkoon, mutta seurakunta piti taiteilijaa liian syntisenä tähän tehtävään. Lähestymiskieltoa maamme laki ei siihen aikaan tainnut tuntea.

Nilsiän kirkon alttaritauluun nimeltään Kristus haavoitettuna voittajana voi tutustua tässä linkissä: https://www.kirkkojakoti.fi/usko/kristus-haavoitettuna-voittajana/

Hullut

Taas olen eri mieltä Trumpin kanssa, joka oli äsken väittänyt, että Putin on tullut hulluksi. Väitteestä tulee mieleeni vanha savolainen sananlasku, jonka mukaan hullu hullun tunnistaa. Itse en kuitenkaan pidä Putinia hulluna, vaan vaarallisen julmana heittiönä, mutta jos Haagin sotarikostuomioistuin on hänen syyntakeisuudestaan toista mieltä mielenterveysseikkojen vuoksi, tulen kunnioittamaan oikeuden päätöstä.

Putin mentaalihygienian tilaa enemmän minua mietityttää Trumpin mentaalihygienian tila ja arvioisin hänellä olevan jonkinlainen persoonallisuushäiriö, josta saattaa olla tulevaisuudessa ihmiskunnalle myös hyötyä. Trump vaikuttaa olevan kovasti mielissään imartelusta ja niinpä, jos Stubb ehtii tämän lukea, niin kerron hänelle, että nyt hänellä on oiva tilaisuus soittaa golfkaverilleen ja kertoa, että Suomen ulkopoliittinen johto haluaa, että Trumpin loistava suunnitelma Gazan uudelleen rakentamisesta käynnistetään välittömästi, mutta palestiinalaisia sieltä ei kuitenkaan siirretä minnekään.

Gazan kaupungin, joka ennen tuhoaan oli asukasmäärältään melkein Helsingin kokoinen, nimetään Trumpcityksi, rakennetaan matkailuparatiisiksi, jonka keskeiselle paikalle pystytetään kullitettu Trumpin patsas, joka on samankaltainen kuin Pohjois-Koreassa olevat Kimin suvun hallitsijoita esittävät patsaat, mutta kooltaan se tulee olemaan valtavan paljon suurempi. Gazan kaistan, joka on pinta-alaltaan 400 km2 ja jossa asuu nyt yli kaksimiljoonaa ihmistä, nimi muutetaan raamatullisesti Edeniksi ja se rakennetaan nimensä mukaisesti paratiisiksi.

Stubb, voisi puhelussa myös korostaa, että sitten kun Gaza-projekti on saatu valmiiksi, presidentti Trumpille myönnetään Nobelin rauhanpalkinto ja hänet voisi vallan mainiosta julistaa myös pyhimykseksi. Uskon, että Trump tulee suhtautumaan Stubbin imartelevaan esitykseen myönteisesti.

https://yle.fi/a/74-20139404